Lyhyestä virsi kaunis; Pienin tuli koulusta iloisena kuin pieni eläin, koska keskimmäisen kaveri tuli meille kylään ja hän luuli saavansa olla isompien kanssa. Väärä luulo. Tuloksena itkua ja hammastenkiristystä. Josta johtuen minulta irtosi hampaasta kruunu. Siitä takimmaisesta, yksi kaikkein kivuliammista ylipäänsä. Soitin hammaslääkäriin, sain peruutusajan vajaan tunnin päähän. Revin vaatteet niskaan ja lähdin, sanoin lapsille että jossain on ruokaa. Hammaslääkärissä tajusin jättäneeni sen kruunun kotiin... uusi aika huomisillalle. Ravatessani metrolta kotiin pohje kramppasi niin, että melkein itkin (ja itkinkin jossain vaiheessa linkatessani himaan).
Niin, että puhutaanko tiistaista? Ei. Ei puhuta. Se on syvältä ja poikittain.
Menen tästä tunkemaan tippoja silmiini. Ja sitten aion katsoa hetken Ichabod Cranea. Sentään jotain iloa tässäkin päivässä (aamulla katsoin neljä jaksoa Sleepy Hollow'ta).
