Palatakseni päivän teemaan kunnioitan kovasti kaikkia niitä, jotka mahdollistivat meille tämän maan omana itsellisenä valtionaan. Isoäitini olivat erilaisista yhteiskuntaluokista ja kuulin äidiltäni vasta muutama vuosi sitten, että äitini sukulaisia oli ollut Saksassa jääkärikoulutuksessa. Joskus nuorempana kuulin jonkin lauseen, josta ymmärsin isänäitini sukulaisen kuolleen vankileirillä, hän oli siis ollut punaisten puolella. Kumpikaan isoäideistäni ei koskaan puhunut sanakkaan kansalaissodasta, enkä muista vanhempienikaan siitä keskustelleen ja nyt, kun jäljellä on enää äitini, pitäisi ehkä aloittaa kyseleminen niistä asioista.
Äitini oli pikkulotta ja äidinäitini puolestaan lotta, enimmäkseen kotirintamalla perheellisenä pysytellyt. Isänisäni oli kuulemma kerran ollut juuri lomalla rintamalta pommituksen tullessa ja pitänyt suojan ovea kiinni, kun se tuppasi paineaalloista aukeamaan. Se lienee ainut isäni minulle isästään kertoma muisto.
Muutama vuosi sitten äitini oli viikon jossain kylpylässä sotaveteraanien kuntoutusrahoilla ensin kovasti ihmeteltyään, miten hänet sinne kutsuttiin. Veteraaneja alkaa olla jo sen verran vähän, että rahat riittävät nykyään myös näihin lottiin ja pikkulottiin, mikä on minusta hyvä asia.
En tiedä olenko isänmaallinen, mutta toivoisin poikieni menevän aikanaan armeijaan. Paitsi jos liitymme Natoon.
Päivän laulu on täysin asiaan liittymätön, mutta minulle merkityksellinen. Voisin kohta mennä saunaan.
