Kuusimetsän tuoksu

leijuu työpaikalla, koska tänne on raahattu 23 kuusipuuta viikonlopun Suomi100-tapahtuman vuoksi. Minäkin tulen perjantaina rakentamaan leirinuotiota kirjastoon, siis sellaista feikkitulijuttua, koska täällä on tarinanlukupiiri.

Päivän zombivaroitus linkissä eli nainen, joka ei tiedä olevansa zombi vaan luulee olevansa kuin filmitähti. Tässäkin haluaisin nähdä, miltä hän on näyttänyt ennen 'kauneusleikkauksiaan'. Hiukan myös aina ihmettelen leikkaavien lääkäreiden ammattietiikkaa, mutta kaipa se on raha, joka ratkaisee.

Koko syksyn ensimmäinen pienimmän käytöstä koskeva wilmaviesti tuli tänään. Oletteko yllättyneitä, jos sanon sen tulleen ekaluokan syksyn luokanvalvojalta? Kauhea takauma iski aamulla, kun avasin viestiä. Kysyin pienimmältä asiasta ja se ei ollut ihan niin paha, kuin opettaja kertoi. Mutta juu.. pitää laittaa vastaus, että olemme keskustelleet.

Luetteloin taas vaihteeksi kässänkirjoja, joita oli tullut lahjoituksena. Menee hermo, yksi oli kiinankielinen (onneksi löytyi isbn ja sillä löytyi worldcatista) ja sitten on monistenivaska erilaisten kansallisasujen päähineiden teko-ohjeita. Niitä en viitsinyt vielä edes aloittaa, kun niihin menee niin paljon aikaa. Ärsyti.

Kotimatkalla käymme pienimmän kera ostamassa luokan pikkujoululahjan Tigerista, pienin sai kerrankin ensimmäisen arvan ja saa siis jotakin perjantaina. Muistimme molemmat väärin, että luokan ja kummiluokan nyyttärit olisivat olleet torstaina, mutta ne olivatkin olleet tänään. Ärsyti. No, huomenna on partion nyyttärit.

Päivän korvamato, iski luetteloidessani sitä kiinankielistä opusta.

P.S. Kävimme eilen miehen ja pienimmän kera katsomassa Thor : Ragnarök-elokuvan, joka olikin varsinainen komedia :) Tänään tuli ulos ensimmäinen traileri Avengers : Infinity War'ista. Uijui! 

Aika

Mihin se meni? Tällainen posti saapui tänään esikoiselle. Alan tuntea itseni vanhaksi. 

Olin töissä ihan loppuun asti, nyt on kaikki plussavapaat tehty sisään.

Keuhkolääkäri ei soittanut. Jos arvaan oikein, puhelu ei taaskaan yhdistynyt. Asia, jota en ymmärrä. Mies väittää, että mun luuri on useimmiten syöty kun siihen yrittää soittaa, mutta tosiasia on se, että meillä on töissä ihan helkkarin huono kenttä. Pitää katsoa Kannasta, onko siellä joku viesti asiasta.

Mutta nyt ajattelin kyllä mennä petiin. Huomenna on uusi päivä.

Tuijottelua

Kummallinen päivä. Sikäli, että liikkuessani ihmisten ilmoilla tuntui, kuin kaikki olisivat tuijottaneet minua. Aamulla metrossa vanha setä tuijotti koko matkan, tunsin sen enkä ollenkaan tykännyt. Töiden jälkeen mennessäni keskustaan ja juostessani ympäri Kamppia taas ihmiset tuijottivat. Enkä yhtään ymmärrä miksi, huulipunatkin oli ihan paikallaan.

Töissä siirtelin kirjoja ihan järkyn määrän, mutta nyt se on tehty. Taidekirjat painavat vain niin paljon, että vähän alkoi olkapäitä ja käsiä särkeä.

Keittokirjat vaihtamassa paikkaa

Kävin askartelukaupassa ostamassa joulukorttitarvikkeita ja myyjä sanoi, että kiva nähdä kun et olekaan käynyt aikoihin. Kerroin hänelle pitäneeni taukoa opintojen vuoksi (jotenkin viime talvi vilahti ohitse).

Huomenna saan nukkua! Ihanaa :)

Kolleegan video

Aion nyt paljastaa erään kolleegan jakaman videon, se on minusta niin upea. Samalla fiksuimmat lukijat saattavat päätellä työpaikkani, vaikken ihan juuri samassa firmassa olekaan vaan siinä toisessa kotimaisessa.

Kyllä me oltiin kuulkaa kateellisia tämän nähtyämme. Jösses.

(Tiedoksi vain, että se ruåttinkielisen videon linkki löytyy videon alapuolella olevasta harmaasta kentästä, juutuupissa siis.)

Suhde

Minulla on eräs työtoveri, miespuolinen, jonka kanssa tulemme hyvin juttuun. Ihan vain ystävinä, todellakin. Käymme yhdessä pitsalla ja jutunjuurta löytyy pajonkin. Viihdymme yhdessä.

Tämän viikon kuluessa olen kuullut parista eri lähteestä puoli-vitsinä, että meillä olisi suhde. En tiedä, pitäisikö huolestua vai ei. Ehkä ei, ainakaan vielä, varsinkin kun juuri eilen tapasimme myös puolisoinemme ja lapsinemme. Valitettavasti tämä työtoverini ei kumminkaan kosketa minussa niitä hellempiä tunteita, lähinnä hän on työ-isoveljeni. Työ-pikkuveli minulla on ollut jo monta vuotta :)


Toisaalta taas olen kuullut huhuja eräästä vastaavasta työparista, että heidän suhteensa olisi kestänyt jo parikymmentä vuotta. Tiedä sitten, mikä on totuus.

Tyhy

Torstaina työpaikallani on ns. Tyhy-päivä eli työhyvinvointiamme huolletaan. Tosin ohjelma lupaili esittelyä ja keskustelua organisaationmuutoksesta, enkä oikein tiedä edistääkö moinen työhyvinvointia. Osa työpaikasta on sitä mieltä, että lähinnä se lisää pahoinvointia. Saa nähdä. Kumminkin uusi organisaatio olisi tarkoitus ottaa käyttöön vuodenvaihteessa. Narinoista huolimatta.

Iltapäivän jatkeeksi sai valita lähteekö yhden esimiehen johdolla tutustumaan museoihin vai meneekö Linnanmäelle. Arvatkaapa huviksenne, kumman valitsin? Pidän kyllä museoista, mutta kyllä vuoristorata aina museon hakkaa. Mennen tullen :P

Hyvä päätös

Yksi parhaita ideoitani ikinä oli aloittaa nelipäiväisen työviikon tekeminen vuoden alusta. Onneksi pienin on vielä pari vuotta pieni ja voin löysäillä töissä :P

En ole vielä varma siitä, mitä teemme huomenna. Luultavasti menemme uimaan, sillä kaikki tällä haavaa katsottavat elokuvat olemme nähneet jo. Ihana perjantai :)

Kylpyamme

Pidän kylpyammeista. Pidän kylpemisestä. Aikoinaan oli ihanaa pitkän rakennuksella vietetyn päivän jälkeen upottautua kuumaan vaahtokylpyyn vanhassa kodissa. Teimme kyllä uuteen kotiin tilan kylpyammeelle, mutta valitettavasti yksi kylpy vetäisi koko kuumavesivarantomme tyhjäksi kerralla. Se siitä. En enää kylve, paitsi matkoilla.

Eilen kävin työpaikan kellarissa hakemassa printterintäytettä ja siellä, tyhjässä käytävässä oli hurmaava kylpyamme kauniine tassuineen.

Kokouspuutumus ja sen esto

Eilen istuin pari tuntia kokoontumassa työkaverien kera. Hallinnollisia juttuja, taloutta jne tosi mielenkiintoista. Siinä huonostinukkuneena alkoi hieman ajatus harhailla ja keksinkin uuden keinon pysyä hereillä. Aiemmin olen harrastanut korvien heiluttelua. Korvien heiluttelu vaatii sen verran sopivasti toimintaa päänahalta, että pysyy suht kivasti hereillä, mutta nyt keksinkin ruveta pohtimaan työkavereitteni ammatteja ja puvustusta ajoitettuna 1700-luvulle!

Se oli mielenkiintoista, melkein unohdin koko kokouksen siinä innoissani. Se oli kuulkaa myös aika vaikeata. Tietysti kotitalouden opettaja olisi emäntä, mutta entäpä kieltenopettaja tai tietotekniikka!

Kokeilkaapa tekin seuraavassa mahdollisessa tapahtumassa. Minä lähden nyt päiväkodin laskiaisriehaan! Paistettua makkaraa! Nam!

Tukeva

Olen tukeva ihminen, tuen siis muita. Erityisesti tuen heitä heidän tutustuessaan tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan. Varsinkin liitteiden suorastaan pelottavaan olemassaoloon.

Muutama asiakas ei kertakaikkiaan uskalla avata sähköpostin liitettä, ellen minä seiso hiirikäden vieressä varmistamassa, ettei kone räjähdä jos painaa nappulaa. Vielä pelottavampaa on oikeastaan vain tulostaminen.

Eräs heistä kehui jollekulle, että minä olen kuulemma hyvä ja rauhallinen opettaja. Ei ollut vissiin kuullut hampaitteni kirskunaa.

Tietokoneista

Työpaikalla vaihdettiin vihdoin minullekin Kaupunkiverkko. Ihan kiva toki... Tosin kun samaa konetta käyttää muutama muu päivystäjä lisäkseni, niin en ihan ymmärtänyt homman tärkeyttä. Entinen helppokäyttöisyys hävisi eli nyt joudumme jokainen kirjautumaan omilla tunnuksillamme koneeseen ja asentamaan ohjelmat yms pikakuvakkeet uudestaan omannäköisiksi. Plus tietysti minun taustakuvani hävisi, se oli aika rentouttava maisemakuva Grand Canyonilta. *niisk*

Halusinpa sitten kuunnella työkoneelta musiikkia. Olin lähettänyt Laiskalle vaimolle musiikkia s-postitse, joten ajattelin että siinähän se helposta latautuu Mökäpleieriin. Noh, eipä latautunut. Kunnes tajusin mennä asiakaskoneelle tikun kanssa. Latasin musat tikulle ja siirsin tikun päivystyskoneelle. Ai kun soi makiasti säkkipillit <3 Nyt en tosin voi kuunnella asiakkaiden vuoksi. Huaah. Voi minua raukkaa.

Mutta ihan oikeasti, mitä järkeä on ns. virkaverkosta, jos sen voi kiertää noin näppärästi? Sama kun ihmettelin ATK-henkilölle, että kuinka hoidan nyt sitten virtuaalimaailman kirjanäyttelyt niin hän vastasi, että onhan sinulla huone täynnä asiakaspäätteitä. Aivan.

Kiirettä pitää

Niin on ollut kiirus ja väsy, etten ole suorastaan muistanut päivitellä! Kiire on onneksi koskenut vain vapaa-aikaa, työthän hoituu vaikka vasemmalla kädellä. Köh. Jopa ne virtuaaliset hoituivat vihdoin, kun sain rahaa työkaverilta. Siis virtuaalirahaa.

Toisen työkaverin kanssa podimme yhtäaikaista dementiaa. Melkein olis itkettänyt jos ei olis naurattanut niin helkkaristi :P Kaikki unohtui, niin lauseiden loput kuin ne vähät sanatkin. Huhhuh. Se oli melkoinen päivä.

Väsymystähän se unohtelu on suurimmaksi osaksi. Ajatukset jää matkan varrelle isoihin rattaisiin pyörimään. Onneksi ihania ystäviä on näkynyt sekä kotona että työmatkan varrella. Muutama pitäisi vielä tavata livenä ennen joulua.

Nyt menen koomaantumaan töllön eteen, Teho-osaston 12 kausi on jo puolivälissä. Ehkä jo ennen ensi kesää saan kaikki 15 kautta katsottua läpi :P

Sotkija

Eilen tuli uusi Kotiliesi töihin. Tänään neljännen lukijan jälkeen ajattelin vilkaista sitä, koska ilta oli suht hiljainen. Ja mitäpä silmäni näkivätkään! Heti ensimmäisellä sivulla oli korjattu pääkirjoituksesta yksi sana kuulakärkikynällä paremmin kielioppia vastaavaksi, vaikkei siinä alkuperäisessä sinällään vikaa ollutkaan. No, läväytin leiman sotkun päälle ja jatkoin lehden selaamista. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kunnes pääsin sanaristikkoon!! Se oli täytetty kuulakärkikynällä, osittain väärinkin! Jessus, miten sanomattoman vihastuttavaa! Sotkisi oman lehtensä eikä yhteistä!!

Tartuin härkää sarvista ja tein samalta istumalta hienon lapun kaapin oveen. Siinä lukee näin: 'Ole hyvä ja ota kopiot ristikosta, jos haluat täyttää sen.  --- Mikäli lehden turmelu jatkuu, joudumme lopettamaan tilauksen'. Saa nähdä tepsiikö.

Työkaveri

Työkaveri, joka ei ole ollut poissa päivääkään tämän puolentoista vuoden aikana, kun olen talossa ollut, oli sairaana. Tai ei oikeastaan sairaana vaan sairaalassa. Aamulenkillä oli mennyt oikea puoli voimattomaksi ja amppari oli kyydinnyt Hyksin neurolle. Työkaverilla on MS-tauti, joka on ollut viimeiset 10 vuotta lepotilassa mutta elokuussa hän joutui punkin uhriksi ja lääkärit arvelivatkin ensin, että mokoma pikkupiru olisi aktoivoinut MS-taudin. Nyt äsken sitten kyselin, että mitä kuuluu, kun aamulla tuo oli kovasti sitä mieltä, että tulee jo huomenna töihin. Vastaus tulikin vauhdilla... Syy ei ollutkaan ilmeisesti punkki vaan lievä aivohalvaus la-su-yönä.

Töikaveri on mua vuoden vanhempi.

Vanha tuttu

Juu ei, en puhu nyt Heikistä. En nähnyt koko tyyppiä, lienee tehnyt oharit tms koko puljulle :P Sen sijaan tapasin Avoimen yliopiston opiskelukaverini Ilkan, joka sattumoisin on tuolla töissä. Rupattelimme Ilkan kanssa mukavia ja sain oikein hyvää puolukkapiirakkaakin. Lisäksi sovimme treffit jollekin tiistaille, kun hän käy kurssillaan meillä.

Ainiin, varasin hammaslääkäriajankin tänään. Ikävä kyllä tapaan Hänet vasta ensi kuun loppupuolella :P

Päänsärky

Koko päivän särkenyt päätä. Jotain migreenityyppistä lienee, koska tavalliset päänsärkylääkkeet ei auttaneet yhtään. Onneksi on salmiakkia, ostin kotimatkalla. Oli pakko lähteä hiukan aiemmin töistä, en pystynyt enää tuijottamaan ruutua oksentamatta.

Työkaverin eläkekahvien vuoksi piti töihin raahautuakin. Jos niitä kemuja ei olisi ollut niin olisin jäänyt voihkimaan päätäni kotiin. Muuten ihan ok kemut, mutta esimies piti niin törpön puheen ettei uskoisi heidän olleen kauan samassa puljussa töissä. Muinaisista roomalaisista pääsimme nykyaikaan muutaman 'entäs sitten?'-lausahduksen saattelemina. Huhhuh.

Iltavuoro

Talven (tai syksyn) ensimmäinen iltavuoro-maanantai. Ensi maanantaina onkin aamu koskapa seiska-luokalla on vanhempainilta.

Pidän iltavuoroista ja yleensäkin vuorotyöstä tällaisena 2-vuoroisena. Lauantaityöt vielä menetteli, mutta sitten kun sunnuntaikin tuli 'pakolliseksi' niin äänestin jaloillani. On minullakin rajani. Ja perheellä.

Tämä kyllä eroaa aika paljon edellisestä työpaikasta, en oikein tiedä hyvään vaiko huonoon. Toisaalta aiemmassa työpaikassa oli niin kiire, ettei ehtinyt vessaan mutta täällä taas on välillä niin hiljaista, että kyllästyy surffailuun sen jälkeen kun on tehnyt oikeat hommat. Tasan ei käy, eihän?

Äsken kuuntelin tämän piisin kuoroversiona, pakko laittaa alkuperäinen.

Maireaa

Kukas se siinä niin maireasti hymyileekään? Sehän on tietysti Jukka Relander, tuo Kirjastoihmisten oma jumala. No ei, kyllähän Jukkiksella ihan kivoja kirjoituksia on ollut. Jokin vain tuossa kuvassa tökkii. Ehkä se on se kateus, kun en itse päässyt Puerto Ricoon IFLA-konferenssiin. Tai se, että kuvasta näkee lämpimänkostean tropiikin yön hehkun samalla kun palelee alkusyksyn sateisessa kelissä kotoSuomessa. Oli siellä Haasiokin. Siis Puertossa. Voi minua!

Itsekin melkein äänestin Jukkaa eduskuntaan. Oli vain kaksi estettä; väärä puolue ja väärä kaupunki.

Printtausta

Tänään koetin tulostaa yhden kartan Kuukkelin karttapalvelusta töissä. Joo. Ei tullut. Ehkä se on yön aikana tulostunut? ATK-tukihenkilön mielestä on ihan ookoo jos päivän ensimmäisessä tulosteessa kestää 40 minuuttia. Minusta ei.

Vanhan työprintterin teksti jaksaa edelleen huvittaa.