tiistai 18. heinäkuuta 2017

Aaargh

Katse ja tanssiinkutsu.
Kirjaimellisesti.
Tässä sitä nyt ollaan.

 Siis ihan aikuisten oikeasti? Vessapaperirunous vain paranee, verenpaineet nousee joka vessareissulla ihan uusiin ulottuvuuksiin. Ne on varmaan kuolleet nauruun siellä paperitehtaalla eikä laadunvalvonnassa ole kiinnitetty huomiota teksteihin.

En KESTÄ. Voi v****, mitä paskaa.






maanantai 17. heinäkuuta 2017

Hupsista

Kerrankin pääsin tyhjälle lomakkeelle nopeasti, ei tarvinnut odotella minuutteja.

Olen edelleen lomalla, pää on ihan viikkopöllö ja kuuntelen musaa. Siinäpä se oikeastaan.

Esikoinen oli lomalla viikonlopun, keskimmäinen tuli vihdoin eilen kotiin partioleiriltä ja miehellä alkoi työt tänään. 

Säät on olleet aika huonot, mutta olen saanut värin pidettyä nahassa istumalla ulkona lukemassa kun se on ollut mahdollista (ilman vaaraa jäätymisestä pystyyn).

Jep.


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Lomalla

Olen niin lomalla, että olen melkeinpä viikkopöllö. Maanantaina keskimmäinen lähti partioleirille Helsingin edustan saareen ja viipyy siellä koko viikon. Nyt siis olemme kolmisin kotona minä, mies ja pienin.

Parveke alkaa olla laseja vaille valmis. Kävimme tänään Ikeassa ostamassa parvekekalusteet ja kahdessa rautakaupassa tiedustelemassa led-puuta, jollaisen haluan. Niitä tosin kuulemma tulee vasta syksyllä, kun joulumyynti alkaa... :D

Piti vielä käydä lopuksi hakemassa maitoa, mutta sen lisäksi tuli mm. kolme pussia salmiakkia allekirjoittaneelle. Ihan liikaa ihmisiä liikenteessä, kun olen ollut hyvää vauhtia erakoitumassa. Tulin oikeasti aika kiukkuiseksi, sentään löysin mini-pilatespallon jollaista olen kaivannut.

Perjantaina alokas tulee lomalle. Pitänee ehkä keksiä jotain ruokiakin, nyt olemme eläneet lähinnä leivällä koska ei ole ollut nälkä.



lauantai 8. heinäkuuta 2017

Synttäreitä ja Santista

Eilen vietimme keskimmäisen 16-vuotissynttäriä eli päivänsankarin toiveesta tein pellillisen mustikkapiirakkaa. Yöksi hän lähti ystävänsä luo ja palautui tänä aamuna. Itse katselin illalla hupaisan elokuvan The Losers itsekseni.

Tässä myös yksi kuva Poppiuksestamme, joka vihdoin kukkii. Tuoksu on huumaava.


Olimme siinä käsityksessä, että Santahaminan vierailupäivä olisi ollut huomenna (esikoinen ei koskaan korjannut miehen käsitystä) ja mies jatkoi parvekkeen kimpussa, kunnes esikoinen soitteli, missä olemme. Onneksi olemme nopeasti liikkellepääsevää sorttia ja puoli tuntia soiton jälkeen olimmekin jo Santiksessa alokkaan luona.
 

Siellä kävimme tsekkaamassa tuvan ja kalustoesittelyssä (aseita) sekä Perinnetalossa. Ase-esittelystä oli pakko mennä ulos odottelemaan, koska alkoi käydä henkeen ja museossa tarvitsinkin jo avaavan lääkkeen.
Mannerheimin auto
Saimme myös lounaan sekä omakustanteiset kahvit Sotkussa, mies osti myös lankkia pari putkiloa. Esikoinen vaikutti ihan tyytyväiseltä oloonsa ja tullee viikon päästä ensimmäiselle lomalle.

Loppuun vielä Christopher Walken tanssimassa.




torstai 6. heinäkuuta 2017

Hiljaiseloa

Kävimme tiistaina ystävän luona kahvilla, nuorimmainen ja minä. Nuorempi kissa kaipasi leikittämistä ja sitä saikin runsain mitoin, pienin onnellisena leikki sen kanssa samalla kun minä ja ystävä joimme kahvia ja juttelimme tulevasta Lontoon matkasta.

Tänään kävimme saman ystävän ja hänen tyttärensä kanssa (+ nuorin) katsomassa uuden Hämis-leffan ja voi että se oli hyvä! Niin hauska ja vitsikäs :) Lisäksi Michael Keatonin esittämä pahis oli aika inhimillinen loppujen lopuksi ja toisaalta tuli pieni muistuma herran Birdman-elokuvaan.

Tänään olen pohdiskellut mm. sellaista asiaa, että nykyään näyttelijät joutuvat treenaamaan kuin kilpaurheilijat. Tämäkin nuori mies on treenannut kaksi vuotta Hämishyppyjä yms. Vaikka hänellä onkin tanssijatausta, en silti usko sen olevan aina helppoa. Myös suomalaisnäyttelijät ovat aina  Turkan päivistä lähtien ihan erilaisia kuin aiemmat näyttelijäpolvet ja ilmeisesti myös terveemmät elämäntavat ovat pop. Aika vähän (minusta) näkee enää otsikoita, että joku näyttelijä tai artisti olisi heilunut kännissä pitkin baareja tappelemassa, toista oli Kaurismäkien Helsingin-aikoina :P Kirjailijat lienevät edelleen oma lukunsa :D

Tästä tulikin taas mieleeni Richardin uusin elokuva, jota odottelen saapuvaksi postilaatikkoon hetkenä minä hyvänsä. Siinä esiintyy myös tämä Hämiksen näyttelijä Tom Holland ja Richard varoitti jo twitterissä, että leffa voi olla aika raaka. Mielenkiinnolla siis odotan.

Huvitukseksi laitan Tom Hollandin LipSync-kilpailuesityksen. Voisi sanoa, että tykkään ja arvostan :)
Olen tänään katsonut melkoisen määrän näitä LipSync-pätkiä, hauskojahan ne ovat mutta kyllä tämä on ehkä paras tähän asti. Ihan omassa lajissaan.



maanantai 3. heinäkuuta 2017

Alokas

Sinne se lähti, esikoinen. Talo tuntuu hiljaisemmalta, mikä on jotenkin metkaa, kun onhan se nyt ollut ennenkin poissa kotoa. Mutta toisaalta tämä on lopullisen irtautumisen kenraaliharjoitus.

Eilen hautasimme vihdoin Sysikin uurnan ja kissanlelut pihalle, raparperin viereen. Pienin laittoi vielä kukkivan kissanmintun oksan kummun eteen. En löytänyt kaulapantaa mistään, mikä oli vähän harmi.

Iltapäivällä esikoisen kummitäti tuli poikansa kanssa meille syömään. Oli ihan mukava nähdä pitkästä aikaa, mutta emme vain kovin jaksa 6-vuotiasta pikkupomoa. Tottakai on luonnollista, kun on vain toinen vanhempi, niin rajojen asettaminen on erilaista plus lisäksi tämä esikoisen kummitäti on luonteeltaan hyvinkin pitkähermoinen. Joka tapauksessa kestimme urheasti :P

Olin leiponut Key Lime-piiraan ja marenkeja kahvin kera ja sen jälkeen esikoinen lähti vielä Linnanmäelle ystäviensä kanssa, he kaikki aloittavat armeijan tänään (yksi jopa samassa komppaniassa esikoisen kanssa).


Pelasimme melkein koko pelin rommia, kunnes seurueen nuorimmaisen elokuva loppui ja hän väsähti. Loppupeli meni vähän keturoilleen siksi ja piti lopettaa ennen finaalierää. Lisäksi olemme kaikki sen verran introvertteja, että väsymme kovaäänisestä keskustelusta aika nopeasti, joten ehkä oli ihan hyväkin lopettaa siihen.

Tänä aamuna skannasin esikoiselle rokotustodistuksen mukaan ja leikkasin herran hiukset. Ihan hyvin onnistui mielestäni, vaikka ilme onkin vähän vakava. Hyvästellessä sanoin, että en soittele perään ja mies sanoi, että laittaa viestiä jos tarttee jotain ja tuomme sitten ensi sunnuntaina perhepäivään.

Alokas ajoi itse Santahaminaan portille ja mies sanoi, että siellä olikin melkoinen ruuhka sekä lisäksi äitejä plus muita sukulaisia aikamoinen lössi. Onneksi en ollut edes aikonut lähteä mukaan.


En tiedä, menemmekö valatilaisuuteen ollenkaan. Se on elokuussa Porvoossa ja ensimmäisen työviikkoni perjantaina, joten joutuisin heti olemaan poissa. Lisäksi Porvooseen mahtuu aika rajallinen määrä ihmisiä. Mietimme asiaa.

Nyt olemme sitten nelisin viikon verran ennen kuin keskimmäinen lähtee partioleirille Helsingin edustan saareen. Olimme ensin puhuneet miehen kanssa, että voisimme mennä sitten kolmisin Tukholmaan mutta miehen laiva-painajaisten takia olemmekin pohtineet Köpistä. No, sitäkin ehtii vielä miettiä.


lauantai 1. heinäkuuta 2017

Reviiritaistelua

Olen ihmetellyt pari päivää yhtä sepelkyyhkystä (=tappajakyyhky) touhuilemassa naapurin pihalla, tuossa meidän pyykkinarujen lähellä. Eilen tajusin, että se perkele yrittää tehdä pesää naapurin luumupuuhun. Yhdet harakatkin kävivät jo sitä valistamassa paikan huonoudesta. Naapurit ovat mökillään Huitsinnevadassa, joten häätö jäi meille.

Eilen mies kävi huiskaisemassa pesäntekeleen maahan kepillä ja kasteli pulun vesisuihkulla. Onneton pulu yritti uudelleen, joten mies kasteli sen vielä pariin kertaan vesisuihkulla. Tänä aamuna pulu oli taas risujen kanssa hommissa, mutta lähti heti kun mies meni kuistin ovesta ulos, ei tarvittu vesisuihkua.

Nyt saunan jälkeen vilvoitellessani kuistilla kyyhkypari istui kastuneen näköisenä sähkölangalla tien toisella puolen miettimässä uuden pesäpuun paikkaa. Menköövät toisen naapurin takana olevaan metsikköön, sinne saattavat mahtua.

Muuten ehdotamme yhdelle naapurille (majuri), että hoitaa tämänkin pariskunnan vaimennetulla ilmapistoolillaan. Tällä tiellä ei paljon tappajakyyhkyjä asustele.

Loppuun yllättävän hyvä pätkä, jonka keskimmäinen kehotti katsomaan. Kuulemma Tuskassa oli ollut varsin hauskaa eilen :)


perjantai 30. kesäkuuta 2017

Päivittelyä

Onkin aika taas vilahtanut lomaillessa. Olin luvannut perheelle, että käymme syömässä kesän ja loman kunniaksi SeaHorsessa (=Sikalassa) ja menimme keskiviikkona sinne. Samalla myös mies pääsi sinne ensimmäistä kertaa eläessään, vaikka on (kuten minä) syntyperäinen helsinkiläinen.

Menimme alkuillasta ja olikin mukavaa, ravintola oli aika hiljainen ja ruoka oli hyvää. Esikoinen halusi alkupaloiksi etanoita (*puistatus*) eikä sitten ottanut jälkiruokaa, kuten me muut.

Myöhemmin illalla kotona esikoinen tarkisti opiskelupaikan tilan ja nyt olikin jo pisteet tiedossa eli niiden mukaan oli hyväksytty Helsingin yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Vasta eilen tuli virallinen tieto ja tänään tuo on hyväksynyt opiskelupaikan :) Täytyy sanoa, että olin jo hieman huolissani, kun tuloksissa kesti niin kauan. Nyt on yksi huoli vähemmän.

Eilen aamulla heräsimme kuudelta ehtiäksemme kahdeksan laivaan Tallinnaan. Menimme Viikingin Fasterilla, joka olikin mukavaa matkantekoa. Varsinkin kun mies oli ostanut meille paikat loungesta, jossa oli hyvinkin rauhallista. Tietysti yksi miehen työtoveri (firman talouspäällikkönainen) oli samassa paikassa, mutta vaihtoivat muutaman sanan ja se siitä.


Tallinnassa oli mukavan lämmin päivä, vaikka tuuli oli hiukan viileä. Ensimmäiseksi menimme tutustumaan Eesti Ajaloomuuseumiin Kiltojen taloon ja se olikin oikein mukava. Siellä oli heti sisääntulossa Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuoden kunniaksi uskonvapauteen jne. liittyvä näyttely. Sisempänä jatkui Viron historian näyttely, joka sekin oli mielenkiintoinen. Alakerrassa oli vielä erilaisia aseita, jotka ovat aikojen saatossa ja sotien melskeissä Viroon ajautuneet sekä erilaisia esineitä eri puolilta maailmaa., esimerkiksi kiinattaren liljankukka-jalkoihin sopivat kengät (*puist*) sekä kivettynyt käsi ja kissamuumioita Egyptistä.

Kiekkomaailma vai keskiaika
Vihdoin lähdimme eteenpäin, esikoisella jäi näkemättä osa ja pienin oli innosta soikea ymmärtäessään, että Killan historiaa käsittelevä osa oli todellakin tapahtunut juuri tässä rakennuksessa. (Syitä sille, miksi raahaamme mukulat museoihin.)

Kävelimme muiden turistien jatkona Neitsitorniin ja yritimme päästä myös Kiek in die Köök-torniin, mutta sinne olisi ollut oma sisäänpääsymaksu. Olemme ilmeisesti tottuneet Tukholmassa liian halpoihin museoihin.






Laventeli kasvoi hurjasti Neitsitornin sisäpihalla, samoin kuin muut mausteet lavoissaan. Ihmisiä oli ihan järkyttävästi, ei pelkästään suomalaisia vaan ihan ympäriinsä. Kuulimme saksaa, tanskaa ja flaamia sekä kiinaa ainakin englannin lisäksi. Rannassa oli 'tavallisten' reittilaivojen lisäksi Royal Princess-alus, joka näköjään käy paluumatkalla täälläkin.

Kivuttuamme alas mäeltä päätimme Virukeskukseen tutustuttuamme mennä kahville Maiasmokk'iin, jossa olemme käyneet viimeksi silloin kauan sitten. Saimme lievällä kyynärpäätaktiikalla varmistettua sopivan pöydän ja sitten herkuttelimme. Olin iskenyt silmäni Pavlovaan ja sain viimeisen! Se oli ihana :)

Jos laskee, niin huomaa, että kakkuja on seitsemän mutta syöjiä viisi. Tämä siksi, että halusimme maistella erilaisia leivonnaisia.
Kahvin jälkeen mietimme, minne suuntaisimme sillä aikaa oli vielä vaikka kuinka. Sattumalta olimme taas Kiltatalon vieressä, joten jatkoimme sinne. Ensin menimme ylimpään kerrokseen katsomaan rahanäyttelyä ja tapasimme Smaugin.

Siirryimme vielä kellariin, jotta esikoinenkin sai katsottua kaikki läpi. Ihailimme yhdessä Saksan armeijan SS-joukkojen paraatipuukkoa, jonka terässä luki "Mein Ehre sind Freue". Siinä oli muutenkin kaunis koristelu, Hannunvaakunaa ja swastikoita sekä kädensijassa pieni rasia syanidipilleriä varten.

Tämänkin jälkeen aikaa oli vielä vaikka kuinka ja koska kaipasimme juotavaa (=vettä tjsp), päätimme kävellä takaisin Virukeskukseen ja käydä Kaubamajan ruokaosastolla, jota eräs tuttu kovasti kehui fasessa minun ja Marjaanan yhteisen ystävän seinällä.

Voisinkin sanoa, että 'Mitäs läksit'.. tuli niin surku. Nimittäin meidän kauppojamme ja Stockan Herkkua, eiväthän nämä mitenkään pärjää vertailussa. Melkein itku pääsi. Hamstrasimme halvaa ja Kanes-limuja, jotka täällä maksavat aivan järkyttävästi, mutta tuolla ei käytännössä juuri mitään.

Istuimme hetken nauttimassa auringosta ja kiljuvista pikkulapsista ja päätimme lähteä rantaan. Onneksi laivaan pääsikin jo, joten menimme hyttiimme loikoilemaan. Jossain vaiheessa kävin pienimmän kanssa katsomassa Viking Expressin kaupan, lapsi osti karkkia ja minä kaksi huulipunaa. Menimme hyttiin ja sitten mies lähti minun ja keskimmäisen kanssa katsomaan ruokatarjontaa. Kävelimme laivan ylhäältä alas ja ympäri emmekä löytäneet mitään emmekä halunneet mitään. Sekä mies että minä koimme tuskallisen paluun lapsuus- ja nuoruusvuosiin kaikkien niiden olutpöhnässään sammaltavien suomalaisten keskellä. Se oli hirveää.

Loppujen lopuksi nautimme hytissä salmiakkia, lueskelimme ja katselimme telkkaria ja katselimme Kuninkaan miekkaa, kun kerrankin pääsimme katsomaan sen lähietäisyydeltä.






maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juoru

Sekä äiti että minä olemme aina pitäneet juorua aika turhana kasvina. Sehän ei ole mitenkään kaunis vaan kasvattaa vain vartta ja lehteä.

Vein jokin aika sitten, ehkä toukokuun alussa, äidin juorun ulos siinä toivossa, että se paleltuisi tai muuten kokisi kohtalonsa. Toistaiseksi se voi erittäin hyvin. Se on selviytynyt kaikesta raekuuroista vedenpaisumukseen ja helteeseen. Millekään elikolle se ei kelpaa syötäväksi eikä se ilmeisesti aio kuolla kovin pian.

Olen pääsemättömissä siitä.


lauantai 24. kesäkuuta 2017

Joulusuunnitelmat

Keskustelupalstalla, jolla olen vuosia (vuosikymmeniä) roikkunut, eräät alkavat jo suunnitella joulua. No, eihän tässä todellakaan ole enää kuin puoli vuotta. Vieläpä aika tasan.

Mutta voi veljet, ihan oikeasti.. Kyllä joulu tulee, kuten juhannuskin ja pääsiäinen siinä välissä. Ja kaikki muutkin päivät. Vääjäämättä. En ihan ymmärrä, en ole edes mikään joulunvihaaja mutta silti.

Pää on edelleen täynnä räkää enkä saa nukuttua kovin hyvin, mutta kaipa tervehdyn ennen kuin pitää mennä takaisin töihin.

Olen hiukan huolissani elokuun aikatauluista tai lähinnä siitä, että esikoisen valananto on 11s ja samana viikonloppuna (9.-13.) on Worldcon, jonne siis tulee Robin Hobb. Minun tuurillani RH on juuri perjantaina tavattavissa, kun en sinne pääse.. Worldconin ohjelmia ei ole vielä tullut, joten stressaan ihan rauhassa. Aargh.

Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Elämä konditionaalissa, kuten eräs tuttava sanoi joskus. Plaah.







perjantai 23. kesäkuuta 2017

Hyvää juhannusta

Esikoinen lähti jonnekin Hermanniinpäin ystävänsä luo ja me muut vietämme juhannusta kuka minkäkin ruudun äärellä. Onneksi ei ole minkäänlaista pakkoa lähteä minnekään eikä myöskään mitään pakkoa pistää päätä sekaisin.

Itse aion kohtapuoliin katsoa jonkin elokuvan pienimmän kanssa. Samalla voin nauttia homejuustoja granaattiomenaskonssien kera.

Näihin tunnelmiin :)

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Rakkaudentunnustukset vessapaperissa

Rakkaudentunnustus vessapaperissa, voiko olla rasittavampaa asiaa? Muistaakseni Serlalla oli jokin ihme keräys jokin aika sitten, jolloin ihmisiä kehoitettiin lähettämään erilaisia rakkaudentunnustuksia ja ne on sittemmin painettu vessapaperiin. Mökillä jo kammoilin näitä ja nyt meille osui kotiin paketti. Ihan järkyttävää. Useimmissa on kielioppivirhe tai sitten ne ovat muuten vain niin kaameita, etten kestä. Lisäksi koko ajatus rakkaudentunnustuksesta vessapaperissa on täysin kuolleena syntynyt idea. Oikeasti.

Olen potenut flunssaa koko tämän viikon ja olo melkeinpä huononee vain. En pysty tekemään mitään järkevää; yritin ommella hametta sillä lopputuloksella, että vedin vetoketjun nurjalle puolelle erittäin siististi. Sitten kun sain sen purettua ja ommeltua uudelleen ja pääsin hiukan eteenpäinkin, näkökenttään ilmestyi aura. Päätin lopettaa ompelut tältä päivältä.

Luin kummallisen kirjan sunnuntaina. Kirjastolehdessä oli erään kirjailijan haastattelu ja hän kehui kanadanranskalaista Tulitikkutyttö-kirjaa, joten lukaisin sen. No, olihan se mielenkiintoinen mutta samalla hyvin moderni ja ranskalainen. Mielestäni se muistutti oikeastaan Sarrauten Kultaisia hedelmiä, mistä pidin aikoinaan kyllä kovasti. Mitä siis yritän sanoa on se, että kirja oli hyvä ja jäi mieleen, mutta samalla se oli harvinaisen häiriintynyt.

Tässä rään täyttäessä päätä en ole oikein jaksanut lukea mitään kovin ihmeellistä, joten olen lukenut monta erinäisiä ficcejä Kapteeni Amerikasta. En edelleenkään löydä yhtä, jota kaipaan, joten pitää varmaan kirjoittaa se itse. Myös Salien kymmenes luku on työn alla, ollut jo jonkin aikaa kyllä.

Katsoin muutaman leffan tässä lomanalun kunniaksi. Snowpiercer-niminen dystopiakuvaus oli juuri niin hölmö kuin voi kuvitella. Chris Evansia oli silti mukava katsella kuten myös Avengersissa. Lisäksi katsoin Hell or high water-elokuvan, joka oli yllättävän hyvä. Chris Pine ja Jeff Bridges tekivät hyvät roolit.

Otin Spotifyn käyttöön vihdoin. Minulla on ollut siellä tili vuosia, mutta en ole käyttänyt sitä oikeastaan ollenkaan. En ole varma jatkanko. Maksoin kolmen kuukauden premium-tilin, mutta kolme kuukauden päästä hinta nousee eurosta kymppiin enkä tiedä tarvitsenko premiumia. Pärjään hyvin myös entisellä musiikkisysteemilläni.

Allaoleva soi juuri nyt.




perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kesäkesälomaloma

Hihhii jeee :) Mä tein sen, selvisin taas yhdestä talvesta!! Jeee!!

Ei vaan oikeasti aika mahtava olo. Varsinkin kun tänään juttelimme työparin kanssa yt-kuulemisen jälkeen (esimiehet vain vaihtuivat ja meiltä kysyttiin onko kaikki ok, nou big deal) siitä, kuinka raskas oikeasti on ollut tämä kevät kaupungin organisaatiomuutoksen vuoksi. Kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän stressaantuneita siitä ja nyt alkaa helpottaa. Tämän lisäksi meillä itse Puljun talossa vaihtuvat erinäiset huoneet sinne sun tänne, mutta yksi on ja pysyy vanhalla paikallaan; kirjasto. Me emme liikahda mihinkään :P

Saimme tämän alkuperäisen tutkielman johtajaltamme liitettäväksi kokoelmaan. Noin sadan vuoden takainen selvitys katu-ammatteja harjoittavien lasten opiskelumenetyksestä, by Seth Ojanen, joka toimi mm. Kaupungin lastensuojeluyksikössä 1900-luvun alussa.

Kotimatkalla kävin katsomassa ostamassa kankaat pariin hameentekeleeseen, ehkä jopa kuvaan ne sitten kun jotain kuvattavaa on. Matkalla kangaskauppaan tapasin ratikassa erään iäkkään herrasmiehen, asiakkaamme, jonka kanssa olen paljonkin jutellut mutta jota en ole juurikaan tänä talvena nähnyt. Oli hassua, kuinka kanssamatkustajat katselivat ihmeissään meidän jutteluamme. Kai se on outoa, että voi olla eri-ikäisiä tuttavia.

Tapasin toisenkin asiakkaan K-kaupan kassalla, hänkin on mieshenkilö mutta lähempänä omaa ikääni. Puhuu varmaan lähemmäs kymmentä eri kieltä ja käy meillä kursseilla, hän on saanut työllistymis-työn Kontulasta ja vaihdoimme pari sanaa. Tyytyväiseltä vaikutti hänkin.

Nyt jatkan Vin Dieselin seurassa iltaa. Terppa.


torstai 15. kesäkuuta 2017

Kesä saapui

Oli mukava ilma tänään, nautimme lounaan Kuntatalon aurinkoisella terassilla. Luultavasti kesän ainut päivä, kun sinne pääsimme (erinäisistä syistä johtuen). Tänään oli myös viimeinen varsinainen työpäiväni ennen kesälomaa, joten menimme kahville työpaikan läheiseen kahvilaan.

Kotimatkalla ostin litran kirsikoita odotellessani miestä ja pienintä ruokakauppailemaan. Nyt olen melkein syönyt ne, ovat taivaallisen hyviä :)

Keskimmäinen sai paikan Viikin Normaalilukiosta, joka oli ensimmäisenä vaihtoehtona. Myös paras ystävä pääsi sinne, oikein kiva :) Kävivät jo varmistamassa paikat ja tekemässä alustavat kurssivalinnat.

Veljeni soitteli myös kesämökkivuoroista. Ihme kyllä tänä kesänä ei tarvitse vääntää sopivista viikoista ollenkaan, koska heidän lomansa loppuvat heinäkuun lopussa ja se elokuun eka viikko on ainoa, jolloin me pienimmän kanssa pääsemme sinne. Veljeni yritti kovasti sanoa, että menkää juhannukseksi mökille, mutta en minä eikä mies kumpikaan halua sinne silloin. Ensinnäkin molemmilla on todella huonoja muistoja lapsuudesta ja lisäksi yleensä jussina on helvetin kylmä. (Varsinkin viime vuosina.)  Veli itse kertoi, että hän ja vaimonsa ovat lähdössä jonnekin lämpimään juhannuksena...

Pitäisi saada yksi villasukka neulottua loppuun ja tehtyä sille kaveri. Aion lahjoittaa ne lempikirjailijalleni elokuun Worldconissa Helsingissä. Sain liputkin edullisesti tuttavalta, joka ei itse pääsekään, joten minä ja pienin olemme varmasti siellä melkein joka päivä jos jaksamme :P


Tilasin yhden Richardin uudemman elokuvankin, se ilmestyy levylle heinäkuun alussa. IIH. Sanon yhden sanan: korvat. *uuh*



Taidan lähteä nukkumaan, huomenna olisi vielä viimeinen pienehkö kokous ja sitten pääsen kesälaitumelle :)

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Atsii atsii aivastus

Olen aivastellut koko päivän, ensin töissä ja nyt kotona. Ulkona ei aivastuta yhtään eikä aivastuttanut myöskään kahvilla Engelissä, jossa tapasin erään ystäväni pitkästä aikaa. Ehkä olen vihdoin saamassa saman pöpön, joka on jo miehen ja pienimmän kiertänyt.

Enää kaksi päivää ja sitten pääsen kesälaitumelle. Tuskin maltan odottaa! Mutta sitä ennen tosiaan vielä perjantaina pitää raahautua kustannuspaikalle, sillä meillä on hyvin pienimuotoinen yt-kokous uuden esimiehen ja työparin kanssa liittyen kaupungin organisaatiomuutokseen. Sivumennen sanottuna se ei ole mennyt aivan kuin Strömsössä vaikka meidän kohdallamme ei ole juurikaan ollut harmeja, ainakaan isompia.

Tässä kesäkuva meitsistä. Väri viittaa kesän lämpötiloihin ja suussa oleva ruoka dieettiini. Nähdään.

Ai niin. Täytyy sanoa, että olen helvetin (anteeksi kielenkäyttö) pettynyt Sipilän sipilöintiin. Mutta se siitä.


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Vettä vettä vettä vettä

sanoi jo Kirsi Kunnaksen eukko ja tänään on sitä tullut ihan maahan saakka taas riittävästi. Olin pakotettu laittamaan jopa kumpparit jalkaan töihin lähtiessä ja hyvä olikin, vettä tuli vielä iltapäivälläkin kuin saavista.

Viikonloppu meni ompeluhommissa, teen (taas) kesämekkoa. Sain yläosan valmiiksi, helmaosa ja nappilista puuttuvat vielä. Tänään olen niin väsynyt, etten uskaltanut jatkaa viiden tunnin yöunien voimalla. Olisi voinut tulla sanomista.

Tämän päivän uutisten suhteen täytyy sanoa, että olen yllättynyt. Nimittäin Sipilän päätöksestä hajoittaa hallitus. Olisin odottanut, että Kepu ja Kokkarit olisivat vain hymisseet jotain ympäripyöreää ja ottaneet Pelle Hermannin kumppaneineen mukaan. Elämme kyllä jännittäviä aikoja, se täytyy sanoa.

Nyt menen takaisin sohvalle katsomaan jotain tarpeeksi älytöntä eli juoneltaan helppoa rytistelyä.


torstai 8. kesäkuuta 2017

Vastarannan kiiski

Lienen jonkinlainen loimukala, kun en edelleenkään pidä tästä Kaupungin uudesta linjasta. Hiukan liikaa kaikkea minusta.


Tänään on ollut kummallinen päivä. En tiedä olenko vain jotenkin aivan järkyttävän väsynyt, mutta olen itkenyt lähes kaikelle uutisista musiikkivideoihin. Lisäksi eräs kokouskutsu tuli nimenomaan ensi viikon perjantaille, kun minun piti jo olla melkein lomalla. Nyt joudun menemään sittenkin taas töihin silloin, sillä kyse on yt-kokouksesta. Vitutti todella ankarasti, olin suunnitellut sille päivälle Äidin haudan tsekkaamista poikien kera. Nyt menen sitten kokouksen jälkeen erään ystävän kanssa kahville, piti nähdä jo toukokuussa.

Eilen kävin katsomassa WonderWoman-leffan kahden ystäväni ja pienimmän kera. Se olikin varsin mukava, vaikka jotenkin onnistuin tavallaan kuvittelemaan sen eräänlaiseksi StarTrek-jaksoksi kapteeni Kirkin vuoksi (Chris Pine esittää lentäjää, joka tuo nykyajan WW:n kotisaarelle). Leffa oli voimaannuttava ja pidin kovasti henkilöistä. Erityisesti pidin siitä, että kerrankin intiaania näytteli aivan oikea intiaani eikä joku aasialainen tai latino kuten yleensä.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Kusti polkee

Piti kertoa Postin touhuista jo aikaisemmin, mutta en ole jaksanut juuri olla koneella.

Kevään kuluessa meille ilmestyi lappu, jossa Posti kertoi alueellamme tapahtuvasta laatikoiden uudelleensijoittelusta ja kuun vaihteessa täällä piti olla jonkun Postin työntekijän kuuntelemassa asukkaiden tuntoja. Mies tuli erityisesti päivystämään sitä varten töistä aikaisemmin kuin normaalisti.

Kuten tavallista (Postin ollessa kyseessä) tyyppejä ei näkynyt missään, MUTTA jossain välissä olivat ehtineet lykätä tienvarteen pari tolppaa talonnumeroiden kera. Tolpat oli sijoitettu tien oikeaan reunaan, kun aloitetaan pienimmästä talonnumerosta ja niitä oli varsin pitkin välein eli tie on noin 200m pitkä ja siihen oli laitettu kolme tolppaa (yksi aivan risteyksessä).

Yksi tolpista oli naapurin ja meidän välisellä pientareella. Naapuri oli jo aiemmin ollut yhteydessä Postiin, koska hän on yli 75-vuotias ja siten sai pitää oman laatikkonsa kuten kuuluukin. Jos olisimme asentaneet tolppaan merkityt laatikot (noin 18 kpl) hänen eteensä a) naapuri ei olisi nähnyt tielle ikkunastaan ja b) hän olisi joutunut tekemään hurjat lumityöt.

Naapuri soitti seuraavana päivänä Postiin ja kertoi mielipiteensä asiasta. Sen seurauksena meille selvisi, että Posti aikoo jatkossa jakaa postit vain tien oikeaan laitaan (mm. ettei tule liikaa päästöjä...) ja päivän aikana oli käyty muuttamassa talonnumeroita siihen merkkitolppaan siten, että meidän sekä vastapäisen naapurin laatikot siirtyisivät tien pohjoisempaan puoliskoon ja naapurin eteen jäisi vain 13+1 laatikkoa. Tolppa oli myös siirretty naapurin tonttitien toiselle puolelle kuitenkin niin, että naapurin oma laatikko olisi reunimmaisena ja siitä jatkuisi sitten vastapäisen rivitaloyhtiön laatikoilla koko rivi.

Nyt sunnuntaina sitten katselimme, kuinka vastapäisen rivitaloyhtiön miehet siirsivät laatikoita Postin osoittamaan paikkaan eli naapurimme pientareelle.

Posti oli kertonut infolapussaan tarkistaneensa tielaitokselta mahdollisten kaapelien paikat. No, yllättäen tonttimme puhelinkaapeli (nettipiuha) menee juurikin siitä, mihin laatikoita piti laittaa. Onneksi rivitaloyhtiön tyypit olivat tarkkoina ja siirsivät kaivantonsa kauemmaksi. Tosin siinä kohdassa on peruskallio sen verran pinnassa, ettei kuopankaivuusta tullut mitään. Joutuivat siis siirtymään vielä kauemmas ja nyt heidän laatikkorivistönsä on tien oikealla puolella, tasan vastapäätä entistä paikkaa eli heidän roskakatoksensa seinää. Naapurin laatikko on ylhaisessä yksinäisyydessään naapurin portissa :D

Toinen naapurimme sanoi häneltä laatikoidensiirtoa tiedustellessamme, että 'eiköhän unohdeta koko juttu'. Tätä aiomme noudattaa toistaiseksi. Jatkossa voimme vuokrata postilaatikon Postin lähimmästä toimipisteestä, joka osuu työmatkan varrelle.

Sitten vielä toinen asia, nimittäin Helsingin uusi graafinen ilme. Eilen aamulla yritin päänsärkyisenä tavata intrasta ohjetta uutta sähköpostin allekirjoitusta varten. Oli pakko ottaa migreenilääke, koska sahalaitakuvio raikkaiden uusien väripintojen kera teki suorastaan pahaa. vai mitä mieltä olette?

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Juhlan jälkeen

On aikalailla vetämätön olo, kun on viimeisen viikon huhkinut. Tänään olenkin lähinnä koomannut koneen ääressä päänsärkyisenä.

Eilen olikin varsin rattoisa päivä. Aamu alkoi suht varhain, sillä en saanut nukuttua pitemmälle kuin puoli seitsemään ja silloin nousin ylös ja olinkin valmis meikkausta myöten siinä vaiheessa, kun mies nousi seitsemältä.

Nuorin lähti polkemaan omalle koululleen yhdeksäksi ja me menimme keskimmäisen kanssa yläasteen päättäjäisiin. Ihmettelimme juhlan jälkeen, missä keskimmäinen on mutta hän oli huomannut todistuksessa yhden numeron heiton ja kävi selvittämässä asiaa. Enkunope oli epähuomiossa merkinnyt 9 kun piti olla 10. Uusi todistus ilmestyy alkavalla viikolla meille ja on entistä todennäköisempää, että keskimmäinen pääsee haluamaansa lukioon.
 
Keskimmäinen
Myös pienimmän todistus oli hyvä ja aika paljon parantunutkin viimevuodesta. Mielestäni osittain siitä syystä, että eräs kaveri muutti pois eikä enää houkuttele poikia tollontöihin.
Pienimmän saama sanallinen arviointi. Kuulemma voivat olla aika negatiivisiakin, kuten netistä luin.

Ehdimme miehen kanssa poiketa kotona, ylioppilas oli jo lähtenyt menemään omia aikojaan, hänen kun piti olla aikaisemmin paikalla kuin meidän. Vaille klo 11 olimme jo Mäkelänrinteen urheilukeskuksessa kuuntelemassa kuoron viimeisiä äänitestejä ja puoli 12 alkoi tapahtua.

Ennätysmäärä lakitettavia Hellun lukiosta valmistui tänä keväänä, 222 oppilasta. Yksi heistä oli aloittanut lukion 2015 eli suoritti lukion kahdessa vuodessa. Huomasin parikin tuttua yleisössä ja oli kiva katsella iloisia nuoria lavalla. Juhla loppui puoli kahdelta ja sitten olikin jo kiire taas kotiinpäin.

Onneksi kotiväki eli nuoremmat olivat jo paistaneet pullat, kuten ohjeistettiin ja keskimmäinen aloitti kahvinkeiton, joten saimme hyvän varaslähdön.

Herra Ylioppilas kotipihalla miehen kuvaamana

Kaikki oli melkein valmista, kun ensimmäiset vieraat eli naapurimme saapuivat. Naapurinsetä on toiminut Eduskunnan päävahtimestarina ja oli luvannut ottaa kaikki kuvat ylioppilaasta sekä meistä oikein perhepotretin.

Kuvausta aloitellessamme saapui paikalle siskoni sekä hänen kyydissään setämme ja tämän vaimo. Onneksi oli sen verran mukava ilma, että he saattoivat katsella hetken meidän pihaa ja olin jälleen kerran tyytyväinen viileästä keväästä ja tulppaanien kestävyydestä :P

No, siitä sitten juhlat käynnistyivät ja oli todellakin oikein mukavaa. Ehdin vaihtaa muutaman sanan ihmistenkin kanssa ja iso kahvitermari tuli tarpeeseen. Aika moni vieras kyseli aiommeko hankkia vielä kissan ja sanoin, että eiköhän syksymmällä. Naapurit lupasivat jo hoitaakin sitä ja naapurinsetä ehdotti kissalle nimeksi Orvokki Koistinen, mikä onkin ihan hyvä kissannimi :)

Eräs perheystävämme kysyi, mistä tilasin kakun ja oli hyvin yllättynyt, kun sanoin 'Susannan leipomosta'. Mies teki taas voileipäkakun, jota on kyselty :P

Olin iloinen siitä, että tosiaan setämme tuli Riihimäeltä (hän on jo 80-vuotias ja lonkkaleikattu äskettäin) ja vanhin veljeni vaimonsa kanssa saapui Ähtäristä asti. Lisäksi miehen setä tuli ja hänen mukanaan yllättäen tuli myös miehen runoilijatäti , jota näemme hyvin harvoin. Runoilijatäti antoi ylioppilaalle lahjaksi edesmenneen miehensä Bertolt Brecht-tutkielman ja kertoi kirjoittaneensa onnittelurunon, josta oli tullut 12 sivua pitkä eikä hän kehdannut tuoda sitä mukanaan :)

Illempana ensin lähti keskimmäinen ystäviensä lakkiaisiin ja sitten ylioppilas itse ystäviensä kanssa Tavastialle. Esikoisen toinen kummitäti jäi vielä hetkeksi juttelemaan, hänenkin pieni poikansa (=kummipoikani) aloittaa eskarin eli elämä muuttuu heilläkin taas.

Ruusut tuoksuivat aamulla keittössä

Jos vain aivot toimisivat huomenna paremmin, voin kertoa Postin edesottamuksista tiellämme postilaatikoiden siirrosta. Totuus on tarua ihmeellisempi.




torstai 1. kesäkuuta 2017

Kesän alku

On aika vilpoisaa ollut tänään. Keskimmäinen meni Lintsille kuten muutkin ysit, mutta olivat perillä pyytäneet opelta luvan lähteä leffaan sään takia. Oikein kiva ope, tosin kaverin oli pitänyt soittaa äidilleen (tämä kertoi illalla alakoulun juhlissa mulle) ja anoa lupa. Meitä nauratti :)

Meillä alkaa olla homma kasassa. Kahvikupit on pesty, kuoharilasit on tiskikoneessa ja hopeat kiillotettu. Minäkin alan tosin olla aika kasassa, mutta ehkä vielä elämä voittaa toistaiseksi ja tämäkin hoituu. Sain pienimmän luokkakaverin äidiltä lainaan astetta isomman kahvitermarin, niin ehtii ehkä itsekin hetken jutella ihmisten kanssa.

Esikoinen on saanut ainakin Jyväskylästä opiskelupaikan, mutta odottelemme vielä Helsingin yliopiston tulosta.

Tosiaan koulun juhlissa oli taas aika hauskaa. Tapasin muutaman äitikaverin (tutustuimme aikanaan hiekkalaatikon reunalla) ja vaihdettiin kuulumiset. Musaope lauloi Nightwish'iä oikein upeasti ja ihana rehtori (Juha Saaresaho Sir Elwoodeista) kertoi puheessaan saavansa jatkaa ja luki ekaluokkalaiselta Ninniltä saamansa kortin, jossa kovasti kehuttiin reksiä. Lopuksi oli stipendien jako ja eräs ekaluokkalainen tyttö pelkäsi olla lavalla niin, että otti kiinni kaksi käsin reksin reidestä <3 Tuo koulu on ollut todella ihana, kyläkoulumainen tunnelmaltaan aina.

Nyt kellahdan petiin. Huomenna on ohjelmassa ainakin imurointia ja lattioiden pesu sekä kakkujen täyttö. Ah ja kynsien lakkaus..

ETA

Piti vielä lisätä, että koko eilispäivän pystyin vihdoin julkisesti pöyristelemään Helsingin uutta graafista ilmettä. "One Hel of an Impact" todellakin..


tiistai 30. toukokuuta 2017

Terveiset grilli-illasta

Raikkaan merituulen piristäminä paistoimme taas kerran makkaraa ja vaahtokarkkeja Uutelassa. Sen verran viileää oli, että olin varsin tyytyväinen pitkiin kalsareihin farkkujen alla. Muutenkin oli varsin mukavaa jutella taas kerran tuttujen vanhempien kanssa ja eräs äiti lupasi lainata isompaa kahvitermaria meille, nykyiseen kun mahtuu vain noin puolitoista litraa.

Esikoinen nouti minut ja lautaskasan töistä, meni oikein hyvin vaikka jouduimmekin iltapäiväruuhkan alkukähinöihin. Onneksi ei tarvitse kulkea omalla autolla kaupungissa, olisi hermot kovilla.

Huomenna saatamme lähteä taas shoppailemaan pienimmän tultua koulusta, sillä kelvolliset housut ja paita on saatava lauantaiksi ja esikoinen tarvitsee tukanleikkuun. Hän haluaisi, että minä leikkaan mutta sanoin, että on ehkä kivempi mennä parturiin kuin kuulla mun sanovan ensin Oho ja se jälkeen 'Mitä sä tykkäät kolmen millin siilistä?'

Nyt on pakko mennä petiin, silmät ei pysy enää auki. CU.




maanantai 29. toukokuuta 2017

Hiihaa

Viimeinenkin ikkuna on nyt pesty ja Helatorstaina kävimme tukkuilemassa, joten suurin osa juhlaostoksista on tehty. Olen leiponut kaksi hiekkakakkua ja kaksi tiikerikakkua sekä 70 herrasväen pikkuleipää.

Huomenna lainaan töistä Teeman voileipälautasia ja esikoinen tulee noutamaan meidät. Illalla menemme pienimmän luokan jokakeväiselle kesänaloitukseen eli grillaamaan Uutelaan. Laitoin juuri viikonloppuna rikkinäiset sukkikset roskikseen eli pitänee kaivaa pitkät kalsarit farkkujen alle.

Töissä olen vielä huomisen ja sitten alkaa siivousloma :P Eiköhän kaikki hoidu suht hyvin, vaikka jännittääkin lauantai kovasti. Uaah. Rentoutuakseni olen katsellut Supernatural-sarjaa ja päässyt jo neljännen kauden puoliväliin. Jep.

Posti tyri taas eli tiedättehän, kun okt-alueille tulee se, että kaikkien postilaatikoiden tulee olla yhdessä paikassa? No.. meidän tiellä on tänään laitettu kaksi merkkiä, joihin laatikot tulee siirtää. Ainut vain, että kohdat ovat juuri pahimmat lumien kasauspaikat ja lisäksi vanha naapurimme sanoi, että hän oli jo sopinut ettei tarvitse laatikkoa siirrellä. Toinen naapurimme sanoi, että "eiköhän unohdeta koko siirto" :D

Vielä toinenkin posti-juttu eli ainakin yksi Balilta lähettämämme kortti on tullut perille! Jee!



tiistai 23. toukokuuta 2017

Juhuu

Täällä ollaan, taas. Olen ollut nyt eilen ja tänään itsekseni töissä, koska työpari on lomalla. Ihan hyvin on mennyt pienistä ongelmista huolimatta.

Työpaikkaan liittyen ihmettelin eilen, kun kirjastoon tuli joku porukka tutkailemaan tuuletuskanavaa ja kerroin sitten lounaalla asiasta eräille toisille ihmisille. Tässä vaiheessa kuulin, että alakertaan (kirjasto on siis talon kakkoskerroksessa) on tulossa keramiikanpolttouunit ja kiertue oli liittynyt uunien ilmanvaihtosysteemeihin ja esitin vienon toiveen siitä, että uunit olisivat päällä öisin. Entisenä posliininmaalauksen harrastajana kun tiedän, että keramiikkaakin poltettaessa tulee kaikenlaisia mukavia yhdisteitä.

Lisäksi kuulin viime viikolla, että erästä talon kattoa purkavat työmiehet olivat sanoneet purkutyön alkuvaiheessa, etteivät ole missään tavanneet yhtä homeista työmaata. Näin kaupunki säästää.

 Muuten olen tutkaillut esimerkiksi keväisiä/kesäisiä salaatti-ideoita sun muuta juhlasyötävää. Lisäksi kokeilin sunnuntaina juhlamekkoa ja sepä menikin kiinni yllättävän helposti eikä näyttänyt yhtään hullummalta.

Nyt menenkin tekemään muutaman vatsalihasliikkeet ja sitten nukkumaan :P


perjantai 19. toukokuuta 2017

Toimiiko?

Nimittäin blogger. Aina välillä en jaksa edes yrittää moneen kertaan päivittää tyhjää sivua, mutta nyt ajattelin kokeilla.

Viikko on taas lopuillaan. Eipä ole monta jäljellä enää kesälomaankaan, saati koulujen loppuun. Tänään vietimme työ-yksikkömme päättäjäisiä viemällä esimiehemme keilaamaan ja syömään, lisäksi lahjoitimme hänelle grillinpuhdistussetin yms. grillitavaraa (veljeni Kimmon pikaisella avustuksella).

Meikäläisen aiemmista keilauskokemuksista on noin 30 vuotta, sillä viimeksi olen keilannut lukioaikoina. Tämä oli huomattavasti mukavempi kokemus, sillä kaikki ottivat rennosti eikä ollut mitään sen suurempia tavoitteita.


Kävimme syömässä Malmilla ja sitten poikkesin vielä tervehtimässä työ-ystävää paikallisessa toimipisteessämme ja houkuttelin hänet lähtemään töistä aikaisemmin kahville :P Sen jälkeen tulin bussilla Jakomäkeen, jossa kävin kaupassa ja esikoinen tuli noutamaan minut sieltä.

Huomenna keskimmäinen lähtee retkelle, pienimmällä on aamulla jousiammunta ja iltapäivällä menemme kummipojan syntymäpäiville. Hän täyttää jo 6 vuotta eli syksyllä alkaa eskari ja sitä myöten koulutaival. Nopeasti menee aika!

Allaoleva video eilisen uutisen vuoksi. En ole mikään kova Soundgardenin tai Audioslaven kuuntelija, mutta jostain syystä tämä kosketti. Ehkä syynä on se, että Chris Cornell on samaa ikää miehen kanssa tai ehkä se johtuu siitä, että koskaan ei voi tietää mihin masennus ja/tai riippuvuus ihmisen ajavat. Surullista kuitenkin.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivän iltana

Saunan jälkeen istuin ulkona viilentymässä ja kuuntelin kevättä. Mietin, kuinka hyvin kaikki on vaikka onkin toinen Äitienpäivä, etten saanut toivottaa sitä omalle äidille.

Olen tänään pessyt keittiön ikkunat ja verhot, alkaa vähitellen olla voiton puolella. Periaatteessa nyt on pesty ne ikkunat, joita vieraat sitten katselevat juhlissa. Toisaalta haluan silti pestä vielä kodinhoitohuoneen ikkunat, tuntuu itsestä paremmalta niin.

Mies paistoi meille pihvit kaasulla terassilla ja pojat laittoivat ruokapöydän ja salaatin. Hyvin riitti Äitienpäivän juhlistamiseksi se.




torstai 11. toukokuuta 2017

On iltoja pidellyt

Talo tuoksuu (keskimmäisen mielestä haisee) kaalille, tein elämäni ensimmäistä kertaa kaalilaatikkoa. Sen maistelu saa nyt jäädä huomiseen, sillä otin sen vasta uunista enkä aio nyt ruveta enää syömään. Tuoksu on kyllä herkullinen.

Eilen oli pitkähkö kotimatka. Lähdin töistä neljän maissa työ-ystävän kanssa samaa matkaa, ajattelin käydä keskustassa ja sitten mennä kotiin. Päästyämme ratikkaan puhelin soi, pienin ilmoitti että matkakortti oli unohtunut kotiin (oli matkalla jousiammuntaan). Sanoin, että menee nyt pummilla ja tulen vastaan hallille kuudeksi. Vietin sitten ihan rauhassa aikaa kangaskaupassa ja kerrankin lähdin sieltä jopa ilman mitään. Olin hyvissä ajoin pienintä vastassa ja odottelin sitten, onneksi on aina kirja mukana.

Tänään oli viimeinen pilates tälle talvelle. Aion ilmoittautua ensi syksynä samalle kurssille, opettaja on juuri sellainen jota olen etsinyt pitkään. Kuulemma loppukesällä olisi jo elokuussa muutaman tunnin kurssi, ehkä harkitsen sitäkin.

Nyt on pakko kellahtaa petiin. Tällä viikolla jalkoja on särkenyt urakalla, samoin selkää. Työ-ystävä ehdotti lääkäriä, mutta sanoin että ensimmäiseksi lääkäri sanoo, että pitää laihduttaa. Osaan sen verran päätellä itsekin. Hiukan epäilen lonkankoukistaja-lihaksen jumittavan, ehkä se ärtyi viime viikon pyöräilystä. Pitänee kuntoilla kotonakin :P

Huomenna on töissä kolmen henkilön eläkekahvit. Menen, jotta saan plussatunteja ja voin sitten käyttää ne parin viikon päästä siivouslomaan. Jei.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Jotain

Mietin tässä, mitä kirjoittaisin. Oikein mitään varsinaista asiaa ei ole, mutta ehkä jotain keksin.

Työ-ystävän esikoistytär on muuttamassa kesän alussa Lontooseen luodakseen uraa musiikkialalla, hänellä on jo aika hyvät kontaktit sinne ja oli syksyllä jo hieman haistelemassa paikallisia tuulia. Hyvin taisi mennä, koska nyt kun saa lauluntekijän opintonsa päätökseen, on tosiaan muuttamassa. Hienoa tytöltä, jolla oli niin paha masennus lukioaikana, että suoritti lukion loppuun aikuislukiossa.

Nyt sitten työ-ystävä kysyi, jos lähtisin heinäkuussa hänen kanssaan katsomaan, miten lapsi on asettunut uusiin piireihinsä. Koska mies ei pistänyt pahasti hanttiin, lähdemme sekä minä että pienin mukaan. Turhaan jättäisin lapsen tänne yksin kärvistelemään, kun miehen työt alkavat ja esikoinen menee armeijaan ja keskimmäinen lähtee Lappiin silloin. Helpointa on ottaa mukaan.

Sitä ennen on kuitenkin yo-juhlaa sun muuta.. Olen saanut suurimman osan ikkunoista pestyä, enää puuttuvat keittiön ja khh:n sekä pesutilojen ikkunat. Muuten en ole vielä juuri siivonnut, ehtii sitten lähempänäkin. Onneksi on ensin Helatorstai-viikonloppu ja seuraavalla viikolla otan pari päivää vapaata ennen H-hetkeä.

Aloitin tänään uudestaan kaloreiden laskemisen. Tämän päivän saldo on vajaa tuhat ja nyt kyllä unettaa ihan sikamaisesti. Kävin keskustassa kaupoilla katsomassa uusia vaatteita, löysinkin jotain (mm. farkut jotka maksoivat 70€, mikä on minusta ihan liian kallista) ja totesin, että jos saisin muutaman kilon pois, löytyisi kivojakin vaatteita helpommin.

Nyt liimaan postimerkit yo-juhlakutsuihin, että saan ne aamulla postiin. Alla pätkä Captain Fantastic-leffasta, jonka katsoin nyt viikonloppuna. Herätti aika paljon ajatuksia.


keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Pyöräilykausi alkoi

Ja olen AIVAN poikki. En muista, milloin viimeksi olisi takalisto ja jalat olleet näin kipeät pyöräilyn aloittamisesta.

Osittain varmaan johtuu uudesta fillarista ja ajoasennoista yms, mutta voi hyvän tähden.. ja huomenna on vielä pilateskin. Tokavika, niin on pakko jaksaa. Toivon vain, että pystyn edes istumaan huomenna :P

Kuvia aamutuimaan matkan varrelta.


Nyt menen purkamaan pyöräilyrepun ja sitten kellahdan petiin. Aamuvuoroaika alkoi eli tappoväsy.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Hyvää Vappua

Kävimme eilen katsomassa Guardians of the Galaxy vol.2:N ja sepä olikin hauska sekä itkettävä. Oikein kunnollinen elokuva siis :)

Tänään on yksi jo käynyt softaamassa ja toinen lähtenyt kaverilleen yökylään. Mitähän tässä vielä keksitään :)

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Sitä sun tätä

Tämä perjantai on tullut käytettyä tehokkaasti, aloitin nimittäin yo-juhlien valmistelun pesemällä olkkarin ikkunat ja verhot. Voisin mainita, että turkisvuoratut verhot ovat menneen talven lumia nyt, sillä ne olivat aivan järkyttävästi kissankarvoissa. Sysikki kun halusi nukkua ikkunalaudalla niin, että pystyi vahtimaan näkymiä tiellä. Tein myös makaronilaatikkoa pitkästä aikaa ja pesin koneellisen pyyhkeitä. Nyt on selkä ja jalat aika poikki, onneksi mies ripusti verhot.

Viikkoon on mahtunut taas kaikenlaista. Tiistaina pienin meni kouluun yhdeksäksi, mutta soitti minulle varttia yli olevansa kotona. Luulin ensin, että hän on myöhästynyt, mutta kuulemma oli ollut niin huono olo kun pääsi kouluun, että opettaja oli soittanut isälle lähettävänsä lapsen kotiin. Lähdin aikaisemmin töistä, koska omakaan olo ei ollut ihan parhain, ja iltaa kohti pienimmällä nousi kuume yli 38:een asteeseen.

Pienin ei mennyt kouluun keskiviikkona, vaikka oli jo ihan kunnossa (ihme pikakuume), enkä minäkään mennyt töihin, koska vatsa on ns. löysällä. Katsoin sitten Skam'ia urakalla ja nyt olen jo kolmannen kauden alussa. Sarja on jollain tavalla koukuttava.. tarkoitan sitä, että sitä katsoessa miettii oliko itse teininä yhtä ..teini? ja myös sitä, kuinka se tuo esiin kaikki haudatut epävarmuuden tunteet ensimmäisissä seurustelusuhteissa.

Eilen olin töissä, vaikka vatsa juoksuttikin edelleen (kuten tänäänkin). Kävin katsomassa erään näytelmän ennakkoesityksen tai osan siis, koska alkoi itkettää enkä voinut katsoa loppuun. Ilmeisesti syynä ovat kehitysvammaiset näyttelijät, joiden jokakeväinen näytelmä saa tämän aikaiseksi. Olen miettinyt, johtuuko liikuttumiseni siitä, että äitini kummipoika oli pahasti CP-vammainen johtuen synnytyksenaikaisesta hapenpuutteesta (hän oli kovin pelottava minusta ollessani pieni) vai siitä, että epäilen meidän 'normaalien' katsojien pitävän esitystä jonkinlaisena kouluttetujen marsujen söpönä pikku puuhasteluna (kauhean rumasti sanottu). En osaa sanoa, joka tapauksessa en pysty näitä esityksiä oikein katsomaan.

Katsoin Kosmiskan vinkistä Areenasta tiededokumentin erityisherkistä ihmisistä. Arvelen olevani jonkin verran erityisherkkä, lapsena olin äidin mielestä tuskallisen ujo, mutta tukahdutin sen pitkäksi aikaa siskon moitittua. Olin silloin muistaakseni alle kouluikäinen, kun siskon mielestä itkin aina kaikesta, joten lopetin itkemisen. Ihan kokonaan siis. En muista itkeneeni edes Iisalmenmummin poismenoa, mutta toisaalta itkin kyllä kaksi päivää kissan jäätyä auton alle. (Silloin ei sisko enää asunut kotona.)

Koti on hiljainen, esikoinen lähti yläastekavereita tapaamaan ja keskimmäinen omia kavereitaan tapaamaan. Pienin naureskelee koneellaan ja yritän miettiä, jos jaksaisin kirjoittaa jotain muutakin välillä kuin tätä blogia.

Allaolevassa videossa on veljeni entinen luokkatoveri sekä miehen serkun leikkikaveri, kaksi eri henkilöä. Huvittavaa.


Unohdin tietysti mainita, että ostin kaksi lippua Queen + Adam Lambert-keikalle marraskuulle. Nyt pohdin vimmatusti, josko neuloisin Brian Maylle sukat, hän kun on jonkinsortin eläinaktivisti ja voisi ehkä käyttää niitä nummilla vaeltaessaan mäyränpesillä.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kotona

Tulimme kotiin aikaisin lauantaiaamuna. Ihme kyllä matkalaukut tulivat todella nopeasti ja olimme kotona jo tunnin kuluttua koneen laskeutumisesta. Keskimmäinen lähti puolenpäivän maissa isosleirille Siuntioon, ystävä tuli hakemaan kotiovelta asti.

Jokakeväiset alivuokralaisemme (eli sokerimuurahaiset) olivat levittäytyneet alakerran pesuhuoneesta yläkertaan, ilmeisesti ihan viimeisten päivien aikana vasta, koska eivät olleet vielä eksyneet kuivamuonakaappeihin. Olemme nyt laittaneet niille myrkkyä kaappien alle, koska näyttää siltä, että ne tulevat viemärin läpiviennistä. Lisäksi lämmitämme saunan tänään, joten niille tulee kuumat paikat.

Olen pessyt pyykkiä ja kaikki matkalaukut on jo purettu. Tuliaiset ovat keittiön tiskipöydällä odottamassa jatkokäsittelyä ja Singaporesta ostamani kirjat ovat läjässä työpöydällä. En ostanut Balilta kuin yhden kirjan ja kolme kierrätyskärrystä ottamaani romaania luin ja jätin hotellin kierrätyshyllyyn.

Tuimme paikallista yrittäjyyttä hankkimalla esikoiselle ja keskimmäiselle mittatilauspuvut hotellin lähellä olevalta räätäliltä. Hävettää kertoa, että ne maksoivat yhteensä vähän päälle satasen. Mutta hienot ovat ja nopeasti tulivat valmiiksi, neljäntenä päivänä ensikäynnistä kävimme koettamassa ja muutokset tehtiin parin päivän kuluessa. Yhteensä kahden puvun tekemiseen meni noin kuusi päivää.

Paluulennot menivät oikein hyvin, varsinkin yölento Singaporesta Helsinkiin oli rauhallinen ja saimme nukuttua useamman tunnin putkeen. Sen sijaan Singaporessa aikomamme kiertoajelu olikin täynnä ja seuraava lähtö olisi ollut liian myöhäinen, joten vietimme kentällä yhdeksän tuntia. Onneksi siellä oli erilaisia ajantappomahdollisuuksia; perhospuutarha, elokuvateatteri ja kauppoja sekä kahviloita.

Perhospuutarha oli kiva, pienimmän mielestä paras juttu ikinä ja kyllähän siellä aika kului mukavasti. Perhoset istahtelivat minne sattui, mm. keskimmäisen hiuksille ja näimme yhden karkaavan erään miehen repun päällä istuen poiskin. Elokuvateatterissa pyöri non-stoppina leffoja, ensin katselimme noin puolet uudesta Ben-Hurista (ihan järkyttävän huono) ja myöhemmin minun shoppaillessani (niitä kirjoja) mies ja pojat katselivat jotain komediaa.

Huomenna alkaa taas arki, aikaisin aamulla kolmella ja minulla hiukan myöhemmin. Esikoinen kuulemma on menossa elokuviin. Koululaisilla alkaa kuuden viikon puserrus kesälomaan ja samassa ajassa pitäisi saada talo juhlakuntoon. Stressiä pukkaa jo ajatuskin.

Kai se tästä taas. Alla muutama kuva reissusta.