Sunnuntai ja sunnuntai

Tulipa vain mieleen vanha mainos, Kari Suomalainen noin saneli joskus 80-luvulla Napakymppi-aikoinaan.

Eilinen meni reippaasti. Aamulla keskimmäinen lähti vartion kanssa Suomenlinnaan katsomaan, kuinka merellä tuulee.. No ei, kunhan käppäilivät ympäriinsä. Onneksi ei pahemmin satanut. Minä puolestani kirjoittelin asiantuntijaprofiiliani siihen saakka, kunnes tuo tuli partioimasta ja sitten lähdimme kummipojan luo viettämään hänen 4-vuotissynttäreitään.

Oli ihan mukavaa, kummipojan eno on myös entisiä partiokavereita ja heilläkin on kolme poikaa, joista kaksi vanhinta on samanikäiset meidän vanhimpien kanssa. Hassua. Meidän valitsemamme lahja (Lego roskisauto) oli tosi suosittu, kummipoika ja paras ystävänsä melkein tappelivat siitä.

Kuten Marjaanalle kommentoin, ilmeisesti olemme miehen kanssa molemmat aiak herkkiä, sillä meillä kummallakin meni ääni vierailun loppuvaiheessa. Kummipojan kotona yleensä on sellainen maakellarin haju, mutta nyt sitä ei tuntunut. Hiukan minua ihmetyttää, ettei ystäväni itse huomaa sitä, mutta toisaalta hänellä on jatkuva nuha... 

Kotimatkalla teimme kiepauksen appiukon kämpillä ja tyhjensin sieltä viimeisetkin tekstiilit kaapeista. Osa menee työkaverilleni ja osa meni jo Uffaan. Tänään mies kävi siellä ja vei viimeiset kalusteet Kivikkoon. Nyt pitää vielä mennä siivoamaan ennen ensi viikonloppua, sillä perjantaina pitää viedä avaimet pois.

Tänään sain viimeisetkin kirjoitettua ja palautin sen onnettoman profilointini jo. Ei siinä loppujen lopuksi mennytkään niin pahasti aikaa, kuin etukäteen pelkäsin. Sain jopa yhdeksän sivua mittaa kaikkineen, josta kuutisen sivua on itse asiaa. Aika hyvin mielestäni. Nyt se olisi ohitse sitten, jos vain tuo menee läpi (miksi ei menisi?) ja pian voin pyytää todistuksen opintojen suorittamisesta. Jännittävää.

Leivoin myös sitruunakakkua, jonka ohje oli viimeisessä Glorian ruoka & viini-lehdessä. Olipa se hyvää, kermavaahdon kera nautimme sen. Olin hieman epävarma paiston suhteen, joten se aavistuksen lässähti, mutta onpahan syy tehdä uudestaan. Limoncello sopi hyvin kakkuun ;)

Pesin pari koneellista pyykkiä ja silitin kuivat pois. Pyykinpesu ja vaatehuolto on homma, jonka ilomielin ulkoistaisin. 

Ensi viikosta tullee aika kiireinen. Kaikki muut päivät, paitsi maanantai, perjantai ja sunnuntai on jo ohjelmoitu. Väsyttää valmiiksi. Huomenna pitäisi olla säällinen keli, jos nyt vihdoin pääsisin pyörällä ja tiistaina pitää tunkea kissalle viimeiset pillerit kitaan.

Ainiin. Minun mielestäni Australian olisi pitänyt voittaa Euroviisut. Oli sen verran hyvä piisi.

Jep jep

Täällä ollaan. Huomaan, etten jaksa viikonloppuisin oikein päivitellä, mutta tuskin se haitannee.

Perjantaina esikoinen vietti yön partiokololla, aikeena oli valvoa 24h putkeen ja sen nuo ryökäleet tekivät. Lapsi tuli kotiin lauantaiaamuna klo 7. ja meni nukkumaan. Tänään puolestaan pienin oli makkaranpaistossa laavulla vaikka räntää tuli vaakasuorassa. Kyllä partio on hyvä harrastus :D

Muuten viikonloppu sujui sadetta pidellessä. Katsoin nuorempien poikien kanssa lauantaina 'Tähtisumua', joka on yksi ihanimmista leffoista, jonka tiedän ja sunnuntaina katsoimme pienimmän kanssa 'Hei me lennetään'-elokuvan, sillä aion kouluttaa tuonkin arvostamaan Leslie Nielseniä.

Tänään menin töihin puoleen päivään ja melkein myöhästyin, koska aloin katsoa (uutta) tv-sarjaa eilen ja jäin koukkuun. Ihan täysin.. ja sitä oli siis jatkettava aamulla. Ja kohta.

Työpäivä oli mukava ja meni rattoisasti. Soitin miehen hakemaan metrolta ja autossa mies kertoi, että isänsä on joutunut Hartmanniin sisäisen verenvuodon vuoksi. Tuskin selvinnee siitä. Se voi johtua esim lääkkeistä, joita hän saa 19:ää erilaista tai sitten ihan vain jostain muusta. Kukaan ei kai tiedä. Joka tapauksessa on suruisa olo ja syyllinen olo, sillä en aio mennä sairaalaan häntä katsomaan. En vain pysty. Kävin oman isäni luona kolme viikkoa joka päivä katsomassa häntä koomassa, mies puolestaan muistaa edelleen ihan hyvin äitinsä loppuajan kärsimykset ja meistä molemmista tuntuu, ettei kykene. Itkettää olla vajavainen ja itkettää vanhuksen vuoksi, joka on kokenut jo ihan riittävän kovan elämän.

Nyt menen sohvalle. Nähdään.

Yllätys

Tämä tiistai on käyttäytynyt hyvin. Suorastaan erinomaisesti. Todella kummallista.

Tänään olimme koko perheen voimin partiolippukunnan juhlassa. Pienin antoi sudenpentulupauksensa ja keskimmäinen seikkailija-lupauksen. En koskaan muista näitä uusia ikäkausia, sillä totuin vanhoihin aikoinaan. Joka tapauksessa kivaa oli ja partiopaitoja on ostettava jälleen.

Voin myös kertoa, että täytin ja tulostin yhden lomakkeen keskimmäistä varten... Minulla on jonkinasteinen lomakelukutaidottomuus, mutta nyt voisin syyttää ihan väsymystä. Vasta neljäs kerta meni oikein! Ensin kirjoitin keskimmäisen nimeksi oikean etunimen mutta pikkuveljen toiset nimet, toisella kertaa onnistuin väärinkirjoittamaan yhden nimistä mutta vieläkin viimeinen nimi oli pikkuveljen, kolmannella kerralla nimet olivat jo oikein mutta yhden kirjoitusvirheen kera. Ei olekaan hetkeen ollut lomakkeiden täyttäminen yhtä hauskaa. Nauroimme miehen kanssa vedet silmissä.

Huomenna on yläasteen vanhempainilta. Lapsen jatko-opinnoista olisi kyse. Joko se on noin iso?

Loppuun aion hävyttömästi laittaa Uuden-Seelannin lentoyhtiön mainosvideon, jo pelkästään Deanon takia :P