Syksyn iloksi

Syyslomasta päästyä olen alkanut taas kaivata jotain uutta, joten kun törmäsin töissä Jämälankasukkakirjaan sain siitä kimmokkeen kokeilla uutta silmukoidenluontitapaa sukanvarteen. Menetelmä on nimeltään 'saksalainen luontitapa' tai vanha norjalainen, riippuen hieman tekijästä. Joka tapauksessa yksi ilta istuin sohvalla kissa kyljessä ja kokeilin. Voi elämä. Katsoin juutuupivideon ehkä kymmenen kertaa, välillä jo osasin muutaman kunnes taas menin sekaisin. Aion kyllä opetella sen, mutta täytyy sanoa että SeiskaVeikka ei ole kovin sileä lanka, mikä sekin aiheuttaa pientä haastetta. 

Sivumennen sanottuna katsoin videon juuri nyt tässä isolta ruudulta uudestaan ja tajusin koko jutun idean. Joskus isompi ruutukin on hyvä :D

Toinen uusi juttu on dekkari eli kirja, johon ihastuin. Minulla on jo pitempään ollut tarkoituksena aloittaa kanadalainen Louise Pennyn kirjasarjaThree pines ja nyt vihdoin sain ensimmäisen osan näppeihini sillä seurauksella, että tilasin Rosebudista kakkos- ja kolmososankin jo. Ekan osan luin nimittäin kahdessa työpäivässä. Tietysti sarjassa on äskettäin ilmestynyt jo 18s osa, että kiirettä pitää ja näköjään siitä on (tietysti/jo) tehty elokuva ja tv-sarja. Löysin elokuvan, kun ihmettelin miksi sarja alkaa kakkososasta. 

Mitähän muuta... Vähän yritän vältellä uutisten lukemista, koska säästelen itseäni. Varsinkin nämä Puolustusvoimien varusmiesten onnettomuudet ovat olleet minulle vaikeita, koska keskimmäinen on siellä opiskelemassa ja uraa luomassa. Lauantaina  meillä olikin kaikki lapset vaihteeksi kotona, kun keskimmäinen meni maanantaiksi Kirkkonummelle viikon leirille, jotain puhui hypotermiasta. 

Töissä olisi tulossa luottamusmiesvaalit ja minua kysyttiin ehdolle, mutta pari päivää pohdittuani kieltäydyin kunniasta. En jaksa sitä henkisesti enkä myöskään pääse irtautumaan varsinaisesta työstä siten, kuin siihen pitäisi olla valmis irtautumaan. 

Aloittelin taas karpimpaa elämää alkuviikosta. Pitäisi saada kevääseen mennessä kaksinumeroinen luku pois ennen seurantaverikokeita, mutta on vaikeata kun on addiktoitunut sokeriin. Opettelen myös leipomaan gluteenittomia enemmän, koska en halua luopua kaikesta herkusta. 

Gluteeniton mutakakku kirsikkahillon kera

Kävin eilen jälleen Kontulan Fix-hallissa Dance-tunnilla, mutta siinä kuulemma vaihtuu askelohjelma ensi kerraksi. Myllypurossa on kuulemma uusi kuntosali, jossa on erittäin hyvä zumbaohjaaja, joten arvelen kokeilevani sitä seuraavaksi. Uintia jatkan ja samoin pilatesta, mutta ryhmäliikuntaan voin katsoa Fix-halleista jonkin muun vaikka kevätpuolella tai joskus, kortti on voimassa pari vuotta.

Huomenna eräs kiva työkaveri on töissä viimeistä päivää. Hän oli puoli vuotta vuorotteluvapaalla ja tuli takaisin lähinnä ilmoittamaan, että jää pois. Kävin tänään esimiehen valtuuttaman ostamassa kuohuviinipullon ja lahjakortin kolehdilla kerätyillä rahoilla lähtiäislahjaksi. 

Eräs toinen työkaveri oli kaatunut ja lyönyt päänsä ja on nyt ollut tehola letkuissa koomassa viime lauantaista. Hänen yksikkönsä vähän jännittää, miten ukkelin käy. 

Kohta pääsen kotiin kissan kylkeen katsomaan töllöä :) Voin muuten lämpimästi suositella erästä todella hauskaa tv-sarjaa eli Extraordinarya, jos joku kaipaa hullua ja hauskaa katsottavaa, muistaakseni on HBOlla tarjolla. 

Tämä on siis leffan eli ensimmäisen osan traileri, ehkä joskus vielä katson nämäkin. 

Irlannista palattua

Tervehdys vain. Kiva, jos vielä joku tätä blogia lukee, sillä aika huonolle on jäänyt kaikenlainen kirjoittelu. Sen lisäksi huomasin, etten pääse kirjautumaan niin, että voisin kommentoida muille. Päivittämään näköjään pääsen, vaikka sekin mutkan kautta. 

Olin toukokuun viimeiden viikon Irlannissa työkavereideni Sarin ja Mikon kanssa Erasmus+-hankkeen maksamina tutkailemassa, miten Limerickissä on hoidettu aikuisten medialukutaidon opetusta. Oli erittäin kiva reissu, matkatoverit olivat aivan parhaat ja paikalliset ihmiset myös aivan ihania. Limerickin jälkeen vietimme vielä pe-su Dublinissa, joka tuntui Limerickin jälkeen eräänlaiselta Irlanti-teemapuistolta. 

Limerickin aikuisoppilaitos oli jakaantunut monelle kampukselle, mutta eniten aikaa vietimme Kilmallock Roadin kampuksella. Pari ensimmäistä päivää saimme niin paljon informaatiota, että en jaksanut edes lukea illalla hotellissa mitään. Keskiviikkona teimme ekskursion toiselle kampukselle, jossa on mm. elokuvalinja ja tapasimme suomalaisen kässnopen, joka on työskennellyt tuolla parikymmentä vuotta. Oli erittäin antoisa keskustelu ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka. Torstaina näytimme naamamme Unesco Learning Cities-tapahtumassa ja sieltä jatkoimme Kilmallock Roadin monikulttuurisuuspäivään. Tällä videolla voitte ehkä bongata allekirjoittaneenkin mm. rummutussessiossa. Jossain välissä viikkoa näimme myös erittäin hienoja videoita, jotka opiskelijat olivat tehneet stop motion-tekniikalla vanhoista kansantarinoista ja tutuistuimme pariinkin eri taidenäyttelyyn sekä ehdimme käydä yksityisellä opastetulla kierroksella kaupunginmuseossa. Sen sijaan King Johnin linnaan meidän piti hieman pujahtaa ohjelman ohi, että ehdimme nähdä sen. Tietysti kaikki kaupat yms. menevät kiinni klo 17, kuten sivistysmaissa ainakin, mutta tästä toki aiheutui lieviä ongelmia mm. ostostelun suhteen. 

 

Perjantaina eräs ihana opettaja nimeltään Móira ajelutti meitä ympäri countya, sillä irlantilaisten mukaan auton viikonloppuvokra saattaa olla jopa 15 000 €. Meillä oli upea päivä, aloitimme aamun patikoinnilla Burrenin kansallispuistossa ja sieltä jatkoimme pitkin rannikkoa. Näimme Galwayn sekä Aran-saaret, ostimme paikallista juustoa Aillween luolien läheltä,  kastelimme varpaat Fanore beachillä, jatkoimme Moherin kallioita kohti ja  seurueen ainoa mies kävi jättämässä talviturkkinsa Atlanttiin Liscannorin kiviselle rannalle. Aivan uskomattoman hieno päivä myös sään puolesta, illalla puolikuolleina saavuimme Dubliniin (teen siitä varmaan oman postauksen). 

Hieno reissu, ihania ihmisiä ja hauskoja hetkiä. Kyllä kannatti :)

Laitan lisää joitain kuvia myöhemmin, nyt saatte vain huonon videon. 

 

Kaikenlaista

 Yksi lapsi on taas lähtenyt takaisin kasarmille jo viikko sitten ja meillä palauduttu arkeen syysloman jälkeen. Olikin varsinainen viikko, kun mulla oli töiden lisäksi joka päivälle jotain menoa ja sen lisäksi olen totutellut uuteen dieettiin hammasrautojeni myötä. 

Ohjaajaoppilaan hihamerkit

 

Länsimäen kallioilla

Viikko sitten lauantaina kävin ystävän kanssa sienenmetsästyksessä Nuuksion reunoilla ja löytyikin suppiksia melkein kaksi kiloa. Sitten olikin pakko lopettaa, koska alkoi sataa emmekä enää jaksaneet kykkiä metsässä, vaikka suppiksia olisi kyllä riittänyt. 

 

Nuuksion maisemia

 

Keskiviikkona olin KOM-teatterissa työkaverin kanssa. Alunperin piti olla jo toukokuussa tämän Valehtelijan peruukin esityksen, mutta sattuneesta syystä johtuen pääsimme nyt näkemään esityksen. Tämä oli henkilöstökerholle myyty juttu ja niinpä meidänkin neljän hengen porukasta puolet jäi kotiin olon vuoksi, toisella syysflunssan loppuköhät ja toisella varovaisuus. 

Esitys oli erittäin hauska katsaus Pirkko Saision ja Marja Packalénin elämiin, suht paljon mustaa huumoria viljeltiin. Mielenkiintoista oli. Turvavälejä pidettiin ja maskit oli kaikilla katsomon puolella naamalla, hyvin meni. 

Perjantaina olin menossa kahvitreffeille ystävän kanssa ja ehdin sitä ennen juosta Taidehallin läpi katsomassa sieltä tänään poistuneen Patricia Piccininin näyttelyn. Voin sanoa, ettei ihan osunut omaan mukavuusalueeseen taideteokset, mutta se kai on toisaalta taiteen tarkoitus. Osa teoksia aiheutti suorastaan ällötystä. 

Patricia Piccinini: Kaappaus

 

Ystävän tapaaminen ilahdutti ja juttelimmekin parisen tuntia kahvin äärellä.

Eilen illalla olin tapaamassa entisiä työkavereita entisen työpaikkani juhlissa. Ikävä kyllä juhlat olivat aika laimeat, meitä oli vain noin 20 osallistujaa ja niistäkin osa saapui klo 17 asemesta klo 19, eivätkä tarjoukset olleet ihan sitä, mitä odotin. Lähdimmekin sitten M:n kanssa muualle syömään ja meillä oli oikein hauska ilta kahdestaankin. 

Nuorimmaisella on nyt ollut korvalehden yläosassa patti, jota on käyty näyttämässä lääkäreille muutaman kerran ja sitä epäiltiin jo epätyypilliseksi borreliaoireeksikin, mitä se ei kuitenkaan ollut. Huomenna taas kesken päivän menemme Kirralle ja nyt saamme varmaan operointipäivän. Patti siis täyttyy jatkuvasti sidekudosnesteellä ja viimeksi lääkäri sanoi, että jos se edelleen täyttyy, on imusuonet poltettava. Toivottavasti saamme sellaisen ajan, ettei tarvitse olla koko ajan pois töistä ja koulusta.

Kokkasin ensi viikkoa varten porkkana-punainen linssi-sosekeitteoa sekä bataattisosekeittoa. Eiköhän niillä pärjää.. Viime viikon saldo oli kilo miinusta, hyvä niin :P

Sirius vahtipaikallaan

 

Olen ommellut takkia ja se alkaa olla valmis, vaikka luultavasti joudun vielä irrottamaan hihat kertaalleen. Sirius pitää huolen vaatteiden karvatilanteesta.

Hidas lasku

Totuttelen takaisin työarkeen eli maanantaista lähtien olen mennyt joka päivä kustannuspaikalle, jossa on todella hiljaista. Minun ja kolleegan lisäksi siellä on 2-4 vahtimestaria ja kaksi henkeä toimistossa sekä satunnaisesti muita.

Ensimmäiset päivät ovat kuluneet kuulumisia vaihdellessa vähän kaikkien kanssa. Se olikin se ainoa asia, jota etätöissä kaipasin eli käytäväpalaverit. Nyt tuntuu välillä, että ehkä pitäisi niitä oikeitakin hommia tehdä, onneksi ei ole varsinaista kiirettä vielä. Katsotaan toukokuun lopussa, onko silloin. Meillä nimittäin tehdään yleisten tilojen uudelleenkalustusta, johon kuuluu myös kirjaston jonkinasteinen facelift ja uusia kalusteita saapuu 25.5. alkaen.

Eilen lähdin töistä jo puoliltapäivin, mies tuli hakemaan ja kurvasimme kotiin Kaupunginpuutarhan kautta. Kävimme hakemassa orvokkeja ja pari pelakuuta astioihin istutettavaksi pihalle ja parvekkeelle. Klo 13 mulla alkoi teamskokous, joten siihen piti olla kotosalla ja koneen ääressä, hyvin ehdimme. Kokouksen jälkeen tein vielä yhden homman työblogiin ja pääsin lopettamaan työt vähän ennen viittä.

Nyt kun mies kuskaa minua töihin, menee työmatkoihin noin vartti. Saa nähdä pitääkö ensi viikolla vaihtaa pyöränselkään tai metroon, sillä oletan liikenteen lisääntyvän kun koulutkin aukeavat. Olisi kyllä syytäkin pyöräillä nuorimmaisen kaikkien köksänläksyjen jälkeen.

Kinkku-juustopiirakka Quiche Lorraine

Rosetti

Siinä olisi parit orvokit

Taasko sä kuvaat mua?

Suloinen sunnuntai

Tai jotain sellaista. Hyvää ensimmäistä adventtia ainakin, taas on vuoden loppu lähenemässä. 

Hyvän joulun toivotus pikakirjoituksella

Kuluneella viikolla olen ollut töiden lisäksi tämän vuoden viimeisellä pilatestunnilla (oli kivaa), elokuvissa ystävien kanssa katsomassa Last Christmas-joululeffan (ihan kiva, Emma Thompson on huippu), kääntynyt Tikkurilassa (kirjaimellisesti), ollut yksikön kokouksessa ja sen jälkeen samojen tyyppien kanssa Mamma Rosassa syömässä ja hohtokeilaamassa Ruusulankadulla (oli oikein hauskaa) ja näiden lisäksi eilen oli meillä syömässä esikoinen ja hänen kummitätinsä poikansa kanssa.

Tänään olen pessyt koneellisen pyykkiä ja lukenut Katja Ketun Rose on poissa-teoksen. Olin aikonut lukea tänä vuonna 80 kirjaa, tämä on nyt 81. Yli menee aika mukavasti, vielä on koko joulukuu aikaa lukea <3

Avokado-kesäkurpitsakakkua ennen leffaa.

Mamma Rosan blinit

Mamma Rosan päivän kala oli siikaa korvasienikastikkeessa

Suklaafondant vadelmavaahdon(?) kera

Ihan rennosti vaan, ei mitään kilpahenkistä...

Täytyy sanoa, että on vieläkin koivet vähän jäykkänä keilaamisesta. Pelkäsin, että käsi kipeytyy, mutta ei se ollut kovin pahana.

Ensi viikosta näyttää tulevan suht samanlainen, on ystävän tapaamista ja kokouksia parikin. Onneksi on Itsenäisyyspäiväkin tulossa, piparit voisi leipoa silloin.

Kohtaamisia

Mietin joskus suunnilleen viikko sitten, mitä mahtaa kuulua eräälle entiselle työkaverille. Aloitimme samana vuonna työt Idän suurimmassa kirjastossa. Silloin aina samana vuonna aloittaneet järjestivät  henkilökunnan syysjuhlat ja meistä sekä muista tuli hyvät ystävät, vietimme vapaa-aikaa yhdessä esim baarireissuilla (mies jäi aina kotiin, vaikka nämä muut olivatkin nuoria miehiä myös ja yrittivät houkutella mukaan), joilla minä olin yleensä joko ainoa nainen tai toinen.

Torstai-iltana olin lähellä metroasemaa, kun huomasin hänen kävelevän kohti. Ehdin juuri sanoa hänen nimensä, kun olimme kohdakkain ja vaihdoimme muutaman sanan. Oli iloinen kohtaaminen ja olin tyytyväinen, että uskalsin huikata hänelle. (Introverttina luonteena en aina uskalla.)

Perjantai-aamuna ratikassa ihailin erästä naista, joka jaksoi olla kohtelias eräälle juopolle tämän yrittäessä kaikkensa saadakseen naisen mukaansa. Johdonmukaisesti nainen vastasi tälle ystävällisesti ja kun miekkonen esimerkiksi rupesi yhdelle nuorelle teinipojalle sanomaan, ett' "Olteko imenyt.." niin nainen sanoi, että sellaisia asioita ei sanota varsinkaan nuorille pojille. Miehen lähdettyä pois minä ja tuo nainen pyörittelimme silmiämme hetken aikaa, seisoin siis niin lähellä että olin todistanut koko keskustelun. Ei voi kuin ihailla joitain ihmisiä, arvelen hänen olleen sosiaalialalla tms.

Töiden jälkeen perjantaina menin ystävieni kanssa Fredan Kakkugalleriaan juhlistamaan maanantaina koittavaa syntymäpäivääni ja oli oikein hauskaa. Juttua riitti niin, että pari tuntia kului kuin siivillä ja vaeltaessamme kohti Kamppia poikkesimme vielä Fredan UFFassa. Tosin minun piti mennä hetken päästä ulos odottamaan, kun alkoi ahdistaa ja siellä oli aika paljon ihmisiäkin.

Esikoinenkin tuli vielä perjantai-iltana käymään, osuimme juuri peräkkäisiin metroihin ja pääsimme sitten samalla kyydillä miehen hakemana kotiin. Leikkasin opiskelijan tukan, kerrankin onnistuin erittäin hyvin, ja juttelimme kaikenlaisista asioista. Esikoinen kertoi mm. ystävänsä kirjailija-vanhemmista ja opiskeluaikeistaan.

Eilen aloitin nuorimmaisen kanssa Harry Potter-elokuvamaratonin jälleen, katsoimme kaksi ensimmäistä ja ehkä jatkamme tänään. Olemme menossa koko porukalla syömään illalla Eliteen, joten en ole varma, mutta elokuvat jaksavat odottaa.

Taas se alkaa

Nimittäin yo-kirjoitukset, osa 2. Huomenna keskimmäinen tekee enkun kokeen ja ensi viikolla on vuorossa bilsa. Loput sitten keväällä. Äsken se teki tuossa eväitä itselleen.

Muihin kuulumisiin; olen edelleen kurkkukipuinen ja vähän kipeänoloinen, mutta olen nyt ollut töissä tämän viikon. En osaa sanoa, johtuuko olo flunssasta vai sisäilmasta. Lisäksi niskat on niin jumissa, että korvia vihloo ja menenkin huomenna hierojalle töiden jälkeen.

Eilen tein viikon hyvän työn, kun kaupassa kassalla oli pari pikkukundia. Toinen yritti ostaa heille jäätelöpuikkoja K-kortilla (?), jossa oli kuitenkin liian vähän arvoa ja koska mulla nyt sattui olemaan yksi euron kolikko lompakossa vapaana, niin sanoin kassalle, että maksan poikien jätskit. Pojat olivat aika liikuttavia sanoessaan moneen kertaan kiitoksiaan :)

Tänään kävin ennen töihinmenoa viemässä entiseen työpaikkaan kirjoja kierrätyshyllyyn ja juutuin juttelemaan parin vanhan työkaverin kanssa, mikä oli sinällään ihan kiva, mutta kun piti ehtiä vielä muuallekin niin tuli kiire :)  Kävin nimittäin Menitassa ostamassa nappeja villatakkiin ja pääsin ulos sieltä ilman lankoja! Ihan ennenkuulumaton juttu!!

Nyt taidan mennä petiin. Aamulla pääsen miehen kyydillä Itikseen, kun viemme keskimmäisen ensin koululleen.

Liikennevahingossa menehtynyt auto ja muuta juttua

Ihanaa, kun on perjantaivapaa. Vieläpä sellainen perjantai, ettei tarvitse lähteä yhtään minnekään. Siksipä imuroinkin ajankuluksi ja huomasin yllätyksekseni, että jopa pidänkin siitä, kun saan tehdä omaan tahtiin ja ilman painetta Disturbedin seurassa.

Tuo otsikko tulee Hesarin uutisesta Harri Marstion kuolemasta. Hiukan rasittavaa lukea uutisia, joissa on hillittömästi kielioppivirheitä. Nykyään on sentään jo koneellinen oikoluku ja jotkin tekstinkäsittelyohjelmat ymmärtääkseni jopa osaavat kielioppiakin, mutta joo.

Samasta syystä en juurikaan jaksa lukea ip-lehtien uutisia ulkomaiden tapahtumista, koska niissä on usein käännös- ja asiavirheitä. Yksi viime viikkojen sellainen uutinen oli esim. Havaijin vesillä liikkunut valkohai, joka suomalaisten lehtien mukaan oli tullut tervehtimään sukeltajia. Ulkomaisten lähteiden mukaan sukeltajat olivat itse menneet ottamaan kuvia hain viereen. Mitäpä siitä jos hai haukkaisee.

Keskiviikkona kävin ystävän kanssa juhlistamassa hänen syntymäpäiväänsä Cafe Aallossa Akateemisen kirjakaupan yläkerrassa. Oli oikein mukava jutelal pitkästä aikaa ja lopuksi vielä kierrellä hetki kirjakaupassa. Turha varmaan sanoa, mutta olemme molemmat alunperin kirjastolaisia, nykyään hän työskentelee Käräjäoikeuden arkistossa.

 Ainiin. Töissäkin on taas tapahtunut. Kuulemma katto vuotaa jo nyt eikä vasta maaliskuussa ja toinen siivojistamme oli saanut sairaskohtauksen eilen ihan silkan työmäärän vuoksi. Kilpailutetaan tarpeeksi.

Onneksi kohta on Ystävänpäivä.

Arki alkoi

Keskiviikkoaamuna piti raahustaa kustannuspaikalle, vakkei olisi yhtään tehnyt mieli. Heti alkaneen vuoden kunniaksi metroliikenne takkuili, mutta olin silti lyhyemmän aikaa työmatkalla kuin mies, joka lähti aikaisemmin.

Kauhea talvimyrsky, kuten näkyy.

Työpäivä meni jotenkin ja kävin työkaverin kanssa Kuntatalolla lounaalla, koska siellä oli paremmat ruoat kuin Palolaitoksella.

Liikkuvasta ratikasta otettu kuva Töölönlahdesta ja Villa Kivi valaistuna

Lähdin töistä neljältä ja ehdin ostaa mm. uudet farkut ennen kuin ystävä saapui Sokokselle. Ennen joulua oli puhetta mennä tsekkaamaan teamLab uuteen AmosRex-museoon, mutta koska jonotus pakkasessa ja tuulessa ei houkutellut, menimme Sokoksen kahvilaan ja nautimme lämmöstä. Istuimme pari tuntia mukavassa kahvilassa ja juttelimme kaikenlaisista asioista. Lähtiessämme menimem kemppariosaston läpi ja saimme kuulla, että ratikkalinja oli poikki juuri Sokoksen nurkalla, joten ystävä tuli seurassani Rautatientorin puolelle, josta pääsi bussilla kotiinpäin.

Jep. Laihis alkaa loppiaisen jälkeen.

Torstai-aamuna heräsin viideltä ja sain uudelleen unen päästä kiinni hetkeä ennen herätystä. Oli aika tuskainen työpäivä, mutta sain tehtyä todella paljon paskahommia pois ja nyt onkin mukava mennä takaisin maanantaina. Tajusin kesken työpäivän, että keskiviikkona meni ääni ja torstaina oli herätessä silmät aikalailla rähmässä eli on tuolla sisäilmassa edelleen ongelmia. Jos voittaisin Lotossa oikein kivasti, voisin tehdä jatkuvasti nelipäiväistä viikkoa (tai muuttaa jonnekin kauas pois).

Töiden jälkeen tapasin nuorimmaisen Kampissa ja kävimme syömässä Forumissa ja kuuden maissa menimme katsomaan Mortal engines-leffan toisen ystäväni kanssa. Elokuva oli todella hyvä. Olin lukenut kirjan ja miettinyt, miltä näyttäisi Lontoo liikkuvana ja nyt Peter Jackson kavereineen näytti sen minulle. Elokuva alkoi heti toiminnalla eikä toiminta oikeastaan hidastunut missään kohti. Oikeastaan vain yksi asia jäi häiritsemään, mutta en viitsi spoilaamisen vuoski sitä tässä kertoa. Hugo Weaving oli jälleen kerran aivan mahtava ja minusta oli mukavaa, että pääsosassa oli kaksi (minulle) tuntemattomampaa näyttelijää. He olivat kyllä todella hyvät myös.

Kotona oli keskimmäinen leiponut patonkeja onnistuen erinomaisesti :) Lisäksi hoitivat aamusella lumityöt, kun mainitsin miehen ehdottaneen moista aktiviteettia aamu-urheiluksi.

Tänään kävin nuorimmaisen kanssa Itiksessä ostamassa uudet kengät ja parit kalsarit, mokoma kasvaa kuin rikkaruoho. Ostimme myös Kakkugalleriasta herkkua <3

Mango-lime, koko perheen suosikki

Kohta pääsen keskimmäisen (ja tyttöystävän) lämmittämään saunaan.

Allaoleva biisi ihan siksi, että nyt on 20 vuotta Princen "1999"-biisistä, hullummaksi vain menee maailma.

Joulun alla

Nyt alkaa jo hiukan tuntua lomalta, vaikka jo perjantaina olin virallisella vapaalla ja sitä jatkuu aina ensi vuoden toiseen päivään asti.

Oli melkoinen viikko töissä ja muutenkin. Ensin maanantaina ilmoitettiin, että talossa saa olla vain välillä 7-16, josta tietysti alkoi melkoinen kalabaliikki. Lopulta hurjan säätämisen jälkeen päätettiin, että työparini päivystää klo 18 asti ja huolehtii talon kiinnilaitosta silloin. (Hän asuu kirjaimellisesti naapuritalossa.) Työpaikan kaksi joulukuustakin saapuivat nyt, kun niitä ei oikeastaan enää tarvita. Tosin perjantaina oli kai naapurikoulun perinteiset juhlat meillä, kuten aiemminkin.

Maanantaina kävin toisen kerran kiropraktikolla rusautettavana ja oli aika metkaa jälleen. Seuraavan kerran menen tammikuussa. Kotimatkana varrella kävin Hakaniemen hallin väistötiloissa ja juttelin hetken erään astiaihmisen kanssa vanhasta Arabiasta ja Iittalasta ja huomasin, että eräät isommat kupit oli hinnoiteltu 75€/kpl, joten jos uhkaa vararikko niin voin viedä meidän kupit sinne. Hyvä tietää sekin.

Tiistaina olin töissä ihan aamusta iltaan ja keskiviikkona suoritin isoimman osan joululahjoista ja menin kahden ystävän kanssa Vanhan joulumarkkinoille. Ostin korvikset ja työparille pienen joululahjan, jolle toivon tulevan käyttöä. Kävimme myös kahvilla ja vaihdoimme joululahjat ystävien kanssa. Vanhan Ylioppilastalon yläkerrassa repesin pahasti, kun näin seinällä Väinämöisen soittavan kannelta, iski paha Fingerpori-muisto, jonka onnistuin tartuttamaan sekä ystäviini että viereiseen myyjään :D
  

Torstaina kävimme työ'tiimin' kanssa joulu-kakkukahveilla lähikahvilassa ja tapasimmekin vielä muutaman muun työkaverin sieltä, joten istuimme samaan seuraan ja meillä oli oikein rattoisaa. Olin luvannut käydä töiden jälkeen vielä Itiksessä tapaamassa Mareettaa ja suoritin sitä ennen loput lahjaostokset. Ex-työpaikassa olikin sitten aiemman pomon eläkekahvien jämät, joten sain kakkua vielä sielläkin ja tapasin mm. sivarini, joka on nykyään Myllikän kirjastossa hommissa.

Mareetta heitti minut kotiin tehtyämme pienen suklaa-etsintäkierroksen parissa Prismassa, joista kys. suklaata ei tietystikään löytynyt ja illan ratoksi leivoin vielä luumu-kuivakakun. Illempana meilel tuli vielä keskimmäinen tyttöystävä yökylään, koska koulun juhla oli vasta joskus yhden aikaan.

Rajiksen kuuluisa joulukuusi

Perjantain aloitinkin sitten tämän perheen viimeisiin alakoulun joulujuhliin osallistumalla ihan helkkarin aikaisin. Kotiuduin hyvän aikaa ennen pienintä ja join aamukahvit nro.2 ja aloitin joulusiivouksen imuroimalla ja pesemällä lattiat. Nuoripari lähti lukion juhliin puolenpäivän maissa ja veljeni Kimmo tuli kahville ja tuomaan nuorimmaisen joululahjan. Kimmo tapasi nyt ensimmäisen kerran Julian melkein ovenraossa ja kuulemma Julian kommentti oli ollut vain, että Kimmo puhuu paljon. Heh :D

Siivouksen jälkeen tein makaroonilaatikkoa, sillä esikoisen kummitäti oli tulossa kylään oman poikansa kanssa, joak on siis meidän kummipoika. Olen varmaankin aivan kamalan vanha ja keski-äkäinen, mutta edelleenkin lapsi on huonotapainen ja siksikin oli varsin mukavaa, kun he lähtivät jo hyvissä ajoin kotiin seuraavan aamun jalkapallokisojen vuoksi.

Eilen keskimmäinen kävi vielä koulunsa kanssa kirkossa ja olikin lähtenyt niin hiljaa ja omia aikojaan, etten herännyt ollenkaan. Nuorimmainen kävi elokuvissa ystävänsä kanssa katsomassa 'Aquaman'in uudessa Imaxissa ja me miehen kanssa saatoimme heidät sinne ja kävimme samalla hoitamassa mm. joulukukka-asioita.

Aamunkajo

Tänään olen koristellut pipareita nuorimmaisen kanssa ja mies teki keskimmäisen kanssa perunamuusia sekä karjalanpiirakoita että perunalooraa varten. Esikoinen on tulossa tänä iltana joulunviettoon tänne ja on ainakin huomisen, ehkä vielä joulupäivään asti täällä.

Jotain outoa on tekeillä Siriuksen mielestä.

Eilen kissa nukkui vaatehuoneen lattailla olevan kuusimaton päällä. Saa nähdä, kuinka monesti saan sen tänä jouluna kaivaa kuusesta :P

Joulunalusaikoja

Piti kirjoitella jo viime viikolla, mutta en oikein ehtinyt enkä jaksanut. Tukholmanreissu veti mehut aika totaalisesti ja menin joka ilta nukkumaan viimeistään kymmeneltä. Pitäisi itse asiassa tehdä nyt sama, mutta sitten en ehdi ikinä kirjoittaa yhtään mitään. En tykkää kauheasti töissä päivitellä.

Keskiviikkoaamuna töihin mennessäni näin tukipalveluidemme esimiehen, joka oli hiukan järkyttyneen oloinen ja hän sitten avautuikin minulle kertomalla, että eräs työihminen oli saanut illlalla kotonaan aivoinfarktin. Onneksi vaimo oli ollut kotona ja saanut ambulanssin paikalle nopeasti ja jo torstaina henkilö oli kuulemma hereillä. Muuta en ole kuullut. Mietiskelin sitä, että aika usein tällaiset tuntuvat sattuvan juuri joidenkin pyhien aikaan.  Molemmat omat vanhempani ovat kuukahtaneet pääsiäisen maissa, samoin appiukko. Mikähän siinäkin on?

Keskiviikkona kävin myös ensimmäisen kerran kiropraktikolla, oli metka kokemus.

Torstaina menimme työparin kanssa Kaupungintalolle digineuvojien koulutus-yms. tapaamiseen. Siellä oli ihan kivaa ja tapasimme muutamia tuttujakin, sekä kirjaston puolelta että Enter ry:n opastajia. Oli mielenkiintoisia luentoja, kaikki suht lyhyitä, ja hyvää ruokaa.

Ehdimme vielä töihinkin ja iltapuolella talon pikkujouluihin. Siellä oli kivoja ihmisiä, hyvää ruokaa ja mielenkiintoista musiikkia (nyky-kantelemusiikkia höystettynä etnisillä rytmeillä). Lähdin kotiin ennen lahjojenjakoa, koska en jaksanut enää odotella.

Perjantaina olin kotona, onneksi yksi kokous peruunti eikä tarvinnut lähteä mihinkään. Leivoin korvapuusteja ja pienin halusi tehdä suklaahippukeksejä. Hän saakin tehdä ne tästä lähtien, onnistuivat paremmin kuin mun. Tai ainakin ovat kauniimpia.

Lauantai meni ja sunnuntaikin, kävimme tukussa ja touhuilimme kotijuttuja. Tänään alkoi vuoden viimeinen työviikko ja puskin läpi tuulen ja tuiskun. Töissä meinasi aivot nyrjähtää taas kerran, kun asia joka koskee kaikkia, ilmoitettiin liian myöhään eli tänään. Kauhean säätämisen jälkeen siihen saatiin hieman joustoa, mutta ilmankin olisimme voineet olla.

Kävin töiden jälkeen uudestaan kiropraktikolla ja tulen käymään siellä vielä joitakin kertoja. Hän lupasi hoitaa niskan ja iskiaksen kuntoon, joten rahanmenoa ei voi estää.

Nyt illalla kävimme vielä miehen kanssa pienimmän kummeilla kahvilla ja olisihan siellä varmaan voitu olla kauemminkin jutun puolesta, mutta kun se huomisaamu painaa taas päälle.

Iltalaulun aika

Mä mistä kertoisin?

Olen tehnyt kaikki joulukortit ja ulkmoaiden jo lähettänytkin. Saattaa olla, että ensi jouluna en lähetä mitään kortteja, kun katson paljonko nuo maksoivat loppujen lopuksi. Viisikymmentä (noin) korttia ja niihin merkit, yksi paketti Kanadaan ja lopputulos on vähän päälle satanen. Voisin antaa senkin rahan jollekin muulle tai vaikka Hesylle kissanruokaan.

Vähän alakuloinen olo alkaa iskeä, väsymyksestä ja pimeästä aiheutuen. Olen nukkunut muutaman viikon todella huonosti, heräilen välillä ja hikoan niin, että vesi valuu norona kaulasta alas. Lisäksi tänään eräs asiakas kertoi menettäneensä 40-vuotiaan vaimonsa keuhkokuumeelle vähän aikaa sitten, oli aika vaikeaa olla menemättä mukaan siihen suruun.

Lisäksi Poika Yrjö peruutti keikkansa, mutta eipä se niin minua haittaa, Mareettaa ehkä ennemminkin. Menen kuitenkin Tukholmaan viikonlopuksi hänen kanssaan, minulle se kirjallinen tilaisuus on tärkeämpi kuin BG.

Kohta pääsen kotiin. Työpari oli päivitelly SportsTrackeriin jotain rännästä, yritin hypätä nopsaa sen sanan yli. Kylmä siellä on kuitenkin.

Ainiin, tapasin meidän uuden esimiehemmekin pikaisesti hänen käydessään tässä pyörähtämässä viransijaisensa kanssa katselemassa taloa. Ihan mukavan tuntuinen miekkonen, minua nuorempi. Twitter-profiilistaan tiedän hänen olevan vihreä historioitsija ja hänen perheeseensä kuuluvan myös aviomiehen. Mielenkiintoista on nähdä, minne hän meidät luotsaa tässä maailmantilassa.

Nyt pistän pillit pussiin ja suunnistan kotio. Nähdään taas!

Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu

Onpahan ollut taas vauhdikas viikko.

Tiistaina oli viimeinen pilates tälle vuodelle ja se olikin aika rankka, klassista pilatesta. Tuli ihan hiki pintaan :P

Eilen olin ensin töissä ja sitten kävin syömässä ystäväni Mareetan kanssa ja siitä jatkoimme Tavastialle Tove Styrken keikalle. Jotenkin keikka jäi hiukan taka-alalle, sillä kuten ehkä olen kertonut, lähden M:n kanssa ensi viikolla Tukholmaan katsomaan Boy Georgea.

Saman matkan yhteydessä M oli kysynyt Göteborgissa tapaamaltamme Alexandralta tarvitaanko Alternative Literature Prize-tapahtumaan lisää työntekijöitä. Vastauksena Alexandra lähetti Mareetalle kutsun palkintoillalliselle ja pääsen mukaan avecina.

Siinä panikoidessamme Mareetta lähetti Alexandralle viestin, jossa tiedustelimme pukukoodia ja keikan jälkeen Alexandran vastauskin oli tullut. Se kuului suunnilleen niin, että älkää panikoiko ja ihan rennot juhlavaatteet riittää. Sanoin sitten Mareetalle, että entäs jos Vickan tai joku muu kuninkaallinenkin tulee sinne, mutta siinä vaiheessa Mareetta sulki korvansa :D

Tänään töiden jälkeen menin sitten ay-yhdistyksen kokoukseen ja tapasin joitain tuttuja sielläkin. Pääsin tai minut nakitettiin yhteen hommaan, onneksi saan siihen kaveriksi entisen työ-pikkuveljeni :)

Tässä vielä Tovelta yksi biisi. Hän siis on ollut Ruotsin Idolseissa joskus, tuli kolmanneksi. Mä jotenkin kyllä tykkään.

Iltaa

Tällä viikolla on tullut kahviteltua jonkin verran. Maanantai-iltana työ-ystävä tuli töihin odottelemaan, että pääsen lähtemään ja kävimme yhdessä kahvilla, kuten edellisessä postissa taisin jo mainitakin.

Tiistaina lähdin töistä aikaisemmin hillittömän päänsäryn vuoksi ja käytyäni lankakaupassa menin kotiin, jossa nuorimmaisen pyynnöstä leivoin mokkapaloja. Tulikin kyllä hyviä. Purkasin myös melkein koko lahkeen pikkulapsen neulehaalarista, koska halusin vaihtaa yhden langoista. Tajusin myös, että päänsärky liittyi hampaisiin ja epäilin, että yksi vanha paikka olisi huonosti. Soitin ke-aamuna hammaslääkäriin ja sain ajan tälle päivälle.

Eilen kävin kahden ystävän kanssa kahvilla, toinen heistä on maanantainen työ-ystävä, ihan Fazerilla. Oli tosi hyvä kakku, pähkinä-kinuski-suklaa. Hmm.

Illalla varasin mulle ja nuorimmaiselle syyslomaviikon to-la välille hotellin J-kylästä. Jos joku haluaa tavata silloin, niin pistää viestiä. Marjaanan kanssa on jo rehvit sovittuna aikaa ja paikkaa vaille.

Tänään kävin aamulla nuorimmaisen kanssa terveysaseman lääkärissä, koska tarvitsimme lähetteen allergiatesteihin. Koivun siitepöly ristiinoireilee nyt aika monen kanssa, viimeksi kitalaki alkoi kutista suklaasta ja lapsi on jo itse aika epätoivoinen. Lääkäri puhui hiukan siedättämisestä ja sanoin, että toki se on vaihtoehto, koska muuten on aika paljon rajoitteita.

Lähdin siitä suoraan kaupunkiin ja nuorimmainen meni kouluun. Kävin Stockalla ostamassa esikoisen kummitädille 50-vuotislahjaksi lahjakortin jalkahoitoon.

Kesken työpäivän kipaisin sitten hammaslääkäriin. Odotushuoneessa istuikin eräs työkaveri odottelemassa 3D-tulostetun kruunun valmistumista ja siinä välillä sitten minä pääsin hammaslääkärini kanssa kahden. Hän aloitti kokeilemalla poskilihaksia, jotka olivat aivan jumissa vasemmalla ja sanoi arvelevansa kaiken säryn johtuvan siitä. Sitten hiottiin ja sain käskyn ottaa sirdaludeja viikonloppuna ja tulla parin viikon päästä tietokoneavusteiseen scanniin, jonka avulla siis tarkastellaan purennan tasapainotusta. Kääk. Onneksi kuitenkaan itse hampaille ei tarvitse tehdä mitään nyt.

Tämä syksy näyttää tulevan kalliiksi, mutta kerranhan sitä vain eletään. Siriuskin pitäisi viedä vuositarkastukseen, ihan jo elävän ravinnon syömisen vuoksi.

Pitää muistaa Eurojackpotata huomenna.

Muistutus viikonlopulle

Poikanen lensi pesästä

Esikoinen muutti nyt sitten melkolailla kokonaisvaltaisesti kimppakämppään. Joitain vaatteita on vielä meillä, samoin joitain tavaroita, mutta nyt hän on periaatteessa lentänyt pesästä. On aika hieno tunne, kun tietää onnistuneensa kasvatuksessa. Tarkoitan siis sitä, että yllättäen sieltä on kuoriutunut ihan järkevä ja suht aikuinen ihminen, joka osaa toimia itsenäisesti.

Viikonloppu meni muutenkin jotenkin hassuissa merkeissä, sillä lauantaina keskimmäinen lähti isosen rooliinsa kirkon hommiin puku päällä ja palasi vasta puoliltaöin. Minä puolestani kävin ystäväni sekä pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa Jasper Pääkköstä eli Spike Leen leffan BlacKkKlansman. Oli aikast vaikuttava, huumoriakin oli ja Jasper oli oikeasti aika pelottava. Hyvin leffassa vertautui mennyt ja nykyaika, se jopa alkoi pätkällä Tuulen viemästä.

Sunnuntaina pienin kävi ystävänsä kanssa SuperParkissa pomppimassa, keskimmäinen lähti tyttöystävää odottelemaan Stockalle ja mies ja esikoinen ajelivat pitkin ja poikin. Olin siis yksin kotona, kissakin juoksi ulkona ja ollessani ripustamassa pyykkejä eräs työtoveri ilmaantui pihalle. Hän asuu Hakunilassa ja oli päättänyt lähteä päiväkävelylle. Joimme kahvit yhdessä ja oli oikein rattoisaa. Sirius kävi myös esittäytymässä.

Tänä aamuna kävin uimassa ensimmäisen kerran tälle syksylle ja olikin aika mukavaa. Tosin lähdin pienimmän kouluunmenon mukaan ja sepä ei ollutkaan hyvä idea, sillä väkeä oli aika paljon alkuun. Pitänee ensi kerralla lähteä varttia aikaisemmin.

Nyt lähden kotiin, työpäivä alkaa olla pulkassa.

Yhtä juhlaa

Tänään vietimme töissä erään työkaverin 60-vuotisjuhlaa. Hän totesi olevansa aika samanikäinen Madonnan kanssa, mutta toimivansa hiukan erilaisilla foorumeilla. Saimme kuohuviiniä, ihania italialaisia juustoja sekä mielettömän hyvää mustaherukkakakkua, jota söin vain kolme palaa. Kahvia näissä humanistin juhlissa ei tarjottu.

Saimme myös uuden automme kotiin tänään, mies kävi sen hakemassa Espoon perukoilta. Kuulemma ilmastointilaitteen nollaus pitää vielä tehdä maanantaina Herttoniemessä Volvon omassa huollossa.

Teimme koeajon ruokakauppaan, sillä muonaa on saanut kantaa niska vääränä. Onneksi yksi lapsi on Kiljavalla, joten nämä tämänpäiväiset ostokset saattavat kestää jopa huomiseen saakka. Auto on ihana. IIH.

Lomaltapaluu

En muistanut salasanaa työkoneelle, joten ihan ensitöiksi piti käydä it-tuen luona. Onneksi oli talossa jo.

Oli aika paljon hommia, osa jäi vielä huomisellekin ja kalenteriin ilmestyi aika paljon merkintöjä. Työkaverien kanssa pohdittiin syksyä ja kertoiltiin lomista, oli mukavaa :)

Asiakkaitakin kävi ja yhden mummon kanssa saimme hänen Twoo-tilinsä päivitettyä. En ollut sellaisestakaan kovin perillä, nimen tiesin (kuten esim tinderissäkin), mutta saimme homman hoidettua.

Tapasin ystävän kahvilla, päivitimme kuulumiset ja juttelimme kissoista ja sen sellaisista.

Nyt pitäisi tehdä huomiset eväät ja mennä petiin.

Keksiviikko

Jostain syystä tänään olen puhunut diabeteksesta työtoverini Karin kanssa. Se alkoi aamukahvilla. Keskustelimme erään entisen työntekijän uudesta koirasta, joka on koulutettu diabetes-koiraksi, koska omistajallaan on kyseinen sairaus. Jotenkin Kari onnistui sanomaan 'Nyt haisee, snif snif' todella osuvasti ja nauroimme vedet silmissä varmaan kymmenen minuuttia. Onneksi kukaan ei tullut sillä hetkellä henkiläkunnan taukohuoneeseen. Suorastaan ulvoimme. Nauru alkoi uudelleen heti, kun vilkaisimme toisiimme.

Lounaalle suunnistimme Kaviin ja istahdimme pöytään, jossa istui eräs afrikkalaissyntyinen keski-ikäinen mies parin tuolin päässä. Siinä syödessämme ihmettelin Karille sitä, kuinka moni tuntemani diabeetikko syö esimerkiksi paketin keksejä ja nostaa sen jälkeen inskaa tai syö lounaan päälle pari riviä suklaata ja lisää inskaa. Kari siinä ihmetteli ja se afrikkalaissyntyinen mies sanoi, että 'anteeksi, mutta minulla on diabetes'... hups. Pyysin anteeksi, jos olin loukannut häntä puheillani, mutta hän sanoi, ettei ollut hätää ja ihmetteli hänkin näitä tuttujani pudistellen päätään. Hän ei ollut koskaan kuullut, että jotkut tekevät siten ja oli aivan hämmentynyt. (Puhui hyvää suomea, joten ainakaan kielimuurista ei ollut ongelmaa.)

Tulin kotiin heti lounaan jälkeen, koska päätä on särkenyt aivan julmasti pari päivää. Aamulla leukanivelet on aivan jumissa ja poskilihakset kivikovat. Leivoin sitten cookieseja, lähinnä siksi että keskimmäinen lähtee aamulla Lappiin klo 6. Nyt illalla tässä kävi pari hänen ystäväänsä saunomassa ja minä ja mieskin kävimme sitten näin yllättäen saunassa. Mies hieroi mun niskoja, mutta käsivoimat ei oikein riitä.

Aloitin aamulla uuden kirjan, en tiedä jaksanko lukea sen loppuun. Päähenkilö puhuu eräänlaista slangia (engl.) ja kielioppivirheet 'puheessa' tökkivät aika pahasti (would of). Katsotaan, kuinka käy.

Mutta nyt kutsuu peti. Aamulla pitää mennä Pasilaan kokoukseen ja siitä sitten työpaikalle. 

Saalis

Tämän päivän saaliit.

Lisäksi sain pyöräiltyä sen kaameimmankin mäen ylös tänään, kun huvikseni kokeilin. Varmaan läähätin niin, että kuului Kontulan ostarille asti, mutta mitäpä siitä. Vähänkö olen tyytyväinen :)

Työkaveri oli eilen ollut käymässä HUSissa eräässä toimenpiteessä ja oli sen jälkeen ävellyt vähän sekaisena ulos ratikasta törmäten sen takapäähän ja murtaen pari kylkiluuta. Ratikan nuori naiskuski oli ollut aivan kauhuissaan, mutta työkaveri oli vaan että ei hätiä ja jatkanut kotiin. Tänä aamuna oli sitten soittanut työterveyteen, josta passittivat Mehiläiseen teipattavaksi. Hän soitti sieltä minulle hihkuen iloisena, että oli saanut parit hyvät särkylääkkeet ja oli aivan pilvessä :D