keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Puhhuh

Ollaan jo viikon puolivälissä, vaikka tuntui ettei se(kään) koskaan koita.

Aamuisin kävellessäni metrolle osun välillä erään mummon ja hänen kiinanpystykorvansa kanssa samalle reitille. Tänä aamuna sanoin mummolle, että hänen koiransa on aina niin komea ja hän vastasi, että onhan se komea mutta kovin itsepäinen :D Olen tämän mummelin kanssa ennenkin jutellut, hyvin mukava mutta kovin puhelias on hän :P

Pienin tuli hakemaan minua töistä. Tällä kertaa piti olla ilman paluukyytiä, sillä mies oli vanhempainillassa. Vantaan päättäjät ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että koska alueen toisessa koulussa alakoululaisten määrä vähenee ja toisessa (meidän) nousee, niin koulujen luokkajaot muutetaan siten, että toisessa (meidän) olisi luokat 1-4 ja toisessa 5-9. Eli pienin joutuisi siirtymään isompaan kouluun jo ensi syksynä ja koska siinä koulussa on ollut aiempina vuosina paljonkin ongelmia kiusaamisen suhteen, emme ole tästä kovin tyytyväisiä. Mies kertoi, että tämä alueen vanhempien kuuleminen oli mennyt aivan kilpahuudoksi eikä mikään järkevä ehdotus päässyt edes kuuluville näiden kilpalaulajien vuoksi. Hän olikin tilaisuuden jälkeen pyydystänyt esittelijät ja kertonut oman ehdotuksensa, jonka he olivat merkinneet ylös eli porrastettaisiin koulujen siirtymä siten, että ensi syksyn ekaluokkalaisista aloitettaisiin tämä uusi systeemi.

Samassa tilaisuudessa mies oli myös kertonut tuon toisen koulun rehtorille keskimmäisen ja tämän parhaan ystävän päässeen haluamaansa lukioon (Viikin Norssiin) ja rehtori oli puolestaan kertonut, että ennätysmäärä viime kevään yseistä oli päässyt jatkamaan lukioon. Hieno juttu tällä alueella. Vielä pari vuotta sitten tuo koulu oli top3:ssa pääkaupunkiseudun maahanmuuttajaoppilas-kiintiössä. Ne kaksi muuta top3-koulua ovat naapurilähiöissä.


tiistai 19. syyskuuta 2017

Fiiliksiä

Ensinnäkin ärsyttää nyt luvun alla oleva kirja tai sen mies-päähenkilö. Olisin varmasti jo heittänyt jollain, jos olisi sellainen tyyppi täällä kotona. Aargh. Samassa kirjassa tosin ärsyttää myös muutama muukin asia, esimerkiksi murre ja ekan kilarin aiheuttanut sana 'devari', joka on ilmeisesti synonyymi dvd:lle (tämä ilmeni asiayhteydestä). No, jatkan taas aamulla metrossa opuksen parissa. Se on tarpeeksi lyhyt aika :P

Toisekseen tänään tuli hyvä mieli, kun autoin vanhempaa naisasiakasta maksamaan tabletillaan laskun ja hän halasi kiitokseksi. Autoin häntä myös anomaan henkilökorttia poliisilaitoksen verkkolomakkeiden kautta. Oli kivaa, lisäksi opin itsekin joitain asioita, mm.tunnusluku-appsin käyttöä.

Kolmanneksi oli mukava jumppa tänään Kallion urheilutalolla, sellainen tanssillinen ja hiestävä, ja juttelin parin mukavan naisen kanssa tunnin jälkeen. Meillä kaikilla on piakkoin umpeutuva sarjalippu :P

Neljänneksi kävin eilen uimassa, vaikka ei ihan hirveästi innostanut aamuvarhaisella lähteä, mutta aina se kannattaa. Vähän harmitti, kun en mennyt kylmäaltaaseen, vaikka olisin voinut. Siitä oli reunat laastattu uudestaan ja ne olivat vielä kosteat niin en uskaltanut.

Pienimmällä oli tänään koululääkärin tarkastus ja se meni oikein kivasti. Olin valmiiksi pelännyt, että sanovat jotain lapsen painosta, mutta (nais)lääkäri totesi vain, että käyrät näyttävät tältä ja kommentoin vain, että samalta näyttivät isoveljien käyrät aikoinaan, kunnes tuli kasvupyrähdys yläasteella. Nythän noita ei suunnilleen ohuen koivun takaa erota.

Illan neulomishetki Westerosissa odottaa. Olen jo neljännessä kaudessa, vaikka en olekaan ihan hirveä fani. Edelleen pidän kirjaversiosta enemmän, ihan siksikin että minusta kaikkea ei tarvitse näyttää (esim. kidutus).




perjantai 15. syyskuuta 2017

Hahtuva

Kyllästyin tukkaan ja pikaetsinnän tuloksena löysin työpaikan vierestä kampaamon, jonne sain ajan vähän ennen neljää. Leikkaus oli ok ja muutenkin kampaaja oli oikein mukava vanhempi täti, mutta hän föönasi tukan pystyyn niin, että näytin aivan kukkineelta voikukalta kotimatkalla. Ei se mitään, huvitti vain. Kotona pesin tukasta kaikki vahat pois ja heti on parempi. En ottanut kuvaa :P

Aamulla metrossa vastapäätä istuva mieshenkilö, jonka olen nähnyt eri aikoina eri kirjastoissa työskennellessäni, kysyi mistä olen hankkinut sormukseni. Sen hymiö-sormuksen.. Hän arveli ehkä hankkivansa vaimolle sellaisen. Ja tämä mies on siis ihan kiva ihminen, hänen lempinimensä on 'Oopperalaulaja' vaikka en yhtään tiedä onko hän oikeasti laulaja. (Hän on yksi niistä asiakkaista, jonka tuntee puoli kaupunkia. Niitä on muutama.)

Eilisaamuna parvekelasiasentaja tuli laittamaan viimeiset osat paikoilleen aj nyt parveke on aika mukava. Sen sijaan metrossa oli tunnelmaa. Pääsin seisomapaikalle ihan Kontulasta saakka. No kosahtihan se Espoon metrotesti sitten iltapäivästä, saa nähdä milloin se saadaan oikeasti kulkemaan. Proleputki.

Kävin eilen töiden jälkeen pilateksessa, se auttoi kyllä jonkin verran. Tosin nyt on oikea olkavarsi niin kipeä, etten saa oikein mitään tehtyä. Itse asiassa kipu säteilee olkanivelestä saakka ranteeseen. Olen ajatellut ehkä meneväni ensi viikolla työterveyteen vinkumaan fysioterapiaa, varpaiden nivelrikkokin on aiheuttanut jalkoihin väärää asentoa ja siksi nekin jumittavat.

Menemme huomenna pienimmän ja ystäväni kanssa katsomaan Hämistä, meille se on toinen kerta mutta ystävälle ensimmäinen. Pääsen korkkaamaan ensimmäiset voittoliput :P





tiistai 12. syyskuuta 2017

Kumpparit

Päivän sana otsikossa. Aamulla satoi kaatamalla, valehtelematta, joten oli pakko laittaa kumisaappaat ja sadetakki. Vein töihin yhden banaani-kuivakakuista, jonka tein lauantaina ja se sai hyvän, joskin lyhyen, vastaanoton :P

Päivä kului rattoisasti ja pian olikin aika siirtyä kidutustuokioon kahvakuulan pariin. Ohjaaja oli mukava naishenkilö, ilmeisesti sijainen pukuhuonepuheista päätellen. Minulle ihan riittävä kidutus, yhtään enempää en olisi jaksanut. Tämä oli nyt toinen kerta kyseistä lajia enkä usko, että haluan sitä enempää, ainakaan ihan heti.

Tulin bussilla Mellunmäkeen ja jäädessäni pois eräs vanha laitapuolenkulkija päästi 'rouvan' kohteliaasti ulos edellään ja sanoi tullessaan perässäni ulos "Rouva, teillä on kumisaappaat" hyvin hämmästyneellä äänellä. Minua alkoi naurattaa aivan hurjasti, mutta onnistuin sanomaan vain "Niin kuule taitaa olla."

Nauroin vielä auton luona ja mies katsoi hiukan huolestuneena :D

Onneksi huomenna on iltavuoro. Alla päivän korvamato.


maanantai 11. syyskuuta 2017

Paistaa se päivä risukasaankin

Liityin huvikseni ilmaisten popcornien houkuttamana Finnkinon Lab-ohjelmaan ja sen myötä osallistuin heidän FB-sivulla olleeseen arvontaan, jossa kertomalla parhaan leffamuistonsa saattoi voittaa vuoden elokuvaliput.

Niin. Ja minä siis voitin ne. En vieläkään usko sitä todeksi, sillä en oikeastaan koskaan voita mitään. Viimeksi voitin Kaupungin henkilökunnan arvonnassa oopperaliput silloin, kun Helsinki oli kulttuuripääkaupunki odottaessani keskimmäistä.

Paras leffamuisto-osioon kirjoitin näin:

"Olimme ensitreffeillä mieheni kanssa ja hän osti isoimman popcorn-astian. Istuutuessamme paikoillemme hän onnistui kaatamaan puolet astian sisällöstä päälleni (ensitreffeillä!) ja koska olen minä, repesin aivan totaalisesti, sillä popcornia oli joka puolella. Mies kertoi myöhemmin pelänneensä, että suutun ja lähden samantien pois. Olemme nyt olleen yhdessä 1992 maaliskuusta ja edelleen käymme elokuvissa paljon perheen ja ystävien kanssa. Ensimmäistä yhteistä elokuvaa emme kuitenkaan muista, mikä se mahtoi olla. Popcornit veivät huomion "

Kävin tämän lisäksi aamulla uimassa normikilometrini taas 32 minuutissa. Oli mukavaa. 

Huomenna menen töiden jälkeen kahvakuulatunnille, saa nähdä onko käsivarsia ollenkaan sen jälkeen. Jos ne vaikka tippuu pois.

 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Jep




Kävimme pienimmän kanssa leikkimässä matkakaveri-Heidin kissojen kanssa. Olikin aika hauskaa, lisäksi kävimme katsomassa Heidin ystävän luona erästä löytökissaa siltä varalta, että se ehkä olisi meille sopiva. Sitä ei vielä tiedä, sillä kissa oli vielä arka ja pysytteli piilossa seinän vieressä.

Kerroin Heidille työtoveristamme, jolla on kasvain selkärangassa ja vaihtarina hän kertoi henkilöstä, joka tuli meille viime keväänä työllistettynä ja joka on nyt sairaslomalla rintasyövän vuoksi. Päästyäni kotiin sain viestin siltä henkilöltä, jolle olin antanut aa-kahvilan yhteystiedot. Hän kertoi viikolla, että hänelle oli kehittynyt säärihaava polvinivelleikkauksen seurauksena ja nyt kun säärihaavaa oli tutkittu, huomattiin lisäksi keuhkoissa kolme kasvainta. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, alkaa olla hiukan liikaa taas.


Blogger esittää taas parhaat temppunsa.

Lauantaita

Tervehdys taas. Eilinen ilta oli vähän raskas, vaikka muuten päivä oli suht hyvä. Kävimme illalla miehen kanssa viemässä erään työkaverin (entinen talouspäällikkömme) kesähoidossa olleet huonekasvit hänelle Herttoniemeen. Tänä työkaveri jäi kesän alussa pitkälle sairaslomalle selkärankaan sijoittuneen kasvaimen vuoksi ja koska kukaan ei tiennyt, onko työpaikalla ketään huolehtimassa kasveista, toin ne kotiin.

Joimme teetä työkaverin luona ja juteltiin kaikenlaista ja hän kertoi syövän etenemisestä. Kuulemma sädehoito ei ole auttanut vaan nyt kasvain on kasvanut ja joudutaan leikkaamaan, vaikka sitä ei kokonaan saadakaan pois. Lisäksi nyt on murtuma nikamassa, koska kasvain heikentää luuainesta ja sen vuoksi hän ei pääse liikkumaan yhtä hyvin, kuin vielä kesällä. Leikkauksen jälkeen hän on ainakin kolme kuukautta vielä sairaslomalla, joten vaikka selkä leikattaisiin nyt niin sairasloma jatkuisi ainakin vuodenvaihteeseen. Aika pitkä aika.

Työkaveri on urhea eikä aio lannistua.

Tänään kävin sitten työ-ystävän/matkakaverin ja pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa The Dark Tower-leffan. Se oli varsin hyvä, tykkäsin nuoresta päähenkilön esittäjästä, Idris Elba oli hyvä ja Matthew McConaughey myös. Voin suositella kaikille, jotka ovat tykänneet länkkäreistä, Elban Revolverisankari vetää vertoja kenelle tahansa Villin lännen pyssysankarille :)

Huomenna menemme työ-ystävän luo leikittämään kissoja ja samalla mies käy hänen kanssaan hakemassa yhden patjan, jota olisi mahdoton saada ilman autoa kulkemaan.

Tämänkin biisin kanssa kannattaa laittaa nupit kaakkoon ja nousta hetkeksi tanssimaan. Se helpottaa moneen asiaan :)




torstai 7. syyskuuta 2017

Ystäviä ja muuta


Eilen onnistuin auttamaan erästä työ-ystävää. Olen ollut arka sanomaan hänelle epäilystäni siitä, että hänen pitkäaikainen raittiutensa on ehkä katkennut. Eräs toinen ystävä päivystää aa:n tukikahvilassa viikottain, joten pyysin häneltä kahvilan osoitteen ja toiminta-ajan ja annoin ne lapulla työ-ystävälle. Sanoin, että pelkään hänen suuttuvan kun puutun asioihinsa, mutta hän sanoi olevansa kiitollinen avustani (sai mokoma ruoja minut melkein itkemään). Toivon, että hän menee kahvilaan juttelemaan jos tuntee sitä tarvitsevansa.

Toinen työ-ystävä (matkakaveri) sai monivuotiset Käsityön taiteen perusopintonsa vihdoin valmiiksi ja menin eilen töiden jälkeen juhlistamaan asiaa lopputyönäyttelyyn Vuotaloon monen muun kanssa. Valmistuneiden työt olivat hienoja, mutta tietysti pidin ystävän työstä ehkä eniten. Ystävän nuorempi tytär esitti tilaisuudessa kaksi laulua, hänellä on hieno ääni ja muuntautumiskykyä.

Opin eilen myös uuden asian työpaikalla eli kuinka kopiokoneella saa skannattua asiakirjan ja lähetettyä sen suoraan sähköpostiin. Eikä siihenkään opetustuokioon tarvittu kuin kolme ihmistä :P

Tänään työpaikalla bongasin meidän tilaihmisen ja sanoin sitten uudesta sosiaalitilasta pari sanaa. Lähinnä sen ilmanlaadusta aamuisin, joudumme nimittäin ensitöiksemme avaamaan ikkunan aina aamulla, koska ilma on veitselläleikattavan paksua. Hän lupasi välittää viestini jonnekin, mistä tulee joku mittaaja.

Olin myös pari tuntia tilassa, jossa en viime talvena voinut olla kovinkaan pitkään ja oireet olivat taas samat (väsymys, äänenkäheys, kurkkukipu). On hieman noloa, kun ääni menee kesken puhelun eikä asiakas saa selvää mistä on kyse.

Pilates alkoi myös ja olikin tiukka 90-minuuttinen, mutta hauskaa oli myös :)

Loppuun piisi, jonka juuri löysin.

 

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Syksy alkaa taas

Tämän vuoden Elojuhlat on juhlittu eilen. Tällä kertaa osanottajamäärä oli hiukan pienempi kuin aiempina vuosina erinäisistä syistä johtuen, joten pyysimme esikoisen ja keskimmäisen kavereita vahvistukseksi. Se olikin aika hyvä päätös, sillä uudet vieraat olivat todella mukavia ja hienosti käyttäytyviä nuoria ja oli ilo jutella heidän kanssaan.

Viime talvena eronnut ystäväpariskunta poikkesi, mikä oli hauskaa. Miespuolinen henkilö toi naisystävän esittelyyn ja kaikki käyttäytyivät oikein hyvin, ei tullut mitään sanomista. Saimme myös kuulla, että keskimmäisen toiset kummit eroavat, mitä olen kyllä jo odotellutkin, sillä tällä miehellä on paha alkoholiongelma. Heidän isommat lapsensa ovat jo 18 tai yli ja nuorimmainen (minun kummipoikani) on meidän pienimmän ikäinen. Toivon, että tämä ero herättäisi hiukan ja vetäisi ystävämiehen pois pullosta, mutta saa nähdä.

Vieraat lähtivät melko ajoissa pois ja pääsimme nukkumaan jo puoli kahdelta. Tänä aamuna heräsin kymmeneltä. Olen pessyt pyykkiä ja tiskejä on riittänyt myös. Keskimmäisen kummitäti kävi hakemassa unohtuneita tavaroita, vielä on jäljellä yhdet silmälasit joiden noutaja pitäisi saada kiinni.

Esikoinen lähti taas Santahaminaan, heillä on 10-päiväinen retki Niinisaloon edessä alkavalla viikolla. Sinne piti käydä ostamassa hyttysmyrkkyä ja kosteuspyyhkeitä.

Huomenna alkavat jälleen iltavuoro-ajat, joten kellahdan petiin tästä. Saimme perjantaina kuulla, että puolikas henkilömme on tervetullut ja hänkin aloittaa hommat huomenna. Normaali arki alkaa.


keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kohtaamisia

Eilen kävimme miehen kanssa tutustumassa keskimmäisen kouluun eli Viikin Norssiin. Oikein kuvan tuntuinen ja iso koulu ja mukava henkilökunta (rehtori plus muutama ope). Erityisesti kolmen kerroksen läpi nouseva kirjasto oli hieno :)

Yhteisen alkujutun jälkeen jakauduimme ryhmänohjaajien mukaan luokkiin ja siellä sitten kerroimme kenen vanhempia olemme. Olimme melkein viimeisinä luokassa, joten en juurikaan katsonut muita vanhempia ja siten yllätyinkin, kun huomasin erään äidin olevan entinen lukioaikainen luokkakaverini. Lähtiessämme kiertokäynnille vaihdoimme kuulumisia vaikka emme koskaan kouluaikoina olleet kovin läheisissä väleissä. (Kouluaikaan eräs parhaista ystävistäni oli näiden porukan kanssa enemmän tekemisissä ja minä aina välillä pyörin porukan liepeillä hänen ansiostaan, muutenhan olin yksi kummajaisista.)

Joka tapauksessa oli a) ihan kiva nähdä, mutta b) en edelleenkään keksinyt hänen kanssaan mitään puhuttavaa. Nou hard feelings.

Tänään oli uusien opettajien tervetulotilaisuus töissä ja meidänkin piti mennä esittäytymään, olikin ihan mukavaa. Moikkasin pikaisesti erästä ihmistä, johon ensikerran tutustuin informaatiotieteen peruskurssilla pienintä odottaessani ja olisin mielelläni vaihtanut hänen kanssaan muutaman sanan, mutta hänen oli kiirehdittävä jonnekin. Ehkä näen hänet vielä.

Töistä lähdin pienintä vastaan jousiammuntapaikalle, Pienin oli odotellessaan ehtinyt käydä ostamassa salmiakkia Liiteristä ja metrossa sitten avasi askin Apteekin salmiakkia. Ojensin käteni ja pienin antoi pari ja sitten vastapäätä istuva vanha mies ojensi myös kätensä saadakseen salmiakkia. Katsoin, mitä pienin tekee ja antoihan hän pari karkkia sedällekin, joka ilahtui suuresti. Oli aika mukava hetki ja lisäksi hän kiitti vielä lähtiessäänkin :)

Useimmat ihmiset ovat ihan mukavia.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kissalan poikia katsomassa

Eilen pienin oli koulussa aamupäivän ja oli kuulemma ollut oikein kivaa. Hän tuki omaa leirikoulurahastoaan ostamalla Kismetin eurolla, jonka annoin aamulla. Myöhemmin saimme viestin, että nettosimme leirikoulurahastoon yli 1000 euroa tällä kahvituksella. Saa nähdä mikä on keskiviikko-illan kahvibuffetin tulos.

Koulusta sen verran, että vaikka pidämme kovasti pienimmän opettajista, heillä on välillä vähän outoja mielipiteitä. Pienimmällä on ongelma matikanläksyn kanssa ja mies opasti ratkaisemaan eri tavalla kuin koulussa, lopputulos oli sama . Opettaja oli sanonut, että väärin oli tehty. Ymmärrämme toki, jos on kyse tietyn tavan opettamisesta, mutta jos lapsi ei ymmärrä sitä niin eikö ole parempi, että pääsee oikeaan lopputulokseen silti?

Niin ja keskimmäinen oli 'nasujaisissa' perjantai-iltana kauheassa vesisateessa, ajattelin sen saavan keuhkokuumeen. Lauantain lehdet sitten päivittelivät, kuinka oli nasut jättäneet puistot törkeään kuntoon. Kysyin keskimmäiseltä asiasta ja hän kertoi, että he olivat siivonneet jälkensä ennen kuin pääsivät lähtemään. Ilmeisesti kyse on myös koulujen eroista.

Tänään kävimme Hesyn kissatarjontaa tarkistamassa. Juttelimme parin päivystäjän kanssa ja he kertoivat, että luovutusikäisiä pentuja ei vielä ole, mutta syyskuun puolivälissä varmaankin alkaisi jo olla. Se olisikin kiva, koska toivon mukaan silloin meillä olisi jo parvekelasitkin asennettuna. Emme mitenkään voi ottaa kissaa ennen kuin ne on asennettu, joku työmiehistä vielä astuu kissan päälle tai jotain.

Muuten olen leiponut kahvibuffettiin pari kuivakakkua, taidan vielä huomenna tehdä yhden. Alla Jaredin ja kumppaneiden uusi sinkku.


torstai 24. elokuuta 2017

Taiteiden yö

Tänään on taas kertaalleen vietetty Taiteiden yötä eikä voisi kiinnostaa vähempää. En oikein tiedä, mikä tai millainen ohjelma siellä minua oikeasti kiinnostaisi niin paljon, että haluaisin lähteä oman kodin rauhasta tunkemaan miljoonan muun ihmisen kanssa kulttuurielämyksiin.

Päivällä näin FB:ssa erään tuttavan, Havaijilla opiskelevan suomalaisen opiskelijaneitosen, kuvan. Hän oli juossut eräät portaat ylös.. siis sellaiset portaat, joita katsoin aina kauhulla ajaessamme niiden ohitse Hanauma Beachille. Katsoin juuri googlella, että kyseiset portaat ovat entinen rautatie ja portaita on 1048 askelmaa. Siis melko suoraan vuorenrinnettä ylös Honolulun lähellä. (tutustuimme tuohon nuoreen naiseen koneiden vaihtoa odotellessamme.) En ikinä kykenisi moiseen suoritukseen. Ehkä jos olisin 30 vuotta nuorempi voisin harkita.

Väsyttää ihan järjettömästi. Onneksi huomenna on viimeinen työpäivä tällä viikolla, mutta lauantaina pienimmällä on koulupäivä. Uaah.


maanantai 21. elokuuta 2017

Päässä humisee

Kokopäiväisen kokoontumisen jälkeen on takki aikalailla tyhjä. Lievästi sanottuna kärsin 'information overload'ista sekä väsymyksestä. Väsymys johtuu siitä, että puoli yötä stressasin ohjelmassa mainitusta feissauksesta sekä siitä, että tila, jossa olimme, kärsii huonosta ilmanvaihdosta ja siellä oli yksinkertaisesti liikaa ihmisiä, jolloin happi loppui.

Ylipäätään päivä oli ihan kiva, saimme infoa uudesta organisaatiostamme sekä tukipalveluista ja erään henkilön sanoin ehkä loppujen lopuksi tästä vielä hyvä tulee. Päivän paras hetki oli kuitenkin se, kun lähi-esimiehemme kaappasivat show'n ja pukeutuneina eräänlaisiin rooleihinsa esittivät muutaman hittibiisinsä. Viimeksi heidän keikkansa oli joulujuhlissa, joten tämä oli varsin iloinen yllätys :)


Niin ja se feissaus. Menin lounaalle työpaikkasuhteeni ja erään toisen ihmisen kanssa, tarkoitus oli lounaan jälkeen ahdistella ihmisiä muutaman kysymyksen avulla ja kartoittaa tiettyjä asioita. Siinä istuskellessamme jälkiruokakahvilla työpaikkasuhde sanoi hep ja paineli yhteen pöytään, jossa kolme nuorta miestä oli juuri ruokailemassa. Hän hoiti kaikki kysymykset minun ja sen toisen ihmisen helpotukseksi. Eikä minun tarvinnut edes osallistua purkuosioon, koska he esittivät homman kahdestaan muille. Ihanaa, kun työkaverit ymmärtävät ihmistä, joka ei halua esiintyä (eikä oikein pysty kauhultaan).

Päivän lopuksi kävin vielä ystävän kanssa kahvilla ja sain kyydin kotiin. Makoilin hetken sohvalla ja nyt aion mennä vaaka-asentoon. Nähdään.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Tervehdys

Viikonloppu vilahti taas, tällä kertaa ompelukoneen ääressä (ja lukiessa).

Parvekekalusteet kaipasivat selkätyynyjä, koska ne olivat loppuneet Ikeasta silloin ostaessamme kaluston. Istuintyynythän saimme silloin. Kävin torstaina ostamassa Eurokankaasta ulkokäyttöön tarkoitettua sisustuskangasta ja mielestäni onnistuin aika kivasti. Noissa on vetoketjut, jotta sisuksen voi tarvittaessa vaihtaa.

Pienin sanoi nähdessään valmiit tyynyt, että tyynyjä on niin helppo ommella, joten sanoin hänen olevan varsin tervetullut ompelemaan kaikki vetoketjut. Jostain syystä mies veti limut henkeen tässä kohti ja pienin hiljeni :P Nämä kuvat ovat eilisillalta, nyt on jo kaikki tyynyt valmiina ja paikoillaan.

Olen myös päihittänyt pyykkivuoren, jopa silitin pitkästä aikaa. Olemme myös etsiskelleet kissaa netistä, tosin huonolla menestyksellä.

Perjantai-iltana laitoin kyselyn eräästä pennusta (RekkuRescueen), mutta sain vastauksen etteivät he anna pentuja yksinään. Lauantai-aamuna eräs lapsuudenystävä kyseli FBssä, josko voisimme ottaa heidän entisen kissansa; kolmevuotiaan, joka on ollut viimeiset kaksi vuotta karkuteillä ja nyt saatu kiinni. Sanoin, ettemme voi ottaa sitä okt:on jossa on jatkuvasti joku läpi auki ja hän sanoi, että niin hän oli arvellutkin. Kissa oli tosi söpö, joten harmitti hiukan.

Toisaalta pentuja saa varmasti Hesystä ihan lähiaikoinakin, emmekä oikein pysty ennen syyskuuta sitä ottamaankaan kun on kaikenmaailman kiireitä.

Turun tapaukseen en halua ottaa muuta kantaa kuin sen, että jos joku rajakki alkaa ensimmäiseksi huutamaan vittua mun kommenttiin jossain, niin en kyllä jatka keskustelua. Ikinä ei tulisi pieneen mieleenkään aloittaa keskustelua tuntemattoman ihmisen kanssa siten. Ei ikinä. Joten pitäkööt tunkkinsa.

Huomenna meillä on kauden aloituskokous eli päivän kestävä operaatio, joka kiinnostaa ihan kympillä. Onneksi saan kyydin kotiin ex-työkaverilta, joka on aamuvuorossa samassa rakennuksessa.



keskiviikko 16. elokuuta 2017

Arki on alkanut

Olen iltaisin ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut tehdä oikeastaan mitään. Työpäivät (aamuvuoroa vielä pari seuraavaa viikkoa) vievät mehut täysin.

Tänään oli viidensien luokkien vanhempainilta, koska aloitamme leirikoulu-rahankeruun erilaisissa vanhempainilloissa jo tämän kuun loppupuolella. Lisäksi pienimmän luokan järjestämä disco on syyskuun puolivälissä. Huhhuh.

Kävin tänään työterveydessä. Lävistys oli ihan järkyttävän turvonnut maanantaina ja eilen sitten pyysin miestä katkaisemaan korun pihdeillä, että sain korvaa hoidettua. Korvalehden taakse oli kehittynyt patti (ehkä senhyttysen ansiosta, joka pisti sinne mökillä)  ja arvelin, että se on täynnä mätää, joten soitin tänään työterveyteen. Sain ajan hoitajalle, joka laittoi samantien lääkäriajan. Lääkäri teki reiän pattiin ja puristeli, mutta sieltä tuli 'vain' verta. Ei mitään tulehdusta (=ei antilooppeja), seurailemme tilannetta. Annan lävistysreiän mennä umpeen nyt, ainahan siihen saa uuden jos haluaa.

Olen katsellut netistä kissanpentuja, harkitsen kyselyn laittamista parista vaikka otamme vain yhden. (Mies mutisi taas siitäkin ja aloin itkeä.) Tarvitsen kissan omaksi terapiayksikökseni.

Tällaista täällä. Voisin mennä nukkumaan.


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Väsynyt mutta onnellinen

Eilen olimme pienimmän kanssa koko iltapäivän Pasilassa coneilemassa ja olikin tosi mukava päivä.

Menimme sinne niin, että ehdimme klo 13 alkaneeseen paneeliin 'Kirjailijat ja heidän kissansa' ja sitä ennen tapasimme työ-ystäväni Heidin ja erään toisen ihmisen. Paneeli olikin todella hauska, kirjailijat esittelivät kissojaan ja kertoivat kissatarinoita ja näyttivät kissojensa twitter-tilejä :P Paneelin jälkeen lähdimme kohti markkinahallia, jossa olisi Robin Hobbin nimmarien jako.

Jeff Vandermeer ja kissansa Neo

Vieressämme oli George R.R. Martinin jono, jossa oli hurjasti ihmisiä jo pari tuntia ennen signeerauksen alkamista. Jonoon ilmestyi myös GoT:sta Jon Snow, Daenerys sekä Jonin heila (en muista nyt nimeä) ja heitä kuvattiin tosi paljon.

Pienintä kuvattiin myös jonkin verran ja se oli meistä todella mukavaa. Hyvin ihmiset tunnistivat ja eräs aikuinen mies, joka cossasi Kymppiä pyöri jonkin aikaa meidän lähellä, mutta ei kehdannut pyytää kuvaan :P

11s tohtori
Löysimme oikean jonotuspaikan ja tunnin (tai ylikin) jonotettuamme saimme vihdoin nimmarit. Minulla oli kirja, jossa oli kirjailijan kahdella nimellä julkaisemia pienoisromaaneja, joten hän laittoi nimmarin molemmilla nimillä :) Olin ainut, joka antoi lahjan ja jännitti kamalasti, mutta Robin sanoi lähettävänsä meilin, kun ehtii. Olin kirjoittanut sukkien mukaan kirjeen, jossa oli s-postiosoite. Hän ei vielä siinä avannut pakettia, koska jonossa oli paljon porukkaa meidän jälkeemmekin.

Sukat Robinille


Saatuamme nimmarit kävimme kahvilla ja sitten vaelsimme vielä hetken markkina-alueella. Kahvilasta katselimme Babylon5-fanien tapaamista, joka vaikutti olevan yksi suurimmista. Hiukan harmitti, ettemme olleet menneet mukaan, mutta toisaalta en olisi ehkä jaksanut. Näimme myös pari entistä työtoveriani ja vaihdoimme muutaman sanan heidän kanssaan, mutta sitten hävisimme toisiltamme.

Tardis-lady

Pääsimme kotiin hyvissä ajoin ennen myrskyä. Se katkaisi meiltä nettiyhteydet ja melkein puhelinverkonkin, mutta loppujen lopuksi mies pääsi läpi joskus kymmenen aikoihin illalla. Elisan mukaan meidän 'kylältä' oli jokin nettireititin mennyt niin pahasti solmuun, että varaosia saataisiin odottaa ensi viikolle, mutta yllätykseksemme olivatkin saaneet homman korjattua yön aikana. Epäilen, että Fazerin keksitehdas oli syynä tähän nopeaan aikatauluun.

Huomenna alkaa taas normimittaiset työviikot, katsotaan kauanko kestän. 


perjantai 11. elokuuta 2017

Jokseenkin raskas päivä

Olin tänään Porvoossa seuraamassa uusien jääkärien valanvannomista. Olikin varsin raskas päivä tunteiden kannalta, sillä heti bussin kurvatessa äidin entisen asuintalon ohi alkoi itkettää ja sitä sitten jatkui, kunnes paraati alkoi.

Mutta selvisin hengissä.  Kun uusi jääkäri vapautui, kävimme maukkaalla lounaalla Gabrielissa Kaupunginmuseon vieressä ja sen jälkeen käppäilimme Brunbergin kautta hautausmaalle. Onneksi hautuumaan vieressä on nykyään kukkakauppa, joten ostin sieltä miniruusun äidin haudalle. Veimme sen ja istuksimme hetken nauttimassa hautuumaan rauhasta, kunnes mies tuli hakemaan. Esikoinen ajeli kotiin, melkein oli liian painavat ajokengät.

Muutama kuva, en löytänyt esikoista mistään otoksesta koska tyyppejä oli tosiaankin sen 700.














En todellakaan jaksanut lähteä enää Coneilemaan Pasilaan.

torstai 10. elokuuta 2017

Pehmeä lasku

Nimittäin töihin. Aloitin työt tänään ja huomenna pidän vapaata ja matkustan Porvooseen alokkaan valatilaisuuteen.

Mutta tosiaan, aamulla menin töihin ja ihmettelin eväitteni kanssa, koska ei ole enää henkilökunnan sosiaalitilaa. Se on remontissa ja uusi tila on alkutekijöissään (mm. vedet pitää saada seinän läpi jne..). Vein loppujen lopuksi salaattini tiedotuksen jääkaappiin ja aloin ihmetellä, missä keittäisin aamukahvit, mutta onneksi sain isänniltä hiukan apua eli sain vääntää sumpit heidän kopissaan. Siinä samalla selvisi, että henkilökunta vetää eväänsä opetuskeittiössä ja sosiaalitilan jääkaappi on siirtynyt kakkoskerrokseen. Mitä sitten tehdään, kun köksänopet tarvitsevat luokat omiin juttuihinsa, sitä en tiedä. Vielähän tässä on kolmisen viikkoa aikaa.

Remontissa on kuulemma myös neljännen kerroksen yksi työhuone, jossa olleet ihmiset ovat valitelleet sisäilmaoireita. Samoin on kolmannen kerroksen atk-luokista kaksi (toinen on se, jossa aiemmin päivystin paljonkin). Ilmeisesti ilmanvaihdolle tehdään jotain alakertaan tulevien keramiikkauunien aiheuttamana. Jos se hiukan auttaisi meilläkin, niin en kyllä panisi pahakseni.

Sain juuri ja juuri tehtyä kesän lehtihommat, kun tuli aika lähteä rakastamani kirjailijan fanimiittiin Coniin. Myöhästyin hiukan, mutta se ei haitannut, sillä niin myöhästyi hänkin. Robin Hobb oli ihana, lämmin ihminen. Sain hänen nimmarinsa pieneen korttiin, joita hän jakoi kirjattomille ja sanoin tulevani lauantaina varsinaiseen signeeraustilaisuuteen. Täytyy sanoa, että vieläkin on hiukan samanlainen pöllämystynyt olo kuin oli Richardin tapaamisen jälkeen.

Lähtiessäni kohti kotia naapuripöydässä käynnistyi juuri Marvel-tapaaminen. Siihen näytti osallistuvan ainakin Deadpool, WonderWoman sekä Dr. Strange.

Tänään oli lisäksi 21-vuotishääpäivämme.

Huomenna ehkä jaksan päivitellä vielä jotain Porvoon ja Conin jälkeen. Jos jaksan :P




keskiviikko 9. elokuuta 2017

Loppu häämöttää

Nimittäin loman loppu, huomenna on viimeinen vapaa päivä ja sen aiomme käyttää pienimmän kanssa käymällä WorldConin avajaisissa ja sen jälkeen elokuvissa.

Eilen neuloin koko päivän. Yksi polvimittainen sukka oli valmiina, mutta toinen puuttui ja se piti neuloa. Resoria oli noin viitisen senttiä valmiina, kun aloitin ja eilen illalla katsottuani Skamin kolmos- ja neloskauden olin kärkikavennuksia vaille valmis. Sain ne tänään tehtyä ja nyt päättelen toista sukkaa, toinen on jo valmis siltäkin osin. Nyt voin lauantaina antaa sukat Robin Hobbille.

Siitä pitikin kirjoittaa, että sain sunnuntaina hänen viimeisimmän kirjansa loppuun ja voi, se oli ihana ja surullinen. Haluamatta spoilata täytyy sanoa, että ainoa mahdollinen loppu Fitzin ja Foolin tarinalle. Itkin muutamankin kerran.

Tänään sain loppuun eilen aloittamani Hobbin (Lindholm-nimellä kirjoittaman) toisen, vanhemman kirjan, joka sekin oli hyvä mutta se on muistaakseni hänen ensimmäinen kirjansa ja siten vielä hieman raakile.

Olen tänään saanut myös kaikki pyykit pestyä. Hirveä homma ja nyt on kodinhoitohuone täynnä puhdasta pyykkiä, joka pitäisi viikata. Ehkä joku vuosi.

Sukkia päätellessä katselin Castlevania-animaatiota, jossa on sekä Graham että Richard ääninäyttelijöinä. Ihan hyvä sarja, mutta nyt odotan kakkoskautta, sillä se jäi ihan kesken.

Loppuun hupaisa Guardians of the Galaxy-video :)


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Vessapaperirunoutta osa 3

Olet täydellinen 
kaikkine virheinesi,
aina ja ikuisesti.

**
jätän tämän nyt vain tähän.

Mökkeilyä

Tulimme Lontoosta ja seuraavan päivänä eli lauantaina lähdimme mökille. Tällä kertaa olimme pienimmän kanssa kahden kesken, mikä oli todella outoa. Viime kesänä oli vielä isot pojat sekä kissa mukana. Hiukan suretti.


Kahtena päivänä pääsimme järveen, muuten satoi. Ja satoi. Ja satoi. Toinen päivä näistä kahdesta oli tiistai, jolloin veljeni Kimmo tuli leikkaamaan nurmikot ja pääsimme hänen kanssaan kauppaan. Samana päivänä sain myös viikatteella niitettyä rannasta kaislat, että paremmin pääsee järveen. Jee.


Kimmon lähdettyä pienin sanoi, että olipa rasittava päivä ja niinhän se on. Pidän veljestäni kovasti, mutta hän vie hurjan suuren tilan. Paljon suuremman kuin uskoisi. Pienintä haittaa sama kuin miestä eli se, että veljeni puhuu aina päälle.


Keskiviikosta alkoi vesisade. Poltimme takkaa ja katselimme telkkaria koko vuoden tarpeiksi. Opetin pienimmälle Maijaa ja pelasimme myös rommia, pienin harjoitteli korttien sekoittamista ja käyttöä muutenkin.



Torstaina paikallinen ystäväni, johon olen tutustunut keskustelupalstalla, tuli kahville ja meillä oli rattoisaa. Hänkin valitteli säitä ja sanoi, että kyllä pää hajoaa jos tätä on koko syksy. Näin on.


Perjantaina saimme vieraaksi Marjaanan ja nuoremman poikansa, mikä oli tosi mukavaa. Kiitos vain sienistä ;)

Lauantaina vierailulle saapui pikkuserkkuni vauvansa kanssa, oli aivan ihana nähdä. Olen ollut niin huolissani hänen jaksamisestaan, kun pienellä on ollut terveysongelmia ihan jo odotusajasta lähtien. Toistaiseksi kuitenkin näyttää siltä, että odotukset ovat hyvät.

Sain pikkuserkulta äitini vanhoja kirjeitä, jotka hän oli löytänyt äitinsä jäämistöstä. Joitain luin, mutta en tiedä jaksanko/viitsinkö lukea enempää. En välttämättä halua törmätä äitini henkilökohtaisiin asioihin, joita hän on luottamuksellisesti kertonut serkulleen. Perheemme ei ollut kaikkein auvoisin, mm. uusperhekuvioista johtuen.




Lauantaina illalla mies haki meidät kotiin, koska emme todellakaan jaksaneet enää mökillä katsella sadetta. Kävimme kotimatkalla syömässä Hartolan Jari-Pekassa, jossa olikin oikeasti yllättävän hyvä ruoka.


******

Loppukevennys:

Tiistai-aamuna käytyäni saunalla suihkussa huomasin kuivateltuani, etten ollut ottanut dödöä mukaan talolta. Onneksi saunakamarissa olevassa pienessä korissa oli joku roll-on, jota sitten pistin kainaloihin vain huomatakseni jälkikäteen, että se olikin hyttysmyrkkyä :D

Londonium

Ajattelin ensin kirjoittaa vain yhden päivittelyn, johon olisin kertonut sekä Lontoon että mökkireissun kuulumiset, mutta totesin helpommaksi kirjoitella kaksi.

Lähdimme siis Lontooseen työ-ystäväni Heidin ja pienimmän kanssa tsekkaamaan, miten Heidin tytär Mira on sinne asettunut. Mira lähti kesäkuun alussa muusiikkiuraa luomaan ja ainakin tähän asti on mennyt hyvin. Hän ja kaksi ystäväänsä vuokrasivat asunnon Hackneyn kaupunginosasta Iggy Poppin basistin suosituksesta, paikka on luonteeltaan kuin Kallio täällä eli täynnä hipstereitä ja vegaaniravintoloita :) Oikeasti hyvin mukavan tuntuinen kylä.

Tiistai-aamuna muutaman kommervenkin jälkeen pääsimme siis Lontooseen ja kolmen junanvaihdon jälkeen olimme perillä Hackneyssa. Miran ja kumppaneiden asunto oli tyypillinen kapeaportaikoinen nelikerroksinen pikkutalo, jossa tietysti nuoret asuivat ylimpänä. Matkalaukku, jossa oli lisää vaatteita yms Miralle, oli hilattava portaissa siten, että Heidi veti etupäästä ja minä työnsin laukkua takapäästä. Voin kertoa, että hiki tuli pintaan. Hengähdystauon jälkeen jätimme reput odottamaan ja lähdimme katsomaan Hackneyta lähemmin.






Iltapäivällä jätimme Miran ja lähdimme etsimään yöpaikkaamme Tate Modernin edestä. Muutaman harha-askeleen jälkeen löysimmekin itsemme oikeasta paikasta ja huokaisimme hetken, kunnes lähdimme etsimään iltapalaa.



Iltapalakävelyllä päädyimme Victorian asemalle, jossa ihailimme hetken kauppoja ja joimme kahvit. Pienin huomasi, että pulujen karkoittamiseen tarkoitetuissa piikeissä oli hurjasti pölyä sekä ainakin yksi linnunraato ja höyheniä. Yyh.



Muistelin kolmen vuoden takaista teatterireissua ja Richardin tapaamista. IIH.

Seuraavana päivänä ostimme ensi töiksemme liput Matilda-musikaaliin samalle illalle ja sitten seikkailimme Doctor Who Shop'iin Barkingiin. Varsin rattoisa retki ja löysimme melko hyvin perille. Ihmetellessämme Barking Roadin risteyksessä suuntaa, eräs mies kysyi etsimmekö kyseistä kauppaa ja myönnettyämme viittoi meille oikean suunnan. Ilman hänen apuaan olisimme lähteneet juuri päinvastaiseen suuntaan.


Doctor Who-kauppa oli ihana, nörttiyden Pyhä Paikka. DW:n lisäksi sieltä löytyi erilaista StarTrek ja StarWars-kamaa plus muuta.  Ostin itselleni DW/Tardis-mekon, jota voin käyttää WorldConissa, kun pienin haluaa pukeutua 11neksi Tohtoriksi. (Pienin osti fezin tätä tarkoitusta varten ja se herätti hilpeyttä illalla metrossa.)




Lähdimme jatkamaan matkaa kohti Forbidden Planet-kirjakauppaa keskustassa, jossa tapasimme taas Miran. Varmaan aivan turha mainita, mutta olimme siellä tunteja enkä ehtinyt katsoa kuin kirja-osaston läpi, katutason osasto oli täynnä mm. GoT yms. fanikamaa. 

Olimme kirjakaupassa sen verran kauan, että ehdimme juuri sopivasti teatterille. Kipusimme ostoskassiemme kanssa teatterin kakkosparvelle, jossa muut valittivat parven jyrkkyyttä ja minusta oli oikein mukavat näkymät lavalle.Punnan kolikolla sai edessäolevan tuolin selkänojasta irti teatterikiikarit, jotka olivat pienimmän mielestä erinomaiset.


Musikaalin lapsinäyttelijät olivat todella hyviä eikä aikuisissakaan ollut moittimista. Teatterin jälkeen kävimme vielä syömässä varsin hyvän kokoiset tacot ja burritot ja sitten matkasimme metrolla taas majapaikkaan.

Seuraavana päivänä seikkailimme jälleen Hackney'in. Pienin osti ensimmäisenä päivänä löytämästämme kaupasta lisää spinnereitä (ne olivat puolet halvempia kuin keskustassa) ja kävimme myös Miran sekä ystävien suosikki-vegaaniruokapaikassa juomassa pirtelöt. Paikka vaikutti oikein mukavalta ja annokset olivat hyvän kokoiset.


Otimme Miran mukaamme ja lähdimme keskustaan. Kävimme uudelleen Forbidden Planetissa, jossa nyt keskityin katsastamaan yläkerran. Siinäkin meni melkoisesti aikaa. Pienin olisi halunnut Funko-nuken, mutta juuri sitä ei ollut mikä olisi ollut paras.

Ostin pari t-paitaa toisesta kaupasta ja kävimme syömässä HonestBurger-ketjun paikassa. Olikin todella hyvät luomuburgerit.

Sen jälkeen Heidi ja Mira lähtivät omille teilleen ja me lähdimme pienimmän kanssa viettämään rauhallista koti-iltaa majapaikkaan. Olin unohtanut Lontoon ruuhka-ajan ihmismassat, mutta selviydyimme. Ostimme iltakahvia varten maukkaat cupcaket Victorian asemalta, vaikka melkein piti tapella päästäksemme kojun luo vastavirtaan.

Heidi tuli illempana, hurjan vesisateen vuoksi hän oli testannut Uber-taksin ja se olikin ollut hauska reissu. Hackneystä meille matka maksoi 11 puntaa ja matkustajia oli tullut kaksi lisää matkan varrella.

Lähtöpäivänä jätimme reput majapaikkaan odottamaan ja lähdimme vielä käymään keskustassa. Kävimme Liberty-tavaratalossa sekä Hamleys'-lelukaupassa.




Niiden jälkeen menimme vielä katsomaan BigBeniä. Siitä kävelimme rantaa pitkin majapaikkaamme hakemaan reput ja syömään vielä Miran kanssa ennen lähtöä lentokentälle.



Loppukevennys :D