Mitä tein viikonloppuna?

Sitä kai usein kysytään maanantaisin ihmisiltä ja toki jonkin verran täällä meilläkin, mutta kun ei ole sellaista vakkarikahviporukkaa enkä ole maanantaisin aamukahviaikaan täällä, niin sitä ei kysytä minulta useinkaan. 

No, minäpä kerron mitä tein. Perjantai-iltana raahauduttani kotiin (olikin melkoinen meno keskustassa, kun kävin hakemassa pari osaa Armand Gamachea Akateemisesta) lakosin sohvalle, josta siirryin illempana makuasentoon sänkyyn. 

Työkaveri toi mustikkakakkua

Lauantaina heräsin suht aikaisin, joskus ysin pintaan ja päästin kissan ulos. Tosin se ei mennyt, koska satoi ihan maahan asti (koko päivän). Mies heräsi siihen kissan päättämättömyyteen, kun millään ovella ei ollut kesä ja laittoi kunnon aamiaisen pekonin yms kera. Heitin kissan pihalle, josta se tuli sisälle noin puolen tunnin päästä hakattuaan ovea molemmin nyrkein (tai päällä, en tiedä). 

Aamiaisen jälkeen siirryin sohvalle jatkamaan aamukahvia Armand Gamachen seurassa ja siinä menikin aika pitkälle iltapäivään. Teinin noustua sain pyykkikoneen käynnistettyä ja join mukillisen teinin keittämää kahvia jälleen Armandin seurassa. Viihdyin Armandin seurassa iltaan asti, kunnes sain kirjan loppuun ja sauna kutsui. Meillä on sellainen it-ohjelma, joka lähettää viestin telkkarin ruutuun 'Sauna on valmis', mies sen askarteli joskus. 

Varmaan yksi syy, miksi pidän näistä dekkareista, on se, että Armand Gamachen vaimo on kirjastonhoitaja

Sauna jälkeen katsoin kissan kera telkkaria ja neuloin kynsikkäät valmiiksi, elämäni ensimmäiset itse tehdyt sellaiset. Nukkumaan pääsin joskus puolenyön maissa. 

Sunnuntaina heräsimme miehen kanssa jo joskus ennen yhdeksää, ennenkuulumatonta! Kissakin meni ulos, koska enää ei satanut. Aamiaisen jälkeen luin hetken Axel Schulmanin isovanhempien elämästä kertovaa 'Polta nämä kirjeet'-teosta ja puolen päivän maissa mies kuskasi mut Sipoonkorpeen suppismetsälle. 

Syysmetsää

Puolukoitakin löytyi, mutta ei kerättäväksi asti

Löysinkin suppiksia jonkin verran ja kuuntelin metsän ääniä. Myös läheisen tien ääniä kuului paljon, ihan kuin olisi ollut jossain Manskulla suunnilleen, niin paljon oli liikennettä. Kun olin saanut riittävästi happea, laitoin miehelle Mapsista paikkajaon päälle ja hän tuli noutamaan. Käytiin kotimatkalla hakemassa kermaa, että sain tehtyä suklaamoussea jälkkäriksi. 

Suppissaalis

Suklaamousse

Siivosin ja paistoin saaliin, mies laittoi ruokaa ja sitten silitin pyykit. Kissakin ilmiintyi kotiin ja sitten istuin kissan kanssa sohvalla loppuillan. 

Oikein mukava viikonloppu oli, kiitos kysymästä. 

Voimienkeruuviikonloppu

Koskapa viime viikonloppu meni Göteborgin katuja mittaillessa olin koko viikon aika poikki. Asiaa ei parantanut Ismo Alangon torstai-illan keikka Tavastialla, vaikka Jäätyneet laulut voimaannuttivatkin. Onneksi perjantaiaamulle olin varannut osteopaatin ja se auttoikin suht hyvin. 

                                          Minäkin näyn tällä videolla, olen melko keskellä pitkän naisen (ystäväni Heidi) 

                                                                    edessä pomppimassa :)
 

Lauantaina nukuin pitkään ja luin, pesin pyykkiä ja imuroin, askartelin ja surffailin netissä. Illalla saunan jälkeen katselin hetken Buffy vampyyrintappajaa. Tänään heräsin jo peräti kymmenen maissa ja aamukahvin jälkeen luin Hassan Blasimin Allah99:ä puoleenväliin, otin pienet torkut, sen jälkeen silitin pyykit. Mies laittoi ruoan ja syötyämme askartelin vielä hetken, kunnes Sirius halusi tulla syliin. 

On ollut mukava viikonloppu kotona, kun ei ole ollut mitään pakollisia tehtäviä.  Olen lerännyt voimia ensi viikkoon, joka illalle on taas jotain, jos ei muuta niin töitä ainakin. Ja keskiviikkona kolmen tunnin sessio hammaslääkärin kanssa uusien kruunujen merkeissä.

Onneksi kohta on Itsenäisyyspäivävapaa ja sitten pieni pätkä ja on joululoma. Tuskin maltan odottaa. 

Ainiin, vielä piti mainita sellaisesta pikkuasiasta, etten pääse enää bloggeriin työkoneella tällä profiililla. Hieman ärsyttävää.

Sunnuntaita

Olen viettänyt mukavan viikonlopun tekemättä juuri mitään. Olen loikoillut parvekkeella nauttimassa lämpimästä kevätilmasta kuunnellen (Richardin lukemia) äänikirjoja tai lukien itse jotakin.

Eilen kävimme miehen kanssa kauppareissulla ja samalla poikkesimme Fasulla hakemassa Mignon-munat pojille, koska en ollut vielä käynyt 'uudessa' vierailukeskuksessa. Melko paljon oli ihmisiä menossa kiertokäynnille ihan tavllisena lauantaina, joten kaipa tuo on kannattava juttu.

Pääsiäispupu

Illempana siirryin parvekkeelta sisätiloihin katsomaan töllöä. Lopetin Syrjäseudut (Hinterlands) perjantaina ja aloitin Lutherin vitoskauden, joka olikin paljon parempi kuin neloskausi. Eilen sitten sain Lutherin loppuun ja aloitin OA:n kakkoskauden. Sekin on todella hyvä, Jason on ihana <3

Valdur Mikita: Kantarellin kuuntelemisen taito

Sain yhden äänikirjan loppuun ja samoin luin yhden paperikirjan, se oli tosin alle 200-sivuinen. Aloitin jo uuden äänikirjan pestessäni keittiön ikkunat ja tehdessäni bujoa tänään. Leivoin granaattiomenskonsseja, kun pelkäsin granaattiomenan menevän pahaksi ennen kuin ehdin tehdä sille mitään.

Nyt ajattelin mennä sohvalle jatkamaan OAta ja purkamaan yhden vanhan ufon eli neuleen, joka ei jostain syystä tunnu edistyvän kaapissa  ollenkaan.

Auta Antti

Heti alkuun lätkäisen tuon ihan otsikkoon eli Antti Holman podcastin, joka on hervottoman hauska ja samalla liikuttavan ihana. Olen aivan koukussa Anttiin, joka hörppii kahvia ruokakomerossaan NewYorkissa. Ei voi kuin suositella, kannattaa kokeilla :)

Mitäs muuta.. Viime viikko meni jotakuinkin särkyisissä merkeissä. Lauantaina ei sitten särkenytkään yhtään, oikeastaan koko päivänä, mutta sunnuntaina sitten särki ja huimasi niin, että koko päivä meni ihan vain sohvalla maatessa ja Anttia sekä Richardia kuunnellen. Loppuillasta pystyin jo istumaan ja neulomaan, mutta olo ei ollut hääppöinen. Olin aikonut mennä tänäaamuna uimaan, mutta en sitten uskaltanut, sillä olo on parempi muttei hyvä. Nyt ei sentään huippaa ihan pahasti enää.

Keskimmäinen lähti perjantaina partioretkelle. Siitä keskustelimme isoin kirjaimin torstai-iltana, koska partion jäsenmaksu oli maksamatta. Maksamatta se oli siksi, että kysyessäni häneltä ennen joulua aikooko hän jatkaa partiohommissa, vastaus oli "Emmätiiä" ja jätin siis maksun maksamatta ja sanoin, että ilmoittaa lippikseen, ettei ole enää jäsen. No eihän se mitään ollut ilmoittanut, joten nyt sitten retkimaksu + jäsenmaksu olivat yhteensä satasen ja rapiat ja siksi siis isot kirjaimet. Mies maksoi maksut ja keskimmäinen oli kaksi yötä reippailemassa. Yritän vain siis sanoa sitä, että mielelläni maksan lasten vähät harrastukset, mutta tuo emmätiiä käy välillä hermoille. 

Olimme siis kolmestaan kotona ja niinpä menimme lauantaina Itikseen syömään intialaiseen ja sen jälkeen leffaan katsomaan Lego-elokuva 2:n. Se oli ihan hauska, paljon leffaviittauksia ja ihanat raptorit JurassicWorldista (koska Emmettin ääni on Chris Pratt). Että laatuaikaa vietimme.

Nyt on taas aika tehdä taukojumppa. Kaupunki hankki kaikille työpisteille jumppaohjelmat ja olen nyt verrytellyt niskaa tässä samalla. Asiakkaita ei näytä pahemmin häiritsevän meidän heilumiset :P

Manana

Jotenkin tuntuu, että päivitän useimmin maanantaisin. Muulloin en ehkä ehdi? Nytkin istun tiskiä vahtimassa itseohjautuvien asiakkaiden tehdessä omia juttujaan.

Sattumalta huomasin viikonloppuna, että ex-pulju hakee ihmistä hankintaan. Laitoin tuossa äskettäin hakemuksen vetämään. Harmi vain, että olen ns. lomakelukutaidoton ja niissä on omat haasteensa muutenkin. Olen ainakin yrittänyt, sillä eivät ne tule kotoa hakemaan.

Päätin siirtää seuraavan tentinkin vasta elokuulle. En millään ehdi enkä jaksa lukea nyt monta sataa sivua media-antropologiaa, kun on reissukin kohta ja tentti olisi heti sen jälkeen. Muutenkaan koko viestintä ei oikein iske, tuntuu että se on niin samaa informaatiotieteen kanssa.

Meillä oli miehen kanssa melkein lapsivapaa viikonloppu. Pienin lähti perjantaina kahdeksi yöksi partioretkelle ja esikoinen kaverilleen, keskimmäinen palautui omalta retkeltään jo lauantai-iltana. Ehdimme käydä miehen kanssa keskustassa vaihtamassa miljoonia ja syömässä hyvin Santa Fe'ssä. Oli hiukan outoa.

Tänään aamupäivällä käväisin työterveydessä lääkärillä, joka oli sitä mieltä ettei minulla ole astmaa saati mitään siihen viittaavaakaan ja suositteli käyttämään nenäkannua sekä nenätippoja. Avaavaa lääkettä voin käyttää, jos ahdistaa. Näillä mennään sitten.

Juhlien jälkeen

Eiliset synttärikemut menivät oikein hyvin, en alkanut parkua itse asiassa ollenkaan. Luultavasti siksi, että olin jo valmiiksi itkeskellyt sitä.

Herkkuja oli monenlaisia. Tein itse täytekakun ja kookoskeksit, pienin teki hiekkakakun kun seisoin vieressä ohjeistamassa. Lisäksi tein myös etukäteis-Ruuneberit, jotka syötiin jo perjantaina. Käytin omiin leipomuksiin gluteenittomia vehnäjauhoja, tosin nyt ei ole vatsa möyristellyt pahemmin vaikka söin pari karjalanpiirakkaakin.

RockyRoad-kakku. Suklaakakkupohja sitruunakiisselin ja kermavaahdon kera, päällä marenkia ja vaahtokarkkeja ja reunassa mokkapalakuorrute. Ei ihan niin ällömakea, kuin voisi kuvitella äkkiseltään :)

Kookoskeksejä Kinuskikissan ohjeella

Keskimmäinen veljeni ei tullut, hän oli ollut Tallinnassa ja arvelin, että saattaa jäädä tulematta. Kyselin muilta sisaruksiltani, ovatko he menossa maaliskuussa Ähtäriin vanhimman veljeni lastenlasten rippijuhliin, mutta näillä näkymin kukaan meistä ei pysty osallistumaan.

Kimmo-veljeni sanoi vaimonsa menneen mieluummin shoppailemaan, mutta enpä osannut siitä mieltäni pahoittaa. Olen yrittänyt mielestäni parhaani, mutta en jaksa. Tiedän, että välirikkomme on aika isosti myös minun syyni, mutta siitä on jo vuosia ja luulisi, että ihminen pääsee asioiden yli. Toisaalta mitä voi odottaa ihmiseltä, jonka mielestä shoppailu on kaikkein parasta ajanvietettä.. Meillä ei ole ihan hirveästi yhteistä enkä ole koskaan oikein jaksanut tutustua häneen.

Mies vei pienimmän uimaan ja kuulemma tuo oli jaksanut uida kilometrin. Minusta aika hienosti :) Saa nähdä, viitsinkö itse mennä huomenna uimaan aamulla. Olen onnistunut siitäkin kehittämään jonkinlaisen stressin ja se harmittaa.

Nyt menen katsomaan jotain pienimmän kanssa. Ensimmäinen Anelma on kohta valmis.

Sunnuntaita

Tai oikeammin jo sunnuntai-iltaa.

Entistä enemmän huomaan, että olen melkein netitön viikonloppuisin, kun en vain jaksa. Tabletilla on hankala kirjoittaa (pitempiä) tekstejä, mutta FBn kuvaryhmän vuoksi pitää avata 'iso kone'. Usein käy niin, että huomaan vain päivittäneeni kuvan ryhmään ja illalla suljen koneen lähtiessäni nukkumaan.

Perjantaina kissa kävi pedikyyrissä miehen viemänä, en itse jaksanut enkä halunnut lähteä sinne. Eläinlääkärin terveisinä kuulemma meillä on parisen viikkoa jäljellä yhteistä aikaa kissan kanssa. Sen nivelrikko on niin kivulias jo, että oli puraissut miestä käteen kunnolla kun koipea oli pitänyt nostaa vähän hankalampaan asentoon. Olemme kertoneet viestin pojille, mutta eihän se vielä ole 'todellista' kun kissa on vielä tuossa.

Eilen luin kirjan. Eräs amerikkalaiskirjailija kirjoittaa oikein mukavia tarinoita paranormaalista kaupunkiympäristöstä ja häneltä tuli uusi sarja pari vuotta sitten. Aloitin keäsllä sen lukemisen ykkösosalla ja nyt luin viikolla kakkososan ja lauantaina kolmannen. Neljäs osa odottelee tuossa vieressä ja viides ilmestyy ensi kuussa :P Lisäksi pesin eilen yhden koneellisen pyykkiä.

Tänään tein eväitä ensi viikolle. Punaisista linsseistä ja porkkanoista sosekeiton ja lisäksi punajuuri-aurajuustovuokaa. Koko talo haisi homejuustolle ja kissa ihmetteli keittiössä. Vuoan lisukkeena on jääkaapissa härkiskastike mukaanotettavaksi.

Leivoin päärynämuffinsseja ihan testimielessä, sillä nuorin sai raa'asta päärynästä hurjat reaktiot joku ilta. Kurkku kutisi ja alahuuli turposi kaksinkertaiseksi. Pitää nyt keväällä sitten seurata puiden, erityisesti koivun, kukintaa. Muutenhan meillä on kaikilla jonkinverran atooppinen iho, se on suomalaisten yleisin ongelma.

Tänään olen pessyt myös pari koneellista pyykkiä ja leikannut nuorimmaisen hiukset. Neulonutkin olen ja katsonut töllöä. Siinäpä se tämä viikonloppu vilahtikin. Mitään tekemättä.

Viikonlopun vikinät

Alkaa olla se aika ennen joulua, jota ehkä inhoan eniten. Joka ilta on jotain jouluun liittyvää menoa ja jouluna olet niin poikki, että alat itkeä silkkaa väsymystä lanttulaatikon ääressä. Nyt on tosin ihan itseaiheutettu väsymys, sillä eilen oli pakollinen joulunaluskauppakäynti ja tänään kävimme katsomassa Rogue One-elokuvan.

Eilen kaupassa (ei onneksi tukussa vaan Liiterissä) oli oikein joulumieli ylimmillään. Mies oli kassajonossa seuraavana, niin lähellä (ei edes jonossa) ollut mummeli kiilasi oikein kunnolla, hyvä ettei tarvinnut ostoksia kaivaa lattialta sen törmäyksen jälkeen. Mies toivotti rouvalle hyvää joulua ja kassatyttöä nauratti. Loppuilta menikin toipuessa ja katsoimme pienimmän kanssa ensimmäisen jakson 12:nnen tohtorin seikkaluista. Ei ollenkaan huono ollut se.

Tänään tosiaan kävimme katsomassa uuden osan Tähtien sota-epookista ja se oli oikein hyvä. Paikkasi varsinaisen saagan aukkoja ja toimi hyvin itsenäisenäkin osana. Henkilöt olivat hyvät ja lisäksi siinä oli monta varsinaisen saagan henkilöhahmoa jollain tavoin mukana.

Nyt olen oikeasti aika hyytynyt. Huomenna pitäisi töiden jälkeen käydä hoitamassa kummipoikien joululahjat ja sitten menen katsomaan työ-ystävän kanssa No man's land-teatteritaltionnin, jossa on pääosissa Sir'it Ian ja Patrick.

Tästä tulikin mieleeni, että ehkä taas jouluna pidämme Taru-maratonin :P

Vastarannan kiiski

Nimittäin minä itse. Tuntuu, että olen suunnilleen ainoa ihminen Suomessa, jota ei todellakaan kiinnosta Saara Aallon menestys X-Factoryssa (en tiedä edes, menikö ohjelman nimi oikein). Tähän maahan mahtuu tasan yksi uutinen kerrallaan, sanoi joku joskus ja olen samaa mieltä. Minua ei muutenkaan jaksa kiinnostaa mikään reality-tv tai muu roskaohjelma, joita ilmeisesti muut seuraavat silmät tapilla ja niinpä vietin viikonlopun katsoen Ylen kehumaa sarjaa 'Paranoid' sekä Richardin uutta sarjaa 'Berlin Station', jossa ikävä kyllä alkaa olla viimeiset jaksot käsillä.

Kävimme perjantaina pienimmän ja miehen voimin katsomassa 'Ihmeotukset ja niiden olinpaikat' ja sepä oli varsin hauska elokuva. Ihan sekä aikuisille että lapsille oli riittävästi juonta ja meidän (koko porukan) mielestä paras HP-maailmaan sijoittuva leffa tähän asti. Ehkä siksikin, että HP-kirjoja lukemattomille tämä auttaa selittämään niiden taustahistoriaa, mutta myös siksi, että leffassa oli varsin mukavasti saatu 20-luvun USA esille ja erikoistehosteet olivat paikallaan ja sopivissa määrin. Kuulemma seuraaviin osiin onneuvoteltu nuoren Dumbledoren näytellijästä ja Richard on ilmeisen vahvoilla. Jei!

Lauantaina aloitimme Harry Potter-leffat uudestaan ja katsoin pienimmän kanssa "Viisasten kiven" ja sunnuntaina "Salaisuuksien kammion" (Oi Lucius <3).

Muuten olen lähinnä neulonut tosiaan "Paranoidin" seurassa. Eilen kokosimme kolme piparitaloa pienimmän kanssa, lisäksi tein joulukortit melkein valmiiksi ja pesin pyykkiä ja viikkasin parin viime viikon pyykit.

Sikäli oli raskas viikonloppu, että jatkuvasti jouluhommia tehdessä muistelen äitiä ja vedentuloa ei voi estää. Eilen oli sen lisäksi sunnuntai-ahdistus, jollaista en olekaan kokenut aikoihin ellei oteta lukuun marraskuuta.

Olemme myös päättäneet, ettemme yritä enää saada jouluksi matkaa minnekään. Ajattelimme, että voisimme lähteä pääsiäisenä, silloin se voisi vähän korvata kesälomaakin, jota emme yhdessä juurikaan ensi kesänä vietä. En tiedä vielä edes ensi kesän mökkeilystä, on paljon mahdollista että sekin jää väliin aikatauluttamisen aiheuttamien ongelmien vuoksi, mutat sen näkee lähempänä kesää.

Yritän kovasti ajatella, että joulun jälkeen alkaa päivä pidetä ja valo lisääntyä. Nyt jos voisin tehdä, kuten Simonin kissat, niin se olisi ihan parasta.

Linjoilla taas

En ole jaksanut päivitellä ja lisäksi viime viikko oli kovin hektinen.

Torstai-iltana veimme yhden pieneksi jääneistä poikien fillareista työkaverilleni, jonka eskarilainen oli kovin innoissaan pyörästä. Työkaveri asuu vanhan Vuosaaren puolella, he muuttivat saman taloyhtiön sisällä isompaan asuntoon ja hänen äitinsä muutti heidän vanhaan asuntoonsa. Kivat kämpät, varsinkin tämä uusi. Jos harkitsisin asunnonvaihtoa, niin tuo voisi olla listalla. Mutta en harkitse.

Perjantaina kävin hammaslääkärillä aamupäivällä. Vanha amalgaamipaikka on siis murtunut stressin aiheuttaman paineen alla ja nyt sain lihasrelaksantit ja tulehduskipulääkkeet alkuhoidoksi. Menen siis tiistaina uudelleen vastaanotolle ja silloin katsotaan, mitä paikan alta paljastuu. Luultavasti edessä on juurihoito, en jaksa uskoa, ettei hammasta tarvitsisi tappaa ja sen jälkeen kruunutus. Mahtavaa. Juuri helmikuussa kaikki oli kunnossa ja hammaslääkäri oli kovin tyytyväinen (kuten toki minäkin). Kysyin esimieheltä yhden jälkeen töissä, että voisin lähteä aikaisemmin säryn vuoksi ja tuo antoi luvan, joten olin kotona jo ennen kolmea.

Olen piirtänyt kaavoja ja ommellut koko viikonlopun. Kesämekon kaavat piti suurentaa ja lopulta ompelin vanhasta pussilakanasta koeversion, joka ihme kyllä oli aika sopiva. Tänään olenkin sitten ommellut mekon melkein valmiiksi, puuttuu pään- ja kädenteiden loppusiistiminen ja helmankääntö sekä vyön teko. Ehkä jo ensi viikonloppuna pääsen ompelemaan shortseja. Aion käyttää niiden lahkeisiin vanhoja lakanapitsejä 'jujuna'.

Sirdalud on vetänyt tehot aika nollille, varsinkin eilinen meni jokseenkin sumussa kun otin pe-iltana kokonaisen tabun. Eilen otin puolikkaan ja tänään olenkin ollut melkein oma itseni- Nyt mietin juuri, viitsinkö ottaa lääkettä ollenkaan, mutta toisaalta purisin leukoja vähemmän yhteen (vaikka onkin kisko).

Huis

Sinne se vilahti taas, viikonloppu. Huomaan, että olen viimeksi postannut keskiviikkona.

Torstaina kävin kampaajalla leikkauttamassa haivenia hiukan sellaiseen siistimpään kuntoon, ettei tarvitse ensi perjantaina hävetä sukulaisten edessä. Meillä oli taas kampaajan kanssa hauskat jutut ja hän kertoi joitain vitsejä, jotka tässä väsymystilassa saivat meidät molemmat nauramaan hillittömästi. Oli oikein mukavaa :)

Perjantaina meillä oli kokouspäivä eli aamulla oli koko osaston parituntinen kokous, jonne onneksi tuli myös työystävä. Kävimme sitten yhdessä lounaalla Palolaitoksella ennen kuin kiirehdin seuraavaan kokoukseen it-hemmojen kanssa. Onneksi tässä vaiheessa meille riitti vajaa tunti tarinointia ja pääsin luistamaan pois.

Lähdin töistä aikaisin, koska pienin valitti silmän olevan turvoksissa ja olin sopinut treffit terveyskeskukseen hänen kanssaan. Suunnilleen tunnin kuluttua olimme jo ulkonakin, vaikka pienin valittikin että piti odottaa ihan kamalan kauan. Lääkärisetä oli mukava venäläismies, joka puhui hyvin rauhallisesti ja kuunteli lasta.

Päästyämme ulos terkkarista otimme pienimmän polkupyörän mukaan ja kampesimme itsemme metrolla Kontulaan. Kävin tilaamassa äidin kummityttären muistokimpun, valkoisia ja keltaisia neilikoita, samasta kukkakaupasta kuin meidän kukat. Kukkakaupasta menimme apteekkiin hakemaan pienimmän antihistamiinit ja sitten kävimme vielä ruokakaupassa hakemassa maitoa ja muuta.

Keskimmäinen oli pakkaamassa  partioretkikamojaan ja lähti tyytyväisenä retkelle. Esikoisella nousi kuume 39:n illan ratoksi.

Lauantaina imuroin kämpän ja pesin lattiat. Mies kävi lautatarhassa ja teki tukipuun, että saimme vihdoin aulan lamput vaihdettua. Se on ollut hiukan hankala projekti. Pesin vanhoja pieneksikäyneitä takkeja pari koneellista, nyt nekin voi laittaa johonkin vaatekeräykseen kunhan ensin tsekkaan, ettei kukaan tuttu tarvitse.

Illalla lähdin syömään keskustelupalstan naisten kanssa, meitä oli yhteensä seitsemän ja oli oikein hauskaa. Kävin elämäni ensimmäisen kerran Tornin Ateljé-baarissa ja teimme ekskursion naistenvessaan, josta olikin kivat näköalat. Tulin kotiin puoli yhdentoista aikoihin, mies haki metrolta.

Tänään olen vain lukenut koko päivän ja pessyt pari koneellista pyykkiä. Keskimmäinen tuli kotiin partioretkeltä ja oli ihan tööt. Esikoinen alkaa parantua, mikä onkin hyvä, koska ei oikeastaan voi olla pois koulusta nyt ennen perjantaita.

Huomenna taas töihin. Viikonloput menevät aivan liian nopeasti.

Ding dong

Huomaan, että taas on vilahtanut muutama päivä. En ole oikein jaksanut olla päivittelemässä, kun muutenkin olin aika väsynyt viime viikon jäljiltä.

Torstaina töiden jälkeen kävin hakemassa kampaajaltani Petriltä uuden pään ja siinä kestikin pari tuntia. Lopputulos oli kuitenkin sen arvoinen. Tulin Vuosaaresta kotiin bussilla, metroasemalla bussia odotellessa eräs vanha musta mies kysyi minulta kauanko vielä menee ennenkuin bussi tulee ja sanoin kolme minuuttia ja näytin sormilla, vasta bussissa aloin pohtia ettei hän ehkä osannut lukea ja siksi kysyi. Mies tuli vastaan Kontulaan, koska kävin kaupassa enkä olisi jaksanut enää kävellä kotiin.

Perjantaina meillä oli töissä viimeinen asiakaspalvelusosaston kokous tällä kokoonpanolla. Siihen asti kokous sujui ihan hyvin, kunnes rouva pääjohtaja saapui paikalle ja yritti esittää, kuinka kaikki on niin mahtavaa ja hienoa ja kukkasia ja sydämiä vain. Voi Junalauta, mikä vitsi. Pakolla savustettiin meidän osastonjohtaja ulos, vaikka ensi vuoden heinäkuussa koko kaupungin organisaatio muuttuu ja kaikki mullistuu taas. Mitään yt-keskusteluja ei ollut käyty eikä henkilöstöä kuultu ennen perjantaita. Nytkin oli pikapikaa muutettu esityslistaan henkilöstön kuuleminen, koska siitä oli muristu riittävästi. Onko ihme, jos ei kiinnosta mennä töihin maanantaisin?

Perjantai-iltana olin taas nukahtaa sohvalle, koska olin niin poikki. En tiedä, johtuuko se henkisestä kuormituksesta vai sisäilmasta, mutta ärsyttävää se on silti.

Lauantaina heitimme miehen kanssa esikoisen metrolle ja  jatkoimme Itiksen Prismaan viettämään laatuaikaa keskenämme miljoonan muun ihmisen kanssa. Olenko koskaan sanonut, että kertakaikkiaan me molemmat vihaamme lauantai-ostosteluja? No, onneksi pääsimme suht nopsasti uloskin kaupasta, mutta en kyllä tykkää yhtään. Tukkuostoksilla käynti on eri juttu, siellä on aina lauantaisin aika rauhallista ellei ole joulunalusaika, mutta joskus kyllästyy aina samaan valikoimaankin.

Alun perin valitsimme Prisman-retken siksi, että ajattelimme saavamme sieltä sopiva päkätin palan ensi viikonlopuksi, kun äitinikin tulee syömään, ja lisäksi noidille pääsiäismunia. Tullessamme kohti kotia, melkein perillä, muistin että ne noitakarkit olivat unohtuneet kokonaan. Teimme siis kurvin vielä lähiAlepaan.

Tultuamme kotiin imuroin koko talon, muistin jopa ne katonrajaan talven aikana ilmestyneet hämähäkinverkot. Sen jälkeen katselin yhden osan Lewisia ja sitten pienimmän kanssa Mission Impossiblen, joka oli juuri niin surkea kuin muistin. Jopa pienin huomasi epäloogisuudet tarinassa. Illalla, kun pienin meni nukkumaan, katsoin vielä ExMachinan puoliväliin. Aion kohta katsoa sen loppuun.

Tänään olen pessyt pari koneellista pyykkiä, leiponut Key lime-piirakan ja marenkeja, soodannut kahvinkeittimen ja silittänyt parin viime viikon puhtaat pyykit. Sitten olikin jo pakko pitää taukoa, kun jalkoja alkoi särkeä. Mies teki ruoan ja lämmitti saunan. Esikoinen kotiutui jo hyvissä ajoin puolenpäivän jälkeen. Noitia kävi peräti kolme kappaletta, kerralla. Suklaamunia jäi aika rutosti, yritämme saada ne säilymään ensi viikonloppuun.

Yksi syy jalkojen särkemisellekin löytyi muutama päivä sitten, kun seurasin yhtä linkkiä kasvuikäisten lasten jalkavaivoista ja löysin itseni lukemasta jäykän isovarpaan oireyhtymästä. Tämä vaiva on ollut muutaman vuoden, välillä parempi ja välillä huonompi. Nyt sillä on nimi ja pohdiskelen jatkotoimenpiteitä.

Nyt hetki neulomista ExMachinan kera. Kurkku on niin kipeä, että aamun uinti jää väliin. Toivottavasti pystyn raahautumaan työpaikalle.

Oscar Isaac tanssii ihanasti :)

Tyhjä

Tuntuu, että melkein joka postissa valitan nykyään sitä, kuinka väsynyt olen. Niinpä tämä ei poikkea linjasta. Nimittäin lauantaina lämpö vaelsi ylös ja alas sekä minulla että keskimmäisellä. Niinpä oli hyvä syy istua koko päivä sohvalla neulomassa ja katsomassa telkkarista kaikenlaista. Aloitin Bondin loppupuolella pienimmän kera, sitten pienin lähti kaverin synttäreille ja minä katselin "Kaiken teorian", joka oli varsin hyvä leffa. Pieni tuli kotiin ja katselimme vielä Bondia "Skyfall"issa. Illalla esikoinen lähti leffaan ja tuli kotiin puoli yksi, kun olin jo ollut hetken nukkumassa. Pesin sentään pari koneellista pyyhkeitä päivän kuluksi.

Eli heräsin. Enkä nukahtanutkaan ihan heti uudestaan vaan aloin stressata ties mistä ja lopputuloksena heräsin Isänpäivän aamuna erittäin väsyneenä ja ärtyneenä. Pakotin empivän esikoisen lähtemään softaamaan ja viihtyihän tuo monta tuntia taas. Sillä aikaa silitin pyykkejä ja itkin sitä, että pian on taas maanantai. En ymmärrä, miten jaksoin poikien ollessa pieniä tehdä täyttä työviikkoa ja lisäksi hoitaa kotihommia.

Yritin ottaa päiväunetkin, ei mitään mahdollisuuksia onnistua. Aina jokin häiriö juuri, kun olin vaipumassa uneen.. Joten nousin ylös ja leivoin kääretortun. Meidän oli ollut tarkoitus mennä miehen ja pienimmän kanssa katsomaan uusin Bond sunnuntai-iltana, mutta ilmoitin ei-jaksavani. Ehtii sen nähdä myöhemminkin. Onneksi nuokaan eivät olisi jaksaneet. Niinpä kävimme ajoissa saunassa ja minäkin menin nukkumaan jo kymmenen jälkeen.

Aamulla heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa, mutta nousin ylös vasta lähempänä oikeaa aikaa. Keräsin uimakamat ja lähdin pienimmän kanssa yhtämatkaa. Uimahallissa olikin yllättävän tyhjää ja sain melkein koko ajaksi radan itselleni, joten sain uitua kilsan puolessa tunnissa. Töissäkin meni ihan kivasti ja illalla menin vielä esikoisen koululle vanhempainiltaan, että sain mieheltä kyydin kotiin.

Esikoinen oli käynyt yliopistolla luennolla kuuntelemassa jotain suhteellisuusteoriasta, luennon nimi oli Kaareva todellisuus. Arvasin sentään luennoitsija oikein :P

Tavatonta

Tänään on tiistai ja on ollut ihan mukavaa. Ehkä tiistain kirouksissa on tauko? tai jospa koko kirous olisi ohitse? No, ehkä en aivan niin pitkälle vielä oleta.

Sunnuntai sujahti ja vasta illalla tajusin, kuinka paljon olinkaan saanut aikaiseksi. Laiska töitään luettelee, mutta aion silti laittaa ne tähän. Raivasin kämppää ja siivosin työpöytäni plus huoneen lattian erilaisista kasoista, kirjoittelin analyysin Fennovoiman esitteestä suht valmiiksi, korjasin yhden rinkan ompelukoneella, ompelin jakkua, tein ruokaa ja leivoin, kävimme tukkuilemassa, pesin pyykkiä ja leikkasin kahden pojan päät ja ehdin vielä katsoa töllöäkin. Aika hyvin.

Maanantaina menin töihin ja töistä kotiin. Kävin kolleegan kera Palolaitoksella lounaalla, töiden jälkeen käväisin ostamassa esikoiselle mustan kravatin ja pienimmälle tummansinisen rusetin ja illalla katselin pienimmän kera Die Hard-elokuvan. En muistanutkaan, että Brucella oli 80-luvulla niin paljon tukkaa. (Tekstille tapahtui jotain omituista, en saa sitä millään ilveellä koko sivun leyiseksi mutta anti olla.)

Kotipihan narsissit

Tänään oli tosiaan ihan kiva päivä, vaikka kuulinkin taas erään suru-uutisen; erään kolleegan ystävän pieni poika (~4v) oli hukkunut parisen viikkoa sitten ollessaan hetken yksinään pihamaalla, jonka lähistöllä virtasi jonkinlainen vähän isompi puro. Todella surullista.

Pääsin töiden jälkeen lähtemään suoraan kotiin, sain katsottua kaksi ensimmäistä jaksoa Fortitude tv-sarjasta Areenasta ja ommeltua vihdoin jakun kaikki systeemit käsin loppuun. Tv-sarja vaikutti mielenkiintoiselta ja onneksi kaikki jaksot onkin jo Areenassa, niin voin jatkaa sitä kunhan ehdin. Pari muutakin pikkuhommaa vielä tälle viikolle tiedossa.. 

Ruusu on ruusu on ruusu

Nyt lähden hetkeksi vielä Jerusalemiin.. neulomishetki :) Päivän piisi on valikoitu tämän kuvan aiheuttaman korvamadon vuoksi. 

 

Sinne meni

Vappu nimittäin. Nyt ollaan jo lauantai-illassa. Tänä aamuna tuntui aivan sunnuntailta, koska perjantaina koko porukka oli kotona toisin kuin minun tavanomaisina perjantainani.

Torstaina eli vappuaattona kävimme työpaikalla katsomassa erään Prinsessa Ruusus-näytelmän, jossa kaikki esiintyjät olivat jonkinasteisesti kehitysvammaisia. He olivat upeita, suoriutuivat hommasta hienosti ja lopuksi olivat niin hurjan ylpeitä saadessaan kukat. Lisäksi yleisö osallistui varsin mukavasti, koska siellä oli paljon samanlaisia ihmisiä. Minun oli vaikea olla, ei siksi etten pitäisi kehitysvammaisia ihmisiä yhtälailla oikeutettuina elämään kuin muitakin, vaan siksi, että se rakkauden määrä sai minut itkemään aivan hillittömästi. Jopa nyt sitä muistellessani alkaa taas silmänurkka kostua (tai suorastaan valua). Onneksi sain itkuni naamioitua flunssaksi, vaikka taisi kolleega silti arvata. Ei se haittaa. Nykyään itken usein rakkauden määrää tällaisissa kokoontumisissa, aiemmin en edes kiinnittänyt huomiota. Joskus tuntuu vain, että on liian herkillä.

Torstaina minua itketti myös se seinäjokinen tyttö, joka tappoi luokkakaverinsa. Tuli aivan liikaa mieleeni se ysiluokan aamu, kun keskusradiossa rehtori ilmoitti rinnakkaisluokkalaisen tytön kuolleen junaonnettomuudessa. Hän oli ollut jo täysi-ikäisen poikakaverinsa kanssa ajelulla ja olivat saaneet jonkun kuningasidean ajaa Tapanilassa kävelysillan kautta radan ylitse. kaiken huipuksi oli pitänyt tehdä U-käännös keskellä siltää, jolloin auto tippui raiteille. Olivat lähteneet siitä ajamaan asemaa kohti raiteita pitkin ja sitten.. niin. Juna tuli vastaan. Vaikka se tyttö kuuluikin yhteen kiusaajaporukkaan, en silti olisi halunnut hänen kuolevan. Siihen aikaan ei tällaisia asioita käsitelty mitenkään koulussa, ei meille kukaan mitään kriisiapuja tarjonnut. Aikuisena puhuin siitä erään Rosen-terapistin kanssa ja se auttoi kyllä.

Mutta iloisempiin asioihin eli Vappuun. Onneksi meille ei ollut kukaan tunkemassa, olin nimittäin aivan poikki. Ostin kotimatkalla kaksi foliopalloa ja kotona nautimme simaa donitsien kera. Munkit oli syöty jo aikaisemmin. Illalla katselin vielä pienimmän kanssa Madagascarin pingviinit toiseen kertaan, yritimme bongata lisää nimi-vitsejä ("Nicholas, gace them", "Helen, hunt them down", "Hugh, Jack, man the stations")

Mistähän saisi ihan elävän minionin?

Kalaonnea

Kerrankin muistimme laittaa siman ajoissa

Eilen ompelin itselleni jakun hautajaisia varten, sain sen melkein valmiiksi. Enää puuttuu alavarojen kiinnittäminen. Ommellessani kuuntelin vihdoinkin loppuun richardin lukeman uuden version Hamletista, se olikin varsin mainio. Piti raivata kämppää, mutta jotenkin emme jaksaneet. Söimme pitkästä aikaa kotitekoista pitsaa, joka olikin niin hyvää, että loppuillan istuin vatsani vieressä..

Jakku. Laitan kuvan koko ensemblestä, jahka valmistuu.

Pienin väitti iskeneensä sormiinsa vasaralla :)

Tänään sitten olenkin kirjoittanut nelisen sivua PR-analyysiä Fennovoiman mainosläpykästä. Alkuun ei meinannut irrota mitään, mutta sitten sain puppulausegeneraattorin käyntiin. Kyllä se tästä.. Maanantai-iltana olisi palautusaika. Hyvin ehtii..

Tämän päivän iloisiin uutisiin luen Englannin pikkuprinsessan syntymän. Sen vastapainoksi tosin on ilmoitettu kirjailija Ruth Rendellin sekä balettitanssija Maya Plisetskajan kuolemasta. Tasapaino säilyy.

Taas

Tein sen taas. Unohdin bloggailla viikonloppuna. Eipä minulla mitään asiaa olisi ollut, mutta voisinhan silti jotain räpeltää.

Perjantaina kävin pienimmän sekä ystäväni kera katsomassa 'Into the woods'-elokuvan. Se oli varsin hauska ja musikaaliksi siinä laulettiin jopa yllättävän paljon. Kaksi prinssiä olivat aivan hervottoman hupaisia ja Johnny Deppin susi oli varsin hyvä varoitus pikkutytöille, mutta varsinkin naisnäyttelijät olivat aivan mahtavat rooleissaan, esimerkiksi Meryl Streepin vanha noita oli uskomattoman hieno. Voin suositella lämpimästi, tosin osa asioista meni seurueemme nuorimmalta hiukan ohi. Allaolevan pätkän pyöriessä valkokankaalla pienin kysyi, miksi nauran vedet silmissä...

Muuten viikonloppuni kului ommellessa ja kurssihommia kirjoittaessa. Sain molemmat varsin hyvään kuosiin, mekosta puuttuu helman kääntäminen ja kurssijutusta kaverin osio sekä lopputiivistelmä.

Kirjoitin myös eilen illalla ja tänä aamuna pitkästä aikaa ruotsinkielistä tekstiä ja onnistuin mielestäni suht hyvin. Kyseessä oli siis pieni ilmoitusluonteinen viesti appeni sotalapsiaikaisille ruotsinveljille, olemme pitäneet yhteyksiä heihin ja ajattelimme, että ehkä heistä joku haluaa tulla hautajaisiinkin.

Tänään töissä aika kului melko rattoisasti. Ehdin jutella muutaman ihmisen kanssa hiukan pitempäänkin ja parantaa maailmaa. Piristävää.

Nyt taidan lähteä katsomaan Hannibalin kakkoskautta. Jotenkin pidän tästä ehkä enemmän kuin ekasta, mutta ei sarja vieläkään ole aivan ykkösenä katsomislistalla. Yritän nyt kuitenkin katsoa sen, sitten voisin vilkaista Sleepy Hollow'n kakkoskauden loppuun ja sitten onkin varmaan jo kesä.

Maanantai

Viikonloppu meni taas. Jonnekin. Hyvä kun ehti huomata..

No ei. Lauantaina tein pari opiskelujuttua ja katsoin pienimmän kanssa X-Men-elokuvan. Sivistämme itseämme, minä ja hän.

Sunnuntaina.. ööh.. oleilin, pesin pyykkiä, leikkasin miehen hiukset. Siinä se kai meni.

Tänä aamuna lähetin pienimmän kouluun, keskimmäinen vuorostaan oli kotona sairaana. Menin itse terveyskeskuksen kautta, varasin ajan ensi viikon keskiviikoksi. Saa nähdä tuleeko ihan aprillipila.

Ehdin käydä keskustassakin ennen töihinmenoa ja sitten istuinkin töissä aina iltakasiin saakka. Siinäpä se meni. Juttelin viikatteista ja Richard IIInen uudelleenhautaamisesta neuleryhmässä. Mmmh.. meillä on aika mielenkiintoista siellä.

Yhtäkkiä tässä istuessani muistin tämän vanhan piisin.

Alkavan viikonlopun kunniaksi

Tämä päivitys siis.

Saattaa olla, etten ehdi paljoa täällä pällistelemään. On kaikenlaista hommaa. Pitää lukea tenttiin ja tehdä tehtävä, leipoa piparit ja vääntää joulukortit ja siinä sivussa vähän neuloa ja niin edelleen. Eipä tule tyhjää hetkeä.

Nähdään taas joskus. *vilks*

Hiphei

Taas on maanantai. Eikä niitä olekaan enää kovin monta jäljellä tälle vuodelle. Itse asiassa tosi vähän, ehkä viisi jos oikein laskin. Jännittävää?

Joka tapauksessa viikonloppu meni. Lauantai-aamuna varasin liput Hobitin viimeiseen osaan. Vain tunnin odottamisen jälkeen.. huhhuh. Finnkinon sivut olivat aivan juntturassa. Loppupäivän menetin hermoni opiskeluhommien kanssa, olin jo aivan valmis lyömään hanskat tiskiin koko jutun kunnes sunnuntaina vihdoin tajusin jotain ja saatan jopa saada homman toimimaan. Ei kivaa. Melkein itkin.

Sunnuntaina sain ommeltua itselleni uuden työkassin. En tosin tiedä, olenko ihan tyytyväinen, mutta onpa ainakin hätävara. Käsilaukku on vähän turhan pieni välillä, aloin jo kyllästyä lukemaan ficcejä luurista metrossa.

Tänään kävin uimassa, vaikka oli aika tuskaa. Pääsin lopulta kuitenkin kilsan, mutta tiukkaa teki. Töissä työkaveri on sairas, lähti parin tunnin jälkeen kotiin. Siis hän, joka ei sairasta koskaan. Nyt minusta tuntuu, että olisi kuume nousemassa, mutta ehkä ei. Yleensä menee alilämmön puolelle, kun tuntuu tältä. Kaikkia jäseniä särkee.

Nyt lähden petiin. Nähdään taas. Tämä piisi on soinut päässä koko päivän, olkaa hyvät.

Alkuviikkoa

Ja viikonloppu vilahti. Lauantaina sentään olin hetken pihalla haravoimassa kesken lukemisen ja löysimme peräti kaksi omenaa, mutta sunnuntai meni sisällä kököttäessä. Siihen ilmaan en olisi päästänyt edes sitä kuuluisaa koiraa. Onnistuin sentään lukemaan jotain tentteihin ja katsomaan luentovideot purkaessani neuletta. Lisäksi sain eilen kuunneltua erään äänikirjan puoliväliin asti samalla, kun ripustin pyykit ja silitin kuivat. Ihan hyvä saavutus.

Pienin pihahommissa

Tänään aloitimme aamun koululla. Kävimme pienimmän luokanvalvojan kanssa vartin ajan juttelemassa siitä, miten lapsella menee ja hyvinhän sillä menee. Ihan eri poika kuin vuosi sitten (vaikka edelleen kavahdan jokaista Wilma-viestiä).

Kävin uimassa, sain uitua kilometrin tasan puoleen tuntiin vaikka painankin nyt enemmän kuin kertaakaan aiemmin tänä syksynä. Jotain on pakko tehdä.

Tulin töihin, ihmettelin uutisia, luin Kodin kuivalehteä syödessäni (onneksi olin yksin, sillä aloin itkeä lukiessani eräästä ex-alkoholistista) ja sain hommat hoidettua. Kohta voin lähteä kotia kohti. Olen lueskelleut polyamoriaa käsitteleviä artikkeleita ja pohdiskellut kaikenlaista. Asia ei siis liity omaan liittoni mitenkään, sen voin kertoa.

Ai niin, tämä artikkeli oli minusta jotenkin surullinen eikä ollenkaan kaamea, kuten ilmeisesti oli tarkoitus.

Joo, kai se olisi sitten loppupiisin vuoro. Minusta minulla oli jotakin vielä sanottavana, mutta koska en muista niin anti olla. Loppupiisi on yksi iki-suosikeistani.