Koko perheen askarteluviikot

Meillä on viimeiset pari viikkoa vietetty koko perheen askarteluviikkoja, kun nuorimmainen ilmoitti haluavansa olla velho penkkareissa. Eikä kuka tahansa velho, vaan Gandalf. 

Sattumalta löysin heti seuraavana päivänä kolmen metrin pätkän harmaahkoa villakangasta kangaskaupan laarista ja siitä saatiin sekä viitta että hattu. Hattu oli huomattavasti hankalampi tapaus väkertää, mutta saatiin sekin tehtyä. Laukku löytyi työpaikan viereisestä uffasta ja kepin mies löysi metsästä ohiajaessaan. Torstaina minä, mies ja esikoinen olimme Vanhan kirkon puistossa (=Ruttopuistossa) katsomassa nuorten riemua. Penkkarit on aina yhtä liikuttava ja riemukas tapahtuma, sellainen toivon täyttämä hetki. 

 Onnistuin viime viikolla saamaan jonkinlaisen vatsapöpön, tiistaina meinasin pyörtyä ja oksentaa töissä ja lähdin kesken työpäivän kotiin ja olin myös keskiviikon kotona. Onneksi se meni sillä ohi, mutta jostain syystä tänään on ollut vähän halju olo vielä. 

Perjantaina kävin katsomassa ystävän kanssa Levottoman tuhkimon elokuvissa ja se oli meistä oikein hyvä. Ajankuvaus oli kohdillaan ja muutenkin onnistunut. Itse pidin siitä, että mukana oli aitoa kuvaa Dingon keikoilta, vaikka joku kriitikko sitä olikin kritisoinut kummalliseksi. Loppu osui jotenkin aika syvälle tunteisiin, olimme molemmat ystävän kanssa aika liikuttuneita. 

Eilen juhlistimme nuorimmaisen 19-vuotissyntymäpäivää käymällä syömässä Itiksen Itsuyaki-ravintolassa ja se olikin todella kiva kokemus. Nuori kehui susheja parhaiksi ikinä, lisäksi siellä oli teppanyaki-tiski (asiakas kerää itse lautaselleen raaka-aineet ja vie kokille paistettavaksi), joka oli todella hyvä, suuri salaattipöytä sekä friteerattuja ruokia ja ramen + nuudeliosio. Niin ja jälkkäripöytä. Oli kyllä asiakkaitakin, mutta jonotus toimi hienosti eikä kauan tarvinnut odotellakaan. Voin lämpimästi suositella isoon nälkään.

 

Leivoin toki myös laskiaispullia eilen ja kokeilimme Biscoff-keksitahnaa. Löysin sitä Normal-kaupasta vinot pinot ja nuorimmaisen iloksi ostin, minusta se on liian makeaa, mutta nuori tykkäsi. Karkkia meillä on vielä jonkin verran muutenkin, makeaa elämää taas.     

Kävin viikko sitten ystävän kanssa Tammisaaressa, onnistuimme bongaamaan kauniin auringonlaskun. 

Venus ja kuu

Laskiaispulla osa II

Nautin äsken todella hyvän kaupan laskiaispullan, joka suupala oli makoisa. Koska on tiistai ja tiistaikirous iski, olin varma siitä, että olin ottanut sekä hilloversiot että manteli. Kuitenkin kotona kassissa jökötti kaksi mantelipullapakettia.

Tiistaiaamun tunnelmat

Mutta eipä se meitä haitannut, pienimmän kanssa lisäsimme pullaan mansikkahilloa ja kyllä olikin oikein super-laskiaispulla. Kyllä nyt kelpaa :)

Nam <3

Laskiaispullasta

Jotenkin alkoi päässä nykiä tässä iltapäivällä, kun katselin fasen päivityksiä (ja myös keskustelupalstaa).

Useammallakin kaverilla oli tosi ihanan näköisiä laskiaispullia kuvattuna faseen. Oikein kiva. Se, mikä alkoi nyppiä ja vaati tämän postauksen, on se juttu, että mitä varten yhtä lukuunottamatta tekstinä oli jotain tyyliin "Lankesin".

Sama keskustelupalstalla, kun kysytään oeltko syönyt vai etkö ja kuinka monta aiot vielä vetää. Järjestään vastataan, että söin kolme mutta en yhtään enempää kun nytkin on jo huono omatunto ja läskit ja ja.

Niinkun oikeesti.

Jos haluat laskiaispullan, niin koita nyt edes nauttia siitä. Älä koe syyllisyyttä, että taas tuli miljoona kaloria voivoi. Nauti.

Nauti joka haukulla ja keskity siihen pullaan, mille se tuntuu ja maistuu. Keskity niin, ettei tartte syödä kuin se yksi pulla ennen ensi kevättä. Ja jos syöt kolme, niin sitten syöt, nauti niistäkin.

Voi herran pieksut. (Tähän tulisi kirosana nyt.) En kestä.

Tämän kirjoituksen voi sitten lukea aina joka helvetin pakkopullapäivä.

Niija PS en tiedä, syönkö ollenkaan laskiaispullaa. Mahdollisesti tai sitten en, joka tapauksessa syön varmasti jotain muuta ihanaa ja aion nauttia joka ikisestä perkeleen suupalasta! NIH!