Ensinnäkin olen lukenut/selannut Judge Dredd-sarjakuvat joskus 90-luvun alkupuolella ja pidin niistä silloin. Tämä elokuva oli hyvin uskollinen niille. Leffa oli hyvin väkivaltainen, mutta silti erinomainen. Huumetripit näyttivät siltä, kuin olen aina kuvitellut niiden näyttävän eli minusta ne olivat onnistuneita. En ole itse koskaan käyttänyt huumeita, joten eos miltä ne oikeasti nisteistä näyttävät.
Karl oli todella hyvä roolissaan Dreddinä, samoin pidin Andersonin esittäjästä Olivia Thirlbystä. Jopa aiemmin Cersei Lannisterina paremmin tuntemani Ma-Ma (Lena Headey) oli oikein hyvä pääpahiksena.
Jos saatte käpäläänne tämän jostain, niin suosittelen. Puolitoista tuntia hujahti ohi kuin siivillä. Myös ystävättäreni (10v minua vanhempi) piti kovasti. Olimme luultavasti yleisön vanhimmasta päästä, mutta nautimme silti erittäin paljon.
Tuossa käväisi mielessäni, että pidän muutenkin enemmän toimintaleffoista kuin romanttisista ruikutuksista. Tai niissä pitää olla sillä tuulella, että haluaa piehtaroida itsesäälissä.
Ah niin ja musiikki. Pidin :)
