Otsikko tähän

Tänään töissä oli jälleen kerran ihan mukava päivä. Tosin jättäessäni oven hetkeksi auki sieltä lappasi väkeä sisälle kyselemään tyhmiä kaikenlaista. Yrittäessämme lähteä töistä puhelin soi jatkuvasti, sekä työpari että minä olimme lähdössä omiin menoihimme hieman ennen neljää ja tämä tietysti oli telepaattisesti tiedossa kaikilla meitä kaipaavilla ihmisillä.

Menin taas sinne hikijoogaan. Ajattelin, että yritän ehkä tehdä joitain jooga-asentoja kotona joskus, koska ne ovat mukavia ja nyt ehkä muistan ja osaan ne vähän paremmin kuin yhden kerran jälkeen. Toinen syy tälle uusintatunnille oli se, että olen siten ensi viikolla alkavassa pilateksessa edes vähän parempikuntoinen. Itse asiassa nyt ei tullut läheskään niin hiki kuin viimeksi. Sitä paitsi jumppakortissa on enää yksi kerta jäljellä ja sen käytän tiistaina.

kuva katjakokko.com-sivuilta

Pääsin jo melkein (no en tod) tähän Harakka-nimiseen asentoon. Ongelma on lähinnä se, etten uskalla nostaa jalkoja irti. Tosin ei mun käsivarret varmaan edes kestäisi tän ruhon painoa, että sikäli. Mutta yritän.

Saa nähdä pääsenkö päivittelemään huomenna, sillä vihdoinkin uusvanha läppäri, jonka mies pelasti työpaikaltaan, on saanut uuden akun. (Sitä odotettiin kuukausi..) Läppäriin kuuluu myös telakka, joka majailee tässä missä nyt kirjoitan ja saan myös uuden näppiksen. Vanhan koneen kovalevy jää pois käytöstä (saan kuulemma edelleen pitää sen jalkatukena) ja entinen ruutu (iso ja litteä) saa myös jäädä paikalleen. Nyt saan läppärin napattua sitten kätevästi esim keittöön. Aamuisin voin silti edelleen käyttää vanhaa tablettiani uutisotsikoiden silmäilyyn aamujugurtin lomassa.

Olen tässä illan mittaan ihmetellyt, miten hurjan negatiivisesti ihmiset suhtautuvat joskus toisiin esim fasessa. Eräs tuttava, joka kärsii synestesiasta, valitteli omassa päivityksessään ääntä, joka syntyy kenkien nastaremmien nastojen osumisesta lattiaan esim kaupassa, kun vanhukset eivät pysty ottamaan niitä pois ihan helpolla. Siihen eräs toinen tuttu (tietämättä synestesiasta!) kommentoi sanomalla, että onpa erikoista valittaa tuollaisesta ja että olisi hyvä laittaa vaikka kuulokkeet päähän sitten JA silloin kolmas henkilö hyökkäsi ihan törkeästi tämän kakkos-kommentoijan kimppuun. 

Well. That escalated quickly.

En ymmärrä, miksi asiaa ei voinut selvittää ihan nätisti. Totta on toki, että ap kommentoija olisi voinut hänkin vähän miettiä sanojaan, mutta hän ei tiennyt päivityksen kirjoittajan ongelmasta.

Tämä on se syy, miksi en oikein enää jaksa roikkua somessa. Paska lentää niin laajalle alalle tuulettimesta, ettei siltä säästy kohta kukaan.

Nyt taisi Nukumatti käydä iskemässä hiekkasäkillä, sillä silmät ei pysy enää auki. Huomenna pitää raahautua työpaikalle vielä kokoukseen, sitten alkaa viikonloppu.

Loppuun hupaisa lyhyt pätkä Taika Waititista Thor-leffan taustamatskuissa. On siellä Jeff Goldblumkin tanssimassa :)

Trumplandia

Nimittäin Sipilän sipilöinti Ylen kanssa alkaa ottaa pannuun. Eilen mokoma jupakka oli ollut BBCn pääutisissakin. Vähän noloa, kun muistaa Suomen olleen seitsemästi peräkkäin journalistisen vapauden ykkösmaaksi rankattu. Kummasti vain tulee Trump mieleen näistä Sipilän mielensäpahoittamisista.

Olen tällä viikolla kokeillut niinkin yllättävää asiaa, kuin nukkumista yli 7 tuntia per yö. Täytyy sanoa, että olo alkaa olla parempi, vaikka olenkin herännyt stressin takia parikin kertaa yössä ja yleensä viiden jälkeen alkanut odottaa kellon soimista.

Suuri osa stressistä purkautui tiistai-iltana hirveänä itkukohtauksena. Esikoinen ja pienin ovat niin samanluonteisia, että sanan säilä helisi rattoisasti, kun tuo kohta-11-v huusi isoveljelleen. Ehkä oli ihan hyväkin, että sain pahan olon ulos, sillä eilinen oli jo huomattavasti helpompi päivä ja eilisillan tentin jälkeen tunsin oloni suorastaan kuiviinpuserretuksi.

Tentti ehkä meni läpi, minulle riittäisi todellakin ihan vain läpimeno. Jouluviikolla saamme tulokset, joten sinne pitää odottaa. Kysymykset olivat sillätavoin jännittävät, etten ollut ihan varma mitä niissä haettiin. Vastasin kuitenkin.

Tänään olen ollut huomattavasti positiivisemmalla mielellä, onhan jo joulukuu ja kolmen viikon päästä alkaa jo päiväkin pidentyä jälleen! Ihme!

Kävin tänään pilateksen jälkeen ostamassa muistikirjan, sillä ajattelin kokeilla bullet journalin tekoa ja käyttöä. En yleensä ole kovin hyvä pitämään mitään listoja, mutta HSn artikkeli oli aika mielenkiintoinen. Lisäksi kun käytän nykyään vain luurin allakkaa, niin en siihen oikein saa aina kaikkea muistiin.

Nyt kuitenkin menen petiin. HY.

Kaamea väsy

Aamulla herätessäni tunsin sen jo. Huimauksen. Se jatkui ja taas olin pyörtyä pari-kolme kertaa ennen kuin sain itseni lähtökuntoon. Istuin sitten jonkin hetken kauemmin kotona aamupalapöydän ääressä, koska ajatus kävelystä metrolle oli hiukan uhkaava. Loppujen lopuksi kuitenkin pääsin töihinkin ja olo parani jonkin verran.

Kuitenkin koko päivän olo oli pöljä ja toistaitoinen. Palolla lounasta maksaessani huomasin ensin henkilökortin olevan pukukaapissa, onneksi työpari oli vieressä ja saattoi vilauttaa korttiaan, ja sitten rahat menivät ties minne piiloon, melkein lautasen allekin yksi. Onneksi ei ollut jonoa ja kassasetä on mukava.

lähdin kotiin aikaisemmin, olin luvannut käydä ostamassa kummipoikien joululahjat ja kävinkin sutjakkaasti hakemassa ne. Sitten sain päähäni hakea samalla poikien lahjat, mutta sepä olikin mutkikkaampi juttu. Kolme kirjakaupan jälkeen, joista toivelistalla ollut lahja oli tietysti keskimmäisessä, aloin olla aika hyytynyt. Lisätään tähän vielä kävely kotiin kirjaston kautta, niin saadaan hyvin väsynyt äitihenkilö.

Onneksi kotona pojat olivat parhaillaan imuroimassa yläkertaa ja sen hoidettuaan aloittivat Monopoli-pelin pienimmän toiveesta, joten olen saanut istuksia aivan rauhassa (selvittämässä lankakerää).

Nyt kellistyn petiin. Mies sanoi, että yöllä olin ainakin viisi-kuusi kertaa hypännyt istumaan sängyssä niin, että hänkin heräsi. Voinemme miettiä, mistä pojat ovat perineet unikävely- ja unissapuhumis-taipumuksensa.. Jep. Loppuun pieni fantasia-filmi-parodia.