Aika on kulunut etätyöskennellessä ja väliaikoina ulkoillessa. Olen käppäillyt eri puolilla lähimetsiä. Ensi viikolla aion uskaltatua ihan oikeisiin töihin eli mennä kustannuspaikalle. Meillä on tulossa aulatilojen ja kirjaston sisustuksen uusiminen kesällä ja pitää tehdä raivaushommia kirjastossa, se ei onnistu etänä.
Alla kuvia parin viikon ajalta.
Sinivuokkoja
Palokärjen hommat
Pihallakin väriä 25.4.
Sorsa Mustavuoren vanhalla louhoksella
Mustavuorella
Keskimmäisen leipomat munkit
Vappuaaton herkkuja
Kylmissään oleva mehiläinen, nostin sen aurinkoon.
Meinasin lisätä tähän videon, jonka kuvasin tänään, mutta se ei onnistukaan, joten linkkaan sen instasta.
Vappu nimittäin. Nyt ollaan jo lauantai-illassa. Tänä aamuna tuntui aivan sunnuntailta, koska perjantaina koko porukka oli kotona toisin kuin minun tavanomaisina perjantainani.
Torstaina eli vappuaattona kävimme työpaikalla katsomassa erään Prinsessa Ruusus-näytelmän, jossa kaikki esiintyjät olivat jonkinasteisesti kehitysvammaisia. He olivat upeita, suoriutuivat hommasta hienosti ja lopuksi olivat niin hurjan ylpeitä saadessaan kukat. Lisäksi yleisö osallistui varsin mukavasti, koska siellä oli paljon samanlaisia ihmisiä. Minun oli vaikea olla, ei siksi etten pitäisi kehitysvammaisia ihmisiä yhtälailla oikeutettuina elämään kuin muitakin, vaan siksi, että se rakkauden määrä sai minut itkemään aivan hillittömästi. Jopa nyt sitä muistellessani alkaa taas silmänurkka kostua (tai suorastaan valua). Onneksi sain itkuni naamioitua flunssaksi, vaikka taisi kolleega silti arvata. Ei se haittaa. Nykyään itken usein rakkauden määrää tällaisissa kokoontumisissa, aiemmin en edes kiinnittänyt huomiota. Joskus tuntuu vain, että on liian herkillä.
Torstaina minua itketti myös se seinäjokinen tyttö, joka tappoi luokkakaverinsa. Tuli aivan liikaa mieleeni se ysiluokan aamu, kun keskusradiossa rehtori ilmoitti rinnakkaisluokkalaisen tytön kuolleen junaonnettomuudessa. Hän oli ollut jo täysi-ikäisen poikakaverinsa kanssa ajelulla ja olivat saaneet jonkun kuningasidean ajaa Tapanilassa kävelysillan kautta radan ylitse. kaiken huipuksi oli pitänyt tehdä U-käännös keskellä siltää, jolloin auto tippui raiteille. Olivat lähteneet siitä ajamaan asemaa kohti raiteita pitkin ja sitten.. niin. Juna tuli vastaan. Vaikka se tyttö kuuluikin yhteen kiusaajaporukkaan, en silti olisi halunnut hänen kuolevan. Siihen aikaan ei tällaisia asioita käsitelty mitenkään koulussa, ei meille kukaan mitään kriisiapuja tarjonnut. Aikuisena puhuin siitä erään Rosen-terapistin kanssa ja se auttoi kyllä.
Mutta iloisempiin asioihin eli Vappuun. Onneksi meille ei ollut kukaan tunkemassa, olin nimittäin aivan poikki. Ostin kotimatkalla kaksi foliopalloa ja kotona nautimme simaa donitsien kera. Munkit oli syöty jo aikaisemmin. Illalla katselin vielä pienimmän kanssa Madagascarin pingviinit toiseen kertaan, yritimme bongata lisää nimi-vitsejä ("Nicholas, gace them", "Helen, hunt them down", "Hugh, Jack, man the stations")
Mistähän saisi ihan elävän minionin?
Kalaonnea
Kerrankin muistimme laittaa siman ajoissa
Eilen ompelin itselleni jakun hautajaisia varten, sain sen melkein valmiiksi. Enää puuttuu alavarojen kiinnittäminen. Ommellessani kuuntelin vihdoinkin loppuun richardin lukeman uuden version Hamletista, se olikin varsin mainio. Piti raivata kämppää, mutta jotenkin emme jaksaneet. Söimme pitkästä aikaa kotitekoista pitsaa, joka olikin niin hyvää, että loppuillan istuin vatsani vieressä..
Jakku. Laitan kuvan koko ensemblestä, jahka valmistuu.
Pienin väitti iskeneensä sormiinsa vasaralla :)
Tänään sitten olenkin kirjoittanut nelisen sivua PR-analyysiä Fennovoiman mainosläpykästä. Alkuun ei meinannut irrota mitään, mutta sitten sain puppulausegeneraattorin käyntiin. Kyllä se tästä.. Maanantai-iltana olisi palautusaika. Hyvin ehtii..
Tämän päivän iloisiin uutisiin luen Englannin pikkuprinsessan syntymän. Sen vastapainoksi tosin on ilmoitettu kirjailija Ruth Rendellin sekä balettitanssija Maya Plisetskajan kuolemasta. Tasapaino säilyy.
Vappuaattoni on kulunut varsin mukavasti ensin töissä ja sitten kotona. Mutta ennen kuin menen siihen, haluaisin huomauttaa Paimenelle, että hänen kannattaisi nythetivälittömästi tsekata postilaatikkonsa!
Työpaikalla oli varsin hiljaista, koko päivänä kävi yhteensä kolme asiakasta, jotka eivät olleet talon vakinaista väkeä. Kävin lounaalla ihanan Heidin kanssa ja join kuumat päiväkahvit työpaikkasuhteeni kera ;) Hmm.. Niin. Sitten pistin ovet kiinni loppuviikoksi ja lähdin kotiin.
Astuttuani ovesta sisään jäin suu auki toljottamaan. Mies äkseerasi jälkikasvua siivouksessa. Toinnuttuani raahauduin avustamaan ja saimmekin talon interiöörin sen verran siistiksi, että kummipoikani ja äitinsä saattoivat saapua. Ilta kului rattoisasti patojen äärellä ja isompien poikien paukutellessa vesi-ilmapalloja ulkona huolimatta varsin koleasta tuulesta.
Onneksi vajaa kolmevuotias alkoi sammua suht aikaisin ja pääsimme oman väen rauhaan. Huomasimme mm. yhden kaktuksistamme alkaneen kukkia ensi kertaa ikinä (=n. 10 vuotta). Nyt olen hetken koettanut etäopettaa ystävääni käyttämään Twitteriä kehumalla julkisesti hänen munkkejaan siellä. En ole nauttinut kaupan simaa vahvempaa.
Vappukukka
Nyt nautin iltateetä ja kohta sammun petiin. Onneksi ei tarvitse neljään aamuun nousta kellonsoittoon. Alla yksi Eppujen parhaita piisejä.
Tai vapun aattoiltaa vielä toistaiseksi. Meillä on kaikki kotona ja illan ratoksi ajattelin katsoa Rambon kunhan saan pienimmän sammumaan. Rattoisa ilta tiedossa :)
Samalla voin varoittaa kamalasta uutuudesta eli Fazerin uusi appelsiinisuklaa. Hyi helkatti, että oli kamalaa. YYYH. En varmasti ikinä koske siihen töhkään hanskat kädessä talikollakaan. Hyi. Yök. En. Syö.
Lisäksi feissari (naamakirja) pääsi taas yllättämään. Entinen työkaveri linkitti kaverinsa haastattelun tms, johon kommentoin. Kommentoi sitten joku muukin, toinen ex-työkaveri ja heidän yhteinen ystävänsä, jolla yllättäen onkin kaverina minun vanhin veljeni. Nyt yritän pohtia pääni puhki onko tämä kommentoija serkkuni poika vai muuten saman (serkkuni) sukunimen omaava.
Yöunet ovat olleet tällä viikolla muutenkin huonot. Syynä niinkin typerä asia kuin Cats-musikaali. Niin. Se on suosikkimusikaalini, voisin katsoa sen vaikka kuinka monesti (=kissoja siis). Nyt on niin, että Richard Armitage (mm. Thorin Hobitista) on tanssinut Cats-musikaalissa Macavity-kissan roolin vuonna 1994. Sunnuntai-iltana katselin harjoitusvideota ehkä neljä kertaa, jonka seurauksena Richard on hypähdellyt kissamaisesti pari yötä meikäläisen unissa. Hän on se pisin tanssija sinissä trikoissa, jos ketä kiinnostaa. Voi Macavity, kurja rontti!
Vastapainoksi saatte hiukan uudempaa punk rockia. Tykästyin tähän.
