Käskyt

Tänään olemme pienimmän kanssa kerranneet kymmentä käskyä. Pienimmän pitää osata ne huomenna numerojärjestyksessä. Sarjassa 'asiat, joita en ymmärrä'. Miksi ihmeessä ne pitää osata numerojärjestyksessä? Minusta riittää, että osaa ne jotenkin ja mielestäni niin oli rippikoulussakin, sekä omassa että isosena ollessa. No, kyllä tuo ne haldaa.

Olin lauantaina miehen kanssa äidin asunnolla tyhjentämässä vaatteita ja muuta. Saaliiksi kertyi 12 jätesäkillistä vanhoja vaatteita sekä ihan roskaa ja kahdeksan säkillistä vaatteita, kenkiä sekä muutamia käsilaukkuja Fidan laatikoihin. Lisäksi otin äidin vanhat villalangat sekä jotain muuta sälää itselleni. Oli aika raskas päivä, mutta tulipahan tehtyä.

Tämän päivän Hesarissa oli äidin kuolinilmoitus. Siihen sai myös pikkulotta-merkin, mikä oli mielestäni mukava asia. Joitain adresseja on myös tullut, veljeni lupasi lukea ne muistotilaisuudessa.

Huomenna menenkin aamuvuoroon töihin, meillä on uuden yksikön kokous klo 9. Tarkoittaa siis it-hemmoja ja meitä. Saa nähdä mitä tästä tulee.

Höpötystä

Aamulla kävellessäni töihin (en sitten mennytkään fillarilla) kuuntelin erästä koirankusettajaa. Valitettavasti ilmiö on yleistynyt huomattavasti. Ihmiset puhuvat höpötinnaruin varustettuihin luureihinsa jatkuvasti ja joka paikassa. Se on hirveän ärsyttävää. En minä halua kuulla kumminkaiman serkun viimeisimpiä sairauksia tai viimeisimmästä perheriidasta tai muusta typerästä. Jotenkin ymmärrän höpöttelyn jos on pakko soittaa johonkin ja on kädet varattuina, mutta silloinkin suosittelisin hoitamaan asioinnin kotona tai muussa hiljaisessa paikassa. Kaiken lisäksi näitä höpötinnaruun höpöttäjiä ei erota niistä, jotka juttelevat päänsisäisille äänille. Heitäkin riittää meikäläisen työmatkan varrelle ihan tarpeeksi.

Yksi ammattiryhmä mainittakoon. Siivoojat. Herranmunjee, että asiaa riittää siinä luutun varressa heiluessa. Ihan oikeasti kuulkaa. Jösses.

Loppuun kasaripiisi ihan vain siksi, että siitä tulee iloinen olo :)