Minä nimittäin. Vietin perjantaina oikein kuunollisen Hobitti-maratonin ja katsoin kaikki kolme pidennettyä versiota. Meni noin niinkuin aika monta tuntia. Viikonloppuna ja tänään olen katsellut viimeisen levyn extroja enkä ole vieläkään aivan lopussa.
Tänään sentään kävin pienimmän kanssa hammastarkastuksessa, jossa todettiin että tuo ehkä saa raudat kevätpuolella. Yläleuka on kapea. Ja katsoin Sillan kolmannen kauden loppuun, arvasin jo muutama jakso sitten lopun ;)
Mutta siis... olen edelleen Keski-Maassa, mitä nyt huomenna menen Jorviin tikkienpoistoon. Niin että nähdään taas joskus. Kauheat vieroitusoireet. Niisk.
Mies yritti ilahduttaa minua ja kävi töistä tullessaan Anttilassa ostamassa Hobitin pidennetyn version blueray-levyt. Soitti vielä, että onhan se oikea ja sanoin että on. Mies tuli kotiin ja antoi minulle paketin. Joo.. Onhan siinä toki ihan oikeat levyt ja se on ee, mutta kun.. Se on sellainen paketti, jossa on kaikki kolme elokuvaa ja niiden liitännäiset ja kun meillä on jo kaksi aiempaa elokuvaa ee-versioina, niin.. kaunis ajatus, mutta hiukan pieleen meni :D
Pitää käydä huomenna vaihtamassa. Ajattelin muutenkin uskaltautua jopa kirjastoon asti huomenna, tosin samalla reissulla ja autolla. En ehkä ihan vielä uskalla lähteä yksikseni Itikseen asti, kun välillä vieläkin tuppaa huippaamaan.
Keskimmäisen kummipariskunta kävi eilen hakemassa yhden joulukalenterin meiltä ja juttelimme toki myös tästä leikkauksesta. heidän parikymppisellä tyttärellään on nimittäin jo nyt aika mahtava varustus ja harkitsee samaa.
Eilen illalla tuo ihana mies katseli, kun pesin hampaitani ja totesi, että näytän hyvältä nyt. Ilahduin tietysti ja vastasin, että vihdoinkin näytän siltä, miltä on aina tuntunut sisältä.
Loppuun pari päivää vaivannut korvamato, en tiedä mistä sen poimin.
Käväisin aamusella bussikyydillä Espoon perukoilla eli Jorvissa ns. pre-op-käynnillä. Muuten meni kivasti, mutta meni hiukan aikaa hukkaan oman hölmöilyni takia (unohdin ilmoittautua, koska ohjekirje meni piilon viereen) ja siten koko vierailussa kesti vähän odotettua kauemmin. Kysyin hoitajalta, paljonko hän arvelee otettavaksi ja hän sanoi, että vähintään puoli kiloa per rinta. Minusta tulee PIENI. Ihanaaaa!!
Mutta nyt on asiat hoidettu, verikokeet otettuna ja tukisukat valmiina keskiviikkoaamuun. Taksin aion vielä huomenna tilata valmiiksi, sillä julkisilla matka kestää puolitoista tuntia ellei pitempäänkin enkä halua syyllistyä kanssamatkustajien murhaan.
Töihin pääsin tasan tunnissa, mikä suuresti huvitti minua ja työparia :) Tosin kolmella eri kulkuvälineellä, mutta ehdinpä käydä kaupassa hakemassa lounaankin tuossa ajassa.
Työt sujuivat jotenkin, asiakkaat olivat oikein mukavia ja sain jopa suklaata. Illalla mies tuli pienimmän kera hakemaan, kun olivat jousiammuntaradalla.
Hiukan harmittaa se, että olin ajatellut katsovani Hobitti-maratonin jo tällä viikolla, mutta viimeisen osan ee-versio tuleekin Suomen kauppoihin vasta 23s päivä. En oikein tiedä, miten nyt tästä selviän. Sentään viikko kestettävä vielä. Voi nyyh.
Täytyy sanoa, että nyt alkaa olla mehut aika vähissä. Huomisesta kunhan selviän ja keskiviikkona Jorviin, niin jo helpottaa.
Perjantaina kävin kaupungilla, ensin palauttelin tenttikirjat omiin paikkoihinsa (Työväenliikkeen kirjastoon ja Kansalliskirjastoon) ja sitten kävin leffassa kaverin kanssa. Keski-Maassa poikkesimme jälleen. Oivoi. Niin.. edelleen pidän elokuvasta. Olen luvannut mennä pienimmän kanssa vielä ensikuun alussa, kun hän täyttää yhdeksän, mutta eiköhän se riitä jo sitten. Toivottavasti.
Lauantaina neuloin koko päivän kummipojan villatakkia ja sainkin sen melkein valmiiksi. Katselin samalla Ylen Areenasta 'True detective'-sarjaa, josta olin lukenut kovasti kehuja ja täytyy myöntää, että olihan se hyvä. Ihan erilainen kuin odotin ja epäamerikkalainen. Pidän Matthew McConaugheystä, hän on hyvä näyttelijä nykyään.. Nuorempana en oikein tiennyt ja hänen roolinsa olivat usein vähän outoja. 'Mud' on vielä katsomatta, vaikka sen jo kesällä ostinkin. Harmitti kun en nähnyt sitä teatterissa, silloin kun se meni niissä. McC oli hyvä myös 'Dallas buyers club'issa, saihan hän siitä oscarinkin.
Tänään jatkoin villatakin kimpussa, nyt se on vielä viimeisteltävä loppuun eli ommeltava napit ja tarkistettava langanpätkät yms ja prässättävä, mutta sitten se olisi valmis.
Katselin yhden luentovideon ja etsin muutama artikkelit, viikon päästä maanantaina on palautettava yksi kirjoitelma. Saa nähdä kuinka sen kanssa käy.. Noh, ainakin (oletettavasti) pääsen kurssista lävitse, koska olen muista saanut kakkosen kummastakin.
Saimme kutsun vanhimman veljeni vanhimman tyttären pojan (eli meidän poikien pikkuserkun pojan) rippijuhliin. Ovat Ähtärissä.. emme taida lähteä sinne asti. Niin mukavaa kuin olisikin nähdä kaikkia siellä pitkästä aikaa niin ei vain onnistu. Syitä on monta ja kaikki oikeasti aika huonoja, mutta... jos juttu olisi kesällä viikonloppuna, niin ei olisi varmaan mitään ongelmaa mutta nyt. Nou kän duu.
Ainiin, se kuva josta mainitsin Paimenelle.. Erään tuttavan FB-sivulta, oletettavasti hänen työpaikaltaan.
Ja vielä päivän video. Tällainen osui silmään/korvaan YTn ehdotuksista.
Joo. Piti itse asiassa kirjoittaa jo eilen yhdestä tutusta, jonka tapasin kadulla mennessäni torstai-aamuna töihin päin, mutta koska se asia ei nyt oikeastaan enää ole niin kovin kummoinen niin antaapi olla. Tuttu on siis kirjastotuttu, ex-työkaveri ja olimme vain samaa mieltä Keskustakirjastosta ja nykyisestä kirjaston hallinnosta. Mutta se siitä.
Tänään oli siis viimeinen työpäivä ennen ensi vuotta, joten olen melkein pari viikkoa vapaalla. Voin sanoa, että kyllä tätä on odotettu. Ihan oikeasti.
Kävin ystävättären kanssa Keski-Maassa. Ennen leffaa ystävä istui kahvilassa kyyneleet valuen, kun tulin vessasta ja sanoi, että kaikki on hyvin. Että sitä hän itse asiassa itkee, että kaikki on hyvin. Hänen isänsä kuoli kesällä ja koska pystyin jotensakin samaistumaan tunteeseen 'kaikki on hyvin' nyt tässä hetkessä (koska ymmärrän niin hyvin hänen ajatuksiaan) niin minäkin liikutuin. Mutta ei siitä sen enempää, se nyt vain on elämää. Nykyään liikutun ihan missä vain suht helposti, elämässäni oli pitkän pitkä aika kun en itkenyt juuri ollenkaan. Missään.
Nyt katsellessani elokuvaa toistamiseen samanhenkisen ihmisen kanssa liikutuin ihan uusista asioista, kuin ensi kerralla. Näin kävi myös ekan Hobitin kanssa, siinä olen itkenyt varmasti joka kohdassa kun lasketaan kaikki 11 (vai 12) katsomiskertaa yhteen. Saa nähdä käykö tässä samoin.
Tänään en kyllä enää jaksa katsoa opiskeluhommia, mutta huomenna varmaan siinä karjuessani kitapurjeet levällään jälkeläisille voisin edistää niitä taas hiukan.
Nähdään. Joe Cockerin muistoksi allaoleva piisi.
AINIIN.. appiukko on nyt sitten loppusijoituspaikassa. Tässä parin kuukauden aikana hänen muistinsa on huonontunut aivan järkyttävän nopeasti ja tänään, kun mies kävi katsomassa isäänsä ei tämä muistanut ollenkaan. Luuli isäkseen ja kertoili olevansa näyttelijä (?). Nyt voimme vain toivoa, että hänen loppuaikansa täällä ei ole pitkä.
Ihan ajattelin päivitellä. Viikko on vilahtanut ihan supernopeasti ja tekemistä on riittänyt.
Tiistaina olin kotona kahden nuoremman pojan kanssa, pienin oli vihdoin kuumeeton ja keskimmäistä huimasi. Omakaan olo ei ollut ihan paras, joten vietin päivän lukien tenttiin ja taisinpa kirjoittaa joulukortit valmiiksi.
Keskiviikkona oli THE päivä. Kävimme Keski-Maassa koko perhe ja täytyy sanoa, että me jotka olimme lukeneet kirjan, saimme huomattavasti enemmän irti leffasta, kuin mies.. Viiden armeijan taistelu oli hieno, Jackson on todella parhaimmillaan action-ohjaajana, MUTTA ilman Martinin esittämää Bilboa ja Richardin Thorinia leffa ei olisi yhtä hyvä. Martin varsinkin.. aivan uskomaton. Melkein toivoisin hänen saavan Oscarin suorituksestaan, oikeasti.
Ke-aamuna ennen töitä käväisin vampyyrien luona.. siis työterkassa. Sain viimein lähetteen siihen kauan haluamaani kilpparikokeeseen enkä nyt oikein tiedä, mitä sanoisin tuloksista. Ne kun ovat kuulemma alarajoilla.. en ilmeisesti tarvitse lääkitystä ja hemppakin oli 139, joten anemiasta eiole kyse. Silti edelleen oirelistasta osuu enempi kuin puolet meikäläiseen.
Eilen torstaina tapasin ensin meillä töissä lukioaikaisen luokkatoverin. Meillä oli yhtä paljon puhuttavaa nyt kuin silloinkin.. eli eipä juuri mitään. Vaihdoimme pari sanaa, hän oli lähdössä ja minä menossa jonnekin talon sisällä. Metrossa kotimatkalla näin siskoni, ehdimme vaihtaa kuulumisia yhden pysäkinvälin ajan :D
Tentti oli.. meinasin saada sätkyn, kun tentin oli saanut aloittaa jo neljältä enkä tennyt sitä, joten ennen viittä avatessani tenttikansion ajattelin, että olen myöhästynyt koko jutusta. Onneksi asia ei ollut niin, vaan ope oli reissunsa takia avannut kansion jo aiemmin, ettei vain unohda eri aikavyöhykkeellä. No.. kirjoitin vajaat pari tuntia ja mielestäni ihan riittävästi (suht helpot kysymykset oli). Tosin nyt mietin, että jos ne olivat helpot niin pääsenkö läpi ollenkaan. Uaah. Loppuillan väänsin pienimmän kanssa joulukortteja ja saimmekin kaikki kotimaan kortit valmiiksi. Tosin viimeiset laitoin yksinäni ja puoliltaöin ne olivat punaisissa kuorissa.
Tänään vein joulukortit postiin ja kävin jouluounaalla töipaikalla, oli kivaa ja sain aivan mahtavan upean kortin työkaverin/ystävän tyttäreltä. Uijui.
Kävin kotimatkalla vanhassa työpaikassa hakemassa varauksia ja juttelemassa Lontoon-reissukaverin kanssa. Tultuani kotiin tein ulkomaille menevät joulukortit valmiiksi, rustasin ruotsinkielisen kirjeen appiukon 'ruotsinveljille' (=sotalapsiperheen pojille) ja vasta sitten pääsin koneelle. Aaargh.. The Cruciblen digitaalitallenne näytetään maaliskuussa leffateatterissa ja sain varattua siihen 10 lippua lievien (blondi)ongelmien jälkeen. *köh*
Niin ja mies sai puhelun Marian sairaalasta. Appiukon muisti on huonontunut nyt niin, että hänet oli viime viikonloppuna löydetty ulkoa harhailemasta. Hän etsi vanhempiaan.. vielä viime viikolla hän soitteli, kun ei saanut miehen 80-luvun alussa kuollutta äitiä kiinni. Mutta nyt hän on siis hoidossa ja miestä informoitiin, että hän on tästäedes Laaksossa. Kai meille jossain vaiheessa kerrotaan lisää.. Appiukon asuntokin pitänee tyhjentää varmaan suht lähiaikoina.
Huomenna on opiskelujen lähipäivä. Paljon mieluummin olisin kotona tekemässä jotain järkevää (neulomassa joululahjoja), mutta ei auta.
Mutta nyt menen lukemana nuorimmalla Harry Potterin viimeistä osaa. Alla ystävän serkun bändi :)
Menee niin hermo yhden keskustelupalstan jeesustelijan kanssa, ettei ole todellista. Kyse on siis ns. Raamattu-uskovaisesta ihmisestä ja asia liittyi tähän uutiseen. Minun mielestäni asiassa ei ole minkäänlaista ongelmaa, mutta tämän ihmisen mielestä tämä kuvastaa 'kaikki mulle heti tänne nyt'-aikaamme. *ggrrrr* Ja nyt en sano siitä enää enempää.*
Töissä oli suht rauhallista, työkaveri oli edelleen poissa ja puolikas onneksi töissä. Ehdin tehdä puolitoista osiota tiedonhakutehtävää. Töiden jälkeen kävin hakemassa Hobitin liput ja joulukorttitarvikkeita. Nyt sitten vain hommiin.. uuhuu.
Ääni on karannut ja aivastuttaa, lisäksi palelen kuin pieni eläin. Kai se tästä tauti iskee minuunkin. En juuri nyt olisi ehkä kaivannut (mieluummin ensi viikolla), mutta minkäs teet.
Nyt kaivaudun vällyihin.
CU .. eiku HY.
*Sanon sittenkin. Vastasin hänelle näin:
(Kyse on) ihmisarvoisesta elämästä. Jos haluaa saada lapsia
tai ei halua, ei se kuulu kenellekään muulle kuin sille ihmiselle ja
hänen mahdolliselle kumppanilleen, oli mitkä värkit tahansa. Ihan sama
kuin seksuaalisuuden kanssa.
Taas on maanantai. Eikä niitä olekaan enää kovin monta jäljellä tälle vuodelle. Itse asiassa tosi vähän, ehkä viisi jos oikein laskin. Jännittävää?
Joka tapauksessa viikonloppu meni. Lauantai-aamuna varasin liput Hobitin viimeiseen osaan. Vain tunnin odottamisen jälkeen.. huhhuh. Finnkinon sivut olivat aivan juntturassa. Loppupäivän menetin hermoni opiskeluhommien kanssa, olin jo aivan valmis lyömään hanskat tiskiin koko jutun kunnes sunnuntaina vihdoin tajusin jotain ja saatan jopa saada homman toimimaan. Ei kivaa. Melkein itkin.
Sunnuntaina sain ommeltua itselleni uuden työkassin. En tosin tiedä, olenko ihan tyytyväinen, mutta onpa ainakin hätävara. Käsilaukku on vähän turhan pieni välillä, aloin jo kyllästyä lukemaan ficcejä luurista metrossa.
Tänään kävin uimassa, vaikka oli aika tuskaa. Pääsin lopulta kuitenkin kilsan, mutta tiukkaa teki. Töissä työkaveri on sairas, lähti parin tunnin jälkeen kotiin. Siis hän, joka ei sairasta koskaan. Nyt minusta tuntuu, että olisi kuume nousemassa, mutta ehkä ei. Yleensä menee alilämmön puolelle, kun tuntuu tältä. Kaikkia jäseniä särkee.
Nyt lähden petiin. Nähdään taas. Tämä piisi on soinut päässä koko päivän, olkaa hyvät.
Kuten ehkä olette huomanneet (monikko, huom) olen läntännyt Hobitti-trilogian viimeisen osan laskurin tuohon sivuun. Se on julman kokoinen, mutta minkäs teet. En aio nimittäin ostaa moista vekotinta ja tuo oli suht ainoa versio, joka suostui toimimaan tässä bloggerin pohjassa. Joka tapauksessa kohta (muutaman viikon päästä) saa ruveta varaamaan lippuja.. IIH!
Oli olevinaan kaikenlaista asiaa kerrottavana, mutta nyt en tiedä muistanko ensimmäistäkään. Ensinnäkin oli metka aamu, kun tennarit jalassa liukastelin töihin. Täällä koti-periferiassa kun lunta ei ollut juurikaan vielä tullut, mutta Kalliossa sitä sitten olikin. Onneksi lumen alla oleva katu oli melko kuiva, joten en onnistunut kaatumaan (toisin kuin virastopomo, jota käskin heti tekemään ilmoituksen läheltäpiti-tilanteesta).
Töissä oli melko rattoisaa ja aika vilahti mm. kehityskeskutelussa lähipomon kanssa ja sen jälkeen lähdin Kirjamessuille vilkaisemaan sitäkin tarjontaa.
Kirjamessuilla oli aika rauhallista ja sain ihan rauhassa katsella monella osastolla kirjoja. Nyt on kuvattuna erilaisia opuksia sekä joulupukkia varten että itselle muistiin kirjastosta etsittäväksi. Yhden kirjan ostin ja tapasin kolme entistä työkaveria ja yhden kolleegan naapurivirastosta. Sen jälkeen menin ruokamessujen puolelle ja ostin ihania goudajuustoja englantilaissyntyiseltä nuorelta mieheltä, joka puhui suomea melko hyvin. (Ilmeisesti olen aiemmilla messuilla asioinut hänen isänsä kanssa, joka on varsinainen supliikkimies ;) )
Mitäs vielä.. Olen koko illan ihmetellyt sitä, että tänään moneen otteeseen olen saanut iloisesti jonkun kanssakulkijan mukaan jutteluun. Aamulla metrossa oli lipuntarkastus ja koska olen osunut viime aikoina todella moneen tarkastukseen, utelin onko joku kampanja menossa ja vastapäätä istuva nuori nainen yhtyi ihmettelyyn. (Ei kuulemma ole, ihan normimenoa.) Ratikassa juttelin vanhan rouvan kanssa kirjamessuista ja lähiAlepassa eräs kanssajonottaja alkoi jutella minun ja mieheni kera kassalla. Ihan kummallista. Mies totesi, että sen täytyy johtua säätilasta. Niin se varmaan on, kaikki ovat helpottuneita lumentulosta. Ei tarvitse pelätä helteitä enää.
Ah niin.. huomenna menen entisen työpaikkani (monitoimitalon) 30-vuotiskemuihin. En tiedä, milloin tulen sieltä ja miten. :P
Nyt olis sitten kuvia piparitalosta. Se todellakin joutui joulumyrskyn uhriksi ja lisäksi hurja lumipallo rysähti katolle vierien siitä alas ja aiheuttaen jonkinlaista romahtamista mennessään. Lisäksi talon toisella nurkalla vaanii jättiläiskissa ja toisella puolen päätön siallaratsastaja. Onneksi talonväki on varautunut ja pihasta löytyy parikin halkopinoa.
Pieni lisätiedoite: huomenna en usko päivittäväni. Menen illalla jälleen Smaugin luolaan kääpiöiden kanssa. Hrhm.. voisin toki jäädä sinne jonkun kääpiön orjaksi pikku apulaiseksi.
Osoittaakseni olevani vanha käpy laitan illan piisiksi erään tv-sarjan tunnarin. Silloin pikkulikkana pidin kovasti tästä sarjasta.
Eilen en pystynyt päivittämään, enkä halunnutkaan. Elokuva oli liian pinnassa ja tuntuu, että olen vieläkin jollain tasolla Keski-Maassa. Eräs tuttu sanoikin, että enhän ole sieltä koskaan lähtenytkään ja siltä tuntuu.
Elokuva oli hyvä, vaikka minusta liikaa toimintaa ja taistelua (aivan samoin kuin Tarun leffaversioiden kanssa). Pidin Tauriel-haltiasta, Bard oli hyvä mutta Thranduil oli mielestäni jotenkin ohut (tai litteä, kuten kirjallisuudessa sanotaan hahmoista). Smaug oli hyvä, muistutti jotenkin Dragonheartin Dracoa ja Benedictin ääni oli erittäin ilkeä. Kääpiöitä näytettiin liian vähän ja Bilbo (tai Martin siis) oli hieno. Martin on ihan uskomaton näyttelijä, sitä ei ehkä tajua Sherlockin perusteella mutta olihan hän erinomainen myös Adansin Linnunradassa. Joka tapauksessa tykkäsin kovasti ja aion mennä ensi viikolla uudestaan. hmm..
Nyt on vuorossa kuumeinen korttiaskartelu. Miten niin jäi viime tippaan? Uaah. Lupaan laittaa kuvan huomenna, kun kaikki 50 korttia on valmiina :P Ja tiedän, että Millie on lauleskellut tätä lauluaan aiemminkin tässä blogissa, mutta nyt vain tuntui tältä. *rallattelee*
Selvisin tentistä hengissä, ehkä osasin jopa jotain vastata oikeinkin. Olin nimittäin jokseenkin varma ainakin yhdestä suomalaiselle kirjallisuudelle tyypillisestä asiasta eli kansankuvauksen traditiosta ja sitäpä sitten kysyttiinkin. Voisin siis olettaa pääseväni läpi ainakin. Toivottavasti. Seuraava tentti (oli se sitten uusinta tai joku muu) on joka tapauksessa vasta ensi vuonna.
Illan olen viettänyt katsomalla kuvia Hobitti-elokuvan kakkososan Berliinin ensi-illan livestreamauksesta. Sillä lopputuloksella, että aivotoiminta on vegetatiivisen puoelella johtuen eräiden henkilöiden ihan liian hotista habituksesta. Uhhuh..
Esikoisen TET-harjoittelu Eläintieteellisessä keskusmuseossa alkoi ja hän tykkää siitä tosi paljon. Miten mä arvasin? :D Ja pienin vaihtaa luokkaa, vaikutti itse tosi innostuneelta uudesta luokasta. Toivon, että koulu alkaisi nyt sujua mukavemmin. Uusi ope on jämäkkä, mutta reilu.
Huomenna pitäisi ilmeisesti aloitella joulukorttipajan käynnistelyä. Kiinnostaa ihan kympillä.
Sitä odotellessa ehtii sanoa pari sanaa jälleen joistain asioista. Ja 'se' lienee esimerkiksi Tohtori Who-pätkä, joka ilmiintyy telkkariin tänään klo 21.50 tjsp. Kymmenettä tohtoria voisin katsella kauankin, samoin kahdeksatta.. jaa niin.
Aamusella heräsin anivarhain ennen kymmentä saadakseni liput elokuviin! Niin kuulkaa! Hobitin kakksoosan 'Smaugin autioittaman maan' liput tulivat verkkomyyntiin tänä aamuna klo 10. En todellakaan mennyt telttailemaan Tennispalatsin ulkopuolelle, niin hullu en ole. Nyt menemme perheen neljän vanhimman voimin katsomaan Bilbon ja kääpiöiden seikkailuja heti 11s päivä iltakuuden näytökseen. Tuskin maltan odottaa!
Leffoista puheenollen kävin eilen katsomassa pienimmän kanssa elokuvan 'Turbo', jossa siis rallihaaveileva kotilo onnistuu voittamaan Indianapolisin rata-ajot. Kovin perinteinen tarina, ihan kiva ja muutama hauska vitsi, eniten näin aikuisnäkökulmasta huvittivat musiikkivalinnat. Itsessään ajatus ralli-kotiloista hieman karmii, en haluaisi sellaisia ainakaan omaan pihaani *eww*.
Mitä muuta olen tehnyt tänään? Lukaisin neljä tenttiin tulevaa kirjaa ja selasin viidennen (koska olen sen joskus lukenut suurella tuskalla), purkasin sen onnettoman kaarrokeosuuden kummpipojan villahaalarista ja olen melkein saanut takakappaleen valmiiksi. Aloitin myös neulomaan huivia Frilla-langasta, saa nähdä mitä siitä tulee.
Niin, että nyt ajattelin hetken aikaa ihan vain kirjoitella ja surffailla ja sen sellaista. Huomenna menemme auttamaan äitiäni pakkaamaan keittiötään putkiremontin alta. Hyvää illan jatkoa.
Valitsin allaolevan videopätkän ihan siksi, että Thorinia näyttelevä Richard Armitage (oi) sanoi tuota repliikkiään koko elokuvan intensiivisimmäksi/seksikkäimmäiksi. Tosin hänen äänellään mikä tahansa on seksikästä (ei myönnä kuunnelleensa kaikenmaailman puhelin-yms. mainoksia). Nih.
Eilinen kului kaikenlaisissa riennoissa. Ostin mm. liput yhdelle keikalle, joka on toukokuussa ja kävin leffassa katsomassa uuden Thor-elokuvan. Se olikin huomattavasti parempi kuin aiempi kalkkunaversio ja Loki oli hurmaava. Pätkässä oli myös muutama kohta, joita saattoi naureskella vielä illalla kotona.
Tänään olen lukenut Volter Kilven kirjan 'Bathseba', joka oli yllättävän nautittava kokemus jo pelkän kielen vuoksi. Tosin sain lukemisesta järjettömän päänsäryn, joka talttui vasta kun mies hieroi niskaani. Ystävä kävi kahvilla ja illalla katsoin poikien kanssa Hobitin ykkösosan ee-version, joka oli varsin nautittava. Ihmettelin jälleen, miksi muutama tarinan kannalta erittäin tärkeä kohta oli jätetty pois teatteriversiosta.
Huomenna taidan keskittyä Jotuniin ja runoihin. Viikolla en juuri jaksa paneutua klassikoihin, sillä ehdin lukea lähinnä metrossa nykyään.
Kävin tänään töiden jälkeen kirjamessuilla. Kuten aina, tapasin siellä erään opiskeluaikaisen ystäväni, joka asuu kauempana täältä. Meillä oli oikein mukavaa, juttelimme kaikenlaista ja myös perheistämme.
Kirjoja en löytänyt. Tai paremmin sanottuna en ostanut. Yhdestä otin kuvan, jotta muistan sanoa sen joulupukille. Kirjojen asemesta löysin ihania englantilaisia cheddareita ja lämpimiä karjiksia kotiinkannettavaksi. Ostin myös yhden tupla-cd:n yhtyeeltä, jota aikoinaan kukaan muu tietääkseni ei kuunnellut. Nykyään sekin on kulttimaineessa.
Ja kuten olette ehkä huomanneet olen iskenyt tuohon sivupalkkiin vihdoin Hobittilaskurin. IIIH!! Enää 47 päivää! Yllättäen Suomi on ensi-illoissa ensimmäisten joukossa, kerrankin!! *etsii paperipussin*
Aamumme alkoi rattoisasti. Kävimme koululla selvittämässä sitä asiaa, minkä takia olen ollut viime viikon aivan maassa eli viikko sitten perjantaina pienimmän ope viestitti, että tuo lapsi käyttäytyy huonosti (tökkii erään tytön perunamuussia eikä tottele opettajaa).
Kaiken huolen ja lapsen kanssa keskustelun jälkeen lopputulema oli se, että kerroimme opettajalle kys. tyttölapsen kiusanneen pienintä eskarissa jo pahasti ja pyysimme pitämään simät auki näiden kahden suhteen, minkä opettaja lupasikin tehdä. Muutenkin hän ymmärsi meitä ja me häntä. Tottelemattomuus johtuu luultavimmin siitä, ettei lapsella ole tarpeeksi haastavaa tekemistä, sillä tuo osaa jo paljon enemmän kuin muut luokkalaiset. Siihenkin ope lupasi apua kunhan ehtii. (Jäämme odottamaan, tosin emme henkeä pidätellen.)
Joka tapauksessa tänään aurinko paistoi kirkkaammin.
Toinen hieno asia tänään oli seuraavan Hobitti-elokuvan trailerin julkaisu. En osaa oikein sanoa siitä muuta kuin, että alkoi ihan itkettää. Se on niin hieno ja surullinen ja .. kaikkea. *niisk* En ymmärrä miten Peter Jackson on saanut Keski-Maan vangittua täydellisesti filmille, mutta ehkä hänelläkin on se 'madonreikä' kuten meillä muilla Tolkien-faneilla. Ystäväni Gondorin kuningatar käytti madonreikä-ilmaisua tässä yhteydessä varsin osuvasti *vilkuttaa sinne Minas Tirithiin päin*.
Olen ajatellut, että osallistuisin taas Neon 'Tarina päivässä'-projektiin, mutten oikein tiedä. Ehkä kirjoittelen, jos aihe sattuu sopimaan. Tänään aiheena oli muistaakseni 'Lihaton lokakuu', jota en todella aio viettää. Olen lihansyöjä ja pidän lihasta. Mitä verisempi pihvi, sen maukkaampi (ei nyt tietysti aivan raaka mutta sellainen medium miinus). Syön myös mielelläni maksaa ja verilettuja, enkä oikein ymmärrä ihmisiä jotka eivät niistä pidä (onneksi ei tarvitsekaan).
Loppuun suloinen Tom Hiddleston Keksihirviön kera :) (Miten englantilaiset miesnäyttelijät ovatkin niin charmantteja?)
Elämä tapahtui taas tänään. Kaikki meni ihan hyvin aamulla, sain Hobitti-DVDn kaupasta varmaan ensimmäisenä ja sitten hurautin ratikalla sorvin ääreen.
Siellä sorvin ääressä onnistuin sohaisemaan Hesarin (sanomalehden) kulmalla vasempaan silmään ja se tuntuikin ikävältä. Hetken pohdiskelin ja lähdin sitten silmälääkäriin.Silmälääkäri oli sitä mieltä, että silmä kaipaa lepoa vaikkei siinä ollut kunnollista haavaumaa ja passitti meikäläisen kotio.Sain myös rasvaa silmään laitettavaksi.
Kotona lepuutin silmiä katsomalla ensin North and south-sarjan loppuun ja sitten perheen kotiuduttua katsoin pienimmän kera Hobitti-elokuvan. Sen loputtua kolmen tunnin kuluttua pienin kysyi, missä se toinen osa on ja sai lievän huutokohtauksen, kun selitin että se tulee vasta syksyllä ulos. Onkohan se tullut äitiinsä?
Aloitin tänään myös North and south-romaanin. En koskaan lue kirjojen loppuja etukäteen, mutta nyt oli pakko tarkastaa, ettei Margaret päästänyt Mr. Thorntonia karkuun. Joskus tekisi mieli kuristaa fiktiivisiä hahmoja heidän idioottimaisissa ratkaisuissaan. Onneksi Margaret oli järkevä nainen. Täytyy myöntää, että pienet onnenkyynelet pääsivät karkuun katsoessani tv-sarjan loppua. Tv-sarjassa oli myös eräs Higgins eli Downton Abbeyn Bates, joka on myös ihana.
Mies mainitsi jotain paperiviilloista silmässä. En suosittele :P
Kuten Nollis jo sanoi, Mozartin Requiem lienee tunnetuin. Minuun teki aikoinaan suuren vaikutuksen Amadues-elokuva ja tuohon sielunmessuun liittyvät tapahtumat. Tom Hulce oli ihana Amadeuksena.
Äsken aloittaessani tätä päivitystä mielessä muljahti jokin, mutta sekin katosi jo ajatusten sameisiin vesiin (=lue Keski-Maahan). Aamulla vietin tovin Hobitin videoblogien parissa jälleen kerran, onneksi dvd tulee ensi viikolla kauppoihin. Ja nyt en uskallakaan sanoa sen enempää tässä...
Mitähän laittaisin loppupiisiksi.. ehkä Kolkyt sekkaa Marsin uuden sinkun? Joo. Se on kiva :) ja kuvat on otettu avaruusasemalta. Kaunista.
