Ajelimme sitten postikauppaan (ensin tietysti haimme sen onnettoman lapun kotoa, jonne se oli unohtunut) ja jonotimme muiden paketinhakijoiden kanssa. Ojensin lappusen kassapojalle, joka sanoo ettei pikakirjettä löydy mutta tarkistaa vielä.. No ei löydy vieläkään, koska poika huomauttaa, että se on noudettavissa HUOMENNA klo 11 jälkeen. (Kuten olisimme itsekin voineet lukea.)
Mutta oikeasti? Pikakirje, joka on haettava itse seuraavana päivänä? Mikä pika se on?
Ihmettelin kotimatkalla miehelle, miten ihan oikeasti joskus olin hiukan kade eräille maille, joissa posti jaettiin arkisin kahdesti ja lauantaisinkin kerran. Nykyään olisin onnellinen, jos posti ihan oikeasti joskus tulisi kuten joskus ennen (vielä 10 vuotta sitten).
Loppukevennys: Pienin rakastui hiihtämiseen. Lupasin lähteä viikonloppuna kävellen katsomaan, kun hän hiihtää..
Laiskan vaimon mies oli vinkannut tästä coverista, on oikein onnistunut.