Tänään on se vuoden toinen päivä, kun kenelläkään ei ole nimipäivää. Ne molemmat nimettömät päivät osuvat tähän vuodenvaihteen kieppeille, sillä se toinen on Joulupäivä. Jos et tiennyt, niin nyt olet sivistynyt :)
Tämä vuosi alkaa lupaavasti. Flunssa kiristää hengitysleimiä ja kuume sahaa edestakaisin ja näden lisäksi löin jo ensimmäistä kertaa ikinä otsikkoni tiskipöydän reunaan heti aamusta, kun roska oli pudonnut roskiksesta ja yritin saada sitä takaisin melkein-loppusijoituspaikkaansa.
Vietin sitten rattoisasti yli kolme tuntia tiiviisti nuorison kanssa sohvalla, sillä jatkoimme jokavuotista perinnettämme ja katsoimme 'Taru sormusten herrasta'-trilogian ensimmäisen osan. Jatkoa seuraa huomenna ja ylihuomenna.
Jos joku haluaa kirjavinkkejä vilkaista, niin täältä löytyy. Aina saa myös kysellä vinkkejä.
Nyt menen jatkamaan Spooksia, nähdään :) Alla muisto viime kesän parhaasta keikasta.
Minä nimittäin. Vietin perjantaina oikein kuunollisen Hobitti-maratonin ja katsoin kaikki kolme pidennettyä versiota. Meni noin niinkuin aika monta tuntia. Viikonloppuna ja tänään olen katsellut viimeisen levyn extroja enkä ole vieläkään aivan lopussa.
Tänään sentään kävin pienimmän kanssa hammastarkastuksessa, jossa todettiin että tuo ehkä saa raudat kevätpuolella. Yläleuka on kapea. Ja katsoin Sillan kolmannen kauden loppuun, arvasin jo muutama jakso sitten lopun ;)
Mutta siis... olen edelleen Keski-Maassa, mitä nyt huomenna menen Jorviin tikkienpoistoon. Niin että nähdään taas joskus. Kauheat vieroitusoireet. Niisk.
Tänään iltapäivällä saimme taas valoa työpaikalle. Peräti kaksi sähkömiestä ihmetteli johtoja, onneksi löysivät oikeat nippelit ja nyt on valoisaa. Ihanaa! Ette usko, miten paljon valot vaikuttavat ihmisen yleisvireyteen.
Eipä tässä sen kummempaa asiaa ollutkaan, joten katoan jälleen Keski-Maahan. Kunpa voisin jäädä sinne ja unohtaa opinnot.. ehkä Rohanissa tarvittaisiin kirjastonhoitajaa? *harkitsee muuttoa*
Eilen en pystynyt päivittämään, enkä halunnutkaan. Elokuva oli liian pinnassa ja tuntuu, että olen vieläkin jollain tasolla Keski-Maassa. Eräs tuttu sanoikin, että enhän ole sieltä koskaan lähtenytkään ja siltä tuntuu.
Elokuva oli hyvä, vaikka minusta liikaa toimintaa ja taistelua (aivan samoin kuin Tarun leffaversioiden kanssa). Pidin Tauriel-haltiasta, Bard oli hyvä mutta Thranduil oli mielestäni jotenkin ohut (tai litteä, kuten kirjallisuudessa sanotaan hahmoista). Smaug oli hyvä, muistutti jotenkin Dragonheartin Dracoa ja Benedictin ääni oli erittäin ilkeä. Kääpiöitä näytettiin liian vähän ja Bilbo (tai Martin siis) oli hieno. Martin on ihan uskomaton näyttelijä, sitä ei ehkä tajua Sherlockin perusteella mutta olihan hän erinomainen myös Adansin Linnunradassa. Joka tapauksessa tykkäsin kovasti ja aion mennä ensi viikolla uudestaan. hmm..
Nyt on vuorossa kuumeinen korttiaskartelu. Miten niin jäi viime tippaan? Uaah. Lupaan laittaa kuvan huomenna, kun kaikki 50 korttia on valmiina :P Ja tiedän, että Millie on lauleskellut tätä lauluaan aiemminkin tässä blogissa, mutta nyt vain tuntui tältä. *rallattelee*
Katajanokan vankila oli oikein kaunis ja jos tulisin Helsinkiin turistina, saattaisin jopa yöpyä siellä. Ruokakin oli hyvää ja oli hyvää seuraa. Ennen lähtöä nauroimme töissä, kun työpari sanoi puolikkaallemme: 'Jos tulee iso hätä, niin soita meille'. Nauroimme ehkä vartin. Halvat huvit :P
Luennollekin ehdin ajoissa, vaikka kävin moikkaamassa yhtä kirjastolaista, vein hänelle yhdet tekemäni kämmekät ja kävin ostamassa villatakin matkalla ratikalle. Kirjastoystävä oli kultainen, juttelimme lasten erilaisuudesta ja sen sellaista. Luento meni kivasti ja vihdoin parin kuukauden istumisen jälkeen tuntuu, että ihmiset alkavat (muutkin kuin minä ja vanhin) jutella keskenään. Olen jo siis ylittänyt sen rajan, että uskallan puhua tuntemattomillekin :)
Kotona kysyin mieheltä, mitä viimeisin Wilma-viesti koski. Nyt ollaan nimittäin siinä pisteessä, etten oikeine nää uskalla avata Wilma-viestejä, elleivät ne ole tulleet myös keskimmäiselle, jolloin tiedän niiden koskevan kaikkai koulun oppilaita. Mies sanoi, että tämä viesti oli kaikille ekaluokkalaisille ja koski sekä joulujuhlaa että lisäksi joitain oppilaita uudelleensijoitetaan toisille ekaluokille. Toivon nyt kovasti, että pienin pääsisi eri luokalle, esim juuri tämän musaopen luokalle, koska hän tuntuu olevan jokseenkin järkevä ihminen. Sanoi moiteviestissään viime perjantaina, että on ihanaa kun lapset ovat erilaisia <3
Ja nyt menen tästä jonnekin... tuota.. Keski-Maahan. siis. juu.. ahhuh. Hee. Aivotoiminta pysähtyi jonkin kuvan jälkeen. Nähdään huomenna.
Aamulla ravatessani metrolle mielessä läikähti iloinen hyvä mieli. Osuin kahlaamaan vaahteranlehtiin ja ne olivat niin kauniista ja kahisivat hauskasti siinä hilapistessani niiden läpi. Tuli muistuma lapsuuden syksyihin ja lehtikasoihin.
Hetkeä myöhemmin kuulin jonkun tulevan pyörällä takaani ja pyörän sujahtaessa ohitseni alkoi jälleen naurattaa. Pyörää polki mies ja pakkarilla istui ehkä ekaluokkalainen poika. Isä polki mäkeä ylös ja lauloi samalla hiljaa jotain, jota en tunnistanut. Hyvä aamuhetki.
Sitä kyllä tarvitsinkin, sillä eilen illalla iski se 'Laiha lohtu' jota en keksinyt tätä blogia päivitellessäni. Nimittäin etsin Hobitti-dvd:tä työkaverille lainaan enkä löytänyt. En millään ilveellä. Kävin kaapit kolmeen kertaan läpi, samoin mies katsoi kaikki dvd-pinot läpi ainakin kahdesti eikä missään. Kyllä pannutti! Melkein itkin nukkumaanmennessä. Laiha lohtu oli se, että Extended edition tulee ensi kuussa ulos ja vaikka sen hankinkin, niin olisin nyt kuitenkin halunnut löytää tuon aiemmankin dvd:n.
Nyt tullessani kotiin mainitsin kadoneesta levystä keskimmäiselle, joka meni dvd-kaapille ja katsoi pinoja. Niin.. siinähän se onneton levy istui ja illisteli heti ensimmäisessä läjässä, minkä keskimmäinen otti käteensä. Ilmeisesti se oli käynyt yön aikana Keski-Maassa, muutakaan selitystä en keksi. Nyt on siis kaikki taas hyvin :)
Leija on allaolevassa kuvassa. Pari vuotta sitten Santa Monica Beachillä. (teidän pitää vain luottaa sanaani, siellä se on otettu.) Keskimmäinen hinkui leijaa, se oli metka pakata matkalaukkuun.
