tiistai 21. marraskuuta 2017

Tauti

Kävin eilen töissä kääntymässä sen verran, että soitin työterveyteen ja näin tt-hoitajan, joka sanoi että mene kotiisi siitä vielä kolmeksi päiväksi. Kuume laski kyllä sunnuntaina aika alaskin, 35:n pintaan, mutta illan keikka Hartwall areenalla ei parantanut alkavaa keuhkoputkentulehdusta. Nyt sitten istun tässä nauttimassa teetä, johon lisäsin inkivääriä pieninä paloina. Vatsa ja kylkiluut särkevät yskimisestä.

Äsken, katsellessani telkkaria, eräs tuttu laittoi WA-viestin ja kyseli josko suostun edustamaan JHLlää meidän organisaation henkilöstötoimikunnassa. Lupasin alustavasti, pitää vielä torstaina jutella siitä työparin kanssa. Vähän hirvittää kyllä.

Sain kämpän imuroitua. Kun ulkona on kostea/märkä keli, niin hiekkaa ja muraa tulee aivan uskomattomat määrät sisälle kenkien pohjissa. Aamulla, kun pienin lähti kouluun, hänen kenkiensä alta paljastui kauhea murakasa, johon tietysti kissa meni makoilemaan sillä aikaa, kun hain harjan. Outo katti :P

Velikin soitteli ja juttelimmekin uusimmat kuulumiset, mikä ei ehkä ollut ihan parasta mun kurkulle, mutta toisaalta who cares. Äidin perikunta (eli me kaksi) saa veronpalautuksia joitain satasia.

Sain teen juotua, nyt pitäisi mennä leipomaan muffinsseja. Banaanit ovat taas päässeet kypsymään aika kunnolla eikä nuoriso syö niitä sellaisina. Kuulemma keskimmäisen tyttis haluais tulla joku päivä katsomaan kissaa, mikä on toki ihan kiva :)  Toivon tietysti, että tulisi niiden muffinssien aikaan :D

Tuo Adamin puku oli ihana <3 Video ei ole minun ottamani, emme olleet näin lähellä lavaa.

Lisäys:

Muffinssiohje

2 munaa
1½ dl sokeria
50g voita sulatettuna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
~1 tl suolaa
1 dl maitoa

Lisäksi esim. banaaneja, marjoja, suklaata jne mitä haluat.

Vaahdota sokeri ja munat vaaleaksi vaahdoksi, lisää voi ja maito sekä jauhot sekoittamalla hitaammalla nopeudella. Lisää 'mausteet' ja sekoita taikina tasaiseksi. Jaa taikina 12 muffinssivuokaan ja paista 175C asteessa 12-15 minuuttia. 

Itse en lisää suolaa, koska käytän aina normisuolaista voita.

perjantai 17. marraskuuta 2017

Sohvan pohjalta

Eilen illalla iski tauti ja kuume nousi 38:aan asteeseen. Voitte ehkä kuvitella, kuinka huonolta tuntuu, kun yleensä lämpö on alle 36 ja puolen asteen luoķkaa.

Olin menossa tänään syömään kahden melkein vanhimman ystäväni kanssa, mutta piti se peruuttaa.

Kissan kanssa kävimme eläinlääkärissä tehostepiikillä, onneksi mies ehti kotiin niin saatiin autokyyti tuohon viiden minuutin kävelymatkan päähän.

Toivon vain, että kuume laskee sunnuntaihin ja pääsen Queenin keikalle. Tosin jos ei laske, niin pitää ottaa maksimilääkitys.

Nyt jatkan Lutherin parissa, luurilla on hankala päivittää. Orkideat kukkivat töissä.



keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Pöntöstä asiaa

Sarjassa 'Asioita, joita en ymmärrä' eli pöntön istuinrengas ja sen herättämät tunteet.

Huomasin muutama päivä sitten Twitterissä tuttavan twiitanneen siitä, kun työpaikan miehet jättävät unisex-vessoissa renkaan ylös käyntinsä jälkeen. (Tämä tuttava on siis ranskalaisnainen, joka opiskelee Aallossa, olemme olleet vuosia nettituttuja.)

Hänen tviitistään muistui mieleeni, kuinka entisessä työpaikassani oli alkuun kaksi unisex-vessaa. Lähdin kolmeksi vuodeksi kotiin lapsen kanssa ja palatessani työmaalle näin vessojen ovessa M- ja N-kirjaimet. Kysyin syytä joltakulta ja sain selitykseksi, että eräs naiskirjastonhoitajista oli aina henkilökuntakokouksissa vaahdonnut ylösjätetyistä rinkuloista ja sitten oli päädytty tähän ratkaisuun. Tietysti kaikki, joita renkaan ylösjättäminen ei haitannut, voivat hyvin käyttää M-vessaa edelleen (esim. allekirjoittanut).

Viishenkisessä perheessä, jossa minä olen ainoa naispuolinen kissan lisäksi, tästä saisi varmaan megaluokan perheriidan, jos vain ymmärtäisin miksi en voisi ihan itse laskea rinkulaa miehen jäljiltä. Olen ajatellut, että minulta varmaan puuttuu joku nais-geeni-juttu.

Tämä aihe on ilmeisesti monelle naiselle yksi esimerkiksi suhteen suurista kompastuskivistä. Toivoisinkin armaiden lukijoideni selitystä tälle, jos siis tunnet kuuluvasi siihen joukkoon, jolle renkaan ylösjättö on kaikkein pahin mahdollinen asia (tai jotain sinne päin), niin kerro miksi?

Loppuun vielä hupaisa mainosvideo.


maanantai 13. marraskuuta 2017

Päätös

Tänään rohkaisin mieleni, kun meillä oli briiffaushetki erään toisen asian tiimoilta työparin ja puolikkaan kanssa ja kysyin, mitä mielipuolta he olisivat jos aloittaisin nelipäiväisen työviikon tekemisen. Työpari kysyi, että tällä viikollako jo ja sanoin, että joo (koska miksipä ei) ja sitten seuraavaksi pohditiinkin puolikkaan työvuoroja perjantaille. Eli ihan kivasti meni suuremmitta nikotteluitta. Miehelle sanoin jo viikonloppuna, että voin sitten eläkkeellä syödä kaurapuuroa ja porkkanoita :P )

Kävin myös uimassa aamulla. Joku pöpö on mullakin, koska tuntui kuin ei olisi saanut keuhkoihin kunnolla ilmaa. Oli aika raskas keikka, jopa raskaampi kuin kesän jälkeen, mutta tulipa tehtyä. Ensi maanantaina en ehdi ja viimeiset kaksi maanantaita jäi väliin pienimmän taudin vuoksi.

Yksi päätös liittyy naapurin rouvaan. Kotikaupunkimme valitsi hänet kaupunginjohtajaksi. Hän juuri viikko sitten valitteli miehelle haravoinnin lomassa, ettei ikinä enää hae mitään virkaa, kun hakuprosessi on niin raskas. No, nyt hänen ei tarvinnekaan enää hakea muita. Ja vuoden päästä Linnan juhlien kutsu menee jälleen kerran heidän laatikkoonsa. (Edelleen huvittaa se yksi vuosi, kun kolme naapuria sai kutsun. Vitsailimme, että postimies oli hukannut meidän kutsumme. Tosiasiassa en tiedä, mitä tekisin jos niihin kemuihin tulisi kutsu.)

Pienin oli tänään koulussa ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ja jaksoi hyvin, meni jopa luokkakaverille koulun jälkeen.

Työpari on lenkkeillessään kaatunut ja ilmeisesti murtanut kylkiluunsa. Urheilija ei tervettä päivää näe, tapasi isäni sanoa. Niin ja toinen työkaveri oli saanut molempiin polviinsa niveltulehduksen.

Metrossa oli tunnelmaa taas kotiinpäin tullessa. Istuin kaikessa rauhassa lukemassa, kun joltain asemalta viereeni tuli nuori nainen, joka alkoi koväänisesti valittaa 'aaah' ja 'uuh' ja vääntelehti. En kysynyt mihin sattuu, koska vamma vaikutti enemmän itseaiheutetulta (=pillereitä tms). Jossain vaiheessa hän melkein tippui lattialle ja siirtyikin sitten seisomaan edelleen valitellen ja jäi Itiksessä pois. Kysymys; MIKSI AINA MINUN VIEREENI? AARGH!

Vielä loppuhuomautus: teen aika hyvää kaalilaatikkoa.

Hupaisa kasarihitti.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kamelin selkä

Tänään tämän kamelin selkä katkesi siinä vaiheessa, kun parin tunnin draamasession (pienin) jälkeen huomasin, että tiskikone oli laittamatta (esikoinen) ja roskis viemättä (kuka tahansa). Sain aivan järkyn itkukohtauksen ripustaessani pyykkejä. Mies laittoi ruoan, mutta hän ja pienin eivät ehtineet syödä, koska pienin oli menossa kaverin keilailusynttäreille. Pöydässä oli aika hiljaista.

Olen aika väsynyt. En tiedä, johtuuko se altistuksesta vai huolesta vai vain pimeästä ajasta, mutta mieleni tekee kovasti aloittaa neipäiväisen työviikon teko. Tuntuu, että olen aivan äärirajoilla jatkuvasti (=koko syksyn).

Nyt menen katsomaan tuon yhden läksyjä. Draamaa odotettavissa. *huokaus*

perjantai 10. marraskuuta 2017

Keuhkokuumetta

ja korvatulehdusta löysi lääkäri eilen pienimmältä.

Torstaisin on kympin kouluaamu ja yleensä pienin soittaa, että on herännyt. Soitti nytkin, mutta alkoi melkein heti itkeä, ettei jaksa lähteä. Soitin sitten miehelle ja pohdimme, mitä tehdä. Mies oli sitä meiltä, että kyllä kouluun pitäisi mennä vaikkei niin huvittaisikaan ja minä olen aika samaa mieltä yleensä. Nyt kuitenkin olin kahden vaiheilla ja kun työpari tuli töihin, sanoin lähteväni lapsen kanssa lääkäriin. Soitin Pikkujättiin ja varasin ajan niin, että ehdin kotiin ja hakea pienimmän ja ehdimme kävellä rauhassa takaisin metrolle.

Tässä testataan sohvan pehmeyttä
Lääkäri oli puolisen tuntia myöhässä, pahoitteli kiirettä ja kehui pienimmän yskää muhevaksi. Kuunteli tarkasti keuhkot, epäili ensin mykoplasmaa mutta koska ääniä kuului vain vasemmalta, niin ei voinut olla sitä. Pienin oli sanonut matkalla lääkäriin, että toinen korva on kuuro ja siellä olikin ihan kunnollinen tulehdus.

Saatiin antiloopit ja muut, sitten mentiin kotiin. Ehdin juoda kahvit ennen miehen tuloa ja sitten hän heitti minut autolla metrolle, jotta ehdin pilatekseen. Olikin ihan kiva tunti, meitä oli vain kahdeksan. Takaisinpäin tulin metrolla erään pilateskaverin kanssa Hertsikaan asti, oli ihan mukava jutella.

Jouluvaloja pilatesluokassa
Laskin illalla, että olen kävellyt noin 10 kilometriä, joista suurin osata metrolle ja takaisin.

Nyt pitäisi vääntää yksi työsähköposti, jota olen lykännyt aika monesti. Suurin ongelma on löytää kaikki entiset meikäläiset eli sähköpostilistat virastojen mylläyksen jäljiltä. Samoin pitäisi tehdä it-ihmisille pyyntö tulla katsomaan yhtä konetta, nykyään pitää heidän esimiehen kautta laittaa tällaiset että mitään tapahtuu. Että kiitos vaan Pajuselle tästäkin.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Päivän polttava

tai ehkä eilisen asia jo, mutta silti palaan siihen eli Arstilan kolumni ET-lehdessä. Oli sikäli mielenkiintoinen se kirjoitelma, että edes muutaman vuoden Pirkkoa vanhempi äitini ajatteli asioista aivan eri tavalla. Äitini ei todellakaan pukeutunut kauppareissuille mahdollisia miesten katseita varten ja onneksi opetti tämän itsenäisen naisen näkökulman minullekin (samoin kuin isoäitini).

Tässä on hyvä kaavio, jos joku kokee tarvitsevansa.

Olin eilen taas kotona pienimmän kanssa, sillä olin itse taas kerran alilämpöinen (35,4) enkä jaksanut lähteä töihin. Tänään pienin lähti kouluun ja puoli yksitoista tapasin hänet hammastarkastuksessa. Lapsiraukka oli aivan piipussa ja valkoinen kuin lakana, joten laitoin opelle wilmaviestin ja lähetin lapsen kotiin. Itse jatkoin töihin iltavuoroon, mikä olikin ihan ookoo.

Katselin aamusella viimeisimmän jakson Lucifer-sarjasta, lopussa oli sellainen kohtaus, joka olisi aiheuttanut mahtavan Ugly crying-kohtauksen, jos en olisi jo maalannut työnaamaa valmiiksi.

Tällaisen Drachenfels-huivin neuloin ja lähetin ystävälle, oli kuulemma mieluinen.



maanantai 6. marraskuuta 2017

Ajatusteni vuolas Tonava

on kutakuinkin tyrehtynyt. Ehkä Nukku-Matti on tunkenut liikaa hiekkasäkkejä?

No juu, joka tapauksessa viikonloppu meni erilaista köhimistä kuunnellessa ja kuumemittaria vahdatessa, pienin oli vasta sununtaina ensimmäistä kertaa viikkoon kuumeton koko päivän. Tosin tänäaamuna hän yski niin, että arvelin olevan parasta viettää vielä yksi kotipäivä.

Itse olin koko lauantain jokseenkin toistaitoinen, päässä oli särki ja lihaksia särki. Eilinen meni taas aivan hyvin ja tänään oli jälleen lauantain tunnelmat. Tulin töihin, mutta pohdin huomista. En tiedä jaksanko. Ja siitä pääsenkin taas pohtimaan nelipäiväistä työviikkoa.

Tällä hetkellä tuntuu jokseenkin selvältä, että elimistö ei jaksa tätä työpaikan ilmastoinnin yms. aiheuttamaa kuormitusta. Viikonlopun jälkeen, vaikka olisi ollut ihan hyväkin olo koko ajan, olen tiistaisin aivan poikki ja loppuviikko menee siinä kituessa.

Luin kerrankin niin hyvän dekkarin, että unohdin lukevani dekkaria. En edes arvannut murhaajaa, mikä on ensimmäinen kerta sitten.. öö.. aika pitkään aikaan. Kyseinen teos oli J.K. Rowlingin salanimellä Robert Galbraith kirjoittama Käen kutsu, todellakin voin suositella. Suomenkielisen version oli kääntänyt Ilkka Rekiaro ja kieli oli kaunista, jäi hinku lukea kirja uudelleen alkukielellä. Katsoin myös tv-sarjan, joka oli suht hyvä vaikka hiukan kyllä hävisikin kirjalle.

Siinäpä ne tärkeimmät. Aloitin neulepuseroa (purkasinkin kerran) ylhäältä alaspäin-metodilla, joka on minulle tuntemattomampi vielä kuin perinteinen tyyli. Nyt olen jo päässyt yli 10 sentin ja aloittanut raidat. Saa nähdä, miten käy; tuleeko siitä UFO vai saanko valmiiksikin.

Kohta pääsen kotiin, enää kitu 10-minuuttinen.

torstai 2. marraskuuta 2017

Kotipäiviä

Olen ollut eilisen ja tämän päivän kpienimmän kanssa. Maanantai-iltana pienimmällä nousi kuume 40:een asteeseen, tiistaiaamuna oli vähemmän ja lähdin töihin aikeena lähteä takaisin kotiin heti, kun se olisi mahdollista. Kuitenkin itselleni iski migreeni ja koska työkaverille sopi, lähdin jo yhden maissa takaisin.

Se ilta menikin sitten koomaillessa, sekä minun että pienimmän suhteen. Keskiviikkoaamuna lähdin pienimmän kanssa lähi-terveyskeskukseen viettämään rattoisat pari tuntia. Pääsimme vartin jonotuksen jälkeen sairaanhoitajalle ja sitten kestikin lääkäriin pääsyssä, mutta vihdoin pääsimme sinnekin. Lääkäri tutki tarkasti ja otatti pika-crp:n ja taas odotettiin. Siinä istuskellessa pienimmälle iski pahaolo, melkein jo oksensikin mutta sen sijaan iski tuskanhiki ja pyörrytys. Sanoin tästä sille hoitajalle, jolla olimme olleet ja joka kulki sopivasti ohi ja hän laittoi meidät lääkärijonoon ensimmäiseksi. Aika pian pääsimmekin taas lääkärille, joka totesi että crp oli ollut hiukan koholla ja että jos olo huononee, niin sitten voi klo 16 jälkeen mennä jo Peijaksen lisäksi Jorviin tai Meilahteenkin.

Lähdimme sitten kotiinpäin ja pienin sanoi, että ulkona oli helpompi olla. Kotona hän majoittui sohvalle kissan kanssa ja minä neuloin ja katselin Raidia Areenasta. Illalla lämpö nousi enää lähelle 39:ää.

Aamusitruuna

Tänään tuo on ollut melkein normaali, mikä on helpotus. En kuitenkaan aio päästää vielä huomenna kouluun, levätköön nyt ihan kunnolla. Mies arveli tekevänsä huomenna lyhyemmän päivän ja minä menen ihan koko päiväksi, työpari on ilmoittautunut webinaariin klo 10-16 väliseksi ajaksi.

Käytin tänään tilaisuutta hyväkseni ja imuroin kämpän. Pienin kaiversi kurpitsan ja minä tein piirakan.



Esikoinen täytti tänään 19 vuotta. Kyllä en ymmärrä, minne nekin vuodet ovat menneet. Kun muistelen sitä aikaa, kun makasin eteisen lattialla pukemassa raivovan uhmaikäisen jalkoihin sukkia ja nyt se on tuollainen iso mies, ja silti minä itse en ole juurikaan muuttunut, niin onhan se kummallista. 
19-vuotias
Keskimmäinen oli eilen tyttöystävän kanssa katsomassa Tuntematonta, oli kuulemma ihan hyvä.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Messua sun muuta

Perjantaina tapasin ystäväni Jyväskylästä ja menimme yhdessä Kirjamessuille. Ostin pari pokkaria hänen kanssaan puoliksi tarjouksesta, jossa sai neljä kirjaa kympillä eli kumpikin sai kaksi kirjaa. Niiden lisäksi ostin pari joululahjakirjaa (Mauri Kunnasta) ja itselleni Kissojen maailmanhistorian, jota minulla ei vielä ollut. (Kissojen Suomi löytyy hyllystä kyllä.) Näiden lisäksi ostin Timex-kalenterin, koska se oli messutarjouksena edullisempi kuin ikinä olen nähnyt ja olen sellaista himoinnut useamman vuoden.

Minun oli tarkoitus mennä vielä iltakymmeneltä kuuntelemaan työkaverin yhtyettä CompanyRock'iin, mutat en yksinkertaisesti jaksanut. Päästyäni kotiin kahdeksan aikoihin levähdin sohvalle ja nautin kotonaolemisesta.

Lauantaina heräsimmekin ajoissa, sillä mies ja pienin lähtivät opastetulle kierrokselle Fazerin karkkitehtaalle pienimmän partioryhmän kanssa. Mies ei ole koskaan ollut tehdaskierroksella, vaikka on ikänsä asunut melkein naapurissa. Kuulemma oli mielenkiintoinen ja tulihan sieltä tuliaisiakin :P

Olimme aikoneet lähteä leffaan katsomaan Tuntematonta, mutta miehen olo huononi kun flunssa alkoi jyllätä uudelleen. Toden sanoakseni en olisi kyllä itsekään jaksanut istua kolmea tuntia leffassa. Paljon mieluummin istuin kotisohvalla ja katsoin Preacherin kakkoskauden neuloessani ja kissan nukkuessa vieressä.

Sunnuntai kului kuten lauantai, sadetta pidellessä ja kuunnellessa flunssan uusintakierrosta perheessä. Miehen jälkeen se otti uhriksi pienimmän, jolle nousi kuume. Illalla nukkumaanmennessä kuumetta oli jo 38 astetta, joten pienin ei mennyt kouluun enkä minä uimaan.

Lähdin iltavuoroon ja illalla miehen hakiessa minua metrolta kuulin, että kuume oli jo 40:ssä. Eli pienin ei mene kouluun huomennakaan, vaan kotoilee kissan kainalossa.

Töissä meni ihan mukavasti. Olemme saaneet uuden puhelimenkin, joka häiritsi töidentekoa pahasti. Päivittelen lehtivälittäjän sivuille tietoja saapuneista lehdistä. Siinä taitaa mennä vielä muutama päivä, koska en jaksa tehdä sitä kahdeksaa tuntia päivässä. 

Loppuun tämän päivän korvamato. Olkaa varuillanne.


torstai 26. lokakuuta 2017

Ruttu

Nimittäin Raaseporissa aamulla tapahtunut junan ja miehistönkuljetusvehkeen ruttaus säikäytti hyvän kerran. Ihan siksi, että ensimmäisissä uutisissa kerrottiin onnettomuuspaikan varusmiesten olevan Uudenmaan pataljoonasta eikä prikaatista, jolloin esikoinen olisi ollut siellä. Piti ihan tarkistaa asia mieheltä, mutta siis toimittajat olivat taas toimittaneet. Myös ajoneuvon suhteen oli pitkään epätietoisuus, itsekin ihmettelin ensimmäisiä uutisia siitä, että pnassarivaunu jäisi junan yliajamaksi. Eiköhän asia menisi toisinpäin kuitenkin.

Joka tapauksessa surullinen asia, olen koko päivän ajatellut niiden kolmen menehtyneen varusmiehen äitejä.

Ensilumi Kalliossa
Sitten toisiin asioihin. Lähetin alkuviikosta  parikin neulepakettia sekä koti-että ulkomaille. Kahdet vauvan villasukat, Suomi100-mallistoa, toiset Lontooseen ja toiset Jyväskylään. Lähialueille lähti myös polvenlämmittimet eräälle tutulle miehelle, joka pyöräilee talvellakin ja ystävälleni Pulmulle kämmekkäät, joiden arvelin ilmeisen oikein mahtuvan kipsikäden yli. Alla kuvia.

Suomi 100-sukat, sama kuin alla


Polvenlämmittimet, merinoa ja silkkiä koska kutiava henkilö kyseessä

Kämmekkäät Pulmulle, ohje kirjasta 'Little luxury knits'



keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Kirkasta keskiviikkoa

Aamun tunnelmaa kuvassa, katti tutkaili lehtiä tai muita lentäviä otuksia ja nappasin pikaisesti kuvan, kun otus istui kerrankin hiljaa paikallaan.

Alan olla voiton puolella Islanti-dekkareissa eli Arnaldur-maratoonin toiseksi viimeinen opus on aloittelussa. Hyvä niin, koska vaikka kovasti näistä pidänkin niin välillä tekee jo mieli lukea muutakin. Tosin viime viikolla aloitin "Variksen velho"-teosta afrikkalaissyntyiseltä kirjailijalta, jonka nimeä en osaa edes kirjoittaa. Tosin ei mun näppiksestä taida tuollaisia juttuja edes saada ulos..

Lisäksi on kesken Yawal Noah Hararin "Homo sapiens", joka on sen verran mielenkiintoista tekstiä että se vaatii paneutumista ihan eri tavalla kuin nuo toiset.

Ja perjantaina menen Kirjamessuillekin.

Eilen en jaksanut mennä töiden jälkeen jumppaan, vaikka oli kaikki kamatkin mukana. Olo huononi pitkin päivää ja loppujen lopuksi kotona mittailin lämpöä ja sain tulokseksi 35,7. Illan mittaan lämpö nousi jopa 36,3:een. En tiedä, johtuuko tämä (taas) lämmityskauden aloittamisesta töissä vai mistä, mutta jos se taas jatkuu, niin on pakko miettiä uudelleen nelipäiväistä viikkoa. Tuon lämmön sahaamisen lisäksi väsyttää aivan hillittömästi ja ääni lähtee taas. Oikea korva kutiaa ja ainavain rasvaan sitä iltaisin ja aamuisin. (Laitan näitä tänne ylös, että löydän ne jostain, jos tarvitsee.)

Loppuun vielä VR:n mainio mainosvideo. Meinasin melkein kuolla nauruun. (Video ei ollut vielä jaossa YT:ssa..)




maanantai 23. lokakuuta 2017

Maanantain ratoksi

Oli outo maanantai, kaikki ihmiset olivat hyvällä tuulella. Ehkä se oli tuo aurinko, joka on viime päivinä tehnyt harvinaisen paluun.

Aamulla piti ladata matkakortti ja R-kioskin myyjän kanssa ihmeteltiin, kuinka nopeasti vuodet nykyään menevät, kun taas on kohta joulu (ostin siis kaksi kuukautta aikaa lippuun).

Uimahallin kassalla ladatessani uusia uintikertoja kortille kassahenkilö muisti minut aiemmasta työpaikastani. Hän olikin tuttu, juttelimme usein elokuvista :)

Altaalla eräs vanhempi herra luovutti minulle oman radan, hän lähti pois juuri kun olin aloittamassa urakkaani viereisellä radalla ja sanoi, että 'tässä on sulle oma rata'. No, en ihan koko aikaa saanut sitä yksin pitää, mutta oli kyllä harvinaisen vähän porukkaa aamulla uimassa.

Takaisin pukuhuoneessa naapurikopin mummu ihmetteli, kun oven lukko ei toiminut. Tajusimme, että hän oli laittanut siihen euron, kun 50-senttinen on ainoa sopiva. Hän ei löytänyt kukkarosta sopivaa, joten annoin oman 'polettini' ja sovimme, että hän antaa sen joskus takaisin, kun osumme yhtäaikaa sinne :)

Töissäkin oli yllättävän mukavaa, ilmeisesti syysloma oli tullut tarpeeseen monella. Esittelin Siriuksen kuvia kaikille ja sain pyynnön jokapäiväisestä kissankuvasta fb:ssä :P


Parhaat palat tältä päivältä. Muut kuvat olivat kovin epätarkkoja, koska kohde liikkuu kokoajan :P

Loppuun vielä piisi naapurimaan toivoilta. Hupaisat lyriikat :D



lauantai 21. lokakuuta 2017

Meh

Ystäväni eli esikoisen kummitäti kävi syömässä poikansa eli meidän kummipojan kanssa ja lähtivät hetki sitten kotiinsa. Yleensä olemme nähneet hiukan useammin, mutta nyt on ollut kaikenlaista tautia sekä heillä että meillä, joten muutama kuukausi mennyt välissä.

Kummipoikani on eskarissa (jo) ja oli hyvin kiinnostunut kissasta, hiukan pelkäsikin koska on tottuneempi enonsa koiriin. Minusta on ihan terveellistä vähän pelätäkin kissaa, koska kissat voivat olla aika teräväkyntisiäkin. Onneksi Sirius oli vieraskorea ja nautti täysin rinnoin uudesta lelusta, jonka vieraat toivat.

Esikoinen karkasi jo ennen kummitädin saapumista ja keskimmäinenkin ruoan jälkeen, joten pääsin kertomaan viimeisimmän uutisen eli keskimmäisellä on tyttöystävä! Olemme pitkin syksyä ihmetelleet, kun hän lähtee 'jonnekin'. Maanantai-iltana tuli sitten takaisin sielt' 'jostakin' ja sanoi minulle, että oli 'yhden Juulian luona', johon en oikeastaan reagoinut mitenkään. Sanoin varmaan, että aijaa ja sehän kiva. Tiistaina kävellessämme kotiinpäin eläinlääkäristä kysyin, että onko Juulia 'vain' kaveri vai seurustelevatko ja hän sanoi, että ovat olleet kuusi viikkoa yhdessä. Sanoin, että ookoo, hoitavat homman sitten niin, ettei minusta tule vielä mummoa :P

Tämän lomaviikon aikana en ole kovin paljoa ehtinyt lukea. Sen sijaan olen katsonut Lucifer-sarjasta kaikki katsottavissa olevat jaksot ja neulonut sekä opettanut kissaa. Olen myös tehnyt jonkinlaista vaatehuoltoa ja siivonnut omani sekä pineimmän vaatekaapit ja raivannut vaatehuoneen lattialta vanhat vaatekassit.

Tein törkeän hyvää omenapiirakkaa viimeisistä omenoistamme, joten nyt ei tarvitse enää huolehtia niistäkään. Nyt voisin ottaa jäätelöä kulhoon ja mennä taas sohvalle neulomaan ja katsomaan jotakin kissa koiismassa jalkaa vasten.

Sirius, esikoinenkin tykästyi hassuun pikkukattiin.

Catnaps.


torstai 19. lokakuuta 2017

Tök-tök

Kone tökkii niin, että menee hermo. Lataa jokaista sivua järkyn kauan ja muutenkin lataa jatkuvasti.  Mies arveli, että kovalevy on hajoamassa.

Kirjoitan varmaan enemmän, jahka kone käyttäytyy paremmin. Nyt sanon vain, että uusi BladeRunner2049 oli oikein katsottava. Tykkäsin paljon, vaikken kovin paljon ekasta välittänytkään.

Pieni kissa syö, leikkii ja nukkuu. Rattoisasti menee aika.

Nähdään!


maanantai 16. lokakuuta 2017

Sirius

Sirius Nokisuu II Kattiainen haettiin eilen Myllykoskelta ja saimmekin mukaan varsin uteliaan pienen tyttelin. Ei ole paikkaa, joka ei kiinnostaisi. Hakupaikan emäntä sanoi, ettei tuo juttele, mutta kyllä se meille juttelee kovastikin. Ehkä siksi, että me juttelemme sille.

Pari kuvaa. Aion mennä sohvalle neidin viereen katsomaan telkkarista jotain. Samalla voin neuloa lelupallon sille.

Matkalla hän naukui pari kertaa, mutta enimmäkseen nukkui

Ensin syötiin

Leikki on lapsen työ

Kone käynnissä

Mitä lähempänä, sen parempi
Varsinainen halikatti. Huomenna käymme aamupäivällä eläinlääkärissä rokotettavana ja sirutettavana. 

lauantai 14. lokakuuta 2017

Huomenna

Huomenna on vihdoin se päivä, kun haemme kisun kotiin. Torstai-iltana mies pyysi nähdä kissan kuvan, 'kun olet sen kaikille muille näyttänyt, mutta et hänelle'. Kuvan jälkeen kommentti oli "Sysi II, mutta hienommilal rintakarvoilla" eli kaipa sekin tykästyi. Ainakin nurisematta tuli kuskiksi, kun piti mennä ostamaan vessaa ja kuljetuskoppaa :P

Unohdin viimeksi siinä kissapöllyssäni kertoa, että kävin silloin tiistaina Taidehallissa katsomassa Julian Rosefeldtin mediateoksen 'Manifesto', jossa Cate Blanchett esittää 13 erilaista monologia taiteen merkityksestä. Se oli mielestäni hieno, sekä viesti että toteutustapa. Cate on myös ykkös-naisnäyttelijäsuosikkini, joten sikälikin teos oli hieno kokemus.

Lapsuusmaisemissa
Sivistin äsken itseäni katsomalla alkuperäisen BladeRunner-elokuvan. Yritin vuosia sitten katsoa sen, mutta silloin en jaksanut kovin pitkälle ja nytkin se oli aika tipalla, ettei jäänyt kesken. Menen ensi viikolla katsomaan uuden ja siksi oli nyt pakko katsoa tämä. En edelleenkään koe tuota mitenkään elämää suuremmaksi kokemukseksi vaikka olihan se parempi kuin esimerkiksi Avaruusseikkailu 2001 tai Apinoiden planeetta (ihan miltä vuodelta tahansa).

Muutama kuva vielä viikon säätiloista. Jos joskus ostan uuden puhelimen, toivon siinä olevan yhtä hyvän kameran. Toisaalta saatan tehdä marjaanat :P



keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Jännän äärellä

Nimittäin perheenlisäystä pukkaa meilläkin. Ei, minä olen siihen jo liian vanha eikä ole vehkeitäkään enää, mutta meille tulee pieni karvapallo <3

Hesy ja muut eläinpelastajat 'pakkosyöttävät' kahta kissaa, joten päädyin tori.fi-sivuille. Sielläkin on aika paljon uuden kodin tarpeessa olevia elikoita ja heidän joukostaan löysin hänet. Tällä hetkellä tämä sulotar asuu vielä Kouvolan liepeillä, mutta menemme hakemaan hänet sunnuntaina.

Pidän ensi viikon syyslomaa nyt aivan eri tunnelmissa, kuin mihin olin varautunut. Tiistaina menemme pennun kanssa tutustumaan eläinlääkäriin ja neiti saa sirun niskaansa siltä varalta, että aikoo karata jonnekin.

IIH! Vauvakissi!! Noin pientä minulla ei ole koskaan ollut <3

maanantai 9. lokakuuta 2017

Sadepäivän ratoksi

Työpäivästä on jäljellä enää parikymmentä minuuttia, joten ehdin juuri päivitellä ennen kotiinlähtöä. Tulinkin töihin jo kymmenen aikoihin aamulla saadakseni kerättyä plussatunteja ensi viikkoa varten. Sitten puolikkaamme soitti sairastuneensa, joten sovin jääväni kahdeksaan asti vaikka sitten joudunkin viimeisen tunnin istumaan siinä tilassa, joka ei ole ihan paras. Mutta jostain on tunteja raavittava.

Yllättävän nopeasti on mennyt työpäivä. Ensin oli lähikirjaston aikakauslehtiä vino pino; he ovat remontissa muutaman kuukauden ja sillä aikaa osa heidän lehdistään tulee meille luettavaksi. Sitten olen jutellut asiakkaiden ja työkavereiden kanssa päivän pääuutisesta eli presidenttiparin yllätysvaalivauvasta. Tai ei kai se niin kovin yllätys ollut, ainakaan heille. Todella ihana uutinen <3

Sopivasti kahvitauon aikaan tuli käymään jyväskyläläinen opiskelukaveri Informaatiotieteen opintojen ajoilta ja meillä oli varsin rattoisa kahvihetki. Hän on täällä Jyväskylän Avoimen tiedon keskuksen asioilla tämän ja huomisen päivän, aika usein näemme jos hän on täällä käymässä.

On metkaa, miten joidenkin ihmisten kanssa viihtyy ja pystyy puhumaan kaikenlaisista asioista, kun taas joidenkin kanssa ei tule millään mitään ulos, ei edes siitä kuuluisast tikusta. Tämänkin ihmisen kanssa tapasimme siten, että Avoin yliopiston verkkokurssin lähipäivässä saavuin hiukan myöhäsäs ja satuin istumaan yhdelle viimeisistä vapaista paikoista eli hänen viereensä ja siitä se lähti. Hiljaista hetkeä ei ole ollut, sillä juttu luistaa :)

Kohtapuoliin siirryn tuonne kosteaan ulkoilmaan, joten nähdään taas. Kurkkua alkaa jo kuristaa ja äsken puhelimessa ääni lähti. Mitäpä tässä ei ihminen tekisi vapaapäiviensä eteen. Alla traileri leffasta, jonka kävimme katsomassa miehen ja esikoisen kanssa. Elton John varasti shown!



 

torstai 5. lokakuuta 2017

Sairastupailua

Olemme pienimmän kanssa viettäneet sairastupaa tänään. En voinut kuvitellakaan aamulla lähteväni töihin, keuhkoputki tuntui olevan tulessa ja kaikki jäsenet hakattu pihvinuijalla. Joka kerta kun nousee ylös, alkaa pyörryttää ja silmien liikuttaminen sattuu.

Sain Game of Thronesin katsottua loppuun.Välillä sarja tuntui jokseenkin puuduttavalta ja välillä se jopa kiinnosti. Viimeisen kauden viimeisessä jaksossa sitten paljastuivat ne asiat, jotka kirjat lukeneet ovat tienneet jo ensimmäisestä osasta lähtien. Lisäksi voisin sanoa pari sanaa jenkkien viehtymyksestä zombeihin, mutta en jaksa. Minua ne kyllästyttävät.

Löysin yhden uuden sarjan, jonka olin painanut mieleen ja nyt lähden katsomaan sitä sohvalle. Toki olisi paristakin sarjasta uusia kausia katsomatta.. esmes Preacher ja Lucifer.. Samalla saan ehkä neulottua yhtä huivia hetken eteenpäin.


keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Huminaa

Nimittäin ilmastointi on entistä kovemmalla sekä voiman että äänen puolesta ja mulla tuo röörinpuoleinen korva kutiaa niin, että välillä olen raapinut sen verille sisältä yrittäessäni saada kutinaa loppumaan. Keksin kyllä oivallisen rasvan; käyttämäni silmänympärysvoide on soopivan ohutta mutta kosteuttavaa korvaan ja sitäpä sitten iltaisin pumpulipuikolla lotraan. Kaveria hiukan huvitti tämä, kun tunnustin.

Muuten aika on taas vilahtanut. Iltaisin olen aikonut kirjoitella jotain kuulumisia, mutta sitten olen juuttunut sohvaan tai Islantiin ja unohtanut koko jutun.

Viikonloppu meni juhlan merkeissä eli lauantaina perheen kera juhlistimme taas uuden numeron vaihtumista meikäläisen mittarissa käymällä Kakkugallerian kakkubuffetissa vetämässä navat täyteen hiilareita. Ikävä kyllä keskimmäinen meni toisiin kakkupöytiin eli yksi opetuslapsista juhlikin konfirmaatiotaan viikkoa myöhemmin kuin muut ja siten menetti tämän perhekekskeisen pakkokakun.

Myöhemmin lauantaina läksin Kaapelitehtaalle Hima&Sali-ravintolaan vanhan opinahjoni 55-vuotisjuhliin ja olikin oikein kiva ilta. Luultavasti siitä syystä, että kaikki sellaiset 'nihkeät' tyypit luokaltamme eivät olleet paikalla ja paikalla oli vain meitä 'normaaleja' ihmisiä :P Tapasin pitkästä aikaa myös muutamia partioaikaisia ystäviä, jotka olivat muutamaa luokkaa ylempänä aikoinaan. Olihan siellä myöskin pääkaupungin johtaja Vapaavuori  itse ja hänestä nuo tuttavani sanoivat, etteivät kovin lämmöllä muista, sillä kyseinen henkilöhän oli/on kuuluisa koulukiusaaja. Sai aikoinaan tuomionkin pahoinpideltyään koulukaveria. Mutta kyynärpäätaktiikalla pääsee pitkälle.

Ilta kului rattoisasti ja juttelimme vanhojen opettajiemmekin kanssa. Heistä mukavimmat olivat entinen historianope ja äikänope-luokanvalvojamme, joka sanoi että olisi minut tunnistanut näin yli 30 vuoden jälkeenkin. vastasin, että olen ikuinen babyface :) Hissanopen kanssa jutellessa selvisi, että asumme melkein naapureina ja hänen kasvimaansa on meiltä noin 500 metrin päässä :P

Kouluaikainen hyvä ystäväni, jonka kanssa olemme viime aikoina nähneet kovin harvoin, kertoi isänsä kuolleen viikko sitten maanantaina. Hänen äitinsä kuoli vajaat 10 vuotta sitten ja isä oli siitä asti ollut aika toistaitoinen ja yksinäinen, eikä oikein koskaan selvinnyt siitä iskusta. Nyt hän oli ollut sydämen pallolaajennuksessa ja seuraavana päivänä menehtynyt komplikaatioihin. Hän oli kuollessaan 70-vuotias ja aloin jälleen pohtia, kuinka nuoria he olivat olleet silloin, kun lapsena pidin heitä ikäloppuina.

Tänään laitoin Hesylle kyselyn kissanpoikasesta, jos olisi tarjolla. Se ihminen, joka pentuasioita hoitaa, ei ole vielä vastannut ja päivitän s-postia muutaman minuutin välein. Ääh.

Viikon muusikko-suru-uutiseen liittyen korvamato 80-luvun loppuolelta.

P.S. Puhelinta ei ole palautettu emmekä sitä odottaneet.

perjantai 29. syyskuuta 2017

Kevennys

Työpaikalla tänään aioin avata kirjaston puhelimen, kun aukioloaika oli käsillä ja koska luuria ei heti löytynyt edes lähimpien paperipinojen alta, niin soitin siihen toisella puhelimellamme.

*sointiääni*
"Haloo?" nuorehko miesääni vastaa. Hyvä, etten hämmästykseltäni tiputtanut luuria roskikseen.
"Päivää, Puskissa siitä-ja siitä kirjastosta. Kertoisitko, miten olet saanut tämän puhelimen haltuusi?", kysyin.
"Niinjoo.. ööh.. mä ostin tän eilen illalla yhdeltä tyypiltä Piritorilla kahella kympillä", mies sanoo.
"Jaa. Me kyllä tarvittaisiin sitä täällä, että jos voisit palauttaa sen", sanoin aika tiukasti.
"No voi hitto. Saanko mä rahat takasi? Kun on aika huono tilanne just nyt".
"No en osaa sanoa, katsotaan kun tuot sen puhelimen tänne. Vai soitanko poliisille, niin voit saada syytteen varastetun tavaran ostamisesta."
"Ääh.. jaa.. no mä tuon sen. Mä oon nyt Haagassa, mutta tuon kun tulen sinnepäin."
"No kiva, jos tuot."

Että sellaista. Ainakin saatiin hyvät naurut, vaikka puhelinta ei tulisikaan takaisin. Liittymä on ainakin väliaikasesti suljettu :P




torstai 28. syyskuuta 2017

Kiirettä pukkaa

En ole ehtinyt kirjoitella tänne, koska olen juuttunut Islantiin. Aloitin viikko sitten Arnaldur-maratonin ja sitä jatkuu vielä jonkin aikaa. Sen lisäksi olen juuttunut iltaisin sohvalle katsomaan Game of Thronesia neulomuksen kera.

Palaan kyllä jossain vaiheessa.. ehkä..

Loppuun korvamato tiistaijumpasta.


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Puhhuh

Ollaan jo viikon puolivälissä, vaikka tuntui ettei se(kään) koskaan koita.

Aamuisin kävellessäni metrolle osun välillä erään mummon ja hänen kiinanpystykorvansa kanssa samalle reitille. Tänä aamuna sanoin mummolle, että hänen koiransa on aina niin komea ja hän vastasi, että onhan se komea mutta kovin itsepäinen :D Olen tämän mummelin kanssa ennenkin jutellut, hyvin mukava mutta kovin puhelias on hän :P

Pienin tuli hakemaan minua töistä. Tällä kertaa piti olla ilman paluukyytiä, sillä mies oli vanhempainillassa. Vantaan päättäjät ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että koska alueen toisessa koulussa alakoululaisten määrä vähenee ja toisessa (meidän) nousee, niin koulujen luokkajaot muutetaan siten, että toisessa (meidän) olisi luokat 1-4 ja toisessa 5-9. Eli pienin joutuisi siirtymään isompaan kouluun jo ensi syksynä ja koska siinä koulussa on ollut aiempina vuosina paljonkin ongelmia kiusaamisen suhteen, emme ole tästä kovin tyytyväisiä. Mies kertoi, että tämä alueen vanhempien kuuleminen oli mennyt aivan kilpahuudoksi eikä mikään järkevä ehdotus päässyt edes kuuluville näiden kilpalaulajien vuoksi. Hän olikin tilaisuuden jälkeen pyydystänyt esittelijät ja kertonut oman ehdotuksensa, jonka he olivat merkinneet ylös eli porrastettaisiin koulujen siirtymä siten, että ensi syksyn ekaluokkalaisista aloitettaisiin tämä uusi systeemi.

Samassa tilaisuudessa mies oli myös kertonut tuon toisen koulun rehtorille keskimmäisen ja tämän parhaan ystävän päässeen haluamaansa lukioon (Viikin Norssiin) ja rehtori oli puolestaan kertonut, että ennätysmäärä viime kevään yseistä oli päässyt jatkamaan lukioon. Hieno juttu tällä alueella. Vielä pari vuotta sitten tuo koulu oli top3:ssa pääkaupunkiseudun maahanmuuttajaoppilas-kiintiössä. Ne kaksi muuta top3-koulua ovat naapurilähiöissä.


tiistai 19. syyskuuta 2017

Fiiliksiä

Ensinnäkin ärsyttää nyt luvun alla oleva kirja tai sen mies-päähenkilö. Olisin varmasti jo heittänyt jollain, jos olisi sellainen tyyppi täällä kotona. Aargh. Samassa kirjassa tosin ärsyttää myös muutama muukin asia, esimerkiksi murre ja ekan kilarin aiheuttanut sana 'devari', joka on ilmeisesti synonyymi dvd:lle (tämä ilmeni asiayhteydestä). No, jatkan taas aamulla metrossa opuksen parissa. Se on tarpeeksi lyhyt aika :P

Toisekseen tänään tuli hyvä mieli, kun autoin vanhempaa naisasiakasta maksamaan tabletillaan laskun ja hän halasi kiitokseksi. Autoin häntä myös anomaan henkilökorttia poliisilaitoksen verkkolomakkeiden kautta. Oli kivaa, lisäksi opin itsekin joitain asioita, mm.tunnusluku-appsin käyttöä.

Kolmanneksi oli mukava jumppa tänään Kallion urheilutalolla, sellainen tanssillinen ja hiestävä, ja juttelin parin mukavan naisen kanssa tunnin jälkeen. Meillä kaikilla on piakkoin umpeutuva sarjalippu :P

Neljänneksi kävin eilen uimassa, vaikka ei ihan hirveästi innostanut aamuvarhaisella lähteä, mutta aina se kannattaa. Vähän harmitti, kun en mennyt kylmäaltaaseen, vaikka olisin voinut. Siitä oli reunat laastattu uudestaan ja ne olivat vielä kosteat niin en uskaltanut.

Pienimmällä oli tänään koululääkärin tarkastus ja se meni oikein kivasti. Olin valmiiksi pelännyt, että sanovat jotain lapsen painosta, mutta (nais)lääkäri totesi vain, että käyrät näyttävät tältä ja kommentoin vain, että samalta näyttivät isoveljien käyrät aikoinaan, kunnes tuli kasvupyrähdys yläasteella. Nythän noita ei suunnilleen ohuen koivun takaa erota.

Illan neulomishetki Westerosissa odottaa. Olen jo neljännessä kaudessa, vaikka en olekaan ihan hirveä fani. Edelleen pidän kirjaversiosta enemmän, ihan siksikin että minusta kaikkea ei tarvitse näyttää (esim. kidutus).




perjantai 15. syyskuuta 2017

Hahtuva

Kyllästyin tukkaan ja pikaetsinnän tuloksena löysin työpaikan vierestä kampaamon, jonne sain ajan vähän ennen neljää. Leikkaus oli ok ja muutenkin kampaaja oli oikein mukava vanhempi täti, mutta hän föönasi tukan pystyyn niin, että näytin aivan kukkineelta voikukalta kotimatkalla. Ei se mitään, huvitti vain. Kotona pesin tukasta kaikki vahat pois ja heti on parempi. En ottanut kuvaa :P

Aamulla metrossa vastapäätä istuva mieshenkilö, jonka olen nähnyt eri aikoina eri kirjastoissa työskennellessäni, kysyi mistä olen hankkinut sormukseni. Sen hymiö-sormuksen.. Hän arveli ehkä hankkivansa vaimolle sellaisen. Ja tämä mies on siis ihan kiva ihminen, hänen lempinimensä on 'Oopperalaulaja' vaikka en yhtään tiedä onko hän oikeasti laulaja. (Hän on yksi niistä asiakkaista, jonka tuntee puoli kaupunkia. Niitä on muutama.)

Eilisaamuna parvekelasiasentaja tuli laittamaan viimeiset osat paikoilleen aj nyt parveke on aika mukava. Sen sijaan metrossa oli tunnelmaa. Pääsin seisomapaikalle ihan Kontulasta saakka. No kosahtihan se Espoon metrotesti sitten iltapäivästä, saa nähdä milloin se saadaan oikeasti kulkemaan. Proleputki.

Kävin eilen töiden jälkeen pilateksessa, se auttoi kyllä jonkin verran. Tosin nyt on oikea olkavarsi niin kipeä, etten saa oikein mitään tehtyä. Itse asiassa kipu säteilee olkanivelestä saakka ranteeseen. Olen ajatellut ehkä meneväni ensi viikolla työterveyteen vinkumaan fysioterapiaa, varpaiden nivelrikkokin on aiheuttanut jalkoihin väärää asentoa ja siksi nekin jumittavat.

Menemme huomenna pienimmän ja ystäväni kanssa katsomaan Hämistä, meille se on toinen kerta mutta ystävälle ensimmäinen. Pääsen korkkaamaan ensimmäiset voittoliput :P





tiistai 12. syyskuuta 2017

Kumpparit

Päivän sana otsikossa. Aamulla satoi kaatamalla, valehtelematta, joten oli pakko laittaa kumisaappaat ja sadetakki. Vein töihin yhden banaani-kuivakakuista, jonka tein lauantaina ja se sai hyvän, joskin lyhyen, vastaanoton :P

Päivä kului rattoisasti ja pian olikin aika siirtyä kidutustuokioon kahvakuulan pariin. Ohjaaja oli mukava naishenkilö, ilmeisesti sijainen pukuhuonepuheista päätellen. Minulle ihan riittävä kidutus, yhtään enempää en olisi jaksanut. Tämä oli nyt toinen kerta kyseistä lajia enkä usko, että haluan sitä enempää, ainakaan ihan heti.

Tulin bussilla Mellunmäkeen ja jäädessäni pois eräs vanha laitapuolenkulkija päästi 'rouvan' kohteliaasti ulos edellään ja sanoi tullessaan perässäni ulos "Rouva, teillä on kumisaappaat" hyvin hämmästyneellä äänellä. Minua alkoi naurattaa aivan hurjasti, mutta onnistuin sanomaan vain "Niin kuule taitaa olla."

Nauroin vielä auton luona ja mies katsoi hiukan huolestuneena :D

Onneksi huomenna on iltavuoro. Alla päivän korvamato.


maanantai 11. syyskuuta 2017

Paistaa se päivä risukasaankin

Liityin huvikseni ilmaisten popcornien houkuttamana Finnkinon Lab-ohjelmaan ja sen myötä osallistuin heidän FB-sivulla olleeseen arvontaan, jossa kertomalla parhaan leffamuistonsa saattoi voittaa vuoden elokuvaliput.

Niin. Ja minä siis voitin ne. En vieläkään usko sitä todeksi, sillä en oikeastaan koskaan voita mitään. Viimeksi voitin Kaupungin henkilökunnan arvonnassa oopperaliput silloin, kun Helsinki oli kulttuuripääkaupunki odottaessani keskimmäistä.

Paras leffamuisto-osioon kirjoitin näin:

"Olimme ensitreffeillä mieheni kanssa ja hän osti isoimman popcorn-astian. Istuutuessamme paikoillemme hän onnistui kaatamaan puolet astian sisällöstä päälleni (ensitreffeillä!) ja koska olen minä, repesin aivan totaalisesti, sillä popcornia oli joka puolella. Mies kertoi myöhemmin pelänneensä, että suutun ja lähden samantien pois. Olemme nyt olleen yhdessä 1992 maaliskuusta ja edelleen käymme elokuvissa paljon perheen ja ystävien kanssa. Ensimmäistä yhteistä elokuvaa emme kuitenkaan muista, mikä se mahtoi olla. Popcornit veivät huomion "

Kävin tämän lisäksi aamulla uimassa normikilometrini taas 32 minuutissa. Oli mukavaa. 

Huomenna menen töiden jälkeen kahvakuulatunnille, saa nähdä onko käsivarsia ollenkaan sen jälkeen. Jos ne vaikka tippuu pois.

 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Jep




Kävimme pienimmän kanssa leikkimässä matkakaveri-Heidin kissojen kanssa. Olikin aika hauskaa, lisäksi kävimme katsomassa Heidin ystävän luona erästä löytökissaa siltä varalta, että se ehkä olisi meille sopiva. Sitä ei vielä tiedä, sillä kissa oli vielä arka ja pysytteli piilossa seinän vieressä.

Kerroin Heidille työtoveristamme, jolla on kasvain selkärangassa ja vaihtarina hän kertoi henkilöstä, joka tuli meille viime keväänä työllistettynä ja joka on nyt sairaslomalla rintasyövän vuoksi. Päästyäni kotiin sain viestin siltä henkilöltä, jolle olin antanut aa-kahvilan yhteystiedot. Hän kertoi viikolla, että hänelle oli kehittynyt säärihaava polvinivelleikkauksen seurauksena ja nyt kun säärihaavaa oli tutkittu, huomattiin lisäksi keuhkoissa kolme kasvainta. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, alkaa olla hiukan liikaa taas.


Blogger esittää taas parhaat temppunsa.

Lauantaita

Tervehdys taas. Eilinen ilta oli vähän raskas, vaikka muuten päivä oli suht hyvä. Kävimme illalla miehen kanssa viemässä erään työkaverin (entinen talouspäällikkömme) kesähoidossa olleet huonekasvit hänelle Herttoniemeen. Tänä työkaveri jäi kesän alussa pitkälle sairaslomalle selkärankaan sijoittuneen kasvaimen vuoksi ja koska kukaan ei tiennyt, onko työpaikalla ketään huolehtimassa kasveista, toin ne kotiin.

Joimme teetä työkaverin luona ja juteltiin kaikenlaista ja hän kertoi syövän etenemisestä. Kuulemma sädehoito ei ole auttanut vaan nyt kasvain on kasvanut ja joudutaan leikkaamaan, vaikka sitä ei kokonaan saadakaan pois. Lisäksi nyt on murtuma nikamassa, koska kasvain heikentää luuainesta ja sen vuoksi hän ei pääse liikkumaan yhtä hyvin, kuin vielä kesällä. Leikkauksen jälkeen hän on ainakin kolme kuukautta vielä sairaslomalla, joten vaikka selkä leikattaisiin nyt niin sairasloma jatkuisi ainakin vuodenvaihteeseen. Aika pitkä aika.

Työkaveri on urhea eikä aio lannistua.

Tänään kävin sitten työ-ystävän/matkakaverin ja pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa The Dark Tower-leffan. Se oli varsin hyvä, tykkäsin nuoresta päähenkilön esittäjästä, Idris Elba oli hyvä ja Matthew McConaughey myös. Voin suositella kaikille, jotka ovat tykänneet länkkäreistä, Elban Revolverisankari vetää vertoja kenelle tahansa Villin lännen pyssysankarille :)

Huomenna menemme työ-ystävän luo leikittämään kissoja ja samalla mies käy hänen kanssaan hakemassa yhden patjan, jota olisi mahdoton saada ilman autoa kulkemaan.

Tämänkin biisin kanssa kannattaa laittaa nupit kaakkoon ja nousta hetkeksi tanssimaan. Se helpottaa moneen asiaan :)




torstai 7. syyskuuta 2017

Ystäviä ja muuta


Eilen onnistuin auttamaan erästä työ-ystävää. Olen ollut arka sanomaan hänelle epäilystäni siitä, että hänen pitkäaikainen raittiutensa on ehkä katkennut. Eräs toinen ystävä päivystää aa:n tukikahvilassa viikottain, joten pyysin häneltä kahvilan osoitteen ja toiminta-ajan ja annoin ne lapulla työ-ystävälle. Sanoin, että pelkään hänen suuttuvan kun puutun asioihinsa, mutta hän sanoi olevansa kiitollinen avustani (sai mokoma ruoja minut melkein itkemään). Toivon, että hän menee kahvilaan juttelemaan jos tuntee sitä tarvitsevansa.

Toinen työ-ystävä (matkakaveri) sai monivuotiset Käsityön taiteen perusopintonsa vihdoin valmiiksi ja menin eilen töiden jälkeen juhlistamaan asiaa lopputyönäyttelyyn Vuotaloon monen muun kanssa. Valmistuneiden työt olivat hienoja, mutta tietysti pidin ystävän työstä ehkä eniten. Ystävän nuorempi tytär esitti tilaisuudessa kaksi laulua, hänellä on hieno ääni ja muuntautumiskykyä.

Opin eilen myös uuden asian työpaikalla eli kuinka kopiokoneella saa skannattua asiakirjan ja lähetettyä sen suoraan sähköpostiin. Eikä siihenkään opetustuokioon tarvittu kuin kolme ihmistä :P

Tänään työpaikalla bongasin meidän tilaihmisen ja sanoin sitten uudesta sosiaalitilasta pari sanaa. Lähinnä sen ilmanlaadusta aamuisin, joudumme nimittäin ensitöiksemme avaamaan ikkunan aina aamulla, koska ilma on veitselläleikattavan paksua. Hän lupasi välittää viestini jonnekin, mistä tulee joku mittaaja.

Olin myös pari tuntia tilassa, jossa en viime talvena voinut olla kovinkaan pitkään ja oireet olivat taas samat (väsymys, äänenkäheys, kurkkukipu). On hieman noloa, kun ääni menee kesken puhelun eikä asiakas saa selvää mistä on kyse.

Pilates alkoi myös ja olikin tiukka 90-minuuttinen, mutta hauskaa oli myös :)

Loppuun piisi, jonka juuri löysin.

 

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Syksy alkaa taas

Tämän vuoden Elojuhlat on juhlittu eilen. Tällä kertaa osanottajamäärä oli hiukan pienempi kuin aiempina vuosina erinäisistä syistä johtuen, joten pyysimme esikoisen ja keskimmäisen kavereita vahvistukseksi. Se olikin aika hyvä päätös, sillä uudet vieraat olivat todella mukavia ja hienosti käyttäytyviä nuoria ja oli ilo jutella heidän kanssaan.

Viime talvena eronnut ystäväpariskunta poikkesi, mikä oli hauskaa. Miespuolinen henkilö toi naisystävän esittelyyn ja kaikki käyttäytyivät oikein hyvin, ei tullut mitään sanomista. Saimme myös kuulla, että keskimmäisen toiset kummit eroavat, mitä olen kyllä jo odotellutkin, sillä tällä miehellä on paha alkoholiongelma. Heidän isommat lapsensa ovat jo 18 tai yli ja nuorimmainen (minun kummipoikani) on meidän pienimmän ikäinen. Toivon, että tämä ero herättäisi hiukan ja vetäisi ystävämiehen pois pullosta, mutta saa nähdä.

Vieraat lähtivät melko ajoissa pois ja pääsimme nukkumaan jo puoli kahdelta. Tänä aamuna heräsin kymmeneltä. Olen pessyt pyykkiä ja tiskejä on riittänyt myös. Keskimmäisen kummitäti kävi hakemassa unohtuneita tavaroita, vielä on jäljellä yhdet silmälasit joiden noutaja pitäisi saada kiinni.

Esikoinen lähti taas Santahaminaan, heillä on 10-päiväinen retki Niinisaloon edessä alkavalla viikolla. Sinne piti käydä ostamassa hyttysmyrkkyä ja kosteuspyyhkeitä.

Huomenna alkavat jälleen iltavuoro-ajat, joten kellahdan petiin tästä. Saimme perjantaina kuulla, että puolikas henkilömme on tervetullut ja hänkin aloittaa hommat huomenna. Normaali arki alkaa.


keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kohtaamisia

Eilen kävimme miehen kanssa tutustumassa keskimmäisen kouluun eli Viikin Norssiin. Oikein kuvan tuntuinen ja iso koulu ja mukava henkilökunta (rehtori plus muutama ope). Erityisesti kolmen kerroksen läpi nouseva kirjasto oli hieno :)

Yhteisen alkujutun jälkeen jakauduimme ryhmänohjaajien mukaan luokkiin ja siellä sitten kerroimme kenen vanhempia olemme. Olimme melkein viimeisinä luokassa, joten en juurikaan katsonut muita vanhempia ja siten yllätyinkin, kun huomasin erään äidin olevan entinen lukioaikainen luokkakaverini. Lähtiessämme kiertokäynnille vaihdoimme kuulumisia vaikka emme koskaan kouluaikoina olleet kovin läheisissä väleissä. (Kouluaikaan eräs parhaista ystävistäni oli näiden porukan kanssa enemmän tekemisissä ja minä aina välillä pyörin porukan liepeillä hänen ansiostaan, muutenhan olin yksi kummajaisista.)

Joka tapauksessa oli a) ihan kiva nähdä, mutta b) en edelleenkään keksinyt hänen kanssaan mitään puhuttavaa. Nou hard feelings.

Tänään oli uusien opettajien tervetulotilaisuus töissä ja meidänkin piti mennä esittäytymään, olikin ihan mukavaa. Moikkasin pikaisesti erästä ihmistä, johon ensikerran tutustuin informaatiotieteen peruskurssilla pienintä odottaessani ja olisin mielelläni vaihtanut hänen kanssaan muutaman sanan, mutta hänen oli kiirehdittävä jonnekin. Ehkä näen hänet vielä.

Töistä lähdin pienintä vastaan jousiammuntapaikalle, Pienin oli odotellessaan ehtinyt käydä ostamassa salmiakkia Liiteristä ja metrossa sitten avasi askin Apteekin salmiakkia. Ojensin käteni ja pienin antoi pari ja sitten vastapäätä istuva vanha mies ojensi myös kätensä saadakseen salmiakkia. Katsoin, mitä pienin tekee ja antoihan hän pari karkkia sedällekin, joka ilahtui suuresti. Oli aika mukava hetki ja lisäksi hän kiitti vielä lähtiessäänkin :)

Useimmat ihmiset ovat ihan mukavia.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kissalan poikia katsomassa

Eilen pienin oli koulussa aamupäivän ja oli kuulemma ollut oikein kivaa. Hän tuki omaa leirikoulurahastoaan ostamalla Kismetin eurolla, jonka annoin aamulla. Myöhemmin saimme viestin, että nettosimme leirikoulurahastoon yli 1000 euroa tällä kahvituksella. Saa nähdä mikä on keskiviikko-illan kahvibuffetin tulos.

Koulusta sen verran, että vaikka pidämme kovasti pienimmän opettajista, heillä on välillä vähän outoja mielipiteitä. Pienimmällä on ongelma matikanläksyn kanssa ja mies opasti ratkaisemaan eri tavalla kuin koulussa, lopputulos oli sama . Opettaja oli sanonut, että väärin oli tehty. Ymmärrämme toki, jos on kyse tietyn tavan opettamisesta, mutta jos lapsi ei ymmärrä sitä niin eikö ole parempi, että pääsee oikeaan lopputulokseen silti?

Niin ja keskimmäinen oli 'nasujaisissa' perjantai-iltana kauheassa vesisateessa, ajattelin sen saavan keuhkokuumeen. Lauantain lehdet sitten päivittelivät, kuinka oli nasut jättäneet puistot törkeään kuntoon. Kysyin keskimmäiseltä asiasta ja hän kertoi, että he olivat siivonneet jälkensä ennen kuin pääsivät lähtemään. Ilmeisesti kyse on myös koulujen eroista.

Tänään kävimme Hesyn kissatarjontaa tarkistamassa. Juttelimme parin päivystäjän kanssa ja he kertoivat, että luovutusikäisiä pentuja ei vielä ole, mutta syyskuun puolivälissä varmaankin alkaisi jo olla. Se olisikin kiva, koska toivon mukaan silloin meillä olisi jo parvekelasitkin asennettuna. Emme mitenkään voi ottaa kissaa ennen kuin ne on asennettu, joku työmiehistä vielä astuu kissan päälle tai jotain.

Muuten olen leiponut kahvibuffettiin pari kuivakakkua, taidan vielä huomenna tehdä yhden. Alla Jaredin ja kumppaneiden uusi sinkku.


torstai 24. elokuuta 2017

Taiteiden yö

Tänään on taas kertaalleen vietetty Taiteiden yötä eikä voisi kiinnostaa vähempää. En oikein tiedä, mikä tai millainen ohjelma siellä minua oikeasti kiinnostaisi niin paljon, että haluaisin lähteä oman kodin rauhasta tunkemaan miljoonan muun ihmisen kanssa kulttuurielämyksiin.

Päivällä näin FB:ssa erään tuttavan, Havaijilla opiskelevan suomalaisen opiskelijaneitosen, kuvan. Hän oli juossut eräät portaat ylös.. siis sellaiset portaat, joita katsoin aina kauhulla ajaessamme niiden ohitse Hanauma Beachille. Katsoin juuri googlella, että kyseiset portaat ovat entinen rautatie ja portaita on 1048 askelmaa. Siis melko suoraan vuorenrinnettä ylös Honolulun lähellä. (tutustuimme tuohon nuoreen naiseen koneiden vaihtoa odotellessamme.) En ikinä kykenisi moiseen suoritukseen. Ehkä jos olisin 30 vuotta nuorempi voisin harkita.

Väsyttää ihan järjettömästi. Onneksi huomenna on viimeinen työpäivä tällä viikolla, mutta lauantaina pienimmällä on koulupäivä. Uaah.


maanantai 21. elokuuta 2017

Päässä humisee

Kokopäiväisen kokoontumisen jälkeen on takki aikalailla tyhjä. Lievästi sanottuna kärsin 'information overload'ista sekä väsymyksestä. Väsymys johtuu siitä, että puoli yötä stressasin ohjelmassa mainitusta feissauksesta sekä siitä, että tila, jossa olimme, kärsii huonosta ilmanvaihdosta ja siellä oli yksinkertaisesti liikaa ihmisiä, jolloin happi loppui.

Ylipäätään päivä oli ihan kiva, saimme infoa uudesta organisaatiostamme sekä tukipalveluista ja erään henkilön sanoin ehkä loppujen lopuksi tästä vielä hyvä tulee. Päivän paras hetki oli kuitenkin se, kun lähi-esimiehemme kaappasivat show'n ja pukeutuneina eräänlaisiin rooleihinsa esittivät muutaman hittibiisinsä. Viimeksi heidän keikkansa oli joulujuhlissa, joten tämä oli varsin iloinen yllätys :)


Niin ja se feissaus. Menin lounaalle työpaikkasuhteeni ja erään toisen ihmisen kanssa, tarkoitus oli lounaan jälkeen ahdistella ihmisiä muutaman kysymyksen avulla ja kartoittaa tiettyjä asioita. Siinä istuskellessamme jälkiruokakahvilla työpaikkasuhde sanoi hep ja paineli yhteen pöytään, jossa kolme nuorta miestä oli juuri ruokailemassa. Hän hoiti kaikki kysymykset minun ja sen toisen ihmisen helpotukseksi. Eikä minun tarvinnut edes osallistua purkuosioon, koska he esittivät homman kahdestaan muille. Ihanaa, kun työkaverit ymmärtävät ihmistä, joka ei halua esiintyä (eikä oikein pysty kauhultaan).

Päivän lopuksi kävin vielä ystävän kanssa kahvilla ja sain kyydin kotiin. Makoilin hetken sohvalla ja nyt aion mennä vaaka-asentoon. Nähdään.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Tervehdys

Viikonloppu vilahti taas, tällä kertaa ompelukoneen ääressä (ja lukiessa).

Parvekekalusteet kaipasivat selkätyynyjä, koska ne olivat loppuneet Ikeasta silloin ostaessamme kaluston. Istuintyynythän saimme silloin. Kävin torstaina ostamassa Eurokankaasta ulkokäyttöön tarkoitettua sisustuskangasta ja mielestäni onnistuin aika kivasti. Noissa on vetoketjut, jotta sisuksen voi tarvittaessa vaihtaa.

Pienin sanoi nähdessään valmiit tyynyt, että tyynyjä on niin helppo ommella, joten sanoin hänen olevan varsin tervetullut ompelemaan kaikki vetoketjut. Jostain syystä mies veti limut henkeen tässä kohti ja pienin hiljeni :P Nämä kuvat ovat eilisillalta, nyt on jo kaikki tyynyt valmiina ja paikoillaan.

Olen myös päihittänyt pyykkivuoren, jopa silitin pitkästä aikaa. Olemme myös etsiskelleet kissaa netistä, tosin huonolla menestyksellä.

Perjantai-iltana laitoin kyselyn eräästä pennusta (RekkuRescueen), mutta sain vastauksen etteivät he anna pentuja yksinään. Lauantai-aamuna eräs lapsuudenystävä kyseli FBssä, josko voisimme ottaa heidän entisen kissansa; kolmevuotiaan, joka on ollut viimeiset kaksi vuotta karkuteillä ja nyt saatu kiinni. Sanoin, ettemme voi ottaa sitä okt:on jossa on jatkuvasti joku läpi auki ja hän sanoi, että niin hän oli arvellutkin. Kissa oli tosi söpö, joten harmitti hiukan.

Toisaalta pentuja saa varmasti Hesystä ihan lähiaikoinakin, emmekä oikein pysty ennen syyskuuta sitä ottamaankaan kun on kaikenmaailman kiireitä.

Turun tapaukseen en halua ottaa muuta kantaa kuin sen, että jos joku rajakki alkaa ensimmäiseksi huutamaan vittua mun kommenttiin jossain, niin en kyllä jatka keskustelua. Ikinä ei tulisi pieneen mieleenkään aloittaa keskustelua tuntemattoman ihmisen kanssa siten. Ei ikinä. Joten pitäkööt tunkkinsa.

Huomenna meillä on kauden aloituskokous eli päivän kestävä operaatio, joka kiinnostaa ihan kympillä. Onneksi saan kyydin kotiin ex-työkaverilta, joka on aamuvuorossa samassa rakennuksessa.



keskiviikko 16. elokuuta 2017

Arki on alkanut

Olen iltaisin ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut tehdä oikeastaan mitään. Työpäivät (aamuvuoroa vielä pari seuraavaa viikkoa) vievät mehut täysin.

Tänään oli viidensien luokkien vanhempainilta, koska aloitamme leirikoulu-rahankeruun erilaisissa vanhempainilloissa jo tämän kuun loppupuolella. Lisäksi pienimmän luokan järjestämä disco on syyskuun puolivälissä. Huhhuh.

Kävin tänään työterveydessä. Lävistys oli ihan järkyttävän turvonnut maanantaina ja eilen sitten pyysin miestä katkaisemaan korun pihdeillä, että sain korvaa hoidettua. Korvalehden taakse oli kehittynyt patti (ehkä senhyttysen ansiosta, joka pisti sinne mökillä)  ja arvelin, että se on täynnä mätää, joten soitin tänään työterveyteen. Sain ajan hoitajalle, joka laittoi samantien lääkäriajan. Lääkäri teki reiän pattiin ja puristeli, mutta sieltä tuli 'vain' verta. Ei mitään tulehdusta (=ei antilooppeja), seurailemme tilannetta. Annan lävistysreiän mennä umpeen nyt, ainahan siihen saa uuden jos haluaa.

Olen katsellut netistä kissanpentuja, harkitsen kyselyn laittamista parista vaikka otamme vain yhden. (Mies mutisi taas siitäkin ja aloin itkeä.) Tarvitsen kissan omaksi terapiayksikökseni.

Tällaista täällä. Voisin mennä nukkumaan.


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Väsynyt mutta onnellinen

Eilen olimme pienimmän kanssa koko iltapäivän Pasilassa coneilemassa ja olikin tosi mukava päivä.

Menimme sinne niin, että ehdimme klo 13 alkaneeseen paneeliin 'Kirjailijat ja heidän kissansa' ja sitä ennen tapasimme työ-ystäväni Heidin ja erään toisen ihmisen. Paneeli olikin todella hauska, kirjailijat esittelivät kissojaan ja kertoivat kissatarinoita ja näyttivät kissojensa twitter-tilejä :P Paneelin jälkeen lähdimme kohti markkinahallia, jossa olisi Robin Hobbin nimmarien jako.

Jeff Vandermeer ja kissansa Neo

Vieressämme oli George R.R. Martinin jono, jossa oli hurjasti ihmisiä jo pari tuntia ennen signeerauksen alkamista. Jonoon ilmestyi myös GoT:sta Jon Snow, Daenerys sekä Jonin heila (en muista nyt nimeä) ja heitä kuvattiin tosi paljon.

Pienintä kuvattiin myös jonkin verran ja se oli meistä todella mukavaa. Hyvin ihmiset tunnistivat ja eräs aikuinen mies, joka cossasi Kymppiä pyöri jonkin aikaa meidän lähellä, mutta ei kehdannut pyytää kuvaan :P

11s tohtori
Löysimme oikean jonotuspaikan ja tunnin (tai ylikin) jonotettuamme saimme vihdoin nimmarit. Minulla oli kirja, jossa oli kirjailijan kahdella nimellä julkaisemia pienoisromaaneja, joten hän laittoi nimmarin molemmilla nimillä :) Olin ainut, joka antoi lahjan ja jännitti kamalasti, mutta Robin sanoi lähettävänsä meilin, kun ehtii. Olin kirjoittanut sukkien mukaan kirjeen, jossa oli s-postiosoite. Hän ei vielä siinä avannut pakettia, koska jonossa oli paljon porukkaa meidän jälkeemmekin.

Sukat Robinille


Saatuamme nimmarit kävimme kahvilla ja sitten vaelsimme vielä hetken markkina-alueella. Kahvilasta katselimme Babylon5-fanien tapaamista, joka vaikutti olevan yksi suurimmista. Hiukan harmitti, ettemme olleet menneet mukaan, mutta toisaalta en olisi ehkä jaksanut. Näimme myös pari entistä työtoveriani ja vaihdoimme muutaman sanan heidän kanssaan, mutta sitten hävisimme toisiltamme.

Tardis-lady

Pääsimme kotiin hyvissä ajoin ennen myrskyä. Se katkaisi meiltä nettiyhteydet ja melkein puhelinverkonkin, mutta loppujen lopuksi mies pääsi läpi joskus kymmenen aikoihin illalla. Elisan mukaan meidän 'kylältä' oli jokin nettireititin mennyt niin pahasti solmuun, että varaosia saataisiin odottaa ensi viikolle, mutta yllätykseksemme olivatkin saaneet homman korjattua yön aikana. Epäilen, että Fazerin keksitehdas oli syynä tähän nopeaan aikatauluun.

Huomenna alkaa taas normimittaiset työviikot, katsotaan kauanko kestän. 


perjantai 11. elokuuta 2017

Jokseenkin raskas päivä

Olin tänään Porvoossa seuraamassa uusien jääkärien valanvannomista. Olikin varsin raskas päivä tunteiden kannalta, sillä heti bussin kurvatessa äidin entisen asuintalon ohi alkoi itkettää ja sitä sitten jatkui, kunnes paraati alkoi.

Mutta selvisin hengissä.  Kun uusi jääkäri vapautui, kävimme maukkaalla lounaalla Gabrielissa Kaupunginmuseon vieressä ja sen jälkeen käppäilimme Brunbergin kautta hautausmaalle. Onneksi hautuumaan vieressä on nykyään kukkakauppa, joten ostin sieltä miniruusun äidin haudalle. Veimme sen ja istuksimme hetken nauttimassa hautuumaan rauhasta, kunnes mies tuli hakemaan. Esikoinen ajeli kotiin, melkein oli liian painavat ajokengät.

Muutama kuva, en löytänyt esikoista mistään otoksesta koska tyyppejä oli tosiaankin sen 700.














En todellakaan jaksanut lähteä enää Coneilemaan Pasilaan.