Tautista menoa

Sain opiskeluhomman valmiiksi lauantaina, mutta yrittäessäni ladata sitä palautuskansioon tuli virusilmoitus. Muunsin tiedoston toiseksi ja sama juttu. Ajelin virusskannauksen omalla koneella yötä myöten (kaikki mahdolliset) ja yritin sunnuntaina uudestaan. No ei mitään. Tässä vaiheessa pari opiskelukaveria kyseli keskustelualueella saavatko muut palautettua ja sanoin, etten saanut. Tänään sitten ohjaava henkilö sanoi, että hän oli testimielessä kokeillut toisen kurssin palautusta eikä se onnistunut eli siellä pääässä oli jokin ongelma. Lähetimme tehtävän hänelle sitten s-postitse. Huhhuh.

Katsoin lauantai-iltana kahden pojan kanssa elokuvan 'Into the storm' (=Myrskyn silmässä). Voi hyvänen aika, että se on huono :/ Tai siis ainut hyvä asia siinä on WetHotDad.. eli Richard, muta ei hänkään ihan yksinään pysty elokuvaa pelastamaan :D

Eilen alkoi vatsassa kiertää mukavasti ja juoksinkin sitten vessassa koko päivän. Tänään olen ollut kotona, hiukan heikko olo vielä, mutta kyllä se tästä. Nyt vain pienin valitti vatsaansa.. En voi huomenna jääd kotiin ja mies menee Tapiolaan asti, onneksi esikoisella on koeviikko ja tulee siis puoliltapäivin luultavasti kotiin. Minäkin luultavasti voin lähteä hiukan aiemmin töistä. Jee.

Olen viettänyt tätä sairaspäivää katsomalla telkkaria ja neulomalla. Aloitin aamun Royal Shakespeare Companyn Macbethin tv-versiolla eeh.. erään ylläolevan henkilön vuoksi. Yllätyinkin iloisesti vilkaistessani imdb:tä, sillä Macbethin näyttelijä onkin näytellyt Hobitissa Throria eli Thorinin iskää. Hupaisa sattuma. Jatkoin klassikon jälkeen True detectivellä, joka on ärsyttävästi Areenassa aina kaksi uutta jaksoa kerrallaan. Räyh. Tämä on se syy miksi katson sarjat yleensä kokonaisina, ne nimittäin tuppaavat jäämään kesken muuten.

Äitini on ilmeisesti tervehtymässä, yritän huomenna soittaa jos olisi jo päässyt kotiin. Eilen kovasti toivoi sitä, sillä oli jo kovin kyllästynyt sairaalaelämään ja kaikki turvotuksetkin olivat hellittäneet uudella lääkityksellä.

Kissakin alkaa hieman piristyä. Eilen syötin sille katkarapuja ja tänään se jo hiukan pesi korviaan. Ehkä se ei vielä kuole. Olen varautunut pahimpaan kyllä.

Pojat rakensivat tällaisen häkkyrän miehen avustamina ja kauhean tappelun säestäessä (esikoinen nalkutti jatkuvasti jostain pikkuveljilleen).

Loppuun vielä jokin kiva piisi.. mitähän keksisi.. Aah. Ystävä laittoi tämän feissariss akiertävään piisihaasteeseen. Voi niitä muistoja, mitä tähän liittyy :)