Olen edelleen hengissä, vaikka viime viikko yritti parhaansa. Oli Kuopiota ja nuorimmaisen koulujuttuja ja kirsikkana kakun päälle kuulin serkkuni pienen pojan sairastavan parantumatonta luustosairautta, jonka hoitomuotona on fysioterapia ja kipulääkitys.
Onneksi on ollut ihan kivojakin asioita vastapainona; olen käynyt kahvilla ja Hulluilla päivillä ystävien kanssa ja kokoustanut ja sen sellaista. Ihan rattoisaa menoa. Lisäksi pidimme nuorimmaisen kanssa viime viikolla Harry Potter-maratonin lopettaen eilen Kuoleman varjelusten kakkososaan.
Tälläkin viikolla olen jo ehtinyt pahoittaa mieleni erään ihmisen tokaistessa kuullessaan, että ensi syksynä on tasaluku tiedossa, enkä aio järjestää juhlia, että 'nykyään ihmiset ovat niin laiskoja'. Joo, olen toki laiska, kun juuri elokuun lopussa pidämme elojuhlat koko ystäväporukalle, enkä heti muutaman viikon päästä kutsu heitä uudelleen.
Tänä aamuna ystävä, jonka kanssa lähdemme tammikuussa Lontooseen, toi minut töihin ja olinkin sorvin ääressä jo ennen kahdeksaa.
Alla kuva Lontoon teatteriretken suurimmasta vetonaulasta. Jep, Richard siinä mietteissään pohdiskelee jotain tsehovlaista ajatelmaa. Hän esittää Astrovia Vanja-enossa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuva: Richard Armitage. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuva: Richard Armitage. Näytä kaikki tekstit
tiistai 8. lokakuuta 2019
torstai 12. kesäkuuta 2014
Kärsimysviikon loppu
Alan olla kestokykyni äärirajoilla. Ensi viikolla on onneksi enää kolme työpäivää ja sitten seitsemän viikon vapaus!
Olen jo aiemmin mielestäni vinkunut siitä, etten vain yksinkertaisesti pysty tähän yksivuorotyöhön. Se ei sovi minulle. En osaa nukkua, vaan alan odottaa tuntia aiemmin kellon soimista ja stressaan niin, että päässä soi ja särkylääkkeet loppuvat talosta. Sitä ei koskaan tapahdu silloin, kun teen normaalivuoroa menin sitten mihin kellonaikaan tahansa kustannuspaikalle. Ehkä olen tehnyt kaksivuoroa liian kauan.
Tänä aamuna mies soitti, kun olin juuri saanut aamukahvit kitaan työpaikalla (en juo kahveja kotona). Hän kertoi ilouutisen eli esikoinen pääsi yhteishaussa ensimmäiseen vaihtoehtoonsa Käpylän luonnontieteelliseen lukioon. Oikein hyvä :)
Samoin tuli tieto keskimmäisen luokkajaosta ensi vuodelle/yläasteelle ja yhden kaverin äiti jo soitteli luokanvaihdosta. Saa nähdä pääseekö keskimmäisen tämä kaveri samalle luokalle. Olisihan se mukavaa, pojat tuntevat kuitenkin jo tarhasta asti toisensa. Keskimmäinen ei ole aivan niin yksinäinen susi kuin esikoinen oli.
Tänään on ollut Helsinki-päivä, en osallistunut yhtään mitenkään. Tänään on myös äitini 84-vuotissyntymäpäivä :)
Töiden jälkeen kävin kangaskaupassa. Tunnin tutkailun jälkeen löysin oivallisen shortsikankaan ja ostin siihen tilpehööritkin. Huomenna voisin piirtää kaavat ja leikata kankaan ja sitten viikonlopun kuluessa ommella. En olekaan aikoihin tehnyt mitään itselleni.
Kävin myös karkkikaupassa, päänsärky on hyvä syy ostaa salmiakkia.. tosin en tiedä pitääkö huolestua, kun karkkikauppias tervehtii jo kaukaa :P
Eilen 'ostin' Akateemisesta pokkaripassilla ilmaisen kirjan yhdeltä suosikkikirjailijaltani. Yritän hiukan toppuutella itseäni, etten lukisi sitä kertaistumalta.. jatkoa saa taas odottaa, sillä tämä on uuden sarjan ensimmäinen osa.
Olen myös kuunnellut nyt melkolailla tauotta Alt-j-yhtyettä. Täytyy sanoa, että kolahtihan se sittenkin, vaikka ensin luulin etten tykkää. Tässä vielä sanat alempaan piisiin.
Aahhhaaa.. katkeen alla vielä kuva, jonka vuoksi harkitsen vakavasti loppukesälle/alkusyksylle kulttuurimatkailua Londoniumiin..
Olen jo aiemmin mielestäni vinkunut siitä, etten vain yksinkertaisesti pysty tähän yksivuorotyöhön. Se ei sovi minulle. En osaa nukkua, vaan alan odottaa tuntia aiemmin kellon soimista ja stressaan niin, että päässä soi ja särkylääkkeet loppuvat talosta. Sitä ei koskaan tapahdu silloin, kun teen normaalivuoroa menin sitten mihin kellonaikaan tahansa kustannuspaikalle. Ehkä olen tehnyt kaksivuoroa liian kauan.
Tänä aamuna mies soitti, kun olin juuri saanut aamukahvit kitaan työpaikalla (en juo kahveja kotona). Hän kertoi ilouutisen eli esikoinen pääsi yhteishaussa ensimmäiseen vaihtoehtoonsa Käpylän luonnontieteelliseen lukioon. Oikein hyvä :)
Samoin tuli tieto keskimmäisen luokkajaosta ensi vuodelle/yläasteelle ja yhden kaverin äiti jo soitteli luokanvaihdosta. Saa nähdä pääseekö keskimmäisen tämä kaveri samalle luokalle. Olisihan se mukavaa, pojat tuntevat kuitenkin jo tarhasta asti toisensa. Keskimmäinen ei ole aivan niin yksinäinen susi kuin esikoinen oli.
Tänään on ollut Helsinki-päivä, en osallistunut yhtään mitenkään. Tänään on myös äitini 84-vuotissyntymäpäivä :)
Töiden jälkeen kävin kangaskaupassa. Tunnin tutkailun jälkeen löysin oivallisen shortsikankaan ja ostin siihen tilpehööritkin. Huomenna voisin piirtää kaavat ja leikata kankaan ja sitten viikonlopun kuluessa ommella. En olekaan aikoihin tehnyt mitään itselleni.
Kävin myös karkkikaupassa, päänsärky on hyvä syy ostaa salmiakkia.. tosin en tiedä pitääkö huolestua, kun karkkikauppias tervehtii jo kaukaa :P
Eilen 'ostin' Akateemisesta pokkaripassilla ilmaisen kirjan yhdeltä suosikkikirjailijaltani. Yritän hiukan toppuutella itseäni, etten lukisi sitä kertaistumalta.. jatkoa saa taas odottaa, sillä tämä on uuden sarjan ensimmäinen osa.
Olen myös kuunnellut nyt melkolailla tauotta Alt-j-yhtyettä. Täytyy sanoa, että kolahtihan se sittenkin, vaikka ensin luulin etten tykkää. Tässä vielä sanat alempaan piisiin.
Aahhhaaa.. katkeen alla vielä kuva, jonka vuoksi harkitsen vakavasti loppukesälle/alkusyksylle kulttuurimatkailua Londoniumiin..
torstai 14. marraskuuta 2013
Rapeaa torstaita
Rapeaa ihan siksi, että on ollut varsin rattoisa ja hupaisa päivä. Aamu alkoi ihanilla kuvilla eräästä henkilöstä, melkein sain nestehukan aikaiseksi ja kotiin tullessa oli posti tuonut villasukkapostilleni vastineen. Tällaisen:
Otin kuvan luurilla heti kun ensijärkytykseltäni pystyin. Hetken aikaa nimittäin harkitsin pyörtymista aitoon fanityttötyyliin.Voi minua! Kotiväki nauroi. Höh.
Näiden välissä ehdin tehdä vähän töitäkin, tavata kummipojan, käydä Kakkoselämässä etsimässä Puljun taloa (vain muistaakseni, että se lopetettiin) ja käydä luennolla. Eräs luentokaveri väitti, että tenttiarvosanat olivat jo tulleet mutten löytänyt niitä, kun kotiin päästyäni aloin niitä etsimään. Pitää tarkistaa taas huomenna.
Tässä on Pepposen toivoma kuva avattarestani Kakkoselämässä. En tykkää tuosta järkyttävästä fledasta, mutta en voi sille mitään kun hukkasin vahingossa aiemman lyhen kuontalon. Ainakin Pepposen kaipaama häntä näkyy, se kun yleensä istuessa tms. häviää tuolin sisään.
Otin kuvan luurilla heti kun ensijärkytykseltäni pystyin. Hetken aikaa nimittäin harkitsin pyörtymista aitoon fanityttötyyliin.Voi minua! Kotiväki nauroi. Höh.
Näiden välissä ehdin tehdä vähän töitäkin, tavata kummipojan, käydä Kakkoselämässä etsimässä Puljun taloa (vain muistaakseni, että se lopetettiin) ja käydä luennolla. Eräs luentokaveri väitti, että tenttiarvosanat olivat jo tulleet mutten löytänyt niitä, kun kotiin päästyäni aloin niitä etsimään. Pitää tarkistaa taas huomenna.
Tässä on Pepposen toivoma kuva avattarestani Kakkoselämässä. En tykkää tuosta järkyttävästä fledasta, mutta en voi sille mitään kun hukkasin vahingossa aiemman lyhen kuontalon. Ainakin Pepposen kaipaama häntä näkyy, se kun yleensä istuessa tms. häviää tuolin sisään.
![]() |
| Tässä loikoilen EduFinlandin saarella |
Nyt taidan lähteä petiin. Hiukan unettaisi :P Huomenna aion mennä katsomaan Thoria ja Lokia. *krhm*
sunnuntai 27. lokakuuta 2013
Sunnuntai
Oli ihana herätä aamulla ja tajuta, että vaikka olin herännyt klo 11 niin kello olikin vasta kymmenen. (Siitä, millaiseen uneen heräsin, en mainitse mitään. Ehkä klikkailin eilen niitä kuvia hieman liikaa.. krhm.) Alempana kuva niille, jotka ovat vielä tietämättömiä tästä henkilöstä. Kyllä tuota katselisi :)
Tämän päivän olen viettänyt puikot kilisten. Pienen kummipojan villahaalari on saavuttanut hihojenyhdistämiskorkeuden eli aloin vääntää niitä hihoja. Vain kahdesti purkasin alun, oli niin rumaa jälkeä etten kehdannut jatkaa. Nyt on kaunista.
Mies oli eilen kiltti ja toi minulle Varustelekasta kaikkien lentäjien eloonjäämissuklaata. Ihanaa!!
Loppuun vielä piisi yhdestä suosikkielokuvastani.
Tämän päivän olen viettänyt puikot kilisten. Pienen kummipojan villahaalari on saavuttanut hihojenyhdistämiskorkeuden eli aloin vääntää niitä hihoja. Vain kahdesti purkasin alun, oli niin rumaa jälkeä etten kehdannut jatkaa. Nyt on kaunista.
Mies oli eilen kiltti ja toi minulle Varustelekasta kaikkien lentäjien eloonjäämissuklaata. Ihanaa!!
Loppuun vielä piisi yhdestä suosikkielokuvastani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




