Mies pääsee jo torstaina veitsen alle, tyräys osa 2 hoituu paikallispuudutuksessa. Pääsen saattelemaan hänet kotiin sitten iltapäivällä (eli lisää miinustunteja rapisee..). Kerrankin nopeaa toimintaa julkiselta. Tai olihan se minunkin leikkaukseni suht nopealla aikataululla.
Unohdin kertoa siitä, että keskimmäisen harjoitusvaellus oli mennyt hyvin. Käsipuoli pappi oli kuulemma ollut kova eksymään, mikä huvitti toisessä ryhmässä ollutta keskimmäistä. Iltanuotiolla papit olivat heittäneet huonoja vitsejä irtokädestä :D Ilmeisesti ihan hyviä tyyppejä, kai niille uskaltaa lapsen jättää viikoksi hoitoon villiin luontoon.
Kohta lähden polkemaan takaisin kotiinpäin. Aamulla meni 50 minuuttia 14,1 km:n matkaan, nautin auringosta ja mäettömästä reitistä. Nyt testaan, löydänkö samaa reittiä takaisin vai tuleeko taas joku metka kierros :)
Ei puutu jännitystä elämästä!
