Tänä aamuna heräsin lähettämään pienimmän kouluun ja sitten kömmin takaisin peiton alle. Väsytti aivan kamalasti. Parin tunnin kellimisen jälkeen söimme aamiaisen, esikoinen ei lähtenytkään metsään ja lueskelin hiukan luetteloinnin teoriaa, mutta en oikein jaksanut.
Iltapäivällä ystävämme Leena tuli kylään poikansa Klausin kanssa ja oli ihan mukava ilta. Söimme yhdessä päivällistä ja sen jälkeen tutkailimme mahdollisia syyslomakohteita. Saa nähdä lähdemmekö mihinkään.
Päivän kuvan aiheena oli 'I need..' ja koska aina voi juoda lisää kahvia, otin kuvan (päivä)kahvimukistani. Loharin olen ihan omin pikku kätösin maalannut joskus (2005) posliininmaalaustunnilla.
Piti sanoa jotakin, mutten yhtään enää muista mitä se mahtoi olla.
Tänään aamulla pienimmällä oli koulussa lääkärintarkastus ja kerrankin sekä minä että mies menimme seuraksi. Kaikki oli hyvin ja tyyppi kasvaa kuin rikkaruoho, joten ei siinä sen ihmeempää. Hiukan lääkäri ihasteli pienimmän vesirokkoarpia, joista osa on varsin kunnioitettavan kokoisia. Kyllä niitä silloin olikin, muttei niin paljon kuin keskimmäisellä (jolla oli rokkorakkoja jopa nenän sisäpuolella).
Siinä koululla ollessamme kävimme myös vaihtamass amuutaman sanan pienimmän luokanvalvojan kanssa. Pidän hänestä kovasti, hän ei ole ollenkaan sellainen kuin syksyinen ope oli ja selkeästi pitää pienimmästä. Tuntuu kivalta, että pienin pääsi vaihtamaan luokkaa.
Työpäivästä tuli tavallista lyhyempi, sillä illalla oli vielä luento ja sekin oli oikein rattoisa. Juttelimme paljon, vihdoin kaikki alkavat viihtyä porukassa ja uskaltavat esittää mielipiteitään.
Jos jaksan, aion mennä huomenna aamusta uimaan. Toivon, että altaassa olisi väljempää jos ihmiset menisivät Keltaisten kassien lähteille. Saa nähdä.
Loppuun piisi, joka on soinut päässä koko alkuviikon. Esittäjänä yksi niitä naisia, joita oikeasti arvostan, ei ole ollut helppo elämä tuolla naisella.
