Hyvää alkanutta

Nythän ollaan jo vuoden pisimmän maanantain eli tammikuun puolivälissä. Kylläpä on aika vilahtanut taas. Syytän siitä Influenssa A-virusta, joka meille pysähtyi vaikka olimme piikitettyjäkin.

 

Vuoden vaihteessa keskimmäinen oli ollut ystäviensä järjestämissä uuden vuoden kemuissa ja sen jälkeen iski tauti kuumeineen ja muine kavereineen. Lapsi lähti Loppiaisen kotionsa Jyväskylään avovaimon kera ja minä menin keskiviikkona töihin, kuten oli työnantajan kanssa sovittu ennen lomia. Keskiviikkona töistä tultuani mittasin huvikseni lämmön ja sepä olikin melkein 39ssä asteessa. Loppuviikon lojuin sohvalla ja sängyllä sairastamassa, esikoinen omissaan ja perjantain jälkeen myös mies liittyi seuraan. Nyt tauti alkaa olla voitettu, yskää ja nuhaa on vielä jonkin verran ja aloitin työtkin jo maanantaina (mikä ei ehkä ollut ihan järkevää näin jälkikäteen ajateltuna). 

Ehdin ennen tautia käydä elokuvissa nuorimmaisen kanssa katsomassa Sisu2:n ja olipas se varsinainen splatter eli verta ja suolenpätkiä. Hyvä se oli, minusta parempi kuin ensimmäinen vaikka sekin oli ihan ookoo leffa. 

Neuloin nuorimmaiselle pyynnöstä sormikkaat, olivat mieleiset. Ompelin myös uuteen journaaliini irtokannet.

Muuten olen tuijotellut töllöstä varmaan kaiken mahdollisen kohta. Areenasta olen syksyn mittaan katsonut ruotsalaisen Husdrömmar-sarjan (Unelmatalo) melkein yhdeksän kautta, enempää ei ollut tarjolla harmi kyllä. Samoin katsoin Kirjakauppiaan tutkimukset heti sen tultua ulos sekä Professori T:n uuden kauden. HBOlta aloin katsoa The Pitt-sairaalasarjaa, joka onneksi jatkuu nyt kakkoskaudella. 

Sairastaessa lukin muutaman kirjan, harmi kyllä oli aika huonoja osumia tällä kertaa. Sophie Kinsellan Salaisuuksia ilmassa oli ihan hirveää tuubaa. Yleensä olen tykännyt hänen muista kuin Shopaholic-kirjoistaan, mutta aina ei voi onnistua. Kristin Hannahin Tuulen ja tomun maa puolestaan oli saippuaoopperaversio Vihan hedelmistä, aivan hirveä kopio hienosta teoksesta. Siitä muistui mieleeni Tuulen viemää ja sen ranskalaiskopio Sininen polkupyörä, voi hyvänen aika.

Kohta näköjään pääsee töistäkin, ihanaa. Loppuun vielä uusi Bruno Mars. 

Väsynyttä menoa

Olen ollut väsynyt tänään ja töissä oli hiljaista. Sain vihdoin viedä työterveyteen takaisin puhalluskokeeni, neljä viikkoa meni yllättävän nopeasti. Talo oli kiinni, joten ei mikään ihme, taisi olla viitisen asiakasta koko päivänä. Onneksi olin sopinut mahtavan hyvää seuraa lounastreffeille eli tapasin Marjaanan livenä! Oli todella mukavaa, kiitos seurasta Marjaana :)

Nyt illalla kävimme perheen kera (miinus esikoinen) ruokakaupoilla. Onneksi selvisimme suht nopeasti, sillä kävimme tukussa ja Liiterissä ja molemmissa pahin ruuhka oli jo ohitse. Ikävä puoli on se, että palelen tukussa aina kuin pieni eläin, kesähelteilläkin minun on pukeuduttava vähintään takkiin ja pitkiin housuihin. Tultuamme kotiin mies laittoi huomisen ruoan uuniin ja kohta saan peitellä pienimmän petiinsä.  Jos vain jaksan pitää hetken silmiäni auki, voisin katsoa eilen väliin jättämäni Bansheen jakson loppuun.