Voimienkeruuviikonloppu

Koskapa viime viikonloppu meni Göteborgin katuja mittaillessa olin koko viikon aika poikki. Asiaa ei parantanut Ismo Alangon torstai-illan keikka Tavastialla, vaikka Jäätyneet laulut voimaannuttivatkin. Onneksi perjantaiaamulle olin varannut osteopaatin ja se auttoikin suht hyvin. 

                                          Minäkin näyn tällä videolla, olen melko keskellä pitkän naisen (ystäväni Heidi) 

                                                                    edessä pomppimassa :)
 

Lauantaina nukuin pitkään ja luin, pesin pyykkiä ja imuroin, askartelin ja surffailin netissä. Illalla saunan jälkeen katselin hetken Buffy vampyyrintappajaa. Tänään heräsin jo peräti kymmenen maissa ja aamukahvin jälkeen luin Hassan Blasimin Allah99:ä puoleenväliin, otin pienet torkut, sen jälkeen silitin pyykit. Mies laittoi ruoan ja syötyämme askartelin vielä hetken, kunnes Sirius halusi tulla syliin. 

On ollut mukava viikonloppu kotona, kun ei ole ollut mitään pakollisia tehtäviä.  Olen lerännyt voimia ensi viikkoon, joka illalle on taas jotain, jos ei muuta niin töitä ainakin. Ja keskiviikkona kolmen tunnin sessio hammaslääkärin kanssa uusien kruunujen merkeissä.

Onneksi kohta on Itsenäisyyspäivävapaa ja sitten pieni pätkä ja on joululoma. Tuskin maltan odottaa. 

Ainiin, vielä piti mainita sellaisesta pikkuasiasta, etten pääse enää bloggeriin työkoneella tällä profiililla. Hieman ärsyttävää.

Kaikenlaista

On taas tapahtunut täällä Kattilassakin.

Olin tiistaina kahvilla erään jyväskyläläisen ystävän kanssa ja oli tosi mukavaa. Valitsimme hänelle kivan huulipunan vielä ennen junaan kiirehtimistä.

Keskiviikkona olikin kaksi kokousta ja niiden välillä ehdin töissä askarrella mm. paukkukaramellin työpaikan joulutapahtumassa. Iltakokous olikin Liiton tiloissa ja sain taas muistutuksen sisäilmaongelmasta. Yli parituntinen kokous tuntui vielä pitemmältä, kun kärvistelin salissa tuttavan vierellä. Onneksi sekin loppui aikanaan.

Torstaina tein vähän lyhyemmän työpäivän ja kotiinpäästyä itkin väsymyksestä, mies ja nuorimmainen osoittivat mieltään toisilleen eräästä asiasta enkä enää jaksanut siinä. Saivat sen sitten selvitettyä kuitenkin, itse vetäydyin television ja neuleen sekä kissan viereen.

Perjantaina nuorimmainen lähti SuperParkiin ystävänsä kanssa ja itse bujoilin. Myöhemmin tein piparitaikinan samalla, kun kuuntelin Linnan juhlia. Leivoin myös banaani-suklaamuffinsseja, joista tuli aika hyvejä.

Eilen esikoinen tuli syömään illalla. Olin ehtinyt leipoa piparit ja tehdä suklaa-kirsikkakakun, joka olikin ihan törkeän hyvää. Esikoinen on hukannut puhelimensa, onneksi vanha toimii nyt, kun hankkivat siihen eilen prepaid-liittymän. Hän aikoo käydä viikolla Löytötavaratoimistossa kyselemässä, josko puhelin olisi tuotu sinne Siljalta. Puhelin jäi siis opiskelijaristeilyn päätteeksi hyttiin.. Tähän asti olemme kommunikoineet s-postitse, mikä on hieman hankalaa.

Tänään olen vain ollut ja bujoillut ja kuunnellut äänikirjaa ja katsellut tv-sarjoja Areenasta sekä silittänyt viimeisten kolmen viikon pyykit. Mies siivosi kiukaan, kun siitä oli arina palanut puhki ja löysi samalla tuliputkesta kuolleen harakan. Ollaan jokin aika sitten ihmetelty kummallista hajua saunanlämmityksen yhteydessä.

Nyt menen neulomaan töllön ääreen kissan kera.

Mä mistä kertoisin?

Olen tehnyt kaikki joulukortit ja ulkmoaiden jo lähettänytkin. Saattaa olla, että ensi jouluna en lähetä mitään kortteja, kun katson paljonko nuo maksoivat loppujen lopuksi. Viisikymmentä (noin) korttia ja niihin merkit, yksi paketti Kanadaan ja lopputulos on vähän päälle satanen. Voisin antaa senkin rahan jollekin muulle tai vaikka Hesylle kissanruokaan.

Vähän alakuloinen olo alkaa iskeä, väsymyksestä ja pimeästä aiheutuen. Olen nukkunut muutaman viikon todella huonosti, heräilen välillä ja hikoan niin, että vesi valuu norona kaulasta alas. Lisäksi tänään eräs asiakas kertoi menettäneensä 40-vuotiaan vaimonsa keuhkokuumeelle vähän aikaa sitten, oli aika vaikeaa olla menemättä mukaan siihen suruun.

Lisäksi Poika Yrjö peruutti keikkansa, mutta eipä se niin minua haittaa, Mareettaa ehkä ennemminkin. Menen kuitenkin Tukholmaan viikonlopuksi hänen kanssaan, minulle se kirjallinen tilaisuus on tärkeämpi kuin BG.

Kohta pääsen kotiin. Työpari oli päivitelly SportsTrackeriin jotain rännästä, yritin hypätä nopsaa sen sanan yli. Kylmä siellä on kuitenkin.

Ainiin, tapasin meidän uuden esimiehemmekin pikaisesti hänen käydessään tässä pyörähtämässä viransijaisensa kanssa katselemassa taloa. Ihan mukavan tuntuinen miekkonen, minua nuorempi. Twitter-profiilistaan tiedän hänen olevan vihreä historioitsija ja hänen perheeseensä kuuluvan myös aviomiehen. Mielenkiintoista on nähdä, minne hän meidät luotsaa tässä maailmantilassa.

Nyt pistän pillit pussiin ja suunnistan kotio. Nähdään taas!

V

Olen aivan sekaisin väsymyksestä. Eilen oli viimeinen pilates tälle vuodelle. Jos ei olisi ollut viimeinen, en olisi mennyt. Puolikuntoisuus väsyttää, enkä ainakaan töissä parane, eilenkin meni ääni loppujen lopuksi eikä tämä päivä ole sen parempi.

Illalla menin neljä kertaa nukkumaan. Neljästi siksi, että kissa leikki jollakin ja se piti käydä ottamassa pois. Neljännellä kerralla olin jo sen verran kypsä, että kastelin kissan kodinhoitohuoneen isossa lavuaarissa kunnolla. Hän ei tykännyt, mutta olipa sen jälkeen hiljaa. Toki aamulla heräsin kuudelta (tuntia ennen kellon soimista) vessaan enkä sitten enää saanut unen päästä kiinni.

Tänään menin kampaajalle ja sen jälkeen lounastin miehen kanssa. Kävelimme räntäsateessa Prestoon, siellä  oli hyvä lounasbuffet. Mies meni töihinsä ja minä pienen Sokoskierroksen jälkeen ratikalla töihin, koska olin luvannut mennä rakentamaan lukunuotiota kirjastoon. Tosin työkaverit olivatkin sitten jo hoitaneet senkin ja istuin siellä sitten pari tuntia tyhjänpanttina surffaamassa. Saanpahan plussatunteja.

Metsää on kannettu sisään sen verran, että on varmasti aivan järkyttävä siivoaminen sunnuntaina. Harry Potter-kirjoista tuttu Hedwig-tunturipöllö oli saapunut kirjastoon.

Olin sopinut ystävien kanssa kahvitapaamisesta, joten lähdin sitten hyvissä ajoin sinne. Kävelimme KakkuGallerian Kakkubuffettiin ja juttelimme kaikenlaista ja oli oikein mukavaa. Söin kahdeksan kakkupalaa, ne ovat pieniä mutta niin hyviä. Suosikkini on mango-lime.

Keskimmäinen on yökoulussa, sentään oli hoitanut tiskikoneen kun muistutin siitä aamulla. Pienin kiukkuaa, koska ensi viikoksi pitää tehdä kirja-arvostelu ja hän on vasta puolivälissä kirjaa, josta aikoo jutun tehdä. Arvatkaa, kuinka monesti olen kehoittanut lukemaan? Niinpä.

Olen ihan helvetin väsynyt.

Kamelin selkä

Tänään tämän kamelin selkä katkesi siinä vaiheessa, kun parin tunnin draamasession (pienin) jälkeen huomasin, että tiskikone oli laittamatta (esikoinen) ja roskis viemättä (kuka tahansa). Sain aivan järkyn itkukohtauksen ripustaessani pyykkejä. Mies laittoi ruoan, mutta hän ja pienin eivät ehtineet syödä, koska pienin oli menossa kaverin keilailusynttäreille. Pöydässä oli aika hiljaista.

Olen aika väsynyt. En tiedä, johtuuko se altistuksesta vai huolesta vai vain pimeästä ajasta, mutta mieleni tekee kovasti aloittaa neipäiväisen työviikon teko. Tuntuu, että olen aivan äärirajoilla jatkuvasti (=koko syksyn).

Nyt menen katsomaan tuon yhden läksyjä. Draamaa odotettavissa. *huokaus*

Väsy-ahdistus

Olin töissä ja kävin leffassa katsomassa Loganin ystävän kanssa. Elokuva oli ihan ookoo ja tykkään kyllä Wolverinesta (Hugh Jackman ei ole hassumpi), mutta väsähdin aika totaalisesti.

Kotimatkalla metro jäi yli viideksi minuutiksi Kalasatamassa pysähdyksiin eikä tiedotettu mitään. Oletan, että jokin rakennushomma jumitti. Uudestaan odotimme Itäkeskukseen pääsyä. Tässä vaiheessa olin jo aika hiilenä ja soittelin miehelle, meidän oli tarkoitus nähdä kaupassa ja kauppahan menee kiinni klo 9... No ehdin kuitenkin kauppaan ja löysin miehen pienimmän kera hyllyjen välistä. Karkkihyllyllä aloin jo ratketa liitoksista, olin niin väsynyt että aloin melkein itkeä ja eräs nainen katseli vähän pitkään.

Halusin ihan vain kotiin ja rauhaan. Nyt olen hetken (tunnin) saanut istua itsekseni ja alkaa vähän helpottaa. Voisin vaikka mennä nukkumaan nyt.

AINIIN! Olemme tänään olleet miehen kanssa 25 vuotta yhdessä. Herran pieksut. Alla yksi sen vuoden hiteistä Suomessa, oli aika mielenkiintoinen lista piisejä :P

Uni-Jukka

Uni-Jukka tai Nukku-Matti kävi taas jysäyttämässä hiekkasäkillä, alkoi nukuttaa ihan hurjasti.

Eilen tulin kotiin jo kolmelta, iski migreeni enkä voinut lähteä aikaisemmin, koska työpari oli kokouksessa kahteen asti. Onneksi pääsin kuitenkin sitten samantien lähtemään. Palelin ensin koko päivän töissä ja kotona illan, kuumeolo taas ilman kuumetta.

Tänään oli ihan hyvä olo, mutta jälleen palelin koko päivän. Lomapäivieni anominen on edelleen auki, koska palkkatoimisto ei vastaa henkilöstösihteerin kyselyyn siitä, minkä mukaan ne lasketaan. Nimittäin ollessani osittaisella hoitovapaalla lomapäivät laskettiin kuitenkin viiden työpäivän mukaan, mutta nyt kun teen omasta halustani lyhennettyä työviikkoa, niin kukaan ei tiedä mitään.  Ehkä anon vain neljän työpäivän mukaan ja katson sitten lomaltapalattuani, mikä on homman nimi. Sitä henkilöstösihteerikin ehdotti :P

Tänään oli tämän syksyn viimeinen pilates ja olikin aika rankka, irroiteltiin kalvoja rullalla ja muuta mukavaa. Ohjaaja ehtii aina katsoa kaikkien asentoja, ettei tule virheitä ja siten vahinkoja, mikä on tosi tärkeätä. Pilateksen jälkeen kävin ostamassa pienimmälle uusia sukkia Sokokselta ja itselleni pitkähihaisia täyspuuvillaisia t-paitoja M&S:stä. Muualta niitä ei saakaan tässä kylässä.

Sain luettua ruotsinkielisen dekkarini loppuun, jeee! Oli ihan kiva kirja, ei ihan niin ruotsalainen kuin ruotsalaisten miesdekkaristien kirjat ovat olleet.

Nyt menen sänkyyn. Huomenna pitäisi ehkä siivota ja illalla menen leffaan pienimmän kanssa katsomaan Ihmeotuksia. Nähdään!

Musta viikko

Muut viettävät mustaa perjantaita, minulla on ollut koko viikko musta. Vasta tänään alkoi helpottaa, kun aurinko pilkahti. Olen itkenyt aamuin illoin ja väliin töissäkin.Tänään kävin puoliltapäivin keskimmäisen koululla vanhempainvartissa ja nautin päivän ei-niin-harmaaasta-valosta.

Alkuviikosta onnistuin hävittämään kaksista korvakoruista toisen puolen parista ja vitutti kuin pientä oravaa. Kumpaakaan ei löydy, toinen tippui luultavasti pyykkikoneen vieressä olevaan lattiakaivoon pyykkikoneen ollessa käynnissä ja toinen on jossain.. Se oli aamulla korvassa kiinni, mutta lähtötohinassa laittaessani pipoa päähän huomasin sen hävinneen. Ensi etsimältä se ei löytynyt, mutta huomenna kun äidin vanha puusohva vihdoin lähtee eteisestä pääsen siivoamaan kunnolla, ehkä se löytyy vielä.

Muuten olimme tänään pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa Tatun ja Patun seikkailuja ja olipa hauska elokuva :) Oli myös ihanaa katsella lumista Helsinkiä ilmasta. Kyllä Helsinki on kaunis, vaikka itse sanonkin (näin syntyperäisenä).

Keskiviikkona olleen Ismon nimipäivän kunniaksi jaoin tämän piisin FB:ssä, joten jaan sen tähänkin. Ehkä vielä joskus uskon laulun sanoihin.

Töttöröö

Olen aivan poikki, sekä henkisesti että fyysisesti. Fyysisesti altistumisoireiden vuoksi, nytkin olen nukahtaa pystyyn. Henkisesti siksi, että kävin syömässä serkkuni kanssa ja hän odottaa viimeisillään vauvaa. Vauvalla on todettu paha sydänvika ja jos synnytys ei käynnisty itsestään nyt viikonlopun aikana, niin maanantaina aloitetaan käynnistys. Sitten vauvan synnyttyä katsotaan aloitetaanko saattohoito vai sydänleikkaus. Että joo.

En jaksa nyt siitä tässä sen enempää, koska alan vain itkeä. Itkimme jo molemmat ruokapöydässä, naapuripöydästä vähän tuijotettiin.

Menen katsomaan Hannibalia. Richard auttaa.

Unetus

Väsyttää ihan törkeästi. Olen tämän viikon aikana tehnyt noin neljä tuntia plussaa ja ensi viikolla pitäisi tehdä vielä saman verran, että voin pyytää hiihtolomaviikon kolmen lomapäivän kaveriksi kaksi plussapäivää. En ole ihan varma, miten jaksan vielä ensi viikon pusertaa, mutta toisaalta sitten on viikon loma. Sillä palkkiolla jaksaa kyllä paahtaa aika paljon, varsinkin kun pääsen hetkeksi pois ja lepuuttamaan elimistöä talon pöpöiltä.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna pilateksessa, uudessa paikassa. Se olikin aika tehokas 45-minuuttinen, teimme liikkeet kuminauhan kanssa ja sehän olikin makea. Huomenna menen saman ohjaajan joogatunnille, jos vain millään jaksan. Sitten onkin taas parin viikon tauko, tosin voisin lomalla tehdä kotonakin jumppaa. Saa nähdä.

Onnistuimme tänään työpaikan sosiaalitilassa käräyttämään sulakkeen. Kaikki vekottimet ovat kiinni samalla seinällä ja niinpä kun yhtäaikaa oli päällä kahvinkeitin, vedenkeitin ja mikro ne yhtäkkiä sammuivat. Kävin sanomassa vakseille ja yksi heistä käväisi naisten vessan eteisessä sulakekaapilla (mikä oivallinen paikka!) ja taas vekottimet toimivat! Talo vain on niin vanha, että välillä käy tällaisia yllätyksiä :)

Saturaatiopiste

Siitä puhuin tänään ystävän kanssa. Kerroin, kuinka olen vasta nyt tässä viime aikoina havahtunut siihen, kuinka hitaasti olen sairastunut. Ensin syksyllä 2010 meni hajuaisti ja oli silmätulehduksia sekä nuhaisuutta ja nyt olen tässä pisteessä.

Olen myöskin aivan hirvittävän väsynyt juuri nyt ja niinpä aionkin mennä nukkumaan tästä samoin tein.

Leivoin sentään Ruunareita.

Kello löi jo viisi..

Aamulla hiukan viiden jälkeen kuulin nuorimmaisen kikattelevan olkkarissa ja menin sitä ihmettä katsomaan. Nimittäin INHOAN heräämistä kesken unien aamuyöstä, sain sitä lajia ihan tarpeeksi mukuloiden vauva-aikoina. No.. siellähän tabletin valo loisti ja yhdellä oli kuulottimet korvilla. Hermostuin hiukan ja sanoin, että jos aikoo nauttia lämpimästä sisäoleilusta, niin kannattaa laittaa vekottimet pois. Menin sitten takaisin petiin, mutta enpä enää nukahtanut. Kuulemma ei lapsikaan ollut enää nukkunut ja myöhemmin päivällä soittaessani kotiin sanoi, että oli valvonut koko aamun. Toivottavasti kuitenkin nyt jo nukuttaisi, minua ainakin jo houkuttelevat Höyhensaaret kovasti.

Olin töissäkin jo ajoissa, heti kasin pintaan ja joo.. olipa pitkä päivä. Yhdessä vaiheessa vasenta silmää alkoi viillellä ja arvasin, että se alkoi taas tulehtumaan. Nyt se on taas kauniisti punertava. Onneksi on se toinen satsi silmätippoja vielä jäljellä, mutta kun ei se oikein auta tähän hommaan. Toki oireet lievenevät ja osin poistuvat, mutta sitten taas heti palaavat kun olen töissä. Nytkin olin viisi päivää kotona ja heti kustannuspaikalle palattua alkoi sekä tämä että jatkuva yskä, sellainen 'köhiminen'. Ei sitäkään ole kotona.

Kauheata, kun valitan koko ajan.. No, oli ihan kiva päivä. Töiden jälkeen tulin kotiin, mies oli aloittanut ruoanlaiton ja minä sitten lopettelin, kun hän lähti uimaan. Syönnin jälkeen imuroin koko talon (myöhemmin mies kertoi imuroineensa jo alakerran eli onpahan puhdasta sielläkin), keskimmäinen hoiteli tiskikoneen ja pesin vihanneslaatikon, koska kaikkein alimmaiseksi oli jäänyt kurkku.. Siitä olisi ehkä saanut jonkinlaisen stressilelun, tosin märänpuoleisen. Aika ällö se oli kyllä oikeasti :P

Kaikki tämä siis siksi, kun esikoisen toisen kummitädin piti tulla perheineen huomenna visiitille. Hän ilmoitteli hetki sitten, että eivät tule koska angiina ja kuume. Tulipa kuitenkin siivottua kämppä varmaankin viimeistä kertaa tänä vuonna ja eilen leivoin pekaani-taatelikakun, jonka voinen sitten itse huomenna korkata. ellen sitten säästä sitä viikonloppuun, jolloin tulee toinen esikoisen kummitädeistä meidän kummipoikamme keralla. Mutta tuskin jaksan odottaa niin pitkään.

Tässä illan kuluessa olen koomannut sohvalla ja sain ensimmäisen polveenasti-villasukan itselleni valmiiksi, huomenna voin aloittaa sen kaverin.

Tässä teille vielä rattoisa korvamato.

Tröö!

Eilen oli kiva työpäivä, lähinnä seurustelin ihmisten kanssa (bongasin erään entinen partiokaverin ja halasinkin häntä) ja siinä sivussa perehdytin puolikaan työntekijämme hoitamaan lehtikiertoa sitten, kun olen sairaslomalla. Kävin myös lounaalla työpaikkasuhteen kanssa, juttelimme Talon tilanteesta ja kaikenlaisesta muustakin. Kotiinpäin lähtiessä sain työ-ystävästä seuraa ja kävimme metronvaihdon varjolla Itiksessä lankakaupassa, sitten hän lähti Vuosaareen päin ja minä Mellariin.

Päästyäni kotiin lähdin vielä miehen kanssa postikauppaan, sillä minulle oli tullut pari pakettia ja piti ostaa ruokaakin. Tultuamme kotiin oli vielä pakko imuroida talo, ennen kuin saatoin rauhoittua illanviettoon.

Tänään kävin opiskelukavereideni (niiden vanhojen 90-luvun alusta) kanssa ensin Ateneumissa katsomassa Henri Cartier-Bressonin valokuvia ja sen jälkeen syömässä lounasta thai-ravintolassa. Oli oikein kivaa :) Sen jälkeen tapasin miehen ja kaksi nuorempaa leffateatterilla ja kävimme katsomassa uusimman Bondin. Se oli varsin hyvä, tykkäsin kyllä.

Kotiin päästyämme olin aika väsynyt ja niinpä sain itkukohtauksen, kun mies kysyi mitä haluan tehtäväksi vanhoille kauppakasseille. En vain yhtäkkiä jaksanut enää yhtään mitään. Rauhoituttuani olen lähinnä koomannut tässä ja lueskellut uutisia ja nyt aion mennä vaaka-asentoon.

Tyhjä

Tuntuu, että melkein joka postissa valitan nykyään sitä, kuinka väsynyt olen. Niinpä tämä ei poikkea linjasta. Nimittäin lauantaina lämpö vaelsi ylös ja alas sekä minulla että keskimmäisellä. Niinpä oli hyvä syy istua koko päivä sohvalla neulomassa ja katsomassa telkkarista kaikenlaista. Aloitin Bondin loppupuolella pienimmän kera, sitten pienin lähti kaverin synttäreille ja minä katselin "Kaiken teorian", joka oli varsin hyvä leffa. Pieni tuli kotiin ja katselimme vielä Bondia "Skyfall"issa. Illalla esikoinen lähti leffaan ja tuli kotiin puoli yksi, kun olin jo ollut hetken nukkumassa. Pesin sentään pari koneellista pyyhkeitä päivän kuluksi.

Eli heräsin. Enkä nukahtanutkaan ihan heti uudestaan vaan aloin stressata ties mistä ja lopputuloksena heräsin Isänpäivän aamuna erittäin väsyneenä ja ärtyneenä. Pakotin empivän esikoisen lähtemään softaamaan ja viihtyihän tuo monta tuntia taas. Sillä aikaa silitin pyykkejä ja itkin sitä, että pian on taas maanantai. En ymmärrä, miten jaksoin poikien ollessa pieniä tehdä täyttä työviikkoa ja lisäksi hoitaa kotihommia.

Yritin ottaa päiväunetkin, ei mitään mahdollisuuksia onnistua. Aina jokin häiriö juuri, kun olin vaipumassa uneen.. Joten nousin ylös ja leivoin kääretortun. Meidän oli ollut tarkoitus mennä miehen ja pienimmän kanssa katsomaan uusin Bond sunnuntai-iltana, mutta ilmoitin ei-jaksavani. Ehtii sen nähdä myöhemminkin. Onneksi nuokaan eivät olisi jaksaneet. Niinpä kävimme ajoissa saunassa ja minäkin menin nukkumaan jo kymmenen jälkeen.

Aamulla heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa, mutta nousin ylös vasta lähempänä oikeaa aikaa. Keräsin uimakamat ja lähdin pienimmän kanssa yhtämatkaa. Uimahallissa olikin yllättävän tyhjää ja sain melkein koko ajaksi radan itselleni, joten sain uitua kilsan puolessa tunnissa. Töissäkin meni ihan kivasti ja illalla menin vielä esikoisen koululle vanhempainiltaan, että sain mieheltä kyydin kotiin.

Esikoinen oli käynyt yliopistolla luennolla kuuntelemassa jotain suhteellisuusteoriasta, luennon nimi oli Kaareva todellisuus. Arvasin sentään luennoitsija oikein :P

Alkuviikkoa

Tervehdys taas. Jostain syystä en ole päivitellyt hetkeen, vaikka oli vakaa aikomus.

Piti kirjoittaa esimerkiksi eräästä ihmisestä viime viikolla, joka kävi meillä töissä esittäytymässä ja oli erittäin epäkohtelias minulle. Ei siis päin naamaa suinkaan vaan käytökseltään. Hän nimittäin keskittyi lähinnä katselemaan meikäläisen rintavarustusta. Asia, josta en tykkää ollenkaan sillä minulla on ihan kasvotkin, joille voi puhua (minkä onneksi useimmat ihmiset muistavat). Jostain kumman syystä tällaiset henkilöt ovat yleensä vanhempia mieshenkilöitä. Jokseenkin visto olo tulee tuollaisesta.

Viikonloppu sujui tenttikirjojen merkeissä, vaikka mieluummin olisin suunnitellut villatakki-ideaani ja laskenut sen palmikoita. No, minkäs teet.. Tosin täytyy sanoa, että jos en olisi maksanut tuosta kurssista niin h**vetisti niin jättäisin kesken. Kaikki into katosi siinä marras-joulukuun puserruksessa.

Tänä aamuna, kun istuksin keittiössä lukemassa ja olin aikeissa juuri lähteä töihin, soi puhelin. Tapani mukaan vastasin ennen kuin Fonecta ehti tsekata soittajan numeron ja hetken pelkäsin, että se olisi taas joku myyntipuhelu. Eli vastasin nimelläni ja toisesta päästä vanha iloinen ääni sanoi: "Ai hei, Siiri täällä". Mutisin jotain vastaukseksi, sillä luulin mummelia joksikin äitini ystävättäreksi. Mummu jatkoi: "Sinä olet varmaan lähdössä juuri töihin? Minä yritin soittaa Tapiolle, mutta otin väärän numeron". Juu.. sanoin että olin tosiaan juuri lähdössä töihin ja mummu toivotti hyvät päivänjatkot ja vastasin samoin. Mietiskelin itsekseni, että mitähän rouva ajatteli kun selvisi, että oli jutelut jonkun tuntemattoman kanssa. Minä sentään olen sen verran hyvin kasvatettu, että käyttäydyin kohteliaasti, joten toivottavasti jäi ihan hyvä mieli hänellekin.

Töissä ihana työkaveri (joka siirtyi siis toiseen paikkaan meiltä syksyn alussa) tuli moikkaamaan ja kävimme kahvilla yhdessä. Koska olen joka tapauksessa menossa perjantaina kaupunkiin, niin sovimme leffatreffeistä.. arvaatte varmaan mikä elokuva :)

Nyt menen laittamaan huomiset eväät valmiiksi ja sitten kaadun sänkyyn. Nähdään taas.

Totaaliväsy

Vatsa on oikutellut taas ja viime yö meni varsin vähillä unilla sen vuoksi. Nyt tuntuu jokseenkin kuumeiselta, mutta taitaa olla taas vain alilämpöä.

Olen koettanut lukea huomiseen tenttiin, jonka aiheena on Informaatiolainsäädäntö ja etiikka. Ihan uksomattoman tylsää, paitsi se osuus joka koskee kirjastoja.. eli tekijänoikeudet. No onhan siellä toki muutakin, mutta kun ne ovat oikeastaan minusta aika maalaisjärjellisiä juttuja niin ei niin hirveästi kiinnosta. Ihan suoraan sanottuna hyppäsin yli mm. kokonaisen luvun, joka käsitteli (netti)pornoa ja etiikkaa (luku oli vielä jumalattoman pitkäkin).

Kunhan saan nuorimman petiin menen itsekin. Olen ihan sekaisin väsymyksestä. Alla maailman rikkain kissa ensimmäisessä elokuvassaan :P

 

P.S. Teimme päivän/viikon/kuukauden hyvän työn viemällä viikonloppuna löytyneen kapineen poliisilaitokselle. Kuulemma pääsimme TOP10:in, tällaisia kun ei juuri sinne tuoda. Mies sai kuitin ja nyt odotamme, jos vekotin on meidän kolmen kuukauden päästä. Saa nähdä.

Puoli viikkoa

Puoli viikkoa on taas vilahtanut. En ole jaksanut iltaisin juuri kirjoittaa tänne, varhaiset aamut tappavat minut. Tarkoitan siis sitä, että pojat ovat menneet kasiin koko viikon ja koska lähden yhtämatkaa pienimmän kanssa, joudun heräämään aikaisin ja niin edelleen. Pidän työssäni nimenomaan tästä kaksivuorosta, jota teen/olen tehnyt yli 20 vuotta. Olen kokeillut tarpeeksi normaalia työpäivää, jotta tiedän sen olevan minulle sopimaton pitemmän päälle.

Kävin tänään lounaalla työpaikkasuhteeni kanssa ja meillä oli oikein rattoisaa. Hänen onnekseen ja minun epäonnekseni hän ilmoitti saaneensa opiskelupaikan ja suorittaa siis ensi talven kuluessa opettajan pätevyyden muiden tutkintojensa jatkeeksi. Toki olen hyvin tyytyväinen hänen puolestaan, mutta samalla hiukan mietin miten selviän ensi talvesta ilman häntä. On ollut ilo silloin tällöin poiketa vaihtamaan muutama sana mistä milloinkin, nyt en voi sitä tehdä enää.

Toinenkin asia, josta tulin todella iloiseksi tänään; nimittäin kolleegani meitä pienemmästä organisaatiosta oli Tukholman Kulturhusetissa kuuntelemassa Neil Gaimanin haastattelua. Olisin niin halunnut itse päästä sinne, sillä Gaiman on suosikkikirjailijoitani, mutta tajusin asian liian myöhään enkä siten siis päässyt Tukholmaan nyt. Mutta on melkein kuin olisin itse ollut paikalla, kun tuttava oli :)

Fairy tales are more than true:

 Not because they tell us that dragon exist,

but because they tell us that dragons can be beaten" 

 Neil Gaiman  (Kulturhuset, Stockholm, 28.5.2014)

Kävellessäni kotia kohti tuulessa ja tuiskussa ja sateessa totesin näppieni olevan niin kylmät, että koko vasen käsi särki. Varsinkin kun pääsin sisälle, auts.

Valitin eräälle tutulle ainaista palelua jne ja hän kysyi onko minulta tutkittu kilpirauhasen vajaatoimintaa. Eipä ole, oireet sopisivat kyllä. Aion syksyllä ottaa asian esille työterveydessä, en viitsi nyt kolme viikkoa ennen lomaa alkaa siihen ruljanssiin.

Löysin erästä linkkiä seurattuani erinomaisen mielenkiintoisia palapelejä.. taidan paneutua niihin loppuviikon :P Loppuun vielä piisi, joka silloin tällöin soi päässä. Varmaan ne lohikäärmeet.

Unetus

Eilisen migreenin jäljiltä olen unelias kuin liian aikaisin talviunilta herätetty karhu. Olen sentään saanut jotain kirjoitetuksi analyysiinkiin, vaikken niin paljoa kuin kuvittelin. Kirjoitan myös jatkuvasti väärin kaiken mahdollisen, todella rasittavaa.

Aamulla soitin äidilleni, hän oli koettanut illalla tavoittaa ja mulla oli luuri jäänyt äänettömälle luennon jälkeen. Eipä tuolla oikein mitään asiaa ollut, olisi vain halunnut informoida olevansa sairaalassa.. Sydämessä oli vähän flimmeriä ollut viikolla ja oli sitten muori käppäillyt terveyskeskukseen eilen, josta olivat lähettäneet sairaalaan lepäämään. Kaipa se sydän nyt sitä rauhoittuu, viikonlopun yli on tarkkailussa ja katsovat miten lääkkeet alkavat vaikuttaa. Toiovottavasti ei tarvitsisi käynnistää uudelleen, kun äiti on jo kuitenkin muutamaa kuukautta vaille 84.

Että sellaista. Taidan kuukahtaa petiin kerrankin ensimmäisenä pienimmän jälkeen. Illan piisinä Anssi Tikanmäen iloinen Savolainen metsä. Tikanmäki oli Sleepy sleepersien jäsen (kitaristi?) ja on kyllä varsin hyvä säveltäjä, tykkään tästä koko levystä kovasti. Savolainen metsä jotenkin on vain se, mistä pidän kaikkein eniten, ehkä isäni sudeettisavolaisuuden vuoksi :P

Hyvää vappua

Tai vapun aattoiltaa vielä toistaiseksi. Meillä on kaikki kotona ja illan ratoksi ajattelin katsoa Rambon kunhan saan pienimmän sammumaan. Rattoisa ilta tiedossa :)

Samalla voin varoittaa kamalasta uutuudesta eli Fazerin uusi appelsiinisuklaa. Hyi helkatti, että oli kamalaa. YYYH. En varmasti ikinä koske siihen töhkään hanskat kädessä talikollakaan. Hyi. Yök. En. Syö.

Lisäksi feissari (naamakirja) pääsi taas yllättämään. Entinen työkaveri linkitti kaverinsa haastattelun tms, johon kommentoin. Kommentoi sitten joku muukin, toinen ex-työkaveri ja heidän yhteinen ystävänsä, jolla yllättäen onkin kaverina minun vanhin veljeni. Nyt yritän pohtia pääni puhki onko tämä kommentoija serkkuni poika vai muuten saman (serkkuni) sukunimen omaava.

Yöunet ovat olleet tällä viikolla muutenkin huonot. Syynä niinkin typerä asia kuin Cats-musikaali. Niin. Se on suosikkimusikaalini, voisin katsoa sen vaikka kuinka monesti (=kissoja siis). Nyt on niin, että Richard Armitage (mm. Thorin Hobitista) on tanssinut Cats-musikaalissa Macavity-kissan roolin vuonna 1994. Sunnuntai-iltana katselin harjoitusvideota ehkä neljä kertaa, jonka seurauksena Richard on hypähdellyt kissamaisesti pari yötä meikäläisen unissa. Hän on se pisin tanssija sinissä trikoissa, jos ketä kiinnostaa. Voi Macavity, kurja rontti!

Vastapainoksi saatte hiukan uudempaa punk rockia. Tykästyin tähän.

Puolikuollut

Tervehdys kansalaiset!

Vietettyäni kaksi päivää melkolailla makuuasennossa raahauduin tänään sorvin ääreen. Koko pitkän päivän tein rankasti hommia *köh* ja nyt olen aivan raato ja kankkua särkee.

Niin, maanantai-aamuna viedessäni pienintä eskariin kaaduin ja läsäytin koko painavan ruhoni vasemman lonkan päälle sillä seurauksella, että iskias jäi aika pahasti luun ja maan väliin. Kuvitelkaa elämänne pahin laiskansuoni-kohtaus ja siirtäkää se satakertaisena koipeen. Kyllä oli varsin makea olo.

Nyt sentään pystyn jo pukemaan itse sukat jalkoihini ja pääsen istumaan karjahtamatta kivusta. Kengännauhoja en vielä saa kiinni, mutta onneksi on talvisaappaat olemassa. Kaipa se tästä. Toivon vain, ettei tämä taas kroonistu. Olin jo niin onnellinen päästyäni iskiaksesta eroon, pari kivutonta vuotta tunsin itseni jo melkein ihmiseksi.

Jos on aikaa eikä mitään tekemistä, niin voin lämpimästi suositella Taru sormusten herrasta-elokuvan edeltävää fanipohjalta tehtyä lyhytfilmiä, joka kertoo siis Aragornin vanhempien tarinan. Itse pidin siitä kovasti ja se on voittanut jonkun palkinnonkin.