Meinasin osallistua tähän elokuun haasteeseen Kristiinan blogista, mutta aloin miettiä keitähän kaikkia sitä on tullut tavattuakaan ja kenestä olisi kuvakin tallessa. Näitähän on siis tasan yksi, kuvassa olen minä ystäväni ja Alexandra Pascalidoun kera kauan sitten Göteborgissa. Toki työn puolesta olen tavannut moniakin tunnettuja ihmisiä ja näistä voin sanoa, että Nikita Fouganthine (Juha Valjakkala) oli todella pelottava kun taas Volvo-Markkanen oli oikein mukava herra, samoin kuin Pedro Hietanen.
Taidan siis kertoa vain hassun pienen tarinan siitä, kun tapasin työn merkeissä erään suomalaisen näyttelijän eli Tarmo Ruubelin. Hän esitti aikoinaan elokuvassa Iskelmäprinssi 'paha poika' Ramia ja oli ah niin komea silloisen nuoren neidon mielestä. (Myöhemmin hän seurusteli hyvän ystäväni kämppiksen kanssa hetken, olin vähän kade.)
Mutta siis Tarmo tuli käymään työpaikallani ja lainasi läjän Avotakka-lehtiä televisiotöitään varten. Siinä niitä lainaillessani jutustelin niitä näitä ja tajusin, että hei tämähän on se ihana tyyppi ja sitten menikin ihan pasmat sekaisin. Muistaakseni sanoin hänelle, että hei olit siinä leffassa silloin ysärin alussa ja että kävin katsomassa sen pariinkin kertaan (*köh*). Hän punastui jostain syystä myös ja myönsi syyllisyytensä ja sanoin sitten hätäpäissäni, että elokuvassa esiintynyt Mart Sander oli kyllä todella hieno laulaja. (Voi Herra.)
No siis juu. Taisimme olla molemmat yhtä noloja tiskin molemmin puolin.
Youtubesta löytyy myös pätkä leffasta sekä traileri, jos kiinnostaa
Syksyn kuluessa olen käynyt musiikki- ja autoretkillä ystäväni Mareetan kanssa. Kävimme kesäkuussa katsomassa Jesus Christ Superstar-musikaalin jäähallilla, se oli siirtynyt pariin kertaan alkuperäisestä tammikuisesta aikataulustaan ensin koronarajoitusten vuoksi ja sen jälkeen Hartwall Areenaa koskevan Venäjä-boikotin seurauksena.
Jesus Christ Superstarissa pääosissa olivat Peter Jöback ja Ola Salo, molemmat ansioituneita rokkareita ja esitys olikin varsin rock.
Peter Jöback Jeesuksena
Ola Salo juudaksena kultaviitassaan. Liike näkyy kivasti asujen suikaleissa.
Autoretkemme ovat pääsääntöisesti suuntautuneet kirpputoreille Lohjan suuntaan. Erityisesti kirppislöytöjen helmiä on tullut vastaan Lohjan The Kirppis-nimisellä kirpputorilla, mutta jos on erityisiä lasiastioiden tarpeita, niin Riihimäellä oli varsin kattava valikoima suomalaista lasia tarjolla suht edullisesti (sattuneesta syystä).
Salon Design Hill-kahvilassa kaikki kakut ovat gluteenittomia ja ne ovat oikein hyviä
Marraskuun alussa kävimme tutustumassa Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskukseen ja sen läheisyydessä sijaitsevaan SPRn Konttiin, molemmat ihan hyviä paikkoja myös. Nihtisillan Kieriksen pihalla katselin vastapäiviä toimistotaloja ja sanoin Mareetalle, että äitini työpaikka oli niissä joskus 70-80-luvun vaihteessa. Olin siis käynyt paikalla 1977 ekaluokkalaisena, mutta jostain aivojen syövereistä nousi mielikuva talojen ulkomuodosta ja tarkistin asian vielä Google Mapsista.
Samalla reissulla kävimme kävelyllä Seurasaaressa ja sen jälkeen lämmittelemässä Tarvaspäässä eli Gallen-Kallela museossa kahvitauolla ja sitten jälkeen katsoimme museon läpi. En ollutkaan aiemmin käynyt siellä, joten oli kiva uusi tuttavuus tämäkin.
'Kun sydäntä särkee, mure muodon muuttaa'
Elokuussa oli livemusiikkitapahtuma Tammisaaressa, jossa myös kävin Mareetan kanssa. Pääesiintyjänä oli Tomas Ledin, joka lienee tuttu ikäisilleni, ja hänen lämmittelijänään esiintyi Ruotsin tämän vuoden Euroviisuesiintyjä Cornelia Jacobs, joka oli kiva uusi tuttavuus.
Cornelia
Tomas, ei uskoisi hänenkin olevan jo 70v
Cornelian keikka Tammisaaressa, ei minun ottama video
Ovat nämä kuun loppupäivät. Eilen oli äidin kuolinpäivä (3 v sitten tapahtui se) ja tänään Sysikki-kissan muistopäivä, siitäkin on jo 2 vuotta.
Unohdin kertoa aiemmin, että maanantaina kun olimme rantatutuneet sain keskimmäiseltä veljeltäni viestin. Siinä luki "Oletko jo hankkinut Sakarin (sedän) hautajaiskukat?". Verenpaineet nousi välittömästi jonnekin taivaisiin, koska tästähän ei oltu sovittu yhtään mitään. Vastasin sitten, että "En ole enkä millään ehdi sitä hoitamaan, on kiire viikko." Vähän ajan päästä tuli viesti "Onko 100 hyvä? Voin hoitaa", samalta veljeltä. Huuh.
Keskimmäinen aloitti tänään kirjoitukset kemialla, toivottavasti menee hyvin niin ei tarttis ensi keväänä uusia. Hän leipoi itselleen evääksi patonkia eilen illalla, hyvää siitä tuli :)
Kaksi vuotta sitten oli se Pääsiäissunnuntai, kun äiti ei tullutkaan meille syömään. Olin tehnyt elämäni ensimmäisen semifreddon, en tiedä vielä jääkö se ehkä myös viimeiseksi.
Vuosi sitten oli Sysi Nokisuu Kat-Tiaisen viimeinen ilta kotona.
Kävimme eilen pienimmän ja miehen kera katsomassa The Greatest Showmanin, joka oli ihan ookoo. Kuvaus ja puvustus olivat upeat, samoin tanssikohtaukset. Pidin sekä Hugh Jackmanista että Michelle Williamsista, mutta itse tarina jäi ohueksi pintakiilloksi tai periamerikkalaiseksi 'ryysyistä rikkauksiin'-tarinaksi vaikka Barnumista olisi saanut enemmänkin irti. Eniten ihmetytti se, että mielestäni tarina käsitti useamman vuoden Barnumin perheen elämästä, mutta tyttäret eivät vanhentuneet ollenkaan.
Iltapuolen katselin tv-sarjaa Mad men, jossa olen jo viidennessä kaudessa, ja neuloin Suen lapasia. Kyllä ne kohta valmistuvat.
Tänään olen pessyt pyykkiä ja lähinnä ollut. Kävimme viemässä poikien pieneksijääneitä vaatteita työkaverilleni, joka saa niitä jaettua eteenpäin. Sanoin, että olen vain sullonut kamat kasseihin ja heittäkööt loput/risat pois.
Pienimmällä on ensi viikolla luistelua, nekin on nyt tarkistettu ja kaivettu myös paksumpi talvitakki esille. Esikoinen lähti taas takaisin Santikseen komentamaan alokkaita.
Täytyy vielä mainita, että katsellessani elokuvaa muistelin samalla erästä seikkailua. Ollessani vielä alle kouluikäinen, menimme veljeni Kimmon kanssa Kisahallin kentällä olevaan sirkukseen norsuteltan kautta pummilla. Vieläkin muistan elefantinlannan hajun :)
Vappu nimittäin. Nyt ollaan jo lauantai-illassa. Tänä aamuna tuntui aivan sunnuntailta, koska perjantaina koko porukka oli kotona toisin kuin minun tavanomaisina perjantainani.
Torstaina eli vappuaattona kävimme työpaikalla katsomassa erään Prinsessa Ruusus-näytelmän, jossa kaikki esiintyjät olivat jonkinasteisesti kehitysvammaisia. He olivat upeita, suoriutuivat hommasta hienosti ja lopuksi olivat niin hurjan ylpeitä saadessaan kukat. Lisäksi yleisö osallistui varsin mukavasti, koska siellä oli paljon samanlaisia ihmisiä. Minun oli vaikea olla, ei siksi etten pitäisi kehitysvammaisia ihmisiä yhtälailla oikeutettuina elämään kuin muitakin, vaan siksi, että se rakkauden määrä sai minut itkemään aivan hillittömästi. Jopa nyt sitä muistellessani alkaa taas silmänurkka kostua (tai suorastaan valua). Onneksi sain itkuni naamioitua flunssaksi, vaikka taisi kolleega silti arvata. Ei se haittaa. Nykyään itken usein rakkauden määrää tällaisissa kokoontumisissa, aiemmin en edes kiinnittänyt huomiota. Joskus tuntuu vain, että on liian herkillä.
Torstaina minua itketti myös se seinäjokinen tyttö, joka tappoi luokkakaverinsa. Tuli aivan liikaa mieleeni se ysiluokan aamu, kun keskusradiossa rehtori ilmoitti rinnakkaisluokkalaisen tytön kuolleen junaonnettomuudessa. Hän oli ollut jo täysi-ikäisen poikakaverinsa kanssa ajelulla ja olivat saaneet jonkun kuningasidean ajaa Tapanilassa kävelysillan kautta radan ylitse. kaiken huipuksi oli pitänyt tehdä U-käännös keskellä siltää, jolloin auto tippui raiteille. Olivat lähteneet siitä ajamaan asemaa kohti raiteita pitkin ja sitten.. niin. Juna tuli vastaan. Vaikka se tyttö kuuluikin yhteen kiusaajaporukkaan, en silti olisi halunnut hänen kuolevan. Siihen aikaan ei tällaisia asioita käsitelty mitenkään koulussa, ei meille kukaan mitään kriisiapuja tarjonnut. Aikuisena puhuin siitä erään Rosen-terapistin kanssa ja se auttoi kyllä.
Mutta iloisempiin asioihin eli Vappuun. Onneksi meille ei ollut kukaan tunkemassa, olin nimittäin aivan poikki. Ostin kotimatkalla kaksi foliopalloa ja kotona nautimme simaa donitsien kera. Munkit oli syöty jo aikaisemmin. Illalla katselin vielä pienimmän kanssa Madagascarin pingviinit toiseen kertaan, yritimme bongata lisää nimi-vitsejä ("Nicholas, gace them", "Helen, hunt them down", "Hugh, Jack, man the stations")
Mistähän saisi ihan elävän minionin?
Kalaonnea
Kerrankin muistimme laittaa siman ajoissa
Eilen ompelin itselleni jakun hautajaisia varten, sain sen melkein valmiiksi. Enää puuttuu alavarojen kiinnittäminen. Ommellessani kuuntelin vihdoinkin loppuun richardin lukeman uuden version Hamletista, se olikin varsin mainio. Piti raivata kämppää, mutta jotenkin emme jaksaneet. Söimme pitkästä aikaa kotitekoista pitsaa, joka olikin niin hyvää, että loppuillan istuin vatsani vieressä..
Jakku. Laitan kuvan koko ensemblestä, jahka valmistuu.
Pienin väitti iskeneensä sormiinsa vasaralla :)
Tänään sitten olenkin kirjoittanut nelisen sivua PR-analyysiä Fennovoiman mainosläpykästä. Alkuun ei meinannut irrota mitään, mutta sitten sain puppulausegeneraattorin käyntiin. Kyllä se tästä.. Maanantai-iltana olisi palautusaika. Hyvin ehtii..
Tämän päivän iloisiin uutisiin luen Englannin pikkuprinsessan syntymän. Sen vastapainoksi tosin on ilmoitettu kirjailija Ruth Rendellin sekä balettitanssija Maya Plisetskajan kuolemasta. Tasapaino säilyy.
