Olin torstain ja perjantain oppimassa taittoa eli Indesign-ohjelman käyttöä. Kurssi oli Ruoholahdessa ja oli varsin mukava kurssi, opettaja oli rento ja osasi opettaa. Vähitellen muistiin palautui asioita Photoshopista, mikä auttoi jonkin verran ja oli kiva leikkiä ID:llä ihan luvan kanssa.
Torstaina kävin myös kampaajalla ja vaelsin Ruoholahdesta Punavuoreen noin vartin. Lunta riittää tässä kylässä.
Eilen olikin myös sitä Taidetta, kun kävin katsomassa The Favourite-elokuvan ystävieni kanssa. Olin ensimmäistä kertaa Maximissa sitten sen remontoinnin ja oli oikein mukavaa, vaikka tuoli oli aavistuksen syvähkö tällaiselle keskimittaiselle ihmiselle. Parvelta oli erinomainen näköala ja katsojat olivat sivistyneesti hiljaa, en nähnyt yhtään ainoata kännykänloistetta valojen hiipumisen jälkeen.
Leffa itsessään oli mielenkiintoinen ja näyttelijät erinomaisia rooleissaan, ja näytöksen jälkeen niin me kuin moni muukin kuukkeloi Kuningatar Annaa. Se, mistä en pitänyt erityisesti, oli elokuvan musiikki. Toki se oli tarkoituksellisen painostava, mutta siitä olisi voinut kehittää hyvän päänsärynkin. Erityisesti elokuvassa mielestäni korostui aikakauden muoti eli miesten meikkaus ja leijonanharja-peruukit ja koreat vaatteet, kun taas naiset olivat oikeastaan kokonaan luonnonkauniita. Vaatteet olivat toki hienot, turnyyrit hieman peinempiä kuin rokokoo-kaudella myöhemmin. Täältä voi lukea enkunkielisen artikkelin, jos Annen aikakausi kiinnostaa eikä pelkää spoilereita.
Nicholas Hoult
Kuningatar Annaa esitti Olivia Colman, joka on tämän hetken englantilaisista naisnäyttelijäistä yksi hienoimpia. Hän teki erinomaisen roolin esim. Broadchurchissa ja Night managerissa, jos ajattelee viimeaikojen tv-töitä. Voisin kuvitella, ettei Annan esittäminen ollut helpoimpia rooleja. Naisparka menetti kaikki 17 lastaan joko keskenmenoissa tai he syntyivät kuolleena tai menehtyivät pian syntymän jälkeen paitsi viimeinen, joka kuoli 11 vuotiaana. Kyllä siinä olisi melkoisesti tekemistä ihan nykyaikasellekin naiselle kaikkine tukiverkkoineen, saati sitten tuolloin, kun naisen tärkein tehtävä oli saada elinkykyinen perillinen pinnistettyä maailmaan.
Eilen vietimme myös nuorimmaisen 13-vuotispäivää melko pienesti. Hän sai uuden puhelimen (vanha on aika rikki ja olisi saanut uuden kuitenkin kesäloman aluksi) isältä ja minulta sitten Steamin lahjakortin ja kakun sijasta Nasan kuivajäätelöä. Virallisemmat synttärit vietetään vasta 16.s päivä ja jonain iltana hän käy ystäviensä kanssa pomppimassa trampoliineilla.
Viimeinen Teinix
Töissäkin oli taas tapahtunut. Neloskerroksen katto antoi periksi keväälle ja sulamisvesiä lirui. on toki kiva, että meillä on 2010 helvetin kalliisti peruskorjattu talo, mutta kattoremontti jätettiin 'myöhäisempään ajankohtaan'. Koskahan alkaisi olla sen aika? Toki osittain kattoa ollaan jo korjattu, mm. erään tilan katon sisältä löytyivät 50-luvun lisärakentamisen jäljiltä kaikki valulaudat (1½ vuotta remontoitu), sekin remontti aloitettiin vasta työsuojeluvaltuutetun suljettua paikan vaarallisena ja piipun peltejä on nyt laitettu viime syksystä. Jostain syystä onkin alkanut taas hengitys tuntua raskaalta tuolla tämän talven aikana.
Kuva työkaverin fasesta
Kohtapuoliin lähdemme moikkaamaan esikoista, pitää hakea häneltä pitkä villakangastakki keskimmäisen ensi viikon Vanhoja varten. Samalla reissulla pääsen keskustaan saakka päivälliselle Kosmiskan kanssa :)
Enkä puhu nyt vanhasta joulukalenterista, vaan olin tänään Allergiasairaalassa histamiinialtistuksessa. Se olikin ihan metkaa, mutta en halua kokeilla (ainakaan ihan heti) uudestaan. Lopputulemana hoitaja arveli, että minulla ei ole taipumusta astmaan (minkä jo tiesinkin) ja lääkäri soittelee joskus ensi kuun puolivälin paikkeilla asioista. Verikokeista saattaa löytyä sitten jotakin jännittävää tai sitten ei.
Itse puhallusosiossa kaikki puhallukset menivät ihan hyvin, tosin olin tipalla alkaa yskimään neljän puhalluksen sarjassa mutta sain sen vältettyä. Ääni meni ja vieläkin on kurkku vähän outo, lisäksi tuli aivan hervoton päänsärky siitä puhkumisesta. Koskapa töissä oli hiljaista ja päänsärky vain yltyi ruudun tuijottamisesta, lähdin kotiin.
En ole koko iltana tehnyt oikeastaan mitään. Onneksi tein eilen illalla kolme isoa makaroonilaatikkoa, niin ei tarvinnut tehdä ruokaakaan. Illan ratoksi katselin pienimmän kanssa uuden version vanhasta Vaaleanpunainen pantteri-leffasta. Sekin oli ihan hauska :)
Pienin oli saanut ensimmäisen merkinnän Wilmaan tekemättömistä läksyistä. Merkitsijänä oli enkunope eli ekaluokan syksyn luokanvalvoja.. Hän ei ollut ilmeisesti vaivautunut katsomaan systeemistä, että pienin oli poissa koulusta viime torstaina ja perjantaina ja kirjat siis koulussa. Pitää nyt seurailla, jatkuuko taas sama Wilma-pommitus kuin ekaluokalla. Sitä ei nimittäin kestä pienin, en minä eikä mies.. huokaus. Vähän hirvittää jo etukäteen.
Vielä yksi asia: odottaessani ratikkaa Oopperalla sattui silmiini uuden fitness centerin mainos.. Sen, mikä rakennettiin vanhaan Bristolin leffateatteriin. Kyllä nyppi, melkein pisti itkemään. En edelleenkään ymmärrä Finnkinon silloista päätöstä ajaa Bristol alas, kun siitä olisi voitu tehdä vaikka mitä. Mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. (kuten minua nykyiset uutiset, olen ajatellut lopettaa koko uutisten luvun)
Ensinnäkin oli aivan tosi hienoa, että se kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista meni nyt läpi eduskunnassa. Suuri päivä Suomen parlamentarismille ja siinä ohessa sateenkaarihenkilöille. On myös hyvä, että pääsimme tässä asiassa muun (Pohjois-)Euroopan kanssa samalle tasolle.
Otsikko tuleekin osin tästä. Mietiskelin tässä istuskellessani, että on se oikeasti todella helppoa noilla Raamattu-uskovaisilla, kun ei tarvitse itse miettiä mitään. Sen kuin avaa VTn ja katsoo sieltä, millaisilla neuloilla rukousteltta tulee ommella. (Uskokaa pois, että se kerrotaan siellä. Olen lukenut Raamattuni minä. Osan jopa tenttinyt.) Meidän ns. tavallisten ihmisten pitää ihan omin pikku omatunnoin ja aivoin tehdä päätöksemme. Ei mikään taho auta. Itse saamme myös kärsiä seuraukset.
Yksi ikävä uutinen eiliseltä (tai no toinen) on Maxim-elokuvateatterin lopettaminen. Vakuutusyhtiö Ilmarinen aikoo purkaa ykkössalin, mutta säästää kakkosen (joka on suojeltu) mm. kokoustarkoituksiin. En ymmärrä, en. Myisivät sen jollekin taholle, joka haluaa säilyttää edes yhden vanhoista ihanista teattereista, mutta ei.
Niin ja se toinen ikävä juttu.. appiukon muisti on aika finaalissa. Oli soittanut useaan otteeseen miehelle, että kun hän ei saa vaimoaan kiinni puhelimella. No kys. vaimo nro. 2 kuoli noin kymmenen vuotta sitten, että ehkäpä ei enää vastaa. Nyt vain toivomme, että appiukko pääsee muistisairaiden vanhainkotiin.
Joo.. mutta nyt taidan lähteä petiin. Pääsin alkuun informaatiolukutaito-paperissa. Enää kolme ja puoli sivua kirjoitettavana :P
