Kossuglögiä

Niin, sitäkin olisi saanut glögiin. En ottanut. Sen sijaan lokkeilin pöytänaapureiden punkkupulloilla sen verran, että sain ehkä kokonaisuudessaan pari pientä lasillista nautittua kinkun ja laatikoiden kyytipoikana.

Ylipäänsä pikkujoulut olivat ihan mukavat, ruoka oli hyvää ja musiikkikin toimi, koska sen tarjosivat osallistujat itse. Paitsi Tiernapojat, jotka kävivät meitä ilahduttamassa heti alkuun kauniilla laulullaan. Lahjatkin jaettiin rokkipukin (esimieheni) ja kahden tontuntampion (toiset esimiehet) toimesta. Kovasti toivoin saavani suklaata, mutta vetäisinkin korista tällaisen. Olen hieman pettynyt (lapsellisesti).

No, tiedän mitä annan veljelleni kun hän tulee tuomaan pienimmän lahjan. Meillä ei ole noille mitään käyttöä enkä halua täyttää kaappeja turhilla tavaroilla.

Tuon ylläolevan kuvan oli kaveri löytänyt netin syövereistä. Käännös kohdillaan :P

Tässä vielä jouluruno. Kuten esittäjän runokokoelma "Kauheimmat runot" myös, aivan helmi :P

Taidan mennä lauantain kunniaksi sohvalle tuijottamaan ruutua ja neulomaan. Jos saisin hihan tänään valmiiksi, voisin siirtyä seuraavaan neulottavaan :P Simon's cat on asian ytimessä :P

Fanikuva ryökäleestä, jonka jouduin illalla kahteen kertaan viemään hanan alle, kun tuo yritti mm. kiivetä peikonlehteen.

Oikomisseula

Aloitimme päivän pienimmän kanssa kahlaamalla loskan lävitse hammaslääkäriin oikomisseulaan vain kuullaksemme, että hammaslääkäri oli sairastunut ja saimme uuden ajan kuukauden päähän. Olivat yrittäneet kyllä soittaa, mutta puhelin oli laturissa virrattomana. No, tulipahan käytyä. Saattelin pienimmän lähiAlepan pihaan, josta on helpompi hänen kävellä koululle ja lähdin itse kohti kustannuspaikkaa.

Tuntuu, että olen tänään puhunut sadan ihmisen kanssa kirjavarastosta. Kuulin myös, että aulassa on maali kivasti irtoillut näyttelyvitriinien yläpuolelta ja takaa. Menin katsomaan tätä ihmettä ja otinpa siitä kuvankin. (Sori huono valaistus.) Pitää varmaankin sitten sanoa tuostakin, ellei sitä ole jo ilmoitettu eteenpäin. Vähän sellainen olo, että toiset arvelevat vainoharhaiseksi, mutta toisaalta omahan on terveyteni ja loppuelämäni.
  
"Pitkän iän salaisuus on se, ettei potkaise tyhjää", sanoo Ylen uutisten haastattelema 105-vuotias Väinökin.

Maali irtoilee tällä tavoin muuallakin talossa

Olin töissä hammaslääkärikeikan takia iltaan asti, puoli seitsemän sanoin että nyt riitti ja lähdin. Huomenna on myös iltavuoro. Olen varmasti aika raato tämän viikon jälkeen. Yritän saada tunteja sisään, että voin olla koko hiihtolomaviikon kotona lepäämässä. Kesälomasta on vielä jäljellä kolme lomapäivää, joten kaksi pitäisi saada tunteina eli lisää pitkiä päiviä edessä.


On myös jännää, että vuoronperään kirjastossa käy erään toisen työpisteen työntekijät valittamassa erityisesti yhdestä kollegasta. Tämä on meillä oppisopimuskoulutettavana, mutta ei tule kenenkään kanssa toimeen, vittuilee sekä asiakkaille että talon väelle. Sanoinkin tänään eräälle ihmiselle, että tuo henkilö on kuin koulukiusaaja: kukaan ei uskalla jutella sille mistään erityisemmästä ettei se vain käytä sitä asiaa myöhemmin aseenaan. Aivan täyttä kiusaamistahan tuokin on.

Olen ihmetellyt ehkä viikon verran oudon kuivaa kohtaa huulessa, kunnes eilen tajusin, että siihen on tulossa yskänrokko/herpes. Edellinen ja ainoa kun iskeytyi sen jälkeen, kun Death Valleyssa aurinko poltti huulet huolimattomuuttani ja lukiessani taas kerran home/sisäilmaoireita huomasin, että listassa oli myös huuliherpes. Jee. Alan olla aika kypsä tähän sairasteluun.

Sentään jotain iloistakin asiaa eli pienimmälle tilaamani yllätyslahja tuli. Hän toivoi joululahjaksi dominopaloja, joista voisi rakentaa ratoja ja kaataa niitä. Jouluksi ne eivät ehtineet, mutta nyt muistin ne, viime viikolla tilasin ja nyt jo ne tulivat! Olisittepa kuulleet sitä iloa :) Keskimmäinenkin testasi dominot ja yhdessä rakentelivat ratoja ja kaatelivat niitä. Onnistunut lahja :)

Dominoita

Syksy alkoi

Nimittäin iltavuorot alkoivat ja voi, miten on mukavaa päästä takaisin normaalirytmiin :D

Menin aamusella uimaan perinteisen kilometrini ja yllättäen sain sen vedettyä 32 minuutissa. Minusta aika erinomaisesti siihen nähden, että painan ihan liikaa kesän jäljiltä ja kunto on rapistunut (minun mielipiteeni). Ehkä minulla on kuitenkin suht hyvä peruskunto.. kävelenhän metrollekin puolitoista kilometriä 12 minuutissa ja iltaisin saman takaisin.

Kävin vanhassa työpaikassa siinä vieressä ja kuulin, että sinne on tulossa taas palvelualue-remontti. Näin arkkitehdin suunnitelmankin.. noh. Joopa. Että niin.

Töissä olikin aikamoisen kiirusta, joten aika kului kuin siiivillä ja oli tosi kivaakin. Eräs henkilö kehui minulle uutta (minulle tuntematonta) fantasiakirjailijaa ja tilasinkin sitten jo ensimmäisen osan. Neuleryhmän naiset kehuivat täät myös, kun kysyin mielipiteitä. Kuulemma pitää varautua juustovaraston suhteen, sillä kirjat herättävät juustonhimon :P

Illan ratoksi katselin pienimmän kanssa kuvia Pääsiäissaarten ukkeleista ja pienin keksi tulevan ammattinsa. Hän haluaa ruveta arkeologiksi! Ihan hieno ajatus. Kotimaassahan ei töitä juurikaan enää ole, mutta tuota kiinnostaakin dinosaurusten kaivelu ja trilobiitit, niitä ei taida täällä ollankaan. Ehdotin, että yrittäisi sitten päästä jonnekin kivaan paikkaan töihin, että voisimme miehen kanssa mennä lomalla moikkaamaan :D

Samaa rataa jatkaen utelin keskimmäisen toiveammattia ja paljastihan se sen vihdoin, eli lentäjäksi mielisi. Hyvä on sekin. Kunhan pääsisivät tekemään sitä, mikä itseä kiinnostaa. Silloin jaksaa parhaiten.

Sain tosiaan pipon valmiiksi. Sain myös kiitolliselta asiakkaalta rommisuklaakonvehteja kiitokseksi asiasta, jonka olin jo unohtanut edes tehneeni. Nyt menen aloittamaan pakolaissukkien neulomisen.

Malli SK 8/15 (Louise Harding Grace)

Todellinen yllätys

Loppuun Kongon veljekset. Aina joskus miettii, että mitä jos olisi läheisemmät välit sisarusten kanssa.. mutta toisaalta nyt olen voinut etsiä ihan omankaltaiseni sisarukset (joiden kanssa viihdyn oikein mainiosti).

Lahjottu

Vihdoinkin se tapahtui hiukan itse avittamalla. Sain siis vihdoin vain vuoden myöhässä olleen virkalahjani kaupungilta parinkymmenen vuoden kakusta palveluksesta. Uusi lähiesimieheni sanoi, että muistuta häntä s-postilla ja minä mmuistutin ja eilen sain sitten maksulapun itse valitsemaani tuotteeseen.

Olen tässä pohdiskellessani tullut siihen tulokseen, että vaikka keittiömme kaipaisikin yhtä Artek-tuolia lisää niin silti taidan sijoittaa itseeni ja ostaa ihan turkasen kalliin sormuksen, jota en ikunamilloinkaan ostaisi omilla rahoillani. Eikä siinä edes ole kiveä, ihan vain silkkaa hopeaa on se. Laitan kuvan kun saan sen hankittua.

Että vaikka leipä on pitkä ja kapea niin kyllä siitä joskus on iloakin.

Kävin eilen jopa kahdesti Tukkimiehen Pöljillä päivillä (Aku Ankka-nimitys). Aamulla oli ihan järjettömästi ihmisiä Itiksessä jo kello kahdeksalta, mutta iltaseiskalta keskustasa oli jo väljää. Omituinen juttu oli se. Tänä aamuna metro oli täynnä kuin Turusen pyssy jo kolmannella pysäkillä ja paheni vain, mitä lähemmäs keskustaa päästiin. Onneksi ei tarvinnut mennä sinne asti.  

Löysin yhden uuden sukkamallinkin, jota taidan kokeilla. Kunhan ehdin. Viikonloppu kulunee kuitenkin Järnefeltin ja Tavastjernan herrojen parissa. Loppuun pätkä Simonin kissaa, varsin vekkuli otus on hän.

EDIT
Näin lopuksi mainostan vielä hivenen veljentyttären blogia, se on tuo ranskankielinen otsake tuossa mun blogivirrassa oikeassa reunassa. Että jos haluatte vilkaista niin olkaatten hyvät.