tiistai 23. toukokuuta 2017

Juhuu

Täällä ollaan, taas. Olen ollut nyt eilen ja tänään itsekseni töissä, koska työpari on lomalla. Ihan hyvin on mennyt pienistä ongelmista huolimatta.

Työpaikkaan liittyen ihmettelin eilen, kun kirjastoon tuli joku porukka tutkailemaan tuuletuskanavaa ja kerroin sitten lounaalla asiasta eräille toisille ihmisille. Tässä vaiheessa kuulin, että alakertaan (kirjasto on siis talon kakkoskerroksessa) on tulossa keramiikanpolttouunit ja kiertue oli liittynyt uunien ilmanvaihtosysteemeihin ja esitin vienon toiveen siitä, että uunit olisivat päällä öisin. Entisenä posliininmaalauksen harrastajana kun tiedän, että keramiikkaakin poltettaessa tulee kaikenlaisia mukavia yhdisteitä.

Lisäksi kuulin viime viikolla, että erästä talon kattoa purkavat työmiehet olivat sanoneet purkutyön alkuvaiheessa, etteivät ole missään tavanneet yhtä homeista työmaata. Näin kaupunki säästää.

 Muuten olen tutkaillut esimerkiksi keväisiä/kesäisiä salaatti-ideoita sun muuta juhlasyötävää. Lisäksi kokeilin sunnuntaina juhlamekkoa ja sepä menikin kiinni yllättävän helposti eikä näyttänyt yhtään hullummalta.

Nyt menenkin tekemään muutaman vatsalihasliikkeet ja sitten nukkumaan :P


perjantai 19. toukokuuta 2017

Toimiiko?

Nimittäin blogger. Aina välillä en jaksa edes yrittää moneen kertaan päivittää tyhjää sivua, mutta nyt ajattelin kokeilla.

Viikko on taas lopuillaan. Eipä ole monta jäljellä enää kesälomaankaan, saati koulujen loppuun. Tänään vietimme työ-yksikkömme päättäjäisiä viemällä esimiehemme keilaamaan ja syömään, lisäksi lahjoitimme hänelle grillinpuhdistussetin yms. grillitavaraa (veljeni Kimmon pikaisella avustuksella).

Meikäläisen aiemmista keilauskokemuksista on noin 30 vuotta, sillä viimeksi olen keilannut lukioaikoina. Tämä oli huomattavasti mukavempi kokemus, sillä kaikki ottivat rennosti eikä ollut mitään sen suurempia tavoitteita.


Kävimme syömässä Malmilla ja sitten poikkesin vielä tervehtimässä työ-ystävää paikallisessa toimipisteessämme ja houkuttelin hänet lähtemään töistä aikaisemmin kahville :P Sen jälkeen tulin bussilla Jakomäkeen, jossa kävin kaupassa ja esikoinen tuli noutamaan minut sieltä.

Huomenna keskimmäinen lähtee retkelle, pienimmällä on aamulla jousiammunta ja iltapäivällä menemme kummipojan syntymäpäiville. Hän täyttää jo 6 vuotta eli syksyllä alkaa eskari ja sitä myöten koulutaival. Nopeasti menee aika!

Allaoleva video eilisen uutisen vuoksi. En ole mikään kova Soundgardenin tai Audioslaven kuuntelija, mutta jostain syystä tämä kosketti. Ehkä syynä on se, että Chris Cornell on samaa ikää miehen kanssa tai ehkä se johtuu siitä, että koskaan ei voi tietää mihin masennus ja/tai riippuvuus ihmisen ajavat. Surullista kuitenkin.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivän iltana

Saunan jälkeen istuin ulkona viilentymässä ja kuuntelin kevättä. Mietin, kuinka hyvin kaikki on vaikka onkin toinen Äitienpäivä, etten saanut toivottaa sitä omalle äidille.

Olen tänään pessyt keittiön ikkunat ja verhot, alkaa vähitellen olla voiton puolella. Periaatteessa nyt on pesty ne ikkunat, joita vieraat sitten katselevat juhlissa. Toisaalta haluan silti pestä vielä kodinhoitohuoneen ikkunat, tuntuu itsestä paremmalta niin.

Mies paistoi meille pihvit kaasulla terassilla ja pojat laittoivat ruokapöydän ja salaatin. Hyvin riitti Äitienpäivän juhlistamiseksi se.




torstai 11. toukokuuta 2017

On iltoja pidellyt

Talo tuoksuu (keskimmäisen mielestä haisee) kaalille, tein elämäni ensimmäistä kertaa kaalilaatikkoa. Sen maistelu saa nyt jäädä huomiseen, sillä otin sen vasta uunista enkä aio nyt ruveta enää syömään. Tuoksu on kyllä herkullinen.

Eilen oli pitkähkö kotimatka. Lähdin töistä neljän maissa työ-ystävän kanssa samaa matkaa, ajattelin käydä keskustassa ja sitten mennä kotiin. Päästyämme ratikkaan puhelin soi, pienin ilmoitti että matkakortti oli unohtunut kotiin (oli matkalla jousiammuntaan). Sanoin, että menee nyt pummilla ja tulen vastaan hallille kuudeksi. Vietin sitten ihan rauhassa aikaa kangaskaupassa ja kerrankin lähdin sieltä jopa ilman mitään. Olin hyvissä ajoin pienintä vastassa ja odottelin sitten, onneksi on aina kirja mukana.

Tänään oli viimeinen pilates tälle talvelle. Aion ilmoittautua ensi syksynä samalle kurssille, opettaja on juuri sellainen jota olen etsinyt pitkään. Kuulemma loppukesällä olisi jo elokuussa muutaman tunnin kurssi, ehkä harkitsen sitäkin.

Nyt on pakko kellahtaa petiin. Tällä viikolla jalkoja on särkenyt urakalla, samoin selkää. Työ-ystävä ehdotti lääkäriä, mutta sanoin että ensimmäiseksi lääkäri sanoo, että pitää laihduttaa. Osaan sen verran päätellä itsekin. Hiukan epäilen lonkankoukistaja-lihaksen jumittavan, ehkä se ärtyi viime viikon pyöräilystä. Pitänee kuntoilla kotonakin :P

Huomenna on töissä kolmen henkilön eläkekahvit. Menen, jotta saan plussatunteja ja voin sitten käyttää ne parin viikon päästä siivouslomaan. Jei.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Jotain

Mietin tässä, mitä kirjoittaisin. Oikein mitään varsinaista asiaa ei ole, mutta ehkä jotain keksin.

Työ-ystävän esikoistytär on muuttamassa kesän alussa Lontooseen luodakseen uraa musiikkialalla, hänellä on jo aika hyvät kontaktit sinne ja oli syksyllä jo hieman haistelemassa paikallisia tuulia. Hyvin taisi mennä, koska nyt kun saa lauluntekijän opintonsa päätökseen, on tosiaan muuttamassa. Hienoa tytöltä, jolla oli niin paha masennus lukioaikana, että suoritti lukion loppuun aikuislukiossa.

Nyt sitten työ-ystävä kysyi, jos lähtisin heinäkuussa hänen kanssaan katsomaan, miten lapsi on asettunut uusiin piireihinsä. Koska mies ei pistänyt pahasti hanttiin, lähdemme sekä minä että pienin mukaan. Turhaan jättäisin lapsen tänne yksin kärvistelemään, kun miehen työt alkavat ja esikoinen menee armeijaan ja keskimmäinen lähtee Lappiin silloin. Helpointa on ottaa mukaan.

Sitä ennen on kuitenkin yo-juhlaa sun muuta.. Olen saanut suurimman osan ikkunoista pestyä, enää puuttuvat keittiön ja khh:n sekä pesutilojen ikkunat. Muuten en ole vielä juuri siivonnut, ehtii sitten lähempänäkin. Onneksi on ensin Helatorstai-viikonloppu ja seuraavalla viikolla otan pari päivää vapaata ennen H-hetkeä.

Aloitin tänään uudestaan kaloreiden laskemisen. Tämän päivän saldo on vajaa tuhat ja nyt kyllä unettaa ihan sikamaisesti. Kävin keskustassa kaupoilla katsomassa uusia vaatteita, löysinkin jotain (mm. farkut jotka maksoivat 70€, mikä on minusta ihan liian kallista) ja totesin, että jos saisin muutaman kilon pois, löytyisi kivojakin vaatteita helpommin.

Nyt liimaan postimerkit yo-juhlakutsuihin, että saan ne aamulla postiin. Alla pätkä Captain Fantastic-leffasta, jonka katsoin nyt viikonloppuna. Herätti aika paljon ajatuksia.


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Pyöräilykausi alkoi

Ja olen AIVAN poikki. En muista, milloin viimeksi olisi takalisto ja jalat olleet näin kipeät pyöräilyn aloittamisesta.

Osittain varmaan johtuu uudesta fillarista ja ajoasennoista yms, mutta voi hyvän tähden.. ja huomenna on vielä pilateskin. Tokavika, niin on pakko jaksaa. Toivon vain, että pystyn edes istumaan huomenna :P

Kuvia aamutuimaan matkan varrelta.


Nyt menen purkamaan pyöräilyrepun ja sitten kellahdan petiin. Aamuvuoroaika alkoi eli tappoväsy.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Hyvää Vappua

Kävimme eilen katsomassa Guardians of the Galaxy vol.2:N ja sepä olikin hauska sekä itkettävä. Oikein kunnollinen elokuva siis :)

Tänään on yksi jo käynyt softaamassa ja toinen lähtenyt kaverilleen yökylään. Mitähän tässä vielä keksitään :)

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Sitä sun tätä

Tämä perjantai on tullut käytettyä tehokkaasti, aloitin nimittäin yo-juhlien valmistelun pesemällä olkkarin ikkunat ja verhot. Voisin mainita, että turkisvuoratut verhot ovat menneen talven lumia nyt, sillä ne olivat aivan järkyttävästi kissankarvoissa. Sysikki kun halusi nukkua ikkunalaudalla niin, että pystyi vahtimaan näkymiä tiellä. Tein myös makaronilaatikkoa pitkästä aikaa ja pesin koneellisen pyyhkeitä. Nyt on selkä ja jalat aika poikki, onneksi mies ripusti verhot.

Viikkoon on mahtunut taas kaikenlaista. Tiistaina pienin meni kouluun yhdeksäksi, mutta soitti minulle varttia yli olevansa kotona. Luulin ensin, että hän on myöhästynyt, mutta kuulemma oli ollut niin huono olo kun pääsi kouluun, että opettaja oli soittanut isälle lähettävänsä lapsen kotiin. Lähdin aikaisemmin töistä, koska omakaan olo ei ollut ihan parhain, ja iltaa kohti pienimmällä nousi kuume yli 38:een asteeseen.

Pienin ei mennyt kouluun keskiviikkona, vaikka oli jo ihan kunnossa (ihme pikakuume), enkä minäkään mennyt töihin, koska vatsa on ns. löysällä. Katsoin sitten Skam'ia urakalla ja nyt olen jo kolmannen kauden alussa. Sarja on jollain tavalla koukuttava.. tarkoitan sitä, että sitä katsoessa miettii oliko itse teininä yhtä ..teini? ja myös sitä, kuinka se tuo esiin kaikki haudatut epävarmuuden tunteet ensimmäisissä seurustelusuhteissa.

Eilen olin töissä, vaikka vatsa juoksuttikin edelleen (kuten tänäänkin). Kävin katsomassa erään näytelmän ennakkoesityksen tai osan siis, koska alkoi itkettää enkä voinut katsoa loppuun. Ilmeisesti syynä ovat kehitysvammaiset näyttelijät, joiden jokakeväinen näytelmä saa tämän aikaiseksi. Olen miettinyt, johtuuko liikuttumiseni siitä, että äitini kummipoika oli pahasti CP-vammainen johtuen synnytyksenaikaisesta hapenpuutteesta (hän oli kovin pelottava minusta ollessani pieni) vai siitä, että epäilen meidän 'normaalien' katsojien pitävän esitystä jonkinlaisena kouluttetujen marsujen söpönä pikku puuhasteluna (kauhean rumasti sanottu). En osaa sanoa, joka tapauksessa en pysty näitä esityksiä oikein katsomaan.

Katsoin Kosmiskan vinkistä Areenasta tiededokumentin erityisherkistä ihmisistä. Arvelen olevani jonkin verran erityisherkkä, lapsena olin äidin mielestä tuskallisen ujo, mutta tukahdutin sen pitkäksi aikaa siskon moitittua. Olin silloin muistaakseni alle kouluikäinen, kun siskon mielestä itkin aina kaikesta, joten lopetin itkemisen. Ihan kokonaan siis. En muista itkeneeni edes Iisalmenmummin poismenoa, mutta toisaalta itkin kyllä kaksi päivää kissan jäätyä auton alle. (Silloin ei sisko enää asunut kotona.)

Koti on hiljainen, esikoinen lähti yläastekavereita tapaamaan ja keskimmäinen omia kavereitaan tapaamaan. Pienin naureskelee koneellaan ja yritän miettiä, jos jaksaisin kirjoittaa jotain muutakin välillä kuin tätä blogia.

Allaolevassa videossa on veljeni entinen luokkatoveri sekä miehen serkun leikkikaveri, kaksi eri henkilöä. Huvittavaa.


Unohdin tietysti mainita, että ostin kaksi lippua Queen + Adam Lambert-keikalle marraskuulle. Nyt pohdin vimmatusti, josko neuloisin Brian Maylle sukat, hän kun on jonkinsortin eläinaktivisti ja voisi ehkä käyttää niitä nummilla vaeltaessaan mäyränpesillä.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kotona

Tulimme kotiin aikaisin lauantaiaamuna. Ihme kyllä matkalaukut tulivat todella nopeasti ja olimme kotona jo tunnin kuluttua koneen laskeutumisesta. Keskimmäinen lähti puolenpäivän maissa isosleirille Siuntioon, ystävä tuli hakemaan kotiovelta asti.

Jokakeväiset alivuokralaisemme (eli sokerimuurahaiset) olivat levittäytyneet alakerran pesuhuoneesta yläkertaan, ilmeisesti ihan viimeisten päivien aikana vasta, koska eivät olleet vielä eksyneet kuivamuonakaappeihin. Olemme nyt laittaneet niille myrkkyä kaappien alle, koska näyttää siltä, että ne tulevat viemärin läpiviennistä. Lisäksi lämmitämme saunan tänään, joten niille tulee kuumat paikat.

Olen pessyt pyykkiä ja kaikki matkalaukut on jo purettu. Tuliaiset ovat keittiön tiskipöydällä odottamassa jatkokäsittelyä ja Singaporesta ostamani kirjat ovat läjässä työpöydällä. En ostanut Balilta kuin yhden kirjan ja kolme kierrätyskärrystä ottamaani romaania luin ja jätin hotellin kierrätyshyllyyn.

Tuimme paikallista yrittäjyyttä hankkimalla esikoiselle ja keskimmäiselle mittatilauspuvut hotellin lähellä olevalta räätäliltä. Hävettää kertoa, että ne maksoivat yhteensä vähän päälle satasen. Mutta hienot ovat ja nopeasti tulivat valmiiksi, neljäntenä päivänä ensikäynnistä kävimme koettamassa ja muutokset tehtiin parin päivän kuluessa. Yhteensä kahden puvun tekemiseen meni noin kuusi päivää.

Paluulennot menivät oikein hyvin, varsinkin yölento Singaporesta Helsinkiin oli rauhallinen ja saimme nukuttua useamman tunnin putkeen. Sen sijaan Singaporessa aikomamme kiertoajelu olikin täynnä ja seuraava lähtö olisi ollut liian myöhäinen, joten vietimme kentällä yhdeksän tuntia. Onneksi siellä oli erilaisia ajantappomahdollisuuksia; perhospuutarha, elokuvateatteri ja kauppoja sekä kahviloita.

Perhospuutarha oli kiva, pienimmän mielestä paras juttu ikinä ja kyllähän siellä aika kului mukavasti. Perhoset istahtelivat minne sattui, mm. keskimmäisen hiuksille ja näimme yhden karkaavan erään miehen repun päällä istuen poiskin. Elokuvateatterissa pyöri non-stoppina leffoja, ensin katselimme noin puolet uudesta Ben-Hurista (ihan järkyttävän huono) ja myöhemmin minun shoppaillessani (niitä kirjoja) mies ja pojat katselivat jotain komediaa.

Huomenna alkaa taas arki, aikaisin aamulla kolmella ja minulla hiukan myöhemmin. Esikoinen kuulemma on menossa elokuviin. Koululaisilla alkaa kuuden viikon puserrus kesälomaan ja samassa ajassa pitäisi saada talo juhlakuntoon. Stressiä pukkaa jo ajatuskin.

Kai se tästä taas. Alla muutama kuva reissusta.











torstai 13. huhtikuuta 2017

Lomailua

Perillä ollaan, ja ollaan oltukin jo muutama päivä. Matkat (lennot) sujuivat suht hyvin, tosin miehelle osui taas pari jännittävää kokemusta. Ensiksi hänen takanaan istunut henkilö kärsi ilmeisesti matkapahoinvoinnista ja oksensi onnistuen laittamaan kädet suun eteen siten, että oksennus lensi joka suuntaan, mm. miehen päähän ja käytävän toisella puolella istuvan päälle. Mies selvisi tukanpesulla (käsisaippualla..), ja onneksi sillä toisella oli yhtiön viltti päällä. Toinen sattumus samalla (ensimmäisellä) lennolla oli se, että lentoemo läikytti kahvia miehen syliin, onneksi ei polttanut.

Olimme HongKongin kentällä nelisen tuntia, ja löysimme pienimmän kanssa karkkikaupan, josta sai maistiaisia. Lisäksi kävimme purilaisella. Seuraava lento olikin täynnä kiinalaisia ja sellaista sähläämistä en ole nähnyt edes amerikassa ikinä. Muutenkin kiinalaiset ovat todella röyhkeitä ja epäkohteliaita, ja olemmekin tulleet siihen lopputulokseen, että se johtuu heidän paljoudestaan. Hullujen Päivien kyynärää taktiikka on hyvä keino yhteistoiminnassa.

Pääsimme perille pikkutunneilla ja booking.comin virheen vuoksi meillä on nyt kolme huonetta; minä + pienin, mies + keskimmäinen ja esikoinen omassa yksiössään. Minulla ja esikoisella on yhteinen kuisti, mikä on kätevä, ja miehenkin huone on vain yhden huoneen päässä.

Ensimmäisenä päivänä yritimme lähinnä pysytellä hereillä. Kävelimme rantaa pitkin ostarille ja katselimme tuttuja maamerkkejä. Kävimme myös koe-uimassa hotellin uima-altaan, joka onkin yllättävän hyvä ja syvä. Illalla löysimme mahdottoman hyvän ravintolan suht läheltä hotellia, aiomme käydä siellä vielä uudelleen (pitää vakoilla taatelikakun rakennetta..).

Eilen pääsimme jo mereen kastautumaankin ja illalla söimme Johnny Rocket's-hampurilaisravintolassa, johon olemme tykästyneet jenkeissä. Saimme kunnon dinner show'nkin, kun olimme ainoat asiakkaat ja istuimme näyteikkunassa, kun yhtäkkiä tarjoilijat väänsivät nupit kaakkoon ja alkoivat tanssia :D

No, tänään onkin sitten vietetty aikaa piirrettyjä katsellen. Esikoisen vatsa meni sekaisin jo yöllä (onneksi sillä on oma huone), keskimmäisen vatsa on vähän outo ja pienin sai auringonpistoksen, kun olimme päivällä altaalla aika kauan ja hän ui koko ajan. Lisäksi miehen ja keskimmäisen huoneen vessa ei nielaise numero 2:ta, joten käyvät meillä.

Että näin on loma alkanut, ihan mukavasti.


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Tit-ti-dii

Lomaloma on täällä vihdoin :)

Yritin jonain iltana viikolla päivitellä, mutta koska blogger on nykyään usein lataamossa niin en vain yksinkertaisesti jaksanut odottaa.

Ei tässä sen hassumpata kuulu. Kävin torstaina Hulluilla päivillä pilatestunnin jälkeen ostamassa kompressiosukat lentomatkaa varten. Ainakin tuntuivat sopivan tiukoilta, kun kokeilin kotona. Lisäksi ostin uuden urheilutopin ja -rintsikat, kun en kohta meinaa enää kehdata mennä aina samoissa vanhoissa rytkyissä.

Perjantaina kävin vanhan työpaikan kautta selvittämässä matkakuluja Göteborgin reissun jäljiltä ystävän kanssa. Tapasin aika monta muutakin vanhaa työkaveria ja oli ihan kiva vaihtaa kuulumisia. Ehdin hyvin sieltä töihin pariksi tunniksi kuuntelemaan infoa kaupungin organisaatiomuutoksesta. Tosin työ-ystävän kanssa kärsimme molemmat tilan huonosta sisäilmasta.

Tänään olen siivonnut talon ja pessyt pyykkiä, huomiselle jää pakkaaminen ja äänestys. Lähtö on vasta illalla, ei varmaan koskaan ollakaan lähdetty näin myöhään.

Pienin esitteli varsin hupaisan videopätkän :)


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Manana

Jotenkin tuntuu, että päivitän useimmin maanantaisin. Muulloin en ehkä ehdi? Nytkin istun tiskiä vahtimassa itseohjautuvien asiakkaiden tehdessä omia juttujaan.

Sattumalta huomasin viikonloppuna, että ex-pulju hakee ihmistä hankintaan. Laitoin tuossa äskettäin hakemuksen vetämään. Harmi vain, että olen ns. lomakelukutaidoton ja niissä on omat haasteensa muutenkin. Olen ainakin yrittänyt, sillä eivät ne tule kotoa hakemaan.

Päätin siirtää seuraavan tentinkin vasta elokuulle. En millään ehdi enkä jaksa lukea nyt monta sataa sivua media-antropologiaa, kun on reissukin kohta ja tentti olisi heti sen jälkeen. Muutenkaan koko viestintä ei oikein iske, tuntuu että se on niin samaa informaatiotieteen kanssa.

Meillä oli miehen kanssa melkein lapsivapaa viikonloppu. Pienin lähti perjantaina kahdeksi yöksi partioretkelle ja esikoinen kaverilleen, keskimmäinen palautui omalta retkeltään jo lauantai-iltana. Ehdimme käydä miehen kanssa keskustassa vaihtamassa miljoonia ja syömässä hyvin Santa Fe'ssä. Oli hiukan outoa.

Tänään aamupäivällä käväisin työterveydessä lääkärillä, joka oli sitä mieltä ettei minulla ole astmaa saati mitään siihen viittaavaakaan ja suositteli käyttämään nenäkannua sekä nenätippoja. Avaavaa lääkettä voin käyttää, jos ahdistaa. Näillä mennään sitten.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Mietelmä

Vihdoin muistan laittaa tänne mietelmän, jonka sanoi Kodin kuvalehdessä 4/17 nuori kehitysvammainen tyttö. Harvinaisen viisas lapsi.

Olen tänään ihmetellyt talon hiljaisuutta. Kai tähän tottuu. Joskus.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Sysikki

Minä laulan kissan laulun,
kissan parta kasvaa,
eikä se päivällä kasvakaan,
yöllä sen parta kasvaa.

Sysi Kat-Tiainen
1996-2017


maanantai 27. maaliskuuta 2017

Vuosipäivä

Äidin kuolinpäivä. Yksi niitä päivämääriä, jotka tulee muistamaan aina. Velikin soitti ja juttelimme hetken tästä asiasta, vaikka puhuimme kyllä muistakin jutuista.

Huomenna menemme illansuussa viemään Sysikin viimeiselle matkalleen.

Piti kertoa jotain muutakin, mutta olen jo unohtanut mitä se oli. Jotenkin en nyt pysty ajattelemaan kauheasti muita asioita.


perjantai 24. maaliskuuta 2017

Uutta pukkaa

Nimittäin nyt olis uusi pää ja uusi fillari. Olen ehkä iloisempi fillarista :)

Sain tällä viikolla jostain kimmokkeen katsoa hybridipyöriä ja päädyinkin katselemaan Nishikin malleja. Vanhakin on Nishiki ja hyvin se on palvellut, runko vain on hurjan raskas. Näytin eilen miehelle yhtä hybridiä ja hän lupasi kysyä töistä yhdeltä himopyöräilijältä arviota.

Näkymä miehen työpaikalta
Tänään sitten menin hiustenleikkuun jälkeen hakemaan miehen työpaikaltaan ja kävimme ostamassa pyörän. Ihan putkeen ei kaikki sujunut, ensin Forumin Intersportissa ei myyjiä kiinnostanut kaupanteko ja sitten saatuamme pyörän Mikonkadun Intersportista metrossa joku piripää mustalaispoika nappasi takapakkarilta kiinnityslenkin mukaansa. Elämää suurkaupungissa.

Ajelin Kontulasta kotiin ja oi, miten kulki liukkaasti matka! Tuskin maltan odottaa, että pääsen muutaman viikon päästä testaamaan pyörää oikealla reitillä :)

Uusi Niskahiki. Vanha punainen takana.
Esikoinen lähti ripsalle ja keskimmäinen samoin (muka kirkon hommissa..). Me vanhukset ja pienin vietämme rauhallista koti-iltaa, minä neuloen kuorsaavan kissan vieressä sohvalla pienimmän pelatessa äänekkäästi poikien huoneen koneella. Mies katselee jotain alakerrassa.


torstai 23. maaliskuuta 2017

Että sellainen päivä

Aamusella meillä oli kirjaston yt-kokous, me kaksi ja esimies. Se meni aika kivuttomasti, sillä olimme jo aiemmin saaneet esittää toiveen loppusijoituspaikasta ja siihen oli suostuttu. Ainut mikä mietitytti, oli tuleva pomo, koska puljun kakkospäällikkö on aika käsi (kauniisti sanottuna) ja sähläri, mutta onneksi hän ei olekaan pomomme vaan puljumme ykköspomosta tulee sitten esimiehemme alkaen kesäkuun eka.

Iltapäivällä kävin käsiksi poistokirjaläjään, joka on tuotu eräästä työhuoneesta. Tämän työhuoneen viereisessä huoneessa on sädesientä (joka on normien rajoissa..). En ollut montakaan kirjaa ehtinyt käsitellä (poistaa rekisteristä ja repiä kansia irti), kun alkoi kurkkua kuristaa. Tein kuitenkin sen pinon valmiiksi, minkä olin aloittanut ja sitten sanoin työparille, että en pysty. Otin taas kaikki lääkkeet, myös särkylääkkeen, koska iski hillitön jysäri ja väsy. 

Tapoin aikaa kunnes saatoin lähteä pilatekseen. Ilmeisesti tuosta 'yliannostuksesta' johtuen meni ääni aika pahaksi sielläkin, koska rappukäytävä ja pukuhuone on aika huonossa kunnossa. Yleensä en saa oireita siellä, vaikka olen ollut varuillani. Siksikin yritän aina ulkoilla ainakin osan matkasta, että keuhkot saisivat vähän happea ennen tuntia.

Mies tuli metrolle vastaan ja haimme pienimmän partiosta. He olivat leiponeet muffinsseja ja koko auto tuoksui suklaalle :) Söin ja laitoin iltakahvit ja vein pienimmälle kahvit koneelle sillä seurauksella, että hän kaatoi ne syliinsä. Onneksi saatiin nopeasti kylmään suihkuun eikä sattunut pahemmin, vähän punoittaa (myös pippeli säästyi kuumalta). Pienintä harmitti ihan hirveästi, mutta olin laittanut tilkan enemmän kahvia, joten hän sai uuden kupillisen.

Tällaista tänään. Joskus ei tapahdu yhtään mitään ja joskus yhdestä päivästä riittäisi viikolle.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Iltaa

Meillä on saavutettu yksi rajapyykki eli pienin kävi yksinään jousiammunnassa. Tosin mies saatteli sen metrolla oikealle pysäkille, mutta siitä meni yksin ja tuli takaisin kotiin yksin, mies haki metrolta täällä päässä. Nämä keskiviikon junnuharkat alkavat niin aikaisin, että miehen on vaikea ehtiä kotiin ennen kuin pitää lähteä ja minä olen aina illassa keskiviikkoisin.

Esikoisella on perjantaina Ohi on-bileet, vaikka vielä on saksa ensi maanantaina edessä. Menköön nyt, tähän asti onkin istunut kiltisti kotona :)

Isovarpaissa on jäykistyvän nivelen vuoksi särkyä, pitänee sekin mainita työterveydessä sitten kun sinne vihdoin pääsen. Onneksi huomenna on pilates, jos vain jaksan mennä.

Perjantaina menen kampaajalle leikkauttamaan tukan, se on jo häiritsevän pitkä.


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Arki

Pääsin tänään esikoisen kyydillä melkein töihin asti eli pyydystin ratikan Käpylästä, kun yo-kokelas vei Maol:in kaavat ja laskukoneensa koululle tarkistettavaksi.

Töissä sujuikin rattoisasti, nyt kun yksi kiva työkaveri on palannut pitkältä sairaslomalta takaisin. Ehdin myöskin tsekata uuden lehtivälityksen kautta tulevat tilaukset, jotka olivat aivan outoja. Ehkä ne vielä tänä vuonna korjaantuvat. Tosin heidän varsinaisella lehtiohjelmalla voi heittää vesilintua, mutta kai sitä kautta edes reklamaatiot menee läpi.

Lähtiessäni töistä satoi jotain valkoista vaakasuoraan, joten soitin miehen hakemaan mut metrolta ja tulihan tuo. Kotona katselin yhden osan 'Mullan alla'-sarjasta, johon olen aika tykästynyt. En ehtinyt sitä katsoa aikoinaan sen tullessa 'suorana'.

Huomenna on päivä uus.. Päivän biisinä yksi kaikkien aikojen parhaita suomenkielisiä käännöksiä.


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Lavvantai

Menin aamulla pienimmän kanssa jousiammuntaan, lähinnä hän halusi näyttää taitojaan ja samalla reissulla kävi selväksi, että kyllä tuo osaa itsekin sinne kulkea :) Saa nyt alkaa mennä itsekseen keskiviikkoisin, lauantaisin voimme ehkä mennä mukaan.

Ohjaaja jutteli kanssani harjoitusten jälkeen ja sanoi, että ovat alusta asti kiinnittäneet huomiota siihen, että pienimmällä on luonnostaan oikea ampuma-asento. Varmistin myös lapselta moneen kertaan, että haluaako hän sitoutua tähän hommaan ja tuo on varma asiasta. Kai se pitää sitten liittymislomake täytellä.

Jousiammunnan jälkeen ajelimme ratikalla Stockalle ja sain sen uimapuvun. Huhhuh.. kokeilin heti kotona ja se on ihana, jopa olkaimet käyttäytyivät nyt.

Jatkoimme matkaa Kamppiin, jossa kävimme syömässä. Sain hurjat pointsit nuorelta kundilta, joka esitteli Hollantipyöriä, kun kerroin polkevani 14m suuntaansa vanhalla Nishikillä, jonka runko painaa tonnin :D Olen pohtinut akkukäyttöistä pyörää jo muutaman vuoden, mutta ne on tosi kalliita ja lisäksi kuulemma niihin ollaan miettimässä veroa(!).

Tämän kaiken jälkeen löysimme itsemme Tennarista katsomasta Kaunotarta ja Hirviötä, joka oli oikeasti hyvä. Tykkäsin paljon, kuvaus oli kaunis ja 3D-efektit todella upeat ja näyttelijät tosi hyvät. Todella nautinto katsoa hyvin tehtyä Disney-satua :)


perjantai 17. maaliskuuta 2017

Osaisinpas päättää

Hiukan ärsyttää nyt. En mennyt eilen pilatekseen, koska olin aivan julman väsynyt. Sen sijaan menin Stockalle Katsomaan ja kokeilemaan uima-asua. Vanha rannalle kelpaava uikkari on nimittäin jo noin viisi vuotta vanha ja kangas on joistain kohdista virahtanut aika pahasti. Onneksi se ei vuorin kanssa juuri näy, mutta itse tiedän ja ahdistaa.

No, löysin muutaman kivan kokeiltavaksi. pari tankinia ja pöksyt ja sitten ihanan uimamekon, sellaisen pikkumekon ja kokouikkarin yhdistelmän. Mutta. Hinta oli aika suolainen ja toisekseen koska olkaimet saa 'kivasti' pois tai ristiin jne niin ne tuppasivat aukeamaan jo kopissa. Eli e pitäisi ommella muutamalla pistolla kiinni, minua ei haittaa olkainrajat mitenkään.

Tankinit oli muuten kivat, mutta toinen oli lerppa edestä, edes olkainten säätö ei auttanut, ja toinen oli pieni (en jaksanut hakea suurempaa kokoa). En uskaltanut edes kokeilla, koska saumat tuntuivat sille, että ratkeaisivat justiinsa. Lisäksi aloin miettiä millä ilveellä pääsisin ulos siitä jos saisin sen edes ylleni.. huokaus.

Joka tapauksessa päätin sitten antaa kaikki takaisin eli en ostanut mitään. Pääsin kotiin ja kerroin miehelle, että olin koetellut uikkareita ja mikä suosikissa oli vikana. Mies naurahti. Tunteehan se jo mut.

Nimittäin tän päivän olen haikaillut sen onnettoman uimapuvun perään. Päätin, että huomenna käyn sen hakemassa, kun ensin käymme pienimmän kanssa jouskariharkoissa ja sitten menemme keskustaan. Voi jeesus mun kanssa. Olen varalta jo katsonut, että sen ehtii vielä saada netin kautta jos sitä ei olekaan rekissä.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Punk

Mun viidenkympin villitys alkaa etuajassa. Tänään vihdoin tein sen, mitä olen jo jonkin aikaa harkinnut eli hankin helix-lävistyksen korvaan. Ensimmäinen kysymys työkavereilta ja muilta oli, sattuiko? No ei sattunut. Olin jo etukäteen valmistautunut kipuun nipistelemällä kys. kohtaa voimakkaasti, jotta osaisin varautua eikä se itseasiassa sattunut juuri ollenkaan. Pahempiakin kipuja on tässä elämässä tullut koettua.

Kunhan se paranee, niin laitan siihen kissan tassua kuvaavan napin. Oli kivan tuntuinen tatuointi- ja lävistysliike, jossa kävin tuon laitattamassa. Työ-ystävän tytär oli käynyt siellä ja tykännyt.

Tein Wilman kautta loma-anomukset peruskoululaisille matkaa varten ja siitä juutuinkin sitten pienimmän kanssa katsomaan Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä, jonka alkuperäisjäsen pienimmän reksi on. (Ihan sivuhuomautuksena; tuollaiset uber-seksikkäät reksit pitäisi kieltää jossain laissa.. uuh.)

Pienin oli tänään miehen kanssa jousiammuntaseuran jäsenten treeneissä ja on entistä ihastuneempi lajiin. Kuulemma nämäkin enemmän treenanneet olivat kovasti ihastuneita pienimmän taitoihin, hän ampui mm. seinään kiinnitettyyn pieneen teipinpalaan aika matkan päästä. Jousi oli myös parempi ja jäykempi (120 paunaa=n. 10 kg). Minäkin pääsen ihailemaan tuota ensi lauantaina, kun lupasin mennä miehen puolesta aamutreeneihin :P

HY. Toivotaan, että nukun vaikka korva valuisikin..



tiistai 14. maaliskuuta 2017

Väsy-ahdistus

Olin töissä ja kävin leffassa katsomassa Loganin ystävän kanssa. Elokuva oli ihan ookoo ja tykkään kyllä Wolverinesta (Hugh Jackman ei ole hassumpi), mutta väsähdin aika totaalisesti.

Kotimatkalla metro jäi yli viideksi minuutiksi Kalasatamassa pysähdyksiin eikä tiedotettu mitään. Oletan, että jokin rakennushomma jumitti. Uudestaan odotimme Itäkeskukseen pääsyä. Tässä vaiheessa olin jo aika hiilenä ja soittelin miehelle, meidän oli tarkoitus nähdä kaupassa ja kauppahan menee kiinni klo 9... No ehdin kuitenkin kauppaan ja löysin miehen pienimmän kera hyllyjen välistä. Karkkihyllyllä aloin jo ratketa liitoksista, olin niin väsynyt että aloin melkein itkeä ja eräs nainen katseli vähän pitkään.

Halusin ihan vain kotiin ja rauhaan. Nyt olen hetken (tunnin) saanut istua itsekseni ja alkaa vähän helpottaa. Voisin vaikka mennä nukkumaan nyt.

AINIIN! Olemme tänään olleet miehen kanssa 25 vuotta yhdessä. Herran pieksut. Alla yksi sen vuoden hiteistä Suomessa, oli aika mielenkiintoinen lista piisejä :P


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Hip!

Täällä ollaan taas. Hyvin menee, kaikesta huolimatta.

Esikoisella alkoi yo-kokeiden rutistus. Kuulemma ihan hyvin sai aineen kirjoitettua, oli valinnut aiheeksi tekniikan kehittymisen ja sen hyviä ja huonoja puolia. Hyvä niin.

Tänään vihdoin pitkä odotukseni palkittiin ja lähdemme jossain vaiheessa kevättä kauas pois, kauas.. No kyllä me vielä palaammekin sieltä :) Tuskin maltan odottaa, että pääsen sinne turkoosiin veteen ja noin +30 asteen paisteeseen. Ah!


Kävin hakemassa lähikirjastosta keskimmäiselle Antti tuurin Talvisodan, olivat valinneet sen äikässä. Olin varannut kirjan ja sen lisäksi näin parikin vanhaa tuttua virkailijaa. Oli tosi mukava vaihtaa pikaiset kuulumiset (mies odotteli autossa). Toinen heistä oli mies, joka tuli aiempaan työpaikkaani työllistettynä ja on nykyään vakinainen ja kertoi vain, että elämä on muutenkin mallillaan, on menossa naimisiin kesällä. Tuli todella hyvä mieli, koska ystävystyin hänen kanssaan silloin vanhassa paikassa. Toinen virkailija on mukava naishenkilö, joka on joskus matkojemme aikana käynyt hoitamassa Sysikkiä ja juttelimme tietysti myös kissan voinnista. Oli mukava nähdä heitä kumpaakin.

Olin lauantaina pienimmän sekä työ-ystäväni kanssa elokuvissa katsomassa Arrival-leffan, se oli oikein hyvä. Tosin arvasin juonen suht aikaisin, luultavasti siksi kun olen lukenut 'liikaa' scifiä :P Huomenna menen saman ystävän kanssa katsomaan Loganin (ilman pienintä).

Pitää vielä laittaa evässalaatti valmiiksi ja sitten kellahdan petiin. Aamulla heräsin ajoissa kuuntelemaan, että yo-kokelas nousee. Kaikenlaista pitääkin stressata, nyt väsyttää.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Röpelö

Eksyin töissä sellaiseen vessaan, jossa olen muistaakseni viimeksi käynyt viime kesänä. Siksi olinkin varsin yllättynyt, kun menin siellä aivan tukkoon. Pukiessani katselin sitten seinää pöntön takana ja näin tämän:

Varsin terveennäköinen seinä, eikö vain? Näytin kuvaa työkavereille, jotka järkyttyivät. Oikeasti.

Menin takaisin kirjastoon ja vetäisin kortisonilääkkeet henkeen, helpotti hiukan. Ääni meni silti ja kurkku tuntui paksulta ja myöhemmin päivällä tuli humahdus-väsy. Soitin kuitenkin jo lääkkeenoton jälkeen työterveyteen pyytääkseni lääkärin lähetteen Allergiasairaalaan uusiin histamiinikokeisiin. Viimeksi pari vuotta sittenhän se jäi karvan verran vaille astmasta, mielestäni tilanne on kuitenkin huonontunut. Sairaanhoitaja oli tosi mukava ja sain ajan lääkärille parin viikon päähän. Kyseinen lääkäri on lisäksi sellainen, joka suunnittelee esim. pitkien poissaolojen jälkeen paluut ja kuulemma oikein mukava ihminen.

Loppupäivä meni itseasiassa humahdus-väsyn jälkeen aika hyvin ja jaksoin mennä jopa pilatekseen. Jostain kumman syystä tämä tunti ei tuntunut ihan niin tuskaiselta, kuin edellinen (ennen hiihtolomaa). Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut? Näin kevätpuolella ihmisten vähitellen muistaessa toisensa alkaa taas olla pukuhuoneessakin enemmän juttelua kuin ennen. Puhuin pitkään yhden nuoren naisen kanssa alhaisesta verenpaineesta ja sanoin, että mulla on aina salmiakit mukana jos tuntuu, että alkaa pökertyä :)

Loppuun video, "todella vanha". Muistan tykänneeni tästä yläasteella, jolloin se oli uusi :P




keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Ällötys

Ellei suorastaan oksetus. Nimittäin päivän uutinen "vantaalaisesta musiikinopettajasta", joka hyväksikäytti poikaoppilaitaan. Tuli oikeasti ihan paha olo, kun ajattelin että olen ollut samalla keskustelupalstalla useamman vuoden tämän ihmisen kanssa. Ei hän mielestäni vaikuttanut pedofiililtä vaan ihan tavalliselta perheenäidiltä, mutta ilmeisesti aivot niksahtivat pahan avioeron myötä. En vain ymmärrä, miten hän pystyy elämään itsensä kanssa tuhottuaan niin monta elämää. Enkä tarkoita vain näitä uhriksi joutuneita lapsia vaan myös hänen omia lapsiaan, käy niin sääliksi tyttäriä. Ikuinen stigma.

Naistenpäivän kunniaksi sain metroasemalla ruusun käpälääni ja vein sen sitten töihin. Aika huonossa kunnossa se oli jo aamulla, mutta hyvä kun päivän kesti. Viesti ruusun mukana oli kiva, vaikka mainostikin jotain kauneushoitolaa työpaikan lähellä.


tiistai 7. maaliskuuta 2017

Tyrmistys

Tiedättehän sen tunteen, kun luulet, että tuttavasi on sivistynyt ihminen ja sitten hän sanoo jotain sellaista, ettet pysty hetkeen edes ajattelemaan mitään, kun aivot vain kertakaikkiaan pysähtyvät ihmeen edessä? Minulle kävi niin tänä aamuna, kun olin linkannut faseen uutisen Trumpin uuden kiinteistö/asumisministerin mielipiteen siitä, että orjatkin olivat maahanmuuttajia. Eräs tuttu äiti kommentoi uutista sanomalla, että varmaan osa orjista oli tullut Amerikkaan parempien työolojen perässä.. Siis anteeksi kuinka? Oikeasti korkeakoulutettu ja vielä itse Amerikassa vaihtarina ollut ihminen sanoo näin? Huhhuh.


Keikauskakku

Juu. No se siitä. Iltapäivällä soitin veljelleni, ihan vain kun emme ole hetkeen jutelleet. Hän kertoi, että oli ollut mahtava hetki tänään aamukahvilla, kun saivat eilen juotua loppuun Äidin kahvivaraston (tosin mökillä on vielä pari pakettia) ja saattoivat vihdoin juoda jotain parempaa :D Sen lisäksi hän mietti, kuinka sanoa toiselle vanhemmista veljistämme, ettei hän voi/saa tulla mökille lomailemaan itsekseen. Kimmo ei nimittäin halua mitään leirikeskusta, minkä hyvin ymmärrän, ja lisäksi me molemmat tiedämme, että tämä veljemme kyllä tulee mielellään, mutta ei maksa osuuttaan ja saattaa lomailla rankastikin. Olen tosi kiitollinen, että mökki on Kimmon nimissä eikä minun tarvitse olla vastuussa siitä.

Tultuani kotiin tein itselleni pinaattimunakkaan ja huomiseksi evääksi härkiskastiketta. Lisäksi leivoin keikauskakun. Jostain syystä se ei meinaa millään onnistua yhtä hyvin, kuin silloin teininä sitä tehdessäni. Räyh.



maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kotimatka pitkä on..

Olipa mukava kotimatka. Mies oli vienyt pienimmän jousiammuntaan ja lähtivät kotia kohti sieltä varttia ennen kuin mä pääsin töistä. Ensin sovittiin, että odottavat mua Mellunmäessä ja käyvät kaupassa siinä odotellessaan, mut sit aikaa kuluikin sen verran, että sovittiin heidän ajavan Kontulaan, että olisi jotain ajankulua. Metro pääsi Itikseen asti ja kuski kuulutti, että sori vaan, mutta Mellunmäki jää ajamatta kaukolämpöputken rikkoutumisen vuoksi. Soitin miehelle, että tulevat hakemaan mut Itiksestä. Onneksi tulivat, päästiin kotiin Myllypuron kautta, koska Kehä I oli poikki länteenpäin ketjukolarin vuoksi. Siellähän olisin istunut bussissa ihmettelemässä. 

Kuva Tilannehuoneen uutisesta

Sen verran vielä jousiammunnasta, että jousiammuntaseurasta on nyt lähestytty pienintä ja hänet halutaan seuran junioritoimintaan mukaan. Tänään oli saanut kuulemma ihan ikioman radan, muut saivat ammuskella keskenään. Aika hauskaa :)

P. S. jostain syystä blogger säätää taas omiaan. Huokaus.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Sunnuntaita


Torstaina en jaksanut mennä pilatekseen, hyvä kun selvisin töistä kesken päivän kotiin. Nukuin jopa päiväunet, mitä en usein tee. Lämmöt olivat taas laskeneet alle 36:en ja olo oli jotakuinkin huono. Nyt alkaa olla melkein terve olo, ainut ongelma on korva joka tuntuu edelleen olevan lukossa. Pitäisi varmaan mennä näyttämään sitä taas.

Pienimmälle ostettiin testimielessä pari omenaa ja päärynää. Omena kuorittiin ja hetken päästä pienin ilmoitti, että kurkku kihelmöi ja huulet turposivat kaksinkertaisiksi. Diagnoosina on siis siitepölyallergia, johon viime keväänä saatiin silmätippoja. Ilmeisesti se on nyt vahvistunut. 

Perjantai meni toipuessa ja katselin muutaman leffan sohvalla samalla neuloen vauvasukkia haasteeseen. Lauantaina jaksoin jopa imuroida kämpän, koska oli pakko. Leivoin myös banaanileipää ensimmäisen kerran ikinä, se oli varsin onnistunutta.

Pyykkejä ripustaessa tajusin, että oli maaliskuu kun isä kuoli ja oli maaliskuu, kun äiti kuoli. Luultavasti kissa on pakko viedä ihan lähitulevaisuudessa piikille, sitten sekin liittyy maaliskuun kerhoon.  Tänään kissa ei päässyt sohvalle itse, joten nostin sen. Myöhemmin se jaksoi taas. Se ei ole juuri syönyt koko viikonloppuna, mutta toisaalta ei se näytä kovin kärsivältä. Milloin olisi paras aika viedä se sitten? Se on se vaikein kysymys.

Nyt tuntuu taas siltä, että huomenna menen töihin sairastumaan lisää. Masentaa sekin. En ole koko alkuvuonna käynyt uimassakaan, enkä todella tiedä uskallanko mennä huomenna kun olen juuri parantunut flunssasta.

Katsoin pienimmän kanssa Independence Day 2-leffan. Se oli parempi kuin ykkönen ja Brent Spiner hulluna tohtorina oli hauska. Mutta muuten aika heikko :P

Päivän kohokohta oli Ryan Reynoldsin jakama Deadpool-video, joka kuulemma esitetään joissa maissa Logan-elokuvan alussa (tosin ei Suomessa). Nyt voin jäädä odottelemaan Deadpool 2:sta.


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Ylläri

Mies kävi maanantaina työpaikkalääkärin lähettämänä sydänultrassa ja tuli sen jälkeen hakemaan mut töistä. Sanoi, että "älä säikähdä, mutta" (tosi hyvä aloitus..)  Juu. Sydämestä oli siis löytynyt sivuääni, jonka perusteella siihen ultraan laitettiin ja ultraava kardiologi oli sitten löytänyt ihan synnynnäisen sydänvian. Kuulemma hyvin pieni sivuääni, joten ihme että löytyi ylipäätään.

Ei se kummempaa kuin että yksi läppä puuttuu*. Niitä kun on yleensä kolme, mutta miehellä on vain kaksi. Lääkäri kielsi kilpaurheilun, mutta muuten saa jatkaa kuten ennenkin. Kerran vuodessa seurataan. Oli katsonut kaikki suonetkin ja kaikki oli oikein kaunista, miehellä on yhteiskolesterolitkin olleet aina jotain kahden pinnassa.

Noh, eipä se sillä tavalla haittaa tämä uutinen, kun mikään ei oikeastaan muutu. En osaa sitä huolehtia. Eri asia olisi ollut joku diabetes tms, joka vaatisi muutoksia esimerkiksi koko perheen ruokavalioon.

Asiasta kukkaruukkuun; eräs oikein tosi mukava työkaveri on palannut polvileikkauksen jälkeen taloon ja onpa ihan NIIN helkkarin kivaa, kun voi taas sen kanssa jutella. Siis oikeasti jutella. Ihan parasta :)

Tänään aloin katsella vihdoin taas opintojen jatkamista. Kaksi seuraavaa tenttikirjaakin löytyi jo työpaikalta. Ainoa huonompi puoli on se, että tentti on mahdollisen tulevan loman jälkeen heti maanantai-iltana. Toisaalta se olisi verkkotentti ja jos luen etukäteen opukset, niin saattaisin päästä läpi hiukan huonommallakin lukemisella. Kokeillaan nyt sitäkin.

Enää kituvartti jäljellä! Jeee!

*korjaus Nollavaimon kommentin jälkeen eli kyseessä on aorttaläpän kolmannen sivupurjeen puute. (Kun tarpeeksi väsyneenä ja parin päivän tauon jälkeen kirjoittaa, käy näin. Asiat saattavat unohtua :) )

maanantai 27. helmikuuta 2017

Arki iskee

Takaisin kotona ja töissä.

Matka meni oikein hyvin. Sää suosi perjantaina ja tuntui oikein keväiseltä, vaikka kanaalin pinnalla lokit käppäilivät jäällä.

Göteborgin keskustan kanaali

Nautimme auringonpaisteesta käveleskelemällä pitkin Göteborgin keskustaa ja katselemalla ihmisiä ja nauttimalla lounasta pienessä kuppilassa. Ystävä oli jo valmiiksi puhunut levykaupasta, jonne halusi tehdä etsintäretken ja siellä aikaa kuluikin. Ostin ajankulukseni kaksi ruotsinkielistä pokkaria. Päästyämme vihdoin ulos levykaupasta raahasin ystävän puolestaan ScienceFiction-kirjakauppaan, josta ostin neljä kirjaa ja joitain pieniä tuliaisia.

Saalis
Vanha tuttu


Veimme ostokset hotellille ja etsimme kivan ruokapaikan, joka löytyikin ihan naapurista. Oikein herkullista italialaista, mutta ikävä kyllä hiukan liikaa suolaa oli kokilta lipsahtanut. Syötyä tuli silti, koska se oli niin hyvää ettei voinut olla syömättä.

Lauantai-aamuna aurinko jatkoi paistamista. Lähdimme tutustumaan viereiseen rakennukseen eli Göteborgin pääkirjastoon. Todella kaunis, valoisa ja avara tila.

Karin Boye vahti kirjaston edustalla kulkijoita

Valoisa ja rauhallinen lukupaikka (Mareetan ottama kuva)


Kattoikkunoista tulvi valoa lehtialueelle

Näkymä henkilökunnan tilojen läpi ulos

Aarteita

Jatkoimme kirjastolta matkaa takaisin keskustaan, jossa teimme muutamia löytöjä. Sitten menimme takaisin hotellille ruokakaupan kautta ja ostimme lounassalaatit mukaan. Päästyämme hotelliin ja syödessämme alkoikin sitten sataa. Rentouduimme pari tuntia ihan rauhassa huoneessa ennen teatteria. Teatteri oli myös aivan lähellä, meni viisi minuuttia kun sinne räntäsateessa kiiruhdimme. Kappale oli mielenkiintoinen, sen oli käsikirjoittanut ja ohjannut Aleksandra Pascalidou, joka myös esitti yhtä pääosista.

Tapasimme Aleksandran sunnuntaiaamuna hotellissa aamupalalla ja meillä oli oikein mukava jutteluhetki hänen ja hänen anoppinsa kanssa. Selviydyin mielestäni ihan hyvin ruotsiksi, vaikka pari kertaa ystävä joutuikin auttamaan kun sana hukkui. Aleksandra oli haltioissaan Anelmista ja sanoi, että jos haluan alkaa myymään sukkia Ruotsissa niin hänellä on Tukholmassa tuttu, jonka liikkeeseen saisin niitä myyntiin :P

Ystäväni Mareetta, Aleksandra ja minä


Oli kiva reissu, mutta on ihanaa olla kotona taas. Lisäksi huomaan, kuinka paljon helpompaa on matkustaa oman perheen kera :P



torstai 23. helmikuuta 2017

Jännitys tiivistyy

Alan olla melkein kunnossa. Pää on vielä vähän tukossa, mutta muuten ihan hyvä olo. Kävin tänään työterveydessä ja sain sairaslomatodistuksen vielä näille kahdelle päivälle. Hoitajan kanssa juttelimme nykyisestä rakennustekniikasta ja sisäilma-altistumisista jonkin aikaa, hän oli kovin kiinnostunut.

Sitten kävin töissä tekemässä check-in-hommat ja tulostin kaikki paperit. Kotimatkalla kävin vielä Itiksessä vaihtamassa naapurimaan rahaa kaiken varalta ja tulin kotiin. Kohta tuli matkakaverilta viesti, että ihan kivat boarding-passit, mutta hänen eka nimi on väärin kirjoitettu. Mä olin että APUVA.

Illan mittaan sitten ystävä kyseli Finskin chatistä, pitääkö lippu vaihtaa ja koska häneltä alkoi akku loppua niin mä sitten soitin Finskin aspaan. Siellä sanottiin, varmistettuna vielä toiselta virkailijalta, että koska kyseessä on noin lyhyt lento Pohjoismaihin, niin lippu kelpaa oikein hyvin eikä tarvitse huolehtia mistään. Huhhuh. Tuli oikeasti jo se kuuluisa kylmä rinki, kun aattelin että ystävä, jonka toivioretki tää on, ei pääsisikään koneeseen MUN virheen takia. Me molemmat käytetään siis toista (tai kolmatta) etunimeä eikä ensimmäistä ja siksi olin kirjoittanut sen ekan nimen väärin :P

Mutta nyt siis laitan kamat valmiiksi, hammasharjan pakkaan aamulla ja kymmeneltä tulee ystävä hakemaan, pääsen kyydissä kentälle :) Nähdään sunnuntaina!

Anelmaiset Aleksandralle

tiistai 21. helmikuuta 2017

Sivuhuomautus

Ihan vain pikaisesti ilmoitan, että en ole kuollut (vielä).

Miehen kammoflunssa iski minuun ja olen nyt maannut sohvalla kohta kolme päivää räkimässä aivoja ulos. Eilen kävin töissä toiveissa, että pääsisin työterveyteen lääkärille, mutta päästessäni vihdoin läpi ajanvaraukseen kaikki lääkäriajat olivat jo menneet. Juttelin mukavan hoitajan kanssa, joka käski minut heti kotiin ja sanoi, että altistuksen vuoksi pysyttelen kotona koko viikon, torstaina käyn hakemassa sairaslomatodistuksen niin sekin on hoidettu. Onneksi en ehtinyt anoa mitään vapaapäiviä vielä tälle viikolle.

Toivon perjantaihin mennessä olevani sen verran kunnossa, että pääsen Göteborgiin ystävän kanssa. Eiköhän siihen mennessä ole pahin ohi (kuuluisat viimeiset sanat).

Nyt menen takaisin sohvalle. Johan tässä kymmenen minuuttia istuksin.

Ainiin, Abi tuli hengissä Ruotsista ja sanoi, että oli ollut kivaa. Oli nukkunut kahtena yönä noin 7h yhteensä. Normaali nuori siis.

torstai 16. helmikuuta 2017

Aika

"Muut vanhenevat, itse pysyy aina samanikäisenä" tapasi äitini sanoa ja tänään sen taas huomasi, kun katseli penkkareita. Viimeksi olen penkkareita seurannut itse auton lavalla olleena, muuten olen istunut tiukasti työpaikalla. Nyt kävimme miehen kanssa ensin lounaalla ja siitä jatkoimme Vanhaan kirkkopuistoon, jossa oli jo muutama muukin. Minua sieppasi niin, kun eskariryhmän apuope haki ajoradalta karkkeja..aargh. No siis juu, vihdoin odotus palkittiin ja autot saapuivat ja kaikkein viimeisimpinä tulivat Hellun autot ja esikoinen toiseksi viimeisessä :P  Sain pysyteltyä kuivin silmin, vaivoin kyllä.






keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Pitkän päivän ilta

Sattuneesta syystä (työkaverin sairastuminen) meni sitten matkatoverin tapaaminen mönkään. Sitä varten tulin aamuun ja koska toinen ihmisemme oli menossa viideksi myös jonnekin, sovimme, että jään iltavuoroon.

Nyt siis tapaan matkatoverin vasta maanantaina, mutta se on ihan hyvä niin. Lisäksi saan tästä päivästä monta tuntia plussaa ja voin ensi viikolla olla rauhassa pari päivää pois, kunhan saan tuntisaldon korjattua meidän työaikaihmisen kanssa. Työaikaohjelma nimittäin napsaisi mun sairaspäivät miinuksina pois kun nyt teen tätä lyhennettyä työviikkoa ja se pitäisi oikaista.

On ollut melko rauhallinen ilta, yksi kantismummeli ja eräs outo ukkeli, jota en ole ennen nähnyt. Mummeli halusi väen väkisin vaihtaa s-postiensa salasanat ja nyt siis minäkin tiedän ne, koska oli autettava kädestä pitäen. Ukkelin puolestaan epäilen hiukan olevan yhden, josta työpari valitti kerran aikaisemmin (ihminen, joka ei koskaan valita asiakkaista..). Nyt tuo oli ainakin kunnolla.

Metrossa kotimatkalla eräs intialaissyntyinen nainen huusi puhelimeen omalla kielellään koko matkan ajan, sentään jäi yhtä pysäkkiä aiemmin pois. En oikeasti ymmärrä, miksi hankkii puhelimen jos siihen pitää huutaa.

Yksi ihana työkaveri tuli takaisin polvileikkaus-lomalta, tosi kiva :)

Nyt menen juomaan iltakahvin ja neulomaan. Hassu olo, mutta johtunee noin 11 tunnin altistumisesta.

Aamukuu



tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävät

Kiitos teille näin Ystävänpäivänä siitä, että käytte lukemassa ja/tai kommentoimassa, vaikka en itse aina jaksa vastavierailuillani kommentoida. Olette tärkeitä <3


maanantai 13. helmikuuta 2017

Erilainen ihminen

Sanoin tänään vahingossa ajatukseni suoraan asiakkaalle, joka lainasi Albert Einsteinia käsittelevän teoksen, jonka kannessa Einstein fillaroi tukka putkella jonnekin. Onneksi asiakas otti huumorilla, kuten minäkin.

Erilainen ihminen oli myös se isä, joka tänä aamuna oli lähdössä liikkeelle kahden pojan (noin 10 ja 14 v) kanssa pakettiautolla. Nuorempi poika hyppeli iloisesti ties missä, kunnes he pakkautuivat autoon ja ennen kuin vanhempi poika ehti saada autonoven kiinni, kuulin isän karjaisevan pienemmälle "Vitun ääliö, lopeta heti!". Tuli jotenkin ihan hurjan paha mieli, kun ajattelin lapsen päivän varmaan menevän aika pilalle. Ellei se sitten heillä ole normaalia huutaa toiselle vittua päin naamaa.

Itse olin varmaankin se erilainen ihminen viikonloppuna, kun kävin pienimmän kaverisynttäreitä viettämässä elokuvissa. Pienin + neljä kaveria ja minä katselimme Lego Batman-elokuvan ja olihan se hauska. Meikä nauroi niin, että penkkirivi hytkyi ja pienimmän kaverit varmaan vähän ihmettelivät. No, se ei haittaa.

Olen myös ihmetellyt ystävää, jonka kanssa lähden ensi viikolla Göteborgiin. Ei muuten, mutta hän halusi meidän menevän yhdessä hankkimaan tuliaisen sille ruotsalaiselle toimittajalle, jonka tapaamme. Kaksi vuorotyöläistä.. No, ehdotin perjantaita kun olin menossa työpaikalle kokoukseen ja hänellä oli vapaapäivä, mutta se ei käynyt, koska hän ei jaksa lähteä vapaapäivänä aamulla kaupoille, koska on ip menossa Espooseen (omalla autolla ovelta ovelle). Joten näemme nyt sitten keskiviikko-iltana, kun sain vuoron vaihdettua. (Minulla on nyt kolme aamua putkeen plus tänään tulin yksikkökokouksen vuoksi iltavuoroon jo aamulla puoli kymmenen.)

Mutta me olemme siis kaikki erilaisia.

tiistai 7. helmikuuta 2017

Morsettaa

Olen Anelmia vääntäessäni katsellut kaikenlaisia tv-sarjoja ja nyt on meneillään viimeinen osa Nuori Morse-sarjasta. Pitää jättää loppu aamuksi, koska se on niin kovin pitkä. Vanhat Morset minulla onkin kaikki ensimmäiset 8 kautta dvd:llä, itse asiassa siksi että yhdessä osassa Jason esitti pahista. Hyvä syy ostaa monta kautta ;)

Laitan tähän kuvan ensimmäisestä valmiista Anelmasta. Toinen on jo edistynyt hyvän matkaa, ne ovat nopeat tehdä koska Seiskaveikka on suht paksua tavaraa.

Olen yrittänyt miettiä, mikä on se hetki kun viemme Sysikin eläinlääkäriin. Se enimmäkseen nukkuu ja arvelen, että sillä on sen verran kipuja, että se osaltaan selittää nukkumista. Hyppää se vielä sohvalle ja siitä ikkunalle, mutta tänäänkin oli jalat pettää alta kesken ponnistuksen.

Nyt on pakko lähteä nukkumaan, silmät ei pysy enää auki.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Juhlien jälkeen

Eiliset synttärikemut menivät oikein hyvin, en alkanut parkua itse asiassa ollenkaan. Luultavasti siksi, että olin jo valmiiksi itkeskellyt sitä.

Herkkuja oli monenlaisia. Tein itse täytekakun ja kookoskeksit, pienin teki hiekkakakun kun seisoin vieressä ohjeistamassa. Lisäksi tein myös etukäteis-Ruuneberit, jotka syötiin jo perjantaina. Käytin omiin leipomuksiin gluteenittomia vehnäjauhoja, tosin nyt ei ole vatsa möyristellyt pahemmin vaikka söin pari karjalanpiirakkaakin.

RockyRoad-kakku. Suklaakakkupohja sitruunakiisselin ja kermavaahdon kera, päällä marenkia ja vaahtokarkkeja ja reunassa mokkapalakuorrute. Ei ihan niin ällömakea, kuin voisi kuvitella äkkiseltään :)

Kookoskeksejä Kinuskikissan ohjeella
Keskimmäinen veljeni ei tullut, hän oli ollut Tallinnassa ja arvelin, että saattaa jäädä tulematta. Kyselin muilta sisaruksiltani, ovatko he menossa maaliskuussa Ähtäriin vanhimman veljeni lastenlasten rippijuhliin, mutta näillä näkymin kukaan meistä ei pysty osallistumaan.

Kimmo-veljeni sanoi vaimonsa menneen mieluummin shoppailemaan, mutta enpä osannut siitä mieltäni pahoittaa. Olen yrittänyt mielestäni parhaani, mutta en jaksa. Tiedän, että välirikkomme on aika isosti myös minun syyni, mutta siitä on jo vuosia ja luulisi, että ihminen pääsee asioiden yli. Toisaalta mitä voi odottaa ihmiseltä, jonka mielestä shoppailu on kaikkein parasta ajanvietettä.. Meillä ei ole ihan hirveästi yhteistä enkä ole koskaan oikein jaksanut tutustua häneen.

Mies vei pienimmän uimaan ja kuulemma tuo oli jaksanut uida kilometrin. Minusta aika hienosti :) Saa nähdä, viitsinkö itse mennä huomenna uimaan aamulla. Olen onnistunut siitäkin kehittämään jonkinlaisen stressin ja se harmittaa.

Nyt menen katsomaan jotain pienimmän kanssa. Ensimmäinen Anelma on kohta valmis.

torstai 2. helmikuuta 2017

Sairastupailua

Terve taas. Tai olisinpa terve, tosiaan.

Tiistaina kävin esimiehen juttusilla Vatun vuoksi (eli Varhaisen Tuen malli), on ollut 5-10 poissaoloa 12kk:n aikana ja päädyimme yhteisymmärrykseen poissaolojen syystä eli sisäilmaongelmat. Tiistaina juttelin myös erään työkaverin kansa tämän huoneessa vajaan tunnin ja nenä meni aivan tukkoon ja silmät kutisivat. Tämä työkaveri sanoi, että hänellä on joitain oireita mutta kun siinä siivessä on paljon tehty, niin hän ei jaksa oikein valittaa.

Lähdin kotiin työpäivän päätteeksi ja sitten kotona tulikin aika huono olo, alilämpöä ja hurja päänsärky. Sama jatkui aamulla, joten soitin työparille etten pysty tulemaan töihin (tosi hankala päivä olla pois..).  Olin poissa tänäänkin, koska oli edelleen huonohko olo.

En ole tehnyt varsinaisesti mitään, olen katsellut telkkaria ja neulonut. Opettelin juuri tekemään pitsikukkia suljettuun neuleeseen ja nyt menen koettamaan niitä varsinaiseen tekeleeseen. Saa nähdä kuinka käy. 

Huomenna onkin jo perjantai ja lauantaina vietämme nuorimmaisen 11-vuotissynttäreitä pari päivää etuajassa eli huominen menee siivotessa ja leipoessa.

Mutta nyt.. pitsikukkia! Niin ja Viikingit, kohta on ensimmäinen kausi katsottu :D


lauantai 28. tammikuuta 2017

Kaikki loppuu aikanaan

Loppui se tämäkin viikko jo eilen töiden osalta. Oli oikeasti jotenkin raskasta taas.

Esikoinen lähti keskiviikkona sinne jonnekin ja tuli paluupostissa takaisin torstaina ip, kuulemma kuntotesti meni puihin koska ei ollut nukkunut eikä syönyt. Oli aika harmissaan, mutta illalla sanoi jo ettei oikeastaan enää harmittanut. Ehkä oli tullut siihen tulokseen, ettei se ehkä ollut hänelle Se Juttu sitten kuitenkaan. Ainahan voi hakea myöhemmin muihin hommiin peruskoulutuksen jälkeen.

Itse kävin torstaina esittelemässä korvaa työterveydessä, hoitaja ei löytänyt sieltä mitään. Yhtään mitään, ei vaikkua eikä hilseilevää ihoa tms. Hän kysyi ilmastoinnista ja tajusin siinä selittäessäni, että istun aina oikea korva lähempänä ilmastointia. (Blondi kun olen.) Sain ohjeeksi laittaa öljypohjaista suihketta ja on se nyt auttanut jo jonkin verran, mutta tänäänkin oli pakko laittaa jo aamullakin kutinan vuoksi lisää sitä. Kaipa se tästä.

Torstaina olisi ollut myös pilates, mutta päivän mittaan iski niin järisyttävä migreeni, etten pystynyt menemään sinne. Hyvä, kun kotiin selviydyin. Menin nukkumaan ennen yhdeksää ja aamulla loikoilin vielä tunnin, kun olin lähettänyt pienimmän kouluun ja ennenkuin piti itse nousta.

Olin perjantaina töissä viisi tuntia ja olikin ihan kiva juttu, kun ei ollut 'pakko'. Pääsin lähtemään neljän jälkeen ja suuntasin elokuviin kahden ystävän kanssa, joista toisella oli syntymäpäivä, ja katselimme Lalaland-elokuvan. Se oli minusta oikein hyvä ja tykkäsin näyttelijöistä (taisin hiukan ihastua Ryan Goslingiin..). Tarina oli tavallaan kevyt rakkaustarina, mutta myös syvempi teema erilaisista valinnoista löytyi. Musikaaliksikin sitä on sanottu, mutta musiikkia on minusta jopa vähemmän kuin monessa muussa elokuvassa (esim. Sing).

Söin eilen hiukan testimielessä ensi kertaa viikkoon vehnäjauhoihin leivottua mustikkapiirakkaa ja voi, kun tuli vatsa kipeäksi. Nukuin aika huonosti ja vielä aamulla oli kumma olo vatsassa.

Tänään olen katsonut pienimmän kanssa parikin leffaa (mm. Karate kid'in..) ja neulonut. Sitä ennen imuroin kämpän ja pesin koneellisen pyykkiä. Nyt voisin mennä takaisin sohvalle neulomaan ja katsomaan jotain.

 
ETA vaihdoin videon, koska se aiempi oli poistettu juutuupista..

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Kolmas ilta putkeen

Alkaa olla liikaa jaksamisen kannalta. Huomenna on aamuvuoro, mutta sitten onkin illalla pilates töiden päälle, joten olen taas kotona samaan aikaan kuin iltavuoron jälkeen. Olen luvannut tulla perjantaina muutamaksi tunniksi töihin, koska puljussa järjestetään alan talviseminaari ja työparin pitää osallistua siihen. Onneksi pe-iltana pääsen elokuviin ystävien kanssa katsomaan LalaLand-leffaa, toivon sen olevan oikein pumpulinpehmeä haavekuva.

Esikoinen lähti muutama tunti sitten suoraan koulun jälkeen junalla kohti Kouvolaa ja siitä jatkaa bussilla Uttiin. Laskuvarjojääkärien pääsykokeet alkavat huomenna kuntotesteillä ja perjantaina on psykologiset testit. Voi vain kuvitella, kumpaa meistä jännittää enemmän.. Pelkään sekä sitä, että esikoinen pääsee haluaamansa paikkaan sekä sitä, ettei pääse. Maaliskuussa kuulemme tulokset.

Sysikki on toistaiseksi vielä elävien kirjoissa. Hengittää todella raskaasti, mutta kyllä koipi vielä nousee ihan hyvin. Eilen illalla ravasi portaissa kuin puolta nuorempi katti. Ehkä herkkuruoka auttoi, kun pari päivää oli Hänen Armonsa mielestä huonoa sapuskaa ja ostin sitten sellaista, josta tiesin kissan oikein tykkäävän.

Kävimme nuorimmaisen kanssa ystävän luona sunnuntaina kiusaamassa leikittämässä pikkukissoja samalla, kun nautimme ystävän synttärikakkukahvit :) Pikkukisujen isä kävi ensivierailulla sitten poikasten syntymän, ja pikkukisut yrittivät hurjasti pörhöttää turkkia mutta eipä se isäkissaa haitannut, tervehti vain molempia sekä emoa lämpimästi. Myöhemmin kotona satuin sanomaan pienimmälle jotakin siitä, että Sysikin aika alkaa olla lähellä ja siitä iski sitten suuri suru. No, sitä samaa olen itse itkenyt muutamana iltana.

Asiasta pannukakkuun: huomenna menen vihdoin näyttämään korvaa työterveyshoitajalle. Oikea korva kutiaa ihan sairaasti sisältä eikä auta perusrasvalla rasvaaminenkaan. Laitan siis illalla apteekin perusvoidetta korvaan pumpulipuikolla, että pystyisin nukkumaan. Silti herään useasti siihen, että korvakäytävä kutiaa ja olen tulla hulluksi siitä.

Eilen kävin ostamassa sukkalankaa satavuotissukkiin, koska Nallelanka nyt vain on niin tönkköä. Löysin samalla kivat napit serkun vauvan villatakkiin, joka alkaa uhkaavasti valmistua viimein. Serkun vauva voi hyvin olosuhteisiin nähden, sydänvika on parempi kuin odotettiin mutta maksavika on vielä selvittämättä ja vauva on edelleen kolmekuisena keltainen. Nimikin vauvalla on, mutta se on sen verran harvinainen etten sitä mielelläni täällä sano :) Kaunis se on kyllä.

Loppuun vielä kuva, joka erinomaisesti kiteyttää viime päivien uutistarjonnan.



tiistai 17. tammikuuta 2017

Sitä sun tätä

Tai ehkei sittenkään. Tai en tiedä. Ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Aina välillä tuntuu, että jokin päivän aikana tapahtunut olisi kiva jakaa täällä ja sitten kun alan kirjoittaa, en muistakaan mitään.

Eilen oli kokous kokoushuoneessa, josta saan oireet. Nyt sentään tajusin ottaa avaavan lääkkeen jo ennen kokousta, mutta silmät tuntuivat pahalta. Eilen illalla kotona nousi lämmöt taas melkein 37:ään. Kauhea väsytys myös, kuten tänäänkin.

Kävin tänään karvurissa ja nyt on uusi pää, sekä väri että lyhyt. Oikein kiva. Kävin eräällä kivalla kampaajalla, jonka löysin muutama vuosi sitten, hänen serkkunsa asuivat lapsuudenkotini naapurissa (samassa taloyhtiössä). Sekin selvisi vasta muutaman käynnin jälkeen. Kerroin kampaajalle, että äitini kuoli keväällä ja hän kertoi oman äitinsä kuolleen lokakuussa. Puhuimme hautajaisista ja testamenteista ja sen sellaista. Totesimme vain, että outoa on.

Olen kahtena aamuna herännyt tuntia ennen herätystä siihen, että jalat kramppaa. Ei ole kylmä, mikä taas häiritsee nukahtamista. Taidan laittaa tänäiltana sukat jalkaan, niin nukahdan nopeammin.

Tänä aamuna suihkun jälkeen löin varpaan penkkiin sillä seurauksella, että nyt illalla huomasin kynnen menneen halki lyhyeltä matkalta pitkittäin. Pitää laittaa siihen laastari, koska se takertuu koko ajan sukan sisäosaan.


Mutta nyt tarvitsen unta palloon. Nähdään taas.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Sunnuntaita

Tai oikeammin jo sunnuntai-iltaa.

Entistä enemmän huomaan, että olen melkein netitön viikonloppuisin, kun en vain jaksa. Tabletilla on hankala kirjoittaa (pitempiä) tekstejä, mutta FBn kuvaryhmän vuoksi pitää avata 'iso kone'. Usein käy niin, että huomaan vain päivittäneeni kuvan ryhmään ja illalla suljen koneen lähtiessäni nukkumaan.

Perjantaina kissa kävi pedikyyrissä miehen viemänä, en itse jaksanut enkä halunnut lähteä sinne. Eläinlääkärin terveisinä kuulemma meillä on parisen viikkoa jäljellä yhteistä aikaa kissan kanssa. Sen nivelrikko on niin kivulias jo, että oli puraissut miestä käteen kunnolla kun koipea oli pitänyt nostaa vähän hankalampaan asentoon. Olemme kertoneet viestin pojille, mutta eihän se vielä ole 'todellista' kun kissa on vielä tuossa.

Eilen luin kirjan. Eräs amerikkalaiskirjailija kirjoittaa oikein mukavia tarinoita paranormaalista kaupunkiympäristöstä ja häneltä tuli uusi sarja pari vuotta sitten. Aloitin keäsllä sen lukemisen ykkösosalla ja nyt luin viikolla kakkososan ja lauantaina kolmannen. Neljäs osa odottelee tuossa vieressä ja viides ilmestyy ensi kuussa :P Lisäksi pesin eilen yhden koneellisen pyykkiä.

Tänään tein eväitä ensi viikolle. Punaisista linsseistä ja porkkanoista sosekeiton ja lisäksi punajuuri-aurajuustovuokaa. Koko talo haisi homejuustolle ja kissa ihmetteli keittiössä. Vuoan lisukkeena on jääkaapissa härkiskastike mukaanotettavaksi.

Leivoin päärynämuffinsseja ihan testimielessä, sillä nuorin sai raa'asta päärynästä hurjat reaktiot joku ilta. Kurkku kutisi ja alahuuli turposi kaksinkertaiseksi. Pitää nyt keväällä sitten seurata puiden, erityisesti koivun, kukintaa. Muutenhan meillä on kaikilla jonkinverran atooppinen iho, se on suomalaisten yleisin ongelma.

Tänään olen pessyt myös pari koneellista pyykkiä ja leikannut nuorimmaisen hiukset. Neulonutkin olen ja katsonut töllöä. Siinäpä se tämä viikonloppu vilahtikin. Mitään tekemättä.




keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Vastakarvaan

Tuntuu menevän kampaajan sopiminen. Viime viikolla sovin luottokampaajani kanssa hiustenleikkuusta siten, että hän tulisi meille töihin leikkaamaan mun tukan, kun hänelle ei juuri nyt ole tuolia missään. Sovimme silloin tästä keskiviikkoaamusta, silloin olisi sopivasti vapaata tilaa meillä firmassa tällaiseen touhuun. Tänä aamuna hän laittoi viestiä, ettei pääsekään koska kissalle oli sattunut onnettomuus ja siirsimme tapaamisen huomiselle aamulle samaan aikaan samaan paikkaan.

Nyt sain häneltä viestin, jollaisen joudun piakkoin luultavasti itsekin lähettämään eli kissaparka on lähetetty viimeiselle matkalleen eikä hän huomenna pysty mitään tekemään. Surettaa ihan hurjasti :/ Hän on niin kiltti ihminen, mutta aina tuntuu menevän asiat jotenkin ristiin juuri työmarkkinoilla ja tämä kissa on viimeinen kolmesta, kaikki ovat menneet muutaman vuoden kuluessa paremmille hiirestysmaille. Toivoisin voivani tehdä jotain ilahduttaakseni, mutta en keksi mitään.

(Jos joku nyt luulee, että olen hänelle vihainen siitä, että minun karvani ovat kissaa arvottomammaksi katsottu, niin erehtyy pahasti. Kissanomistajana ja kissan menettäneenä (ja pian menettävänä) voin kertoa, etten todellakaan ajattele siten. Ihan vain toim.huom. )

Muihin asioihin: Esikoinen sai ajokorttinsa eilen ja oli niin polleana. Kävi illalla ajelemassa miehen kanssa, meidän 20v vanha farmariVolvo on hiukan erilainen kuin autokoulun auto, ja ostivat kakun iltakahville :) Tänään minut haettiin metrolta ja mies istui ensi kertaa ikinä auton takapenkillä, minä sain aitiopaikan nuoren kuskin vieressä. Hyvin sujui. Mies valitti, ettei kuullut takapenkille meidän puhettamme, johon esikoinen sanoi 'Sinä et vain kuuntele' isäänsä lainaten :D

Huomenna tapaan ystävän, jonka kanssa olisi tarkoitus matkustaa Göteborgiin helmikuussa. Pitääkin tarkistaa paikalliset lankakaupat.. *vilks*




maanantai 9. tammikuuta 2017

Eka

Työmaanantai tänä vuonna onnellisesti ohi.

Yllättäen nukuin viime yönä suht hyvin. Ainoastaan se, että heräsin puoli neljältä tarkistamaan pienimmän koulun alkamisajankohtaa, häiritsi. Onneksi tarkistin, koulu nimittäin alkoi vasta klo 9 eikä klo 8, joten sain loikoa hiukan pitempään sängyssä.

Olen kohta katsonut kahdeksan osaa uudesta englantilaisesta "Victoria"-sarjasta.  Samalla olen neulonut vauvasukkia ja vauvan villatakkia. Villatakin aion lähettää serkun vauvalle, joka sai nimen Otava viime viikonloppuna.

Huomenna aamulla esikoisella on inssiajo. Oletan sen sujuvan hyvin, ainakin ajotunnit ovat olleet ilmeisen mieluisia.


torstai 5. tammikuuta 2017

Johdon kiitokset

Eilen osuin yhtäaikaa työpaikan keittiöön viestinnän ihmisten kanssa ja he alkoivat katsoa saamiamme joulukortteja. Hiukan pyrskähdimme Sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajan (eli naapurimme) lähettämää korttia. Toki se on hieno HAMin kokoelmaan kuuluvan taulun kuvatus.. En tiedä oliko sen viestiä edes katsottu, mutta tässä teillekin kuva. Alla tosiaan taideteoksen nimi.

Europe's greatest shame I
Toinen 'kiitos' tuli väsyttämällä. Nimittäin me kaksi (minä ja työpari) saamme pitää iltalisämme. Henkilö, joka huolehtii yksikön tuntilistoista, oli kysynyt osastopäälliköltä mitä tehdään meidän marras- ja joulukuun iltalisille, niitä kun väännettiin loppusyksy. Päällikkö sanoi, että tottakai ne kuuluvat meille.

Niinkuin että siis häh. Hirveä kitinä ja meilipommitus ja nyt sitten jatketaan, kuten ennenkin. Voi herranen aika. En tiedä, mikä tai mistä johtuu (ehkä pääluottamusmies on sanonut jotain), mutta toki hyväksyn päätöksen :P

Nyt menen vielä hetkeksi takaisin neulomaan.

P.S. Se tapahtui taas, nimittäin olin juuri päässyt kotimatkalle eli olin ostarin ulkonurkalla, kun siinä seisoskeleva eksyneen näköinen vanhempi herra kysyi minulta, missä mahtaa sijaita rollaattorilainaamo (!?). Koska en todellakaan tiennyt, ehdotin että hän menisi läheiseen kirjastoon tiedustelemaan asiaa ja hän tallusti osoittamaani suuntaan.

MUTTA missä minulla on se leima otsassa? Itse en sitä näe, mutta ilmeisesti otsassani lukee isoin kirjaimin 'KYSY MITÄ VAIN' (ja vastaan mitä vain). huokaus.