Olin viikonloppuna Tampesterissa teatteriretkellä ystävän kanssa. Kävimme katsomassa Ylpeys ja Ennakkoluulo *tavallaan-näytelmän Tampereen Työväen teatterissa. Oli mukava viikonloppu, mutta sunnuntaina oli jo kaktus kurkussa ja alkuviikon olenkin ollut sairaana. Maanantaina oli mieskin kotona sairaana sairastettuaan jo viikonlopun.
Tällä kertaa en tavannut nuorimmaista, hän sanoi olevansa kiireinen opintojensa kanssa ja se on ihan ookoo. Ehdimme kuitenkin joulun aikaan nähdä ihan kunnollakin.
Viime päivityksen jälkeen ei ole ollut oikein muuta kuin ihan normiarkea. Tosin edellisviikonloppuna olin harvinaista kyllä lauantaina töissä, meillä oli ensimmäistä kertaa aikuisten kauhutapahtuma eli Yöväen messut ja se onnistui varsin hyvin. Meillä kirjastossa järjestettiin murharoolipeli, jota en tosin vetänyt itse, mutta se näytti varsin hauskalta.
Tässä marraskuun edetessä alkaa hieman stressata jo joulukiireet, nimittäin joulukortteja pitäisi alkaa askartelemaan ja tänä vuonna työpaikan pikkujoulut ovat meidän yksikön varassa, teemana on kuohuva 1920-luku ja puku on vielä kankaana kaapissa. Että vähän hirvittää. Helmet-lukuhaasteen olen sentään juuri tänään saanut valmiiksi, kerrankin näin ajoissa.
Yksi lapsi on taas lähtenyt takaisin kasarmille jo viikko sitten ja meillä palauduttu arkeen syysloman jälkeen. Olikin varsinainen viikko, kun mulla oli töiden lisäksi joka päivälle jotain menoa ja sen lisäksi olen totutellut uuteen dieettiin hammasrautojeni myötä.
Ohjaajaoppilaan hihamerkit
Länsimäen kallioilla
Viikko sitten lauantaina kävin ystävän kanssa sienenmetsästyksessä Nuuksion reunoilla ja löytyikin suppiksia melkein kaksi kiloa. Sitten olikin pakko lopettaa, koska alkoi sataa emmekä enää jaksaneet kykkiä metsässä, vaikka suppiksia olisi kyllä riittänyt.
Nuuksion maisemia
Keskiviikkona olin KOM-teatterissa työkaverin kanssa. Alunperin piti olla jo toukokuussa tämän Valehtelijan peruukin esityksen, mutta sattuneesta syystä johtuen pääsimme nyt näkemään esityksen. Tämä oli henkilöstökerholle myyty juttu ja niinpä meidänkin neljän hengen porukasta puolet jäi kotiin olon vuoksi, toisella syysflunssan loppuköhät ja toisella varovaisuus.
Esitys oli erittäin hauska katsaus Pirkko Saision ja Marja Packalénin elämiin, suht paljon mustaa huumoria viljeltiin. Mielenkiintoista oli. Turvavälejä pidettiin ja maskit oli kaikilla katsomon puolella naamalla, hyvin meni.
Perjantaina olin menossa kahvitreffeille ystävän kanssa ja ehdin sitä ennen juosta Taidehallin läpi katsomassa sieltä tänään poistuneen Patricia Piccininin näyttelyn. Voin sanoa, ettei ihan osunut omaan mukavuusalueeseen taideteokset, mutta se kai on toisaalta taiteen tarkoitus. Osa teoksia aiheutti suorastaan ällötystä.
Patricia Piccinini: Kaappaus
Ystävän tapaaminen ilahdutti ja juttelimmekin parisen tuntia kahvin äärellä.
Eilen illalla olin tapaamassa entisiä työkavereita entisen työpaikkani juhlissa. Ikävä kyllä juhlat olivat aika laimeat, meitä oli vain noin 20 osallistujaa ja niistäkin osa saapui klo 17 asemesta klo 19, eivätkä tarjoukset olleet ihan sitä, mitä odotin. Lähdimmekin sitten M:n kanssa muualle syömään ja meillä oli oikein hauska ilta kahdestaankin.
Nuorimmaisella on nyt ollut korvalehden yläosassa patti, jota on käyty näyttämässä lääkäreille muutaman kerran ja sitä epäiltiin jo epätyypilliseksi borreliaoireeksikin, mitä se ei kuitenkaan ollut. Huomenna taas kesken päivän menemme Kirralle ja nyt saamme varmaan operointipäivän. Patti siis täyttyy jatkuvasti sidekudosnesteellä ja viimeksi lääkäri sanoi, että jos se edelleen täyttyy, on imusuonet poltettava. Toivottavasti saamme sellaisen ajan, ettei tarvitse olla koko ajan pois töistä ja koulusta.
Kokkasin ensi viikkoa varten porkkana-punainen linssi-sosekeitteoa sekä bataattisosekeittoa. Eiköhän niillä pärjää.. Viime viikon saldo oli kilo miinusta, hyvä niin :P
Sirius vahtipaikallaan
Olen ommellut takkia ja se alkaa olla valmis, vaikka luultavasti joudun vielä irrottamaan hihat kertaalleen. Sirius pitää huolen vaatteiden karvatilanteesta.
Käväisimme ystäväni M:n kanssa teatteriretkellä Lontoossa ja olikin aika hauska retki taas. Lähdimme perjantai-aamuna aikaisin ja palasimme lauantai-iltana myöhään, melkein taisi olla jo sunnuntai.
Matkan päätarkoitus oli mennä katsomaan Richardia Tsehovin 'Vanja-enossa', mikä onnistuikin mainiosti. Itse näytelmä oli hauska ja ajatuksiaherättävä, pääosassa oli Toby Jones ja Richard oli Vanjan ystävä Tohtori Astrov. Professori Serebrjakovia esitti Ciaran Hinds ja oli oikein hyvä hänkin. Teatteri oli vanha ja pienehkö, jyrkät katsomot mutta hyvin kyllä näki. Lavastus oli kiva myös. Tärkein kohtaus näin fanityttö-näkökulmasta oli tietysti juopuneen Astrovin karkaaminen ulos ukkosmyrskyyn paidatta :D No ei, kyllä se oli kokonaisuudessaan oikein hyvä :) Jos joku haluaa lukea arvostelun, niin tässä on yksi (Guardian) ja tässä teatterin sivut.
Näytelmän jälkeen pääsimme suht nopeasti ulos ja takaovelle jonottamaan nimmareita. Ensimmäisenä tuli Jelenaa esittänyt Rosalind Eleazar ulos ja käveli jonottajien ohitse, hän oli hiukan hämmentynyt saamastaan huomiosta, kun me kaikki kiittelimme häntä. Hetken päästä ulos tuli Ciaran Hinds, jolta saimme nimmarin käsiohjelmaan. Hän kulki hitaahkosti jonon päähän ja jutteli mielellään ihmisten kanssa. Sitten tuli Richard ja hänpä aloittikin nimmareiden jakamisen jonon loppupäästä, koska ihan ekana olivat ammattimaiset nimmarien metsästäjät eikä R voi sietää heitä. Annoimme lahjamme (Kissamme Jugoslavia englanninkielisenä ja Fasun suklaakonvehteja) ja saimme nimmarit. Jotkut meitä urheammat pyysivät ja saivat selfietkin Richardin kera.
Olin jo vessajonossa bongannut yhden Rachel-nimisen englantilaisfanin ja jonotuksen yms jälkeen menimme hänen ja hänen ystävänsä luokse ja mietimme, mitä tekisimme. Päätimme sitten mennä läheiseen PizzaExpressiin syömään ja juttelemaan ja olikin tosi kivaa. Olisimme varmaan jutelleet koko yön, mutta alkoi jo uni painaa pitkän päivän jälkeen ja piti lähteä hotellille.
Olimme ehtineet perjantaina shoppailla hieman, kävimme Shepherd's Bushin isossa (siis isossa) Westfield-ostarissa HMVssä, syömässä ja vähän vaatekaupoilla. Tarkoitus oli ensin mennä syömään ennen teatteria, mutta olimme niin poikki, että ostimme eväitä hotellille ja loikoilimme hetken ennen teatterikeikkaa.
Perjantain löydöt
Sunnuntaina ihanan aamiaisen jälkeen laitoimme laukut kasaan ja jätimme ne hotellille odottamaan, kun kävimme vielä kirjakaupoilla. Kävimme ensin Foylesilla ja oli kova valinta, ettei lähtenyt ihan koko kauppa mukaan. Sitten menimme Forbidden Planetiin, josta löysin pari kirjaa ja käppäillessämme takaisin hotellillepäin löysimme vielä yhden levy- ja leffakaupan sekä Primarkin. Hotellilla respan tyttöä huvitti, kun seisoin M:n laukun päällä, että saimme sen kiinni. Jätimme vielä laukut hetkeksi odottelemaan ja kävimme naapuriravintolassa syömässä ja sitten lähdimme seikkailemaan lentokentälle, jossa olimme juuri sopivasti.
Aamupalaa
Porkkanakakkua Primarkin Insomnia-kahvilassa
Tykkäsin tästä :D
Saalis
Ruokaa TASissa, M:n pihvi ja mun lammaskofta
Hiukan väsytti sunnuntaina ja nyt on kurkku kipeä, mutta ei se mitään. Oli oikein kiva miniloma!
Yritimme pysytellä metrossa hereillä bongaamalla pöllöjä. Ehkä Pöllöäkin kiinnostaisi? :D
Eilen julkaistiin mainosjuliste kauan kaipaamastamme Richardin seuraavasta live-esiintymisestä eräässä Lontoon teattereista ja koko fandom on ollut vuorokauden verran käymistilassa ja tänään siis tulivat liput myyntiin.
Minun oli tarkoituksena ihan vain katsoa paikkoja M:n kanssa ajatellulle päivälle tammikuussa ja siinä sitten klikkaillessani ikäänkuin puolivahingossa ostin meille liput sille kaikken sopivimmalle päivälle.
Että juu.. Kaiken lisäksi on aivan kauhea lankakuume, vaikka vihreästä villatakista puuttuu vielä nappilista (se kaikkein ärsyttävin neulottava) ja napit. Tarvitsisin ihan oikeasti ohuen mutta lämpimän villatakin töihin, koska työpisteeni yläpuolella pöhisee ilmastointi jäätävästi koko ajan.
Lopuksi kuva omena-kaurapaistoksesta, jonka tein äsken ja abiturientin eilen tekemästä kesäkurpitsaleivästä, joka oli oikein hyvää.
Esikoinen oli saanut postia Puolustusvoimilta eli kutsukirjeen laskuvarjojääkärien pääsykokeisiin tammikuun loppupuolella. Turha varmaan sanoakaan, että aloin jo stressata niitä. Kyseisen ajan tullessa tarvinnen paperipussia tai useampaakin.
Tänään oli jokseenkin turha päivä töissä. Tuntuu, etten tehnyt oikein mitään vaikka tein useamman pikkuhomman ja käsittelin ison läjän lehtiä lähtemään kiertoon. Lisäksi istuin puolitoista tuntia kokouksessa palelemassa.
Illan näytös No man's land oli hieno ja lopussa oli lyhyt Q&A-osuus, jossa näyttelijät vastasivat erilaisiin kysymyksiin. Allaolevasta trailerista saattaa joku Being human tv-sarjan nähnyt löytää yhdet tutut kasvot :)
Alkaa olla se aika ennen joulua, jota ehkä inhoan eniten. Joka ilta on jotain jouluun liittyvää menoa ja jouluna olet niin poikki, että alat itkeä silkkaa väsymystä lanttulaatikon ääressä. Nyt on tosin ihan itseaiheutettu väsymys, sillä eilen oli pakollinen joulunaluskauppakäynti ja tänään kävimme katsomassa Rogue One-elokuvan.
Eilen kaupassa (ei onneksi tukussa vaan Liiterissä) oli oikein joulumieli ylimmillään. Mies oli kassajonossa seuraavana, niin lähellä (ei edes jonossa) ollut mummeli kiilasi oikein kunnolla, hyvä ettei tarvinnut ostoksia kaivaa lattialta sen törmäyksen jälkeen. Mies toivotti rouvalle hyvää joulua ja kassatyttöä nauratti. Loppuilta menikin toipuessa ja katsoimme pienimmän kanssa ensimmäisen jakson 12:nnen tohtorin seikkaluista. Ei ollenkaan huono ollut se.
Tänään tosiaan kävimme katsomassa uuden osan Tähtien sota-epookista ja se oli oikein hyvä. Paikkasi varsinaisen saagan aukkoja ja toimi hyvin itsenäisenäkin osana. Henkilöt olivat hyvät ja lisäksi siinä oli monta varsinaisen saagan henkilöhahmoa jollain tavoin mukana.
Nyt olen oikeasti aika hyytynyt. Huomenna pitäisi töiden jälkeen käydä hoitamassa kummipoikien joululahjat ja sitten menen katsomaan työ-ystävän kanssa No man's land-teatteritaltionnin, jossa on pääosissa Sir'it Ian ja Patrick.
Tästä tulikin mieleeni, että ehkä taas jouluna pidämme Taru-maratonin :P
Kirjamessut olivat ja menivät. Ostin kaksi kirjaa, joista toinen on erään seuraamani blogistin tuotos ja toinen amerikkalaisen (suomeen muuttaneen) opettajan kirjoitelmia hänen ajatuksistaan kotimaastamme ja sen kummallisuuksista. Sen olen jo melkein lukenut. Yli tuhatsivuisen fantasiakirjan luku samaan aikaan hieman häiritsee muiden kirjojen lukemista, mutta kyllä se tästä. Kunhan saan tuon fantasian loppuun ennen tenttikirjojen aloittamista, muuten ei onnistu tentti :P
Tapasin Kirjamessuilla myös opiskelukaverini, joka työskentelee Riihimäen kirjastossa. Puhuimme alasta ja sisäilmaongelmista ja lapsista jne. On mukava tavata näin vähintään kerran vuodessa, kun oli aikoja ettemme ehtineet nähdä ollenkaan vuosiin.
Tietysti kävimme myös Ruoka- ja viinimessuilla saman katon alla, mutta sieltä en viitsinyt ostaa kuin karjalanpiirakoita. Mieli olisi tietysti tehnyt vaikka mitä, mutta se kantaminen ei houkutellut.
Perjantaina oli myös esikoisen kutsunnat. Paikka Santikseen on joka tapauksessa varattuna, jos ei jostain syystä pääse laskuvarjojääkäreihin. Sinne pitää muistaa laittaa hakemus ajoissa, lenkillä tuo on nyt käynyt melkein joka ilta.
Lauantaina minä ja pienin kävimme sitten Lakritsi ja salmiakkimessuilla Wanhassa satamassa. Se oli hieman pettymys, sillä näytteilleasettajia oli tosi vähän. Maistiaisia oli, niistä paras oli Jymy-luomujäätelö. Ostin toki tuomisia kotiinkin, mango-salmiakkikaramellit ovat myös yllättävän hyviä.
Pienin oli erityisen tyytyväinen messureissuun, koska sai monta harvinaista Monnia pyydystettyä ja karkkeja sun muita ropisi laariin myös. Kävimme myös ostamassa hänelle uudet lenkkarit Kluuvin XXL-liikkeestä, jossa myyjätyttö olikin meidän viimetalvinen työharjoittelija ja kenkien sovitus menikin paljon mukavemmin senkin vuoksi.
Katsoimme molemmat myös Liisa-elokuvat perjantain ja lauantain kuluessa. Pidän niistä siitä huolimatta, että Richard on viimevuotisessa mukana :P
Eilen tein kurpitsapiirakan ja annoin kuoren pienimmälle, että hän sai tehdä siitä lyhdyn. Ainoa myönnytys Halloweenia kohtaan nyt, kun esikoinen ei enää vietä kaverisynttäreitä näihin aikoihin.
Tänään oli ihan normityöpäivä töissä. Aamulla kävin vanhassa työpaikassa sopimassa ystävän kanssa helmikuussa tehtävästä teatterireissusta Göteborgiin. Eräs ruotsalainen toimittaja-näyttelijä-jne henkilö kutsui hänet erityisesti ja ystävä oli sanonut, että tulee jos saa jonkun seurakseen. Minä sitten lupauduin vastineeksi Lontoon teatterimatkasta pari vuotta sitten. Saa nähdä kuinka käy, pitää ruveta lukemaan kirjoja ruotsiksi etten ihan nolaa itseäni unohdetulla sanavarastollani.
Piti vielä kertoa, että torstaina Oopperassa sain aika pahat altistusoireet. Ääni meni melkolailla kokonaan ja kurkku oli kuin tulessa. En tiedä johtuiko se siitä, että kolmannella parvella istuimme katonrajan tuulettimien lähellä, mutta ei ollut kivaa. Varsinkin kun unohdin kurkkupastillit ja avaavan lääkkeen.
Olen koko viikon yhteistoiminnan peruskurssilla JHL-opistolla. Olin hiukan epäluuloinen vielä aamulla, mutta kaikki olivat oikein mukavia ihmisiä eri puolilta maata. Helsingin virastoista meitä oli vain kolme ja Espoosta ja Kirkkonummelta lisäksi pari.
Pitäisi vielä tehdä jonkinlaista oppimispäiväkirjaa, mutta pystyn luultavasti säveltämään jotain aamulla. Nyt en nimittäin jaksa. Kävin kurssin jälkeen katsomassa NTlive-taltioinnin "Deep Blue Sea"-teatterikappaleesta Kinopalatsissa, se oli oikein hyvä.
Syysasetelma
Ainiin. Sain ekasta tentistä kakkosen. En vieläkään ymmärrä, miten.
Oli oikein mukava päivä. Kävin hammaslääkärissä, joka totesi että katsotaan hammasta uudestaan ensi viikolla kunhan olen ottanut Sirdaludeja enemmän (..jooh..) ja nyt illalla kävin katsomassa Shakespeare Live-esityksen Kinopalatsissa ystäväni kanssa. Se oli oikein mukava ja siinä oli kaikki nimekkäät ja vähemmän nimekkäät englantilaistähdet.
Mutta sitten. Tulin kotiin ja avasin päivän postin, mm. Porvoon srk lähestyi perikuntaa kirjeellä. Hermo meni aika totaalisesti. Nyt vittu oikeesti?
Kirjeessä oli toki lasku ja sen lisäksi siinä pyydettiin sukuselvitystä äidin sukuhaudasta. Tämä pitää esittää virkatodistuksin suoraan alenevassa polvessa ensimmäisestä vainajasta (äidin isä). Yllättäen ne fakin virkatodistukset saa HEILTÄ itseltään. Voi Jeesuksen perse sanon. Pitäkööt tunkkinsa, vittu.
Mä.en.jaksa.
En oikeasti jaksa.
Mun mielestä ihan törkeätä a)rahastusta , b) kiusantekoa.
Jostain syystä tuntuu, kuin olisin ollut vampyyrin imettävänä kuiviin. Luultavasti se kuitenkin johtuu vain tästä stressistä, jota käyn läpi. Tosin aamupäivällä pidin pienen neuvotteluhetken veljeni kanssa äidin asioista ja mm. kuolinilmoituksesta, jonka vein lounastunnilla hautaustoimistoon.
Paluumatkalla kävin syömässä Pelastuslaitoksella ja sattumalta näin erään Kaupunginkirjaston aikaisista kolleegoista istumassa samassa pöydässä meikäläisten kanssa, joten istahdin sitten heidän väliinsä ja sanoin edistäväni virastojen välistä yhteistyötä. Olikin hauska jutella tämän Marjaanankin tutun kanssa ja pohdiskelimme ensi vuonna koittavaa kaupungin virastojen mylläystä. Saa nähdä mitä siitäkin seuraa.
Lähdin töistä aikaisemmin kotiin, koska en vain yksinkertaisesti jaksanut enää istua siellä ja kävin sitten matkan varrella tilaamassa äidin hautajaiskukat. Olipa hankala homma, tosin lähinnä nauhan tekstin kanssa. Olen tiennyt jo viikon verran haluavani vaaleanpunaisia ruusuja, joten niitä on tulossa ja niiden lisäksi tulee muutama valkoinen neilikka ja vähän sinistä mausteeksi. Kukkakaupan rouva oli niin hienotunteinen, että sekin alkoi itkettää ja kerroin, että viime keväänä oli miehen isän hautajaiset, joihin ostimme kukat heiltä (kuten kaikkiin meidän perheen tilaisuuksiin on ostettu).
No, vihdoin pääsin kotiin ja söin ja sen jälkeen olenkin koomannut koneen ääressä lukemassa ficcejä. Katsoin yhden elokuvankin, mutta se ei ollut kovin erikoinen vaikka siinä oli sekä Viggo että Oscar. Voi minua.
Huomenna menen katsomaan ystäväni kanssa Vampyyrien tanssia Peacock-teatteriin, koska Kaupungintatteri on remontissa. Toivottavasti ei tule vilu :P
Halusin vain kertoa, että teatterikipale oli hieno ja ystävien kanssa oli mukavaa. Wiljami osasi kirjoittaa tai ehkä hän oli vain väylä jonkun toisen kirjoituksille, mutta tarinat toimivat edelleen. Turha varmaan mainita, mutta itkin taas kerran (tai siis parikin kertaa) enimmäkseen ihan vain siksi, että Dame Judi oli niin hieno.
Aamulla suoritin umpihankijuoksun pääkaupunkiseudun esikarsinnat ja ehdin jopa juoksemalla metroonkin, jossa sitten istuin hiki virraten. Töissä ehdin olla riittävästi ja ratikassa matkalla keskustaan juttelin erään työkaverin kanssa nykypolitiikasta ja kaikenlaisesta muustakin. Jonkin verran meitä molempia huvitti se, että nyt nuo Sipilän hallituksen kovin mollaaman 'dosentit' eivät ehdi tehdä perustuslakivaliokunnalle selvitystä pakkolakien lainmukaisuudesta. Lievä kosto?
Alla pari kuvaa päivän lumentulosta. On siellä joku luistelemassakin. Kuvien ottohetkissä on väliä muutama tunti.
Tämä on vielä pakko laittaa. Samoin kuin tämä lukulista, ehkä joskus luen noista joitain...
Tänään olimme pienimmän kanssa oikomistarkastuksessa. Häneltä puuttuu yläetuhampaista toinen kakkonen (kuten esikoiseltakin) ja nyt seurataan, koska maitohammas irtoaa, sillä rautahampasta ei ole tietoakaan (toisin kuin esikoisella). Siis edes aihiota ja hammaslääkärit haluavat nyt tarkkailla, miten nuo 'leveät' hampaat asettuvat. Lisäksi alaleuassa neloset ovat matalammalla kuin muut puruhampaat ja niitäkin nyt sitten tutkaillaan. Mielenkiintoista. Meikäläisen aikoina raudat sai jos mahtuvuus muuten näytti ihan mahdottomalta, siksipä minullakin on varsinainen risuaita alaleuassa.
Appiukosta ei ole kuulunut mitään koko päivänä ja äitini oli pyörtynyt kirkkoreissullaan. Onneksi naapuri, jonka kanssa oli siellä, oli saanut kiinni ennen kuin tuo ehti kaatua lattialle asti. Veljeni mukaan äiti on siis edelleen sairaalassa, saa nähdä josko huomenna kotiutetaan.
Kävin nyt illalla Maxim-leffateatterissa katsomassa "A view from the bridge"-näytelmän screeningin ja se oli kyllä hyvä. Tykkään Mark Strongista ja näytelmä itsessään on hyvin kirjoitettu, Arthur Milleriä sekin.
Kotiin tullessa mies ajeli postikaupan kautta, haimme paketin minulle. Siinä olikin kauan odottamani RAPS-rasia Irlannista ja pari muutakin tavaraa :) RAPS on siis eräänlainen taskualttari, joita eräs fani askartelee pyynnöstä. Minun on tällainen. Tuohon alaosaan on pienet kynttilät mukana, jos haluaa oikeasti taskualttaria käyttää.
John Porter-teemoitettu RAPS
Lisäksi mukana oli kehystetty valokuva Hobitin kakkososan Berliinin ensi-illasta, joka on siis kys. fanin ihan itseottama, hän on ammatiltaan valokuvaaja.
Richard Armitage Hobbit DoS Berlin 2012
Niin, että kyllä tässä päivässä jotain hyvääkin oli. Nyt lähden sohavlle tuijottamaan Bansheeta. AINIIN ja hei! Muistakaahan Studio Ghibli-teemalauantai!!
Istun iltaa töissä, vielä parikymmentä minuuttia. Ehkä ehdin päivitellä.
Olin maanantaina spirometriassa ja se kai meni ihna kohtuullisesti. Kuulemma keuhkoni ovat 100% sesti sellaiset, kuin minun ikäiselläni ja kokoisellani naiseläjällä pitäisi olla (eli nelisen litraa tilavuus). Sain ohjeet jatkaa työpaikkaPEFfiä ja sitä olenkin harrastanut.
Eilen sitten iskikin tiistai taas.. Tällä kertaa oikeastaan muihin kuin minuun. Pienin jätti vanhingossa avaimet kotiin ensimmäisen kerran sitten ikinä ja mies joutui tulemaan Tapiolasta asti päästämään sisälle, koska isoveljet olivat pääsemässä kouluistaan vasta neljältä. Tämä aiheutti sen, että miehen piti olla myöhempään töissä ja minä sitten paahdoin töiden jälkeen kotio ja takaisen metrolle ja kaupunkiin teatterielämykseen.
Eli Maximiin kavereiden kanssa ihastelemaan Richardia The Crucible-näytelmän digitallennetta. Täytyy sanoa, että näytelmä oli melkein parempi näin kuin livenä, koska nyt näimme sen ns. lavatasosta. Mieletön kokemus taas. Myös porukan nuorin eli 18-vuotias neiti oli aivan liekeissä näytöksen jälkeen, kuten me muutkin. Alla pari kuvaa taltioinnista *köh* (nämä ovat siis tumblrista jo aikaa sitten blogattuja).
Joo.. tänä aamuna olikin lieviä käynnistysvaikeuksia. Onneksi tulin iltavuoroon, mutta voi miten pitkä ilta. Työkavereista se puolikas oli joutunut eilen sairaalaan anemian vuoksi ja kuulemma sai pari pussia vertakin. Kuitenkaan ei ole sen ihmeemmästä kyse kuin B12-vitamiinin puutteesta ja kykenee tulemaan huomenna töihin. Mutta kyllä me hiukan säikähdettiin täällä.
Huomenna aamusta menen keskimmäisen kanssa tikinpoistoon (luomen jäljiltä) ja illalla kaverien kanssa leffaan.
Kohta pääsen kotio. Vaihdoin aamusella tennarit jalkaa, oudon tuntuista.
Tänään menen keskimmäisen kanssa teatteriin katsomaan 'Kiviä taskussa' jo kolmatta kertaa. Minä siis, keskimmäinen ensimmäistä. Jotenkin se on sellainen näytelmä/tarina, joka kestää aikaa ja katsomiskertoja. Aina löytyy uusia asioita.
Mies lupasi viedä meidät ihan perille asti, hän nimittäin menee ostoksille Verkkokauppaan. Hänen kotikoneestaan hajosi kovalevy sen sähkö-onnettomuuden myötä. jei.
Kävin töiden jälkeen seikkailemassa Kaisa-talossa ja ihme kyllä löysin etsimäni hetken sekoiltuani hyllyjen välissä. Mikä parasta löysin toisenkin kirjan samasta aiheesta, joka saattaa olla vielä sopivampi lähde. Hyvä minä.
Metrossa istuin vastapäätä kahta nuorta miestä.. tai toinen oli arvioni mukaan noin 16 ja toinen ehkä kymmenen. He olivat tulossa tänne meillepäin skeittamaan halliin ja puhuivat koko matkan ajan kovaäänisesti erilaisista flipeistä sun muista. Metkaa.
Nyt menen vaihtamaan teatterikuteet. No ei kun villatakin ja siistin puseron.
Ihan ajattelin päivitellä. Viikko on vilahtanut ihan supernopeasti ja tekemistä on riittänyt.
Tiistaina olin kotona kahden nuoremman pojan kanssa, pienin oli vihdoin kuumeeton ja keskimmäistä huimasi. Omakaan olo ei ollut ihan paras, joten vietin päivän lukien tenttiin ja taisinpa kirjoittaa joulukortit valmiiksi.
Keskiviikkona oli THE päivä. Kävimme Keski-Maassa koko perhe ja täytyy sanoa, että me jotka olimme lukeneet kirjan, saimme huomattavasti enemmän irti leffasta, kuin mies.. Viiden armeijan taistelu oli hieno, Jackson on todella parhaimmillaan action-ohjaajana, MUTTA ilman Martinin esittämää Bilboa ja Richardin Thorinia leffa ei olisi yhtä hyvä. Martin varsinkin.. aivan uskomaton. Melkein toivoisin hänen saavan Oscarin suorituksestaan, oikeasti.
Ke-aamuna ennen töitä käväisin vampyyrien luona.. siis työterkassa. Sain viimein lähetteen siihen kauan haluamaani kilpparikokeeseen enkä nyt oikein tiedä, mitä sanoisin tuloksista. Ne kun ovat kuulemma alarajoilla.. en ilmeisesti tarvitse lääkitystä ja hemppakin oli 139, joten anemiasta eiole kyse. Silti edelleen oirelistasta osuu enempi kuin puolet meikäläiseen.
Eilen torstaina tapasin ensin meillä töissä lukioaikaisen luokkatoverin. Meillä oli yhtä paljon puhuttavaa nyt kuin silloinkin.. eli eipä juuri mitään. Vaihdoimme pari sanaa, hän oli lähdössä ja minä menossa jonnekin talon sisällä. Metrossa kotimatkalla näin siskoni, ehdimme vaihtaa kuulumisia yhden pysäkinvälin ajan :D
Tentti oli.. meinasin saada sätkyn, kun tentin oli saanut aloittaa jo neljältä enkä tennyt sitä, joten ennen viittä avatessani tenttikansion ajattelin, että olen myöhästynyt koko jutusta. Onneksi asia ei ollut niin, vaan ope oli reissunsa takia avannut kansion jo aiemmin, ettei vain unohda eri aikavyöhykkeellä. No.. kirjoitin vajaat pari tuntia ja mielestäni ihan riittävästi (suht helpot kysymykset oli). Tosin nyt mietin, että jos ne olivat helpot niin pääsenkö läpi ollenkaan. Uaah. Loppuillan väänsin pienimmän kanssa joulukortteja ja saimmekin kaikki kotimaan kortit valmiiksi. Tosin viimeiset laitoin yksinäni ja puoliltaöin ne olivat punaisissa kuorissa.
Tänään vein joulukortit postiin ja kävin jouluounaalla töipaikalla, oli kivaa ja sain aivan mahtavan upean kortin työkaverin/ystävän tyttäreltä. Uijui.
Kävin kotimatkalla vanhassa työpaikassa hakemassa varauksia ja juttelemassa Lontoon-reissukaverin kanssa. Tultuani kotiin tein ulkomaille menevät joulukortit valmiiksi, rustasin ruotsinkielisen kirjeen appiukon 'ruotsinveljille' (=sotalapsiperheen pojille) ja vasta sitten pääsin koneelle. Aaargh.. The Cruciblen digitaalitallenne näytetään maaliskuussa leffateatterissa ja sain varattua siihen 10 lippua lievien (blondi)ongelmien jälkeen. *köh*
Niin ja mies sai puhelun Marian sairaalasta. Appiukon muisti on huonontunut nyt niin, että hänet oli viime viikonloppuna löydetty ulkoa harhailemasta. Hän etsi vanhempiaan.. vielä viime viikolla hän soitteli, kun ei saanut miehen 80-luvun alussa kuollutta äitiä kiinni. Mutta nyt hän on siis hoidossa ja miestä informoitiin, että hän on tästäedes Laaksossa. Kai meille jossain vaiheessa kerrotaan lisää.. Appiukon asuntokin pitänee tyhjentää varmaan suht lähiaikoina.
Huomenna on opiskelujen lähipäivä. Paljon mieluummin olisin kotona tekemässä jotain järkevää (neulomassa joululahjoja), mutta ei auta.
Mutta nyt menen lukemana nuorimmalla Harry Potterin viimeistä osaa. Alla ystävän serkun bändi :)
Piti kirjoittaa jotain, mutta unohduin neuleyhteisön sivuille keskustelemaan teelaaduista.. muun muassa.
Kävin ystävän kanssa katsomassa Frankenstein-näytelmän esityksen Kinopalatsissa. Se oli oikein hyvä. Hirviönä oli (yllättäen) Benedict Cumberbatch, joka on kyllä erinomainen näyttelijä vaikka ei muuten minua saakaan tikittämään. Muutkin näyttelijät olivat oikein hienoja rooleissaan, mm. tohtorin morsiamena oli Naomie Harris, joka oli Skyfallissa uusi Miss Moneypenny ja POTCissa Tia Dalma-noita. Tohtori Frankensteinia esitti Jonny Lee Miller, jonka kanssa Benedict vaihtaa rooleja joka toisessa esityksessä. Sekin ratkaisu vaikutti varsin mielenkiintoiselta.
Täytyy sanoa, että olen hieman hämmentynyt. En ole koskaan lukenut Mary Shelleyta ja nyt opin, että hän oli vain 18-vuotias kirjoittaessaan Frankensteinin. Jotenkin ihmettelen, miten viktoriaanisen ajan nuori nainen on keksinyt moisen tarinan (vaikka väitetäänkin, että Lordi Byronilla oli sormensa pelissä). Totuttuun tapaani jouduin tietysti loppuvaiheessa taas pyyhkimään silmiäni, mutta se siitä.
Joka tapauksessa aion nyt lähteä nukkumaan. Nähdään.
Eilen olimme koko perheen voimin nauttimassa Kaupunginteatterin 'Sarjahurmaajista' eli ap. nimeltään 'Ladykillers'-esityksestä. Se oli varsin hauska, pieninkin jaksoi hyvin ja selvästi näyttelijätä vähän hänen jaksamisestaan peilasivatkin kappaleen imukykyisyyttä, koska olimme ensimmäisellä rivillä. Pirkko Mannola oli ihana ja Asko Sarkola unohteli sanojaan. Miehen vieressä istuva apuohjaaja-täti oli kuulemma manaillut puoliääneen :D Mutta meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Tänään käväisin katsomassa 'Dracula untold'-elokuvan ystäväni ja keskimmäisen pojan kera. Sekin oli varsin nautittava ja olin jopa positiivisesti yllättynyt. Pätkä ei ollut ollenkaan sellainen verenhimoinen raakuuksilla mässäily, kuin olisi voinut kuvitella, vaan varsin inhimillinen kertomus miehestä, joka rakasti perhettään ja kansaansa. Puvustus oli upea, slaavilaistyyppinen ja koko juttu ihan oikeasti varsin hyvä myös kuvauksellisesti.
Lopun 'twist' oli myös varsin mielenkiintoinen.. saa nähdä saammeko kakkososan joskus. En panisi pahakseni :)
Muuten en olekaan tehnyt juuri mitään, lähinnä kirjoittanut ja surffannut. Opiskeluhommia pitäisi ehtiä hiukan katsoa jossain välissä, mutta onhan tässä vielä aikaa... Eilen illalla eräs henkilö yritti kaataa twitterin laittamalla uuden selfien itsestään. Voin sanoa, että hetken kaipasin paperipussia.
En aio kirjoittaa kovin pitkästi (tänäänkään). On ollut ihan normaali sunnuntai, paitsi että jätin jälleen viljatuotteet pois ruokavaliosta ja teen empiirisen eläinkokeen itselläni. Olen nyt pari viikkoa kärsinyt vastakivuista ja koska olen huomannut pullansyönnin riistäytyneen täysin käsistä, on tämä ainoa ratkaisu jälleen kerran.
Tänään en ole juurikaan uhrannut aikaa enkä ajatuksia opiskeluille. Sen sijaan katsoin poikien kanssa yhdessä vanhan 'Ladykillers'-elokuvan, sillä menemme teatteriin torstai-iltana katsomaan sitä näytelmänä. Oli hauska huomata, että hyvä tarina kantaa edelleen; itse olen aina pitänyt tästä elokuvasta ja pojatkin pitivät siitä. Vanhanaikaiset veijarikomediat vain toimivat.
Iltapuolella silitin ja muuten selvitin kahden viikon puhtaiden pyykkien läjän. Nyt riittää jälleen liattavaa. Leikkasin miehen ja pienimmän hiukset pitkästä aikaa ja vaihdoin saunan jälkeen varpaiden lakat. Kohta voisi mennä nukkumaankin.
Viikonlopun viskidebattiin viitaten valittu piisi. Näkyillään!
Avain oli siis tämän päivän aiheena ja koskapa nuo nyt käynevät näin otsikkovammaiselle ihmiselle otsikoiksi, niin saatte kärsiä. (jostains yystä 'kärsiä'-sanasta tulee aina jokin typer' possuvitsi mieleen.)
Avain siis eli avaimet. Työsellaiset Nuuskamuikkusen kera. Joka oli minusta se ihan paras tyyppi Muumilaaksossa, koska tajusi lähteä talveksi pois lämpimille maille (vaikka siten loppujen lopuksi paljastuikin Myyn isäksi jostain ketjusta..). No, eipä se haittaa, vanhaan hyvään aikaa lehtolapsia oli siellä sun täällä ;)
Pienin oli ratketa onnesta soittaessaan minulle koulun jälkeen. Äikäntunnilla oli tehty joku tehtävä ja hän oli ensimmäisenä saanut sen oikein valmiiksi ja ope oli piirtänyt kruunun tehtävän päälle. Oikein kiva :) Ensinnäkin ope oli se viime syksyn luokanvalvoja, jonka kanssa meni sukset ristiin sekä lapsella että meillä ja toisekseen maanantaina tuli taas huomautus tunnilla riekkumisesta. Siihen nähden siis erittäin kiva.
Poikkesin kaupassa kotimatkalla ja huomasin ravatessani kassalle karkkihyllyjen lomasta, että kaksi pikkukundia suoritti empiiristä tutkimusta irtislaareilla. Mainitsin asiasta kassaneidolle, joka ilmoitti vartijoille, mutta kurvatessani ulko-ovelle huomasin, että pojat olivat jo lähteneet lipettiin. varmaan säikähtivät kun huomasivat minun huomanneen heidän tekosensa. Kotona sanoin miehelle, että siitähän ne äkkiä siirtyvät sitten pakattuihin karkkeihin jne muihin kamoihin ja mies mainitsi jotain porttiteoriasta. Mutta niinhän se loogisesti menee :P
Joo.. näköjään onnistuin saamaan melkoisen nettijulkisuuden itselleni hetkeksi. Kysyin nimittäin Twitterissä Grahamilta mitä tuo tykkäsi salmiakista (jotka lähetins ukkien mukana) ja G vastasi, että ne olivat oikein hyvejä. Uskonkin, että hän jopa saattoi niistä pitää ollen skotti, sillä skotithan syövät myös kaikenlaista metkaa :) Joka tapauksessa vähän hirvittää. En halunnut ihan tällaista määrää huomiota sillä viestillä saada. Noh, tehty mikä tehty.
Pyykkikone rallatteli loppulaulunsa, joten menen ripustamaan nuo toiseen kertaan pestyt. Sitten etsin jumppavaatteet jostain, sillä huomenna aloitan joogaharrastuksen henkilöstöliikunnassa. En ole koskaan ennen joogannut, saa nähdä kuin ämmän käy.
Loppupiisistä voitte arvata mitä pienin katseli tänä iltana :) Yksi tämän perheen suosikkielokuvista. Ja tästä tulikin mieleeni, että varasin meille (koko perheelle) syysloma-torstaiksi liput Kaupunginteatterin Sarjahurmaajiin, uskon sen olevan hyvä.
Meinasin kirjoittaa jotain, mutta unohdin jo mitä se oli.
Aamupäivällä kävi ystävä ja varasimme hotellin Lontoosta kävelymatkan päästä teatterista. Ei tarvitse yömyöhällä lähteä seikkailemaan busseilla ja ties millä. Tuo on myös hotelli, jossa meidän perhe on ollut muutaman kerran, joten tiedän sen olevan siisti ja hyvä. Teatterikipale on siis tämä, jos se ei ole vielä selvinnyt. Tilasin ja sain jo kotiinkin Millerin näytelmänkin luettavakseni ennen kuin menemme.
Kävimme tukussa ostamassa ruokaa yms mökkikeikkaa varten miehen ja pienimmän kera. Meinasin nukahtaa sinne, ei ollut kivaa. Paluumatkalla kävin hakemassa neljä pakettia oikeata kahvia (Nordströmin Rekoa) Ääsmarketista. Ihanaa <3
Tämän illan olen koomannut koneen ääressä. Lukenut kaikenlaista ja kuunnellut musiikkia. Kohta pääsee onneksi nukkumaan.
