Arki koittaa

Huomenna taas sorvin ääreen, mitenkähän käy.. vähän hirvittää. 

Tulin keskiviikkona kotiin, esikoinen kuskasi minut ja kissan ja lähti vielä iltasella takaisin mökille. Laittoi kuvia vielä yömyöhällä, kun mökkiin oli eksynyt lepakko sisälle. Lopulta sai sen ulos, kun raukka oli istahtanut tiskialtaaseen lautaselle pohtimaan maailman menoa. Tykkään lepakoista ihan hurjasti 💕🦇

Miehen kanssa kävimme eilen juhlistamassa maanantaina koittavaa 30-vuotishääpäivää syömällä ravintola Saslikissa, joka oli meille uusi tuttavuus. Tai on mies siellä käynyt joskus kauan kauan sitten isänsä kanssa eli melkein ikinä ei ole käynyt 😁 Söimme blinejä ihanien täytteiden kanssa ja jälkkäriksi uunijäätelöä. Oli todella hyvää ja masu oli piukalla sen jälkeen. 

Ehdimme seitsemäksi elokuviin Lasipalatsin BioRexiin katsomaan Odysseusta, joka oli vähän pettymys. Näyttelijäsuoritukset olivat kyllä ihan todella hyvät, mutta meidän puolesta tarinaa olisi voinut leikata rankemmin. Ensimmäisen puolituntisen jälkeen tuoli oli tuskainen ja olisin ehkä mieluummin katsonut maalin kuivumista. 

Öisin on ollut vähän vaikeaa nukkua, kun täällä on lämpimämpää kuin mökillä, ja lisäksi oikea koipi on lonkasta asti kipeä. Onnistuin tiistaina ollessani vattumetsässä astumaan syvään koloon kahden kiven välissä vanhalla avohakkuualueella ja koko jalka upposi sinne polvea myöten. Jos olette ikinä astuneet portaissa 'ohi' eli olettaneet, että juuri astumanne askelma oli viimeinen ja sitten tuleekin yllätyshupsahdus, niin juuri sellainen oli tuo. Pääsin ihan hyvin kyllä ylös kuopasta, mutta seuraavana päivänä eli keskiviikkona automatkalla lonkka alkoi särkeä todella ikävästi ja se on jatkunut öisin eikä eilinen huono leffatuoli auttanut yhtään asiaa.  

 Esikoinen laittoi todella hyvät ruoat tiistaina pyöreästä kesäkurpitsasta. 

Keskimmäinen oli täällä kotosalla käymässä tyttöystävänsä kanssa, he lähtivät äsken ajelemaan takaisin Jyväskylään.  Kuva on nurinperin..

Illan ratoksi vielä Kaj:n kesäbiisi, sopisi hyvin zumbaan tms. Toki olen itse tanssinut tätä pitkin keittiötä sekä mökillä että kotona 

 

 

 

Mitäs sitten?

Viimeksi olin lievässä flunssassa, joka meni vissiin jo ohitsekin. Tein silloin koronatestin, mutta se oli negatiivinen. Lähinnä lievää nenän valumista on ollut havaittavissa ja ääni on välillä jossain omilla teillään, mutta flunssasta ei sen kummempaa. 

Sen sijaan lokakuussa käytyäni työterveydessä valittamassa kipeitä niveliä lääkäri soitteli ja sanoi röntgenkuvista, että sormet on suht hyvät vielä, mutta isovarpaan nivel alkaa olla siinä mallissa, että jos nivelrikkolääkekuuri (jestas mikä sana) ei pure, niin pitää ehkä alkaa miettiä nivelen jäykistysleikkausta. Ihan sivumennen sanottuna en vielä ehkä siihen haluaisi, mutta välillä tuo tyvinivel on niin kipeä, että joka askel tuntuu kuin kuumalla naulalla lyötäisiin eli sattuu aivan saatanallisesti. Nivelen jäykistysleikkaus tarkoittaa sitä, että askellus muuttuu aj siitä sitten tulee taas omia ongelmiaan. Osteopaatillekin tästä jo mainitsin ja hän sanoi, että onhan niitäkin nähty. 

Senkin sanon vielä, että viitisen vuotta sitten kun ekan kerran työlääkärille mainitsin tuosta isovarpaan tyvinivelestä hän oli sitä mieltä, että se on kihti.No ei ollut, kuten nyt sanoin tälle toiselle lääkärille. Ja peukaloakin särkee edelleen. 

No joka tapauksessa nyt ollaan jo siis joulukuussa ja ensimmäinen adventti alkaa olla taputeltu. Olen lukenut pari kirjaa loppuun ja katsonut töllöä kissan kanssa nyt viikonloppuna. Huomenna ajattelin laittaa joulukortit postin kuljetettavaksi. 

Alkuviikosta meillä oli jännittävä kokemus Postnordin kanssa. Mies oli tilannut Hollanista jonkin hilavitkuttimen pikapakettina ja kotiinkannettuna viime viikon perjantaina ja paketti lähti tännepäin jo lauantaina. Maanantaina olimme ajatelleet jotain muuta illanviettoa, mutta mies sai tiedon, että paketti olisi tulossa klo 16-22 välisenä aikana, joten kököktimme kotona. Noin klo 21 mies näki sovelluksesta, että pakettia kuljettanut auto oli jo meidän lähellä ja kuulimme auton pysähtyvän talon kohdalla, sitten se jatkoi matkaa ja mies sai myöhemmin ilmoituksen, että paketti toimitetaan keskiviikkona. Mies lähetti palautetta huomioistamme. Tiistaina mies oli lähdössä hakemaan minua metrolta, kun puhelin soi ja siellä oli Postnordin kuski, joka ilmoitti olevansa talomme edessä ja että tuleeko mies hakemaan paketin autolta. Saimme siis paketin, mutta varsin mielenkiintoinen käsitys on Postnordilla kotiinkuljetuksesta. 

Itse ihmettelen, minne olen tunkenut kaksi kirjaa, jotka sain postitse lokakuun puolivälissä. Olisin nimittäin halunnut lukea ne, mutta en löydä niitä mistään. Ehkä olen lainannut ne jollekin epähuomiossa. 

Töissä saimme uudet koneet, siis ne pöydän alla olevat julman kokoiset myllyt korvattiin pienemmillä mylyillä, jotka mahtuvat pöydälle, n 20x20cm. Tosin nyt emme ole viikkon päässeet lainausohjelmaan, koska sen serveristä ei ole mitään tietoa kenelläkään, että missä mahtaa sijaita. Alkuviikosta pitäisi selvitä enemmän. Katsotaan kuinka käy. 

Kävin ystäväni kanssa perjantaina katsomassa Kaurismäen Kuolleet lehdet. En ole ihan varma, mitä pidin siitä. Toki se oli hyvä, mutta.. niin, en tiedä.  

Enää kaksitoista työpäivää joululomaan. Voi veljet, tuskin maltan odottaa. 

Märän viikonlopun kielikylpy ja muita juttuja

Harvoin olen ollut yhtä tylsällä säällä viikonloppureissussa, mutta mentävä oli. Mutta ensin muita juttuja viime viikolta. 

Keskiviikkona kävin esittelemässä nivelrikkoni kehittymistä työterveydessä sillä seurauksella, että oikea käpälä ja jalkaterä kuvattiin ja sain lääkekuurin, jolla nyt ensin katsotaan auttaako se nivelkipuihin. Koska oikea käsi on ollut törkeän kipeä oikeastaan syyskuusta asti, sain myös tukevat tulehduskipulääkkeet, lääkäri arveli siinä olevan lievä jännetupentulehdus myös. 

Osteopaatin vastaanotto on lähellä Hietalahden telakkaa, kuva onnistui aika hyvin.

Kävin keskiviikkona myös osteopaatillani ja se oli taas aivan ihanaa. Torstaina sain influenssapiikin ja perjantaina sitten tosiaan ajelimme ystävän kanssa Tammisaareen.  

Sumukuvia torstai-illalta

Tammisaaressa oli suomenruotsalaisen kirjallisuuden kirjamessut (Ekenäs Bokkalaset) ja yksi vierailevista kirjailijoista oli ruotsalainen Alexandra Pascalidou, jota olen ystäväni M:n kanssa tavannut sekä Göteborgissa että Tukholmassa muutaman kerran. Perjantaina osallistuimme kreikkalaiseen iltaan, jossa Alexandra oli erikoisvieraana ja sitä ennen hän piti lyhyen alustuksen. Juttelimme alustuksen jälkeen hänen kanssaan ja hän sanoi tulevansa juttelemaan myöhemmin meidän kanssamme. Istuessamme pöydässä odottamassa ruokaa Alexandra sitten tuli pöytäämme ja muut vieraat katselivat vähän ihmeissään, että mitä VIP-vieraita me oltiin. M on ollut pitkään sähköpostiyhteyksissä Alexandran kanssa ja juttelimme sitten hetkisen kaikenlaista. Oli oikein kivaa, ihan muutenkin.  

Lauantaina Alexandra esitteli uutta kirjaansa vähän isommalle yleisölle ja sen jälkeen signeerasi kirjoja ja vaihtoi kaikkien kanssa muutaman sanan. Juttelimme taas hetkisen ja sitten hänen piti lähteä ja mekin päätimme lähteä kotia kohti. Sää oli harmaa, yksinkertaisesti. 

Kävimme myös Tammisaaren kirjastossa

Yövyimme Tammisaaren kaupunginhotellissa, se oli varsin jännä paluu menneisyyteen.

Isänpäivänä emme tehneet mitään kummempaa, miehen mielestä koko päivä on ihan turha ja olen aika samaa mieltä (myös äitienpäivä on meille aika yhdentekevä). Miehen kanssa pesimme jääkaapin ja hän imuroi jääkaapin takaa ja päältä arviolta puoli kissaa. Aloitin uuden neuletyön ja silitin pyykit, siinäpä se. 

Minä ja isä kauan sitten Hietsussa

Kuukausiaukeama kalenteriin valmistui vihdoin

Nyt on taas uusi viikko alkamassa, väsyttää jo valmiiksi. Täällä on tänään tullut ehkä kaksi lumihiutaletta, saisi tulla enemmänkin minusta. 

Siriuksen iltapuuhat

Teinin mielestä meidän pitäisi mennä leffaan, joku huono kauhuelokuva oli mielessä. Paha vain, kun olen jo ysärillä katsonut kaikki kauhut, joita aion katsoa enkä tiedä, haluanko mennä. Edes kapteeni Marvel ei ihan hirveästi kiinnosta.

Tasokasta

Kävin tiistaina näyttämässä työpaikkalääkärille vihdoinkin nivelrikkoani. Lääkäri oli todella mukava vanhempi setämies, joka katseli kädet ja jalkaterät tarkasti ja määräsi sitten röntgenkuvat käsistä ja verikokeita reuman ja kihdin ja muiden kivojen juttujen tsekkaamiseksi.

Eilen lääkärisetä sitten soitteli verikokeista, kuvat eivät olleet vielä valmiit ja niistä hän soittaa uudelleen tiistaina. Verikokeissa ei löytynyt reumaa, mutta kihtiarvot ovat koholla ja pitää ruveta dieetille. 'Vähemmän proteiineja', sanoi lääkäri nätisti. (Missään vaiheessa ei tullut mitään sanomista mun painosta, mikä oli kiva juttu.)

Että joo.. Pakastimessa on melkoisen monta pakettia Härkistäkin, kun ostettiin tukun poistoaltaasta. Kai mä ne uskallan syödä kuitenkin.

Elintasosairaus :P

On iltoja pidellyt

Talo tuoksuu (keskimmäisen mielestä haisee) kaalille, tein elämäni ensimmäistä kertaa kaalilaatikkoa. Sen maistelu saa nyt jäädä huomiseen, sillä otin sen vasta uunista enkä aio nyt ruveta enää syömään. Tuoksu on kyllä herkullinen.

Eilen oli pitkähkö kotimatka. Lähdin töistä neljän maissa työ-ystävän kanssa samaa matkaa, ajattelin käydä keskustassa ja sitten mennä kotiin. Päästyämme ratikkaan puhelin soi, pienin ilmoitti että matkakortti oli unohtunut kotiin (oli matkalla jousiammuntaan). Sanoin, että menee nyt pummilla ja tulen vastaan hallille kuudeksi. Vietin sitten ihan rauhassa aikaa kangaskaupassa ja kerrankin lähdin sieltä jopa ilman mitään. Olin hyvissä ajoin pienintä vastassa ja odottelin sitten, onneksi on aina kirja mukana.

Tänään oli viimeinen pilates tälle talvelle. Aion ilmoittautua ensi syksynä samalle kurssille, opettaja on juuri sellainen jota olen etsinyt pitkään. Kuulemma loppukesällä olisi jo elokuussa muutaman tunnin kurssi, ehkä harkitsen sitäkin.

Nyt on pakko kellahtaa petiin. Tällä viikolla jalkoja on särkenyt urakalla, samoin selkää. Työ-ystävä ehdotti lääkäriä, mutta sanoin että ensimmäiseksi lääkäri sanoo, että pitää laihduttaa. Osaan sen verran päätellä itsekin. Hiukan epäilen lonkankoukistaja-lihaksen jumittavan, ehkä se ärtyi viime viikon pyöräilystä. Pitänee kuntoilla kotonakin :P

Huomenna on töissä kolmen henkilön eläkekahvit. Menen, jotta saan plussatunteja ja voin sitten käyttää ne parin viikon päästä siivouslomaan. Jei.

Iltaa

Meillä on saavutettu yksi rajapyykki eli pienin kävi yksinään jousiammunnassa. Tosin mies saatteli sen metrolla oikealle pysäkille, mutta siitä meni yksin ja tuli takaisin kotiin yksin, mies haki metrolta täällä päässä. Nämä keskiviikon junnuharkat alkavat niin aikaisin, että miehen on vaikea ehtiä kotiin ennen kuin pitää lähteä ja minä olen aina illassa keskiviikkoisin.

Esikoisella on perjantaina Ohi on-bileet, vaikka vielä on saksa ensi maanantaina edessä. Menköön nyt, tähän asti onkin istunut kiltisti kotona :)

Isovarpaissa on jäykistyvän nivelen vuoksi särkyä, pitänee sekin mainita työterveydessä sitten kun sinne vihdoin pääsen. Onneksi huomenna on pilates, jos vain jaksan mennä.

Perjantaina menen kampaajalle leikkauttamaan tukan, se on jo häiritsevän pitkä.

Sunnuntai

Aika lentää. Perjantaina vanhenin taas vuodella. Juhlistin sitä käymällä kissakahvilassa kahden ystäväni kanssa ja lauantaina kävimme koko perheen voimin Kakkugallerian kakkubuffetissa (esikoinen söi 9 kakkupalaa..). Mies ja isommat menivät edeltä kotiin, me jäimme pienimmän kera vielä Ruttopuistoon keräämään monneja. Sain lahjaksi mieheltä komean valkoisen orkidean ja esikoinen oli imuroinut koko talon, koska oli koeviikon vuoksi kotona useamman päivän. Kahdella nuoremmalla taas oli koulua eilen, tekivät syyslomaa varten päiviä sisään.

Synttärikukka

Kakkubuffetissa unohdin ottaa kuvan ensimmäisestä kolmesta palasta, tässä mustaherukka-suklaa

Häät Ruttopuistossa

Olin koko viikon vähän allapäin ja pelkäsin, että perjantaista tulee tosi vaikea päivä äidin kuoleman takia, mutta itse asiassa selvisin aika hyvin. Tiistainahan oli äidin kuoleman puolivuotispäivä samoin kuin Estonian uppoamisen 22-vuotispäivä. Senkin muistan (liiankin) hyvin.

Töissä asiat etenevät ja aion aloittaa lyhennetyn työviikon tekemisen lokakuun puolivälistä. Pitää varmaan ilmoitella työterveyteenkin siitä. 

Tänään ajelimme Malmin hautausmaan kautta, halusin nähdä pitääkö isän haudalle tehdä jotain syyshuoltoa, mutta ilmeisesti Johanna olikin käynyt jo siellä. 

Huomenna on uusi viikko taas. Tiistaina olen menossa heti aamusta silmälääkärille näöntarkastukseen, koska tarvitsen uudet lasit ja niistäkin pitäisi varmaan puhua työterveyden kanssa.

Koko viikonlopun oikea käsivarsi aina hartiasta/lapaluusta asti on särkenyt aivan törkeästi enkä ole saanut nukuttua kovin hyvin. Nyt jumi alkaa olla parempi, joten katson aamulla menenkö uimaan. Söin eilen niin paljon särkylääkkeitä, että tänään olen yrittänyt pärjätä pelkän kaurakissan kanssa. Ehkä voin nukkumaanmennessä ottaa pari tabua.

Nyt menen katsomaan Hannibalia. Tässä jaksossa pitäisi tulla Richardin hahmo jo mukaan tarinaan.

Kannattaa muuten avata telkkari tiistaina, sillä Poldarkin ensimmäinen kausi alkaa Yleltä! Itse odottelen saavani näkyviin Richardin uuden vakoojajännärin Berlin Station, se vaikutti lupaavalta kahden ensimmäisen jakson perusteella (jotka olivat vapaasti katsottavissa kuunvaihteeseen asti). BS-sarjassa esiintyvä Leland Orser-niminen näyttelijäherra on ruvennut seuraamaan minua twitterissä, samoin kuin muutamaa muuta Richardin fania. Se on hieman huvittavaa ja jännää minusta :P

Tiu-tau-tilt

Onpahan erilainen työviikko. Meille on tarjottu ja hyväksytty kokoelmiin TAIKin kirjaston diakokoelma, kun he muuttavat Otaniemeen ja nyt olemme olleet erään toisen henkilön kanssa niitä dioja sitten pakkaamassa Arabiassa. Ihana rauha tehdä hommia, plus lisäksi menen vasta kymmeneksi sinne, koska aikaisemmin ei pääse sisällekään.

Diakaappi, diat ovat ritilöissä ja takaseinälle syttyy valo ovien ollessa auki

Diat niputtetuina

Dioja on kaikenkaikkiaan noin 16000 jos muistan oikein sekä lisäksi niihin liittyvät tekstikansiot. Aikaa on varattu onneksi vielä ensi viikko, mutta näyttää uhkaavasti siltä, että saamme kaikki pakattua jo tällä viikolla. Sitä emme vielä tiedä, minne nämä meillä sijoitetaan. Onneksi kaapit kuuluvat kauppaan ;)

Olen ajellut nyt fillarilla Arabiaan ja tänään sain ekan satasen rikki. Aika hyvin! Tykkään ajella Viikin rannan kautta ja katsella lehmiä :)

Tosin jalat ovat olleet aika väsyneet nyt pari yötä. Varsinkin viime yönä särki, kun ensin olin seissyt pakkaamassa dioja ja sitten oli vielä parin tunnin ulkoilu pienimmän luokan kanssa Uutelassa. Ensimmäistä kertaa ei satanut eikä ollut törkeän kylmä, vaan ihana kesäilta. Yksi luokan pojista kävi uimassakin.

Onnistuin ilmeisesti kuitenkin käräyttämään huulet tai jotain tuolla, koska nyt ne on tosi kipeät. Aamulla näytin aivan joltain botox-naamalta, kun huulet oli niin turvoksissa. Nyt ne 'vain' kirvelevät.

Uutta levyä odotellessa (vielä kymmenen päivää) vanha piisi jaossa :)

Kevättä näkyvillä

Nimittäin Helsingin keskusta kukki keltaisia kasseja eilen aamulla. Matkalla läpi City-korttelin kipittäessäni niitä jakavaan puljuun eräs Elisa-kaupan poika sanoi: 'Converset on kaivettu kaapista kevään kunniaksi' ja sai minut hyvälle tuulelle, vaikka yrittikin myydä liittymää. Sain hänet karistettua sanomalla, että olen jo firman asiakas (mikä onkin tosi).

Menin siis Hulluille päiville ennen iltavuoroon menoa, sillä pienin tarvitsi uuden välikausitakin. Sen lisäksi löysin hänelle juuri nyt sopivat Vansin lenkkarit, joista tuo oli kovin iloinen.

Kälvin työpäivän iltakuuteen ja lähdin ystäväni kanssa katsomaan vampyyreja. Olikin oikeasti aika hieno esitys, koska nykyään jopa Kaupunginteatterin näyttelijät osaavat laulaa. Poissa ovat ne ajat, kun kuunteli korvat myötähäpeästä punaisena äänten sortumista liian korkeissa ja vaativissa kohdissa.

Näytöksen jälkeen istuin ratikassa matkalla kohti lähintä metroasemaa, kun puhelin soi. Mies siellä melkein paniikissa kyseli, missä mä olen ollut. Olin ainakin kahdesti kertonut meneväni teatteriin illalla.. No eipä se mitään, kaikki on ihan hyvin :)

Tänään menin taas töihin, mutta vasen olkapää on aivan julman kipeä. Luulen, että olen a) nukkunut sen ruttuun tai b) se kaipaa hierontaa. Jälempi oli ainakin helppo toteuttaa, katson miten huomenaamuna on tunto.

Lounaalla juttelin parin työkaverin kanssa, joista toinen sanoi: 'Miten sä olet töissä?'. Nykyään on kai normi ottaa/pyytää sairaslomaa pari viikkoa tällaisessa tilanteessa, mutta minusta se olisi vähän turhaa. Istuisin vain kotona ihmettelemässä. Nyt voin ainakin esittää tekeväni ja ajattelevani jotain ihan muuta välillä.

Opetin tässä iltapuhteeksi pienimmälle hiukan hevimusiikin historiaa. Alla yksi ikisuosikeista :)

Särki päässä

Eilen illalla alkoi päänsärky ja luulin sen menneen menojaan, mutta se palasikin puolen päivän jälkeen kerättyään voimia. Lähdin töistä aikaisemmin ja tulin kotiin. Onneksi ei tarvinnut matkan varrella laatoittaa, vaikka sitäkin pelkäsin.

Marjaanalla oli kivoja kysymyksiä, joihin ajattelin vastata. En nyt jaksa oikein muutakaan tässä.

Oletko käynyt luonnonpuistossa? Missä? 

En ole käynyt varsinaisessa luonnonpuistossa, sillä niihin käsittääkseni tarvitsee kirjallisen luvan, mutta olen käynyt monessa kansallispuistossamme. Olen vaeltanut Hetta-Pallasreitin ja ollut isosena Saariselän vaelluskella, jossa kävimme Rajajoosepissa (se vasta oli kaunis paikka!) asti. Lisäksi olen käynyt Nuuksiossa monta kertaa ja Tammisaaressa.

Minkä luonnonvaraisen eläimen olet nähnyt viimeksi?

Oravanperkeleen hyppimässä katolle. Yhden rusakon hätistimme  pienimmän kanssa naapurin krookuksista pois pari iltaa sitten.

Hämähäkki lattialla. Mitä teet?

Huudan perheen miesväen apuun. Olen siedättänyt itseäni niin, etten enää kilju kauhusta, mutta vapaaehtoisesti en niihin koske. Eräänä kesäiltana pojat kantoivat alakerran vessasta 16 lukkia pois, ne  rakastavat siporexia jostain syystä.

Millaisessa saunassa tykkäät saunoa?

Ihan millaisessa vain. Parhaat löylyt ikinä on olleet savusaunassa (mökillä, osasin lämmittääkin sen) ja omassa puulämmitteisessä.

Mitä muutosta haluaisit kotiisi?

Ylimääräisestä ryönästä pitäisi päästä eroon. Muuten on ihan hyvin.

Uskotko henkiin, ts. kummituksiin?

Uskon etiäisiin ja siihen, että kuolleet käyvät meitä tervehtimässä. Toiset näkevät henget selvemmin, itse en ole koskaan nähnyt. Se ei silti tarkoita, etteikö niitä olisi.

Miten vietät mieluiten vapaa-aikasi?

Lukemalla ja neulomalla.

Mitä katsot mieluiten tv:stä?

Sellaisia sarjoja tai elokuvia, jotka kiinnostavat. Reality tv:tä en jaksa ollenkaan, paskaa saa seurata ilmaiseksikin livenä joka päivä.

Mitä eläimiä sinulla on? Jos ei ole nyt mitään, niin mitä on ollut?

Meillä on 19-vuotias kissavanhus nimeltään Sysi. Aiemmin meillä oli akvaario, mutta se levittyi niin pahasti, ettei sitä saanut enääpuhtaaksi ja siitä oli luovuttava.

Lempielokuvasi?

Paha kysymys.. niin paljon on hienoja elokuvia, mutta ehkä yksi parhaita on Tim Burtonin ohjaama Big Fish.

Mieluisin laulaja tai bändi?

Laulajista Ismo Alangon ääntä jaksan kuunnella aina ja yhtyeistä voisin sanoa vaikka Queen. Siinä on kaikki kohdillaan.

Minä särkylääkepöhnässä ja katti ajattelee vain, että päästäkää mut pois.. 

 Illan piisi voisi olla vaikka nyt sitä Alankoa sitten..

 

Kakkua

Tänään oli vuorossa sukulaiset eli sisareni ja äitini ja pienimmän kummit eli ystäväpariskunta melkein-aikuisten lastensa kera plus esikoisen kummitäti pienen poikansa (meidän kummipojan) kanssa.

Oli oikein kivaa muuten, mutta siskoni kanssa en vain osaa jutella. Minusta tuntuu koko ajan, että minua arvioidaan ja huonoksi havaitaan. Mutta niin se on ollut aina enkä viitsi siitä enää välittää. On vain jännää, että tunnen monta asiakastamme paremmin kuin siskoni.

Joka tapauksessa kakku onnistui ainakin maun puolesta, jos ulkonäkö onkin hiukan kuhmuinen. Pienin asetteli kynttilät ja teimme koristeet yhdessä piparimuoteilla.

Hopeatoffeekuorrutus, sisällä kermavaahtoa ja sitruunakiisseliä

En ehtinyt koko päivänä istua kuin ehkä vartin, joten nyt on selkä ja vasen koipi aika rikki ja aionkin mennä petiin ihan näillä näppäimillä. Pitää vain viilata kynnet ensin.

Huomiseen. Kannattaa laittaa nupit kaakkoon tämän piisin kanssa.

Tönkkösuolattu muikku

Että voi olla väsy olo. Jalkoja särkee, lonkka vonkuu ja selkä on katki. Tämä maassa oleva puuro, joka on kai lunta jota ei aurata pois, ei tee hyvää koivilleni. Vanhat vaivat yltyvät raskaasta kävelymaastosta.

Eilinen meni. Olin kai koko päivän töissä.. No kävin aamulla Stockalla etsimässä kakkukynttilöitä ja löysinkin, mutta löysin myös kaikenlaista muuta. Kuten esimerkiksi pääkallon muotoisen piparimuotin.

Tänään töiden jälkeen oli tentti, ehkä pääsen läpi. Jos en pääse, niin uusitaan. Huomasin opettajan myös arvioineen toisen paperin, joka piti kirjoittaa informaatiolukutaidosta ja somesta, sain siitä kakkosen eli se tuli nyt koko kurssista arvosanaksi. Riittää mainiosti.

Tentin jälkeen tein keskimmäisen kanssa kolme Tummaa paholaisenkakkua hänelle kouluun huomiseksi. Heillä on joka perjantai luokkien välillä kiertävä 'pullanmyynti', jolla kaikki luokat keräävät rahaa ysin kevätretkeä varten. Onneksi tuo ihana lapsi auttoi kakuissa. Tai itse asiassa minä autoin häntä, poika teki reippaasti taikinat ja minä vain ohjasin.

Nyt on pakko lähteä nukkumaan. Huomenna aamusta siivousta ja sitten leipomista, iltapuolella on pienimmän kaverisynttärit. Hauskahan se on sellaiset vielä järjestää, ei se niitä enää kovin kauan halua.

96s

Itsenäisyyspäivä siis, noin mones jo. Silti niin lyhyt aika, kun ajattelee, että isovanhempani olivat nuoria tai teini-ikäisiä (vaikka silloin ei moista sanaa tunnettukaan) Kansalaissodan/sisällisodan aikaan, miten sitä kukin haluaa nimittää. Myöhemmän sodan aikana he olivat jo perheellisiä, isoisäni olivat rintamalla ja isoäidit hoitivat kotejaan, toinen toimi lottana ja äitini ja tätini olivat pikkulotissa.

Muistin sytyttää kynttilätkin ikkunoihin, ne kaksi. Ihan siksi, että äitini sedistä joku oli jääkäri, karannut Saksaan.

Juhlistin Itsenäisyyspäivää leipomalla pipareita kuten muulloinkin. Tällä kertaa esikoinen ei enää osallistunut, hän oli tehnyt koulussa meille piparitalon. Keskimmäinen oli hetken verran, mutta pienin auttoi loppuun asti ja meillä olikin tosi hauskaa. Todistusaineistona kuva:

Pipareiden jälkeen luin loppuun kirjallisuudenhistorian osuuden, joka tulee lukea maanantain tenttiin ja selasin Noitaympyrää. Olin aamulla selannut loppuun kirjan, josta en tykännyt yhtään, olkoonkin viime vuosien parasta suomalaista scifiä. Oli ihan kamala, mutta en vain selkeästi ymmärtänyt sitä. Merkkaan sen kuitenkin luetuksi, koska en jättänyt sitä kesken.

Käsi on parempi kuin eilen, vaikka pelkäsin leipomisen haittaavan enemmän. Sen sijaan pää on hakleamispisteessä, ollut koko päivän. Pitäisi varmaankin mennä nukkumaan kohtapuoliin. Huominen on jälleen lukupäivä ja samoin sunnuntai.

Päivään liittyen laitankin loppulauluksi Kansalaislaulun, jonka J.H. Erkko tekaisi joskus 1800-luvun lopulla kansallisromantiikan ollessa huipussaan. Tämän jo ala-asteelta kaikille tutun viisun siis.

Kepeästi keskiviikkona

Taas yksi päivä lähempänä joulua ja Hobittia. Tuskin maltan odottaa!

Maanantai-ilta tein oikealle ranteelle jotain. Tarkoitus oli siis hieroa sitä, mutta se jotenkin 'sävähti' ja siitä lähtien sitä on särkenyt. Nyt kipu on sen verran jatkuva, että otan huomenna mukaan tukirannekkeen, jonka hankin jännetupentulehduksen aikoihin monta vuotta sitten. Jos tämä jatkuu vielä ensi viikolla, menen työpaikkalääkäriin. Naapuritaloon. Liian pitkä matka :P

Nyt illalla tein Rocky Road-suklaata, yhtäkkiä päivällä ajattelin ilahduttaa kotiväkeä sillä. Ihan hyväähän se on, mutta järjettömän makeaa. Meinasi iskeä paha olo, kun sokerit nousi niin nopsaan. Oli pakko syödä pari juusto-metwursti-ruikkaria. Vähän helpotti.

Väkersin myös eläkkeellejäävälle työkaverille kortin, kahvitilaisuus on huomenna. Vaikein osuus on keksiä sopiva aforismi. Lopulta löysin tämän vanhan Minna Canthin sanonnan:

Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse. 

Loppuun piisi, joka soi erään kuppilan tupakkaterassin kajareista ravatessani metrolle. Tiesittekö muuten, että yhtyeen nimi tulee soittajapoikien liikkaopettajan nimestä? Tämän kertoi veljeni joskus, hän näitä enemmän kuunteli :)

Iltaa

Meinasin ensin kirjoittaa jotain, mutta eipä ole oikein mitään asiaa joten saa olla.

Päivän saavutuksiin kuuluu mm. vanuttuneen ja huovuttuneen karvakasan poistaminen kissan selän keskeltä saksien avulla. No animals were harmed. No humans either.

Selkä on osin parempi, istuminen ottaa koville mutta taipuisuus alkaa lisääntyä. Ehkä se tästä vielä ensi jouluun mennessä.

Siinäpä se. CU.

Sohvailua

Eilen oli jo hiukan helpompi päivä selän kanssa, mutta eipä kahta ilman kolmatta. Tänä aamuna läksimme miehen kera tukkuun ruokaostoksille ja kuinka ollakaan ollessani menossa autoon istumaan tukijalka lipesi ja rojahdin varsin kivuliaasti autonistuimelle. Sattui niin maan perusteellisesti, ettei tosikaan. Ihan itku pääsi.

Tukussa raahustin miehen perässä kuin vanha mummo ja kotiin päästyä olen vain maannut sohvalla kauratyyny takapuolen alla ja katsonut 'Being human' tv-sarjaa. Tykkään siitä kovasti, suosikkikääpiöni leffapikkuveli on pääosassa vampyyrina. Mitchell (Aidan Turner) koettaa kovasti pysyä kaidalla tiellä ja olla käyttämättä ihmisiä ravinnonlähteenä.

Se etu on tietysti tästä raihnaisuudesta, että on ihan oikea syy olla tekemättä kotihommia. En pysty edes kissaa ruokkimaan, sillä sen ruokakipot ovat alakaapissa. Onneksi on noita pikkuorjia, joista tosin vanhin on nyt partioretkellä metsässä palelemassa. Yöpyvät raukat laavussa.

Ainiin, maaliskuun tämän päivän tarinan otsakkeena oli lempikirja. Minulla on niitä monta, jostain syystä. On hyvin vaikeaa eritellä vain yhtä tai edes kahta. Kymmenenkin teki tiukkaa. Tärkeimpien joukossa ovat kuitenkin Waltarin 'Turms kuolematon', Esquivelin 'Pöytään ja vuoteeseen', Garcia Marguezin 'Sadan vuoden yksinäisyys', Tolkienin 'Taru' ja vielä Robin Hobbin 'Liveship traders'-trilogia. Oikeastaan Hobbin kaikki kirjat ovat erinomaisia, mutta tämä on se itselleni tärkein. Hobbin Megan Lindholm-nimellä kirjoittama 'Alien Earth' oli myös vaikuttava lukukokemus.

Kävin eilen pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa Räyhä-Ralfin, joka oli ihan hauska leffa. Sen alussa näytettiin Disneyn mustavalkoinen käsinpiirretty lyhytfilmi 'Paperman', joka oli aivan mahtava.

Loppuun vielä vähän leffamusaa :P ja takaisin sohvalle loikoilemaan.

Pavlovin koira

Vai kissa?

Aamulla raahustin metroasemalle ja kuinka ollakaan pääsetssäni siihen junan viereen ovet sanoivat piippiippiip ja minä tein upeahkon syöksyn ovista ehtien junaan. Ainut vain, että iskias melkein sanoi työsopimuksensa irti. En tiedä mitä naapurit ajattelivat, kun irvistelin tuskasta puoli matkaa.

No, nyt on kuitenkin meikäläisen viikonloppu alkanut ja voin loikoilla sohvalla ja kuunnella Cabin pressurea. Tai katsella Being humania.

CU later alligator. Vastailen kommentteihin huomenna.