Paistaa se päivä risukasaankin

Liityin huvikseni ilmaisten popcornien houkuttamana Finnkinon Lab-ohjelmaan ja sen myötä osallistuin heidän FB-sivulla olleeseen arvontaan, jossa kertomalla parhaan leffamuistonsa saattoi voittaa vuoden elokuvaliput.

Niin. Ja minä siis voitin ne. En vieläkään usko sitä todeksi, sillä en oikeastaan koskaan voita mitään. Viimeksi voitin Kaupungin henkilökunnan arvonnassa oopperaliput silloin, kun Helsinki oli kulttuuripääkaupunki odottaessani keskimmäistä.

Paras leffamuisto-osioon kirjoitin näin:

"Olimme ensitreffeillä mieheni kanssa ja hän osti isoimman popcorn-astian. Istuutuessamme paikoillemme hän onnistui kaatamaan puolet astian sisällöstä päälleni (ensitreffeillä!) ja koska olen minä, repesin aivan totaalisesti, sillä popcornia oli joka puolella. Mies kertoi myöhemmin pelänneensä, että suutun ja lähden samantien pois. Olemme nyt olleen yhdessä 1992 maaliskuusta ja edelleen käymme elokuvissa paljon perheen ja ystävien kanssa. Ensimmäistä yhteistä elokuvaa emme kuitenkaan muista, mikä se mahtoi olla. Popcornit veivät huomion "

Kävin tämän lisäksi aamulla uimassa normikilometrini taas 32 minuutissa. Oli mukavaa. 

Huomenna menen töiden jälkeen kahvakuulatunnille, saa nähdä onko käsivarsia ollenkaan sen jälkeen. Jos ne vaikka tippuu pois.

 

Maanantai matava

Istun viimeistä tuntia päivystämässä tietokoneluokassa, jossa en ole juuri ollut koko syksynä ihan siksi, että saan tilassa oireita. Nyt oli kuitenkin ns. pakkorako. Istun täällä yhden itseohjautuvan asiakkaan kanssa.

Väsyttää ja päässä on särki. Mies nukkui huonosti, joten minä nukuin huonosti. Menin kyllä uimaan aamulla, se olikin aika mukavaa. Tosin yläasteikäiset koulupojat menivät 'epähuomiossa' nopeiden uimareiden radalle, jossa uiva mieshenkilö aika kovasanaisesti mainitsi pojille näiden olevan väärässä paikassa jos aikoivat vain pelleillä. Ihan oikein sanoi ja asiasta. Itse en viitsinyt sitten lähtiessäni käydä kylmäaltaassa, kun pojat olivat siinä testaamassa kestävyyttään.

Eilen neuloin yhden lapasen ja aloitin toista, aion laittaa ne lahjaksi Lappiin ystävälleni. Yritän tehdä sellaiset kolminkertaiset, kuin itselleni tein joitain vuosia sitten, hän nimittäin voisi tarvita sellaisia siellä.

Jos selviän keskiviikkoillan tentistä elävänä, alkaa helpottaa. Stressi alkaa olla aika paha. Luulen, että perjantai-iltana mies vihdoin tajusi, että alan olla kestokykyni äärirajoilla, kun sanoin etten yksinkertaisesti halua olla täällä pimeässä joulua. Olenkin katsellut lentoja taas vaikka minne, nyt alkaisi kohta olla hinnat kohdillaan, että voisimme ostaa liput. Viisi lippua on aika lovi kassaan, mutta minkäs teet. Luultavasti tämä on viimeinen koko porukan yhteinen lomamatka, ensi kesä menee pipariksi aika tehokkaasti monestakin syystä, joista yksi suurimmista on Suomen armeija.

Iloa on tuonut allaoleva video. Nämä pojat ne osaa :)

Päästäistä!

Päästäinen onkin jo hyvässä vauhdissa. Olen nauttinut ihan vain kotoilusta, vai miksi sitä kutsutaan, kun nauttii kotonaolemisesta ja kotihommien tekemisestä. Tämä on se, mitä kaipaan nykyään ja miski haluaisin nelipäiväisen työviikkoni takaisin. Kaksipäiväinen viikonloppu on aivan liian lyhyt, en pääse irti työasioista samalla tavoin kuin pääsisin jo pelkästään yhdellä lisäpäivällä.

Eilen leivoin elämäni ensimmäisen kattilaleivän ja se onnistui oikein hyvin. Taidan tehdä jatkossakin, vaikka keittiössä olikin melkoisesti jauhoja. Jotain siemeniä tai pähkinöitä aion lisätä ensi kerralla, suutuntuma voisi olla parempi.

Samalla tein myös elämäni ensimmäisen vadelma-semifreddon, mutta se tarjoillaan vasta huomenna, joten kuva on vasta myöhemmin täällä. Sen massa oli melkoisen hyvää, olisin voinut syödä ihan sellaisenaankin koko homman.

Tänään olin aikeissa tehdä joitain ompeluhommia, mutta uhka kahvin loppumisesta aiheutti kävelyreissun lähiAlepaan pienimmän tullessa seuraksi fillarilla. Olikin ihan kiva kävely, kassa oli tosi mukava uusi tyttö ja kaupan ulkopuolella vaihdoin muutaman sanan tuntemattoman äidin kanssa, joka aloitti keskustelun ihailemalla pienimmän uutta pyörää.

Tultuamme kotiin katsoin pienimmän kanssa Avengersin ja ruoan jälkeen menimme saunaan. Kunhan sana pienimmän sänkyyn aion jatkaa Poldark-sarjan uudelleenkatsomista. Työ-ystävä halusi sen lainaan, mutta en ollutkaan tallentanut sietä ensikatsomalla, joten hoidan sen samalla. Ei haittaa,jaksan kyllä katsoa Aidania uudemmankin kerran.

Huomenna äitini tulee meille syömään eli en varmaankaan ehdi tehdä suunnilleen mitään ennen sitä ja illalla olen varmaankin aika väsynyt. Onneksi on vielä maanantai vapaata. Niin saisi olla joka viikko :)

Pakkaamisen lomassa

Eli siis en ole vielä pakannut kuin omat vaatteeni ja pienimmän vaatteet olen läjittänyt valmiiksi laukkuun heitettäväksi. Odottelen tässä saunan lämpiämistä.

Tämä päivä on mennyt jalkojen päälle, niinpä selkä on hajoamispisteessä ja on pakko istua sen aikaa, että saa laskut maksettua.

Mies ja isommat veivät kissan ja sillä aikaa minä pienimmän kanssa ensin tyhejnsin ja täytin tiskikoneen, sitten pienin meni omiin juttuihinsa ja minä tiskasin käsitiskit, pesin yläkerran lattiat ja vessan. Samalla pyykkäsin kolme koneellista lakanoita ja pyyhkeitä. Olen myös leiponut Keyn limettipiirakan ja marenkeja suklaahippuyllärillä ja silittänyt pyykit sekä antikarvoittanut koipeni.

Nyt pitäisi vielä valita matkalle lähtevät kirjat ja reppuun pakattavat kamat. Onneksi huomenna lähtö on puoliltapäivin eikä ihan kukonlaulun aikaan.

Loppuun hauska video, jonka löysin eilen.

P.S. Mies onnistui säikäyttämään pienimmän niin, että se sai hysteerisen itkukohtauksen. Huoh. (Olen sen verran väsynyt, että ensin aloin nauraa ja sitten itkeä.)

P.S. 2 Unohdin mainita, että mies toki pakkaa omat kamansa ja isommat pojat omansa. Minä olen huono palvelija :P

Aivot narikassa

En jaksa kovinkaan vieläkään keskittyä tähän kirjoitteluun, pää on taas täynnä pumpulia. En tehnyt tänään oikein mitään, kirjoitin yhden luvun tarinasta loppuun ja aloitin seuraavaa, siinä se aika kuluukin mukavasti kun paimentaa hahmoja. Yleensä nimittäin ne eivät tee niinkuin pyytää, vaan ihan jotain muuta.

Hiukan tällainen olo väsymyksen vuoksi

Mutta tässä päivän video, se oli minusta hupaisa. Hiukan ovat saaneet pojat pohtia koreografiaa.

Vähän kissoista

Ajattelin kirjoittaa hiukan kissoista, kun en muuta nyt keksi.

Olen kissaihminen (ylläri?). En ole koskaan ollut erityisemmin koirien kanssa tekemisissä ja hieman pelkään niitä. Pelkoon on syynä erään mökkinaapurin puudeli, joka näykki pari kertaa minua kädestä kun olin alle 10-vuotias. Muistan kyllä halunneeni alle kouluikäisenä aina silittää kaikkia kadullakulkevia koiria, kuten lapset yleensä, mutta meillä oli aina kissa. Mökillä ja kotona.

Mökillä otimme kesäkissan läheisestä maatalosta, josta haimme kananmunia ja maitoa. Ennen kuin sanotte mitään kesäkissoista, kerron että veimme kissat takaisin maataloon kesän lopussa kun lähdimme takaisin kaupunkiin. Opin luopumaan jo pienenä.

Ollessani lukiossa sain kissan, pitkän kaipauksien jälkeen. Se raukka jäi alkukeväästä auton tönäisemäksi ja oli varmaankin kuollut välittömästi. Itkin kaksi päivää, myös koulussa. Rakastin sitä eläintä.

Saatuamme talon valmiiksi, siis asumiskuntoon, otimme kissan. Tällä kertaa haimme sen Hesystä mieheni kanssa. Jokin aika sen jälkeen kissa sai vahtia ulkonanukkuvan vauvan vaunuja ja vauvan itkiessä se tuli kertomaan minulle, että poikanen huutelee. Hyvä emo.

Sysi Nokisuu Kattiainen on nyt yli 16-vuotias vanha rouva. Vähän kankea ja huononäköinen, mutta varsin kovaääninen. Se nimittäin kuuroutuu ja tietysti pitää sitten jutella meille sellaisella volyymilla, että itsekin kuulee mitä on sanomassa.

Eläinlääkäri olisitä mieltä, että kattirouva kyllä jaksaa vielä muutaman vuoden elävän ravinnon ja lämpimän kodin turvin. En pysty ajattelemaan elämää ilman sitä. Olen jo parin vuoden ajan yrittänyt valmistaa itseäni siihen, ettei se elä enää kovin kauan.

Loppuun kuitenkin koiravideo vaihteeksi.  Internethän on nimittäin kissavideoiden ja -kuvien jakamista varten kehitetty verkko :P