Sain piikin torstaina. Koska työkaveri oli saanut aikamoiset oireet, päätin ottaa vapaapäivän. Se oli sikäli oikea ratkaisu, että olin aivan totaalisen hepulissa koko aamun pelätessäni, etten saisikaan piikkiä ties mistä syystä (mieskin jo vähän rauhoitteli). Loppujen lopuksi kaikki sujui varsin rattoisasti, aika oli varattuna klo 12.50 ja istuin jo toipumassa klo 12.48 (vartti pitää odotella piikin jälkeen rokotuspaikalla). Oireita ei tullut oikeastaan muuta kuin lihaskipuja ja piikityskäsi oli julman kipeä, en saanut nostettua käsivartta kovin ylös illalla.
Perjantaina oli etänä, mikä sekin oli ihan hyvä ratkaisu. Olo oli vähän hassu, samanlainen kuin kovan influenssan jälkeen ja niinpä iltapäiväisen lyhyen kävelylenkin jälkeen olin pyörtyä päästyäni kotiin. Se olikin oivallinen syy makailla parvekkeen sohvalla lukemassa.
Lauantaina olin laiska ja rötväilin taas pihalla ja parvekkeella lukemassa, kissan kanssa ja ilman. Itse asiassa kuuntelin parvekkeella äänikirjaa ja neuloin. Varsin rattoisaa.
Eilen sunnuntaina ajattelin, että nytpä haravoin koko pihan ja niinpä tein, äänikirjaa kuunnellen se sujui rattoisasti. Illempana alkoi käsivarsia särkeä suunnilleen niin kuin joku olisi yrittänyt repiä niitä väkisin irti. Särky jatkoi ranteisiin sen verran reippaana, että piti yöksi ottaa tonninen panadol ja hieroa käsivarsiin piroxen-voidetta, että sain nukutuksi. Aamulla särky oli suurimmaksi osaksi poissa.
Tänä aamuna meillä oli varsin mielenkiintoinen aamuhetki Peijaksessa. Pari viikkoa sitten samassa paikassa lääkäri sanoi nuorimmalle, että käypä sitten siinä paastosokerikokeessa ja jotain muutakin piti ottaa verestä ja näiden lisäksi virtsarakon ultraus. Jei.
Aamukahdeksalta labrassa ei löytynyt verikokeen lähetettä, labra oli myöhässä koska henkilökuntavaje ja miehen piti ehtiä kokoukseen 9.15. Huhhuh. Labrahoitsu ehdotti, että menemme ensin ultraan ja sitten soitan sieltä lastenosaston sh:lle lähetteestä ja sitten taas ravaamme takaisin labraan. Vein siis teinin ultraan ja kipaisin lastenosastolle selvittämään lähetettä (nopeampaa kuin soittaminen ja selittäminen). Kiltti hoitaja soitti lääkärille, unohti sokerikoeasian ja sanoi soittavansa perään siitä sekä lääkärille että minulle, joten lähdin etsimään teiniä, joka löytyikin juuri melkein sieltä, mistä piti. Kuulemma ultraushenkilö oli sanonut, ettei poikkeavaa löytynyt.
Takaisin labraan, tuskin olimme kurkanneet odotustilaan kun jo nimeä huudettiin ja menimme koetilaan. Lähetettä ei näkynyt koneella.. sh soitti lastenosaston sh:lle, jonka jälkeena otti kuusi (6) putkea verta teinistä. Myös sen sokerin. Kuulemma vielä pitää kotona ottaa pissatesti ja viedä lähimpään HUS-labraan. Siinä hoitajan antaessa pissapurkkia teinille puhelimeni soi ja siellä oli lastenosaston sh, joka sanoi että sokeritestilähete on nyt koneella ja sanoin, että juu, se otettiin jo.
Pääsimme lähtemään pois, tässä vaiheessa kello oli viittä yli yhdeksän ja Peijaksesta ajaa meille parikymmentä minuuttia. Kaikki valot olivat punaisella, tietysti, ja miehen otsasuoni alkoi jo hieman pullottaa kellon lähestyessä kokousaikaa. Loppuje lopuksi olimme kotona 9.20 ja miehen työkone oli sammunut siinä odotellessaan meitä. Lopulta mies vihdoin pääsi kokoukseen, tosin vain hetkeksi, sillä jokin mystinen it-ongelma aiheutti sen, että kaikkien tietokoneet tipahtelivat kokouksesta.
Ehdin kääntyä kotona ja lähdin taas ruokakassijakoon. Tällä kertaa meitä oli kolme ja pusseja oli tilattu 85 nimilistan mukaan, ilmoittautumisten mukaan 92. Näistä haettiin 53 pussia. Lisäksi metrossa oli tekninen vika, muutama vanhempi tuli viittä yli neljä läähättäen ja saivat vielä ruokaa mukaansa.
Varsinainen maanantai. Nyt menen kahville. Ja lukemaan parvekkeelle. Kuvat satunnaisessa järjestyksessä.
