Eilen menin fillarilla töihin ja takaisin, sujui yllättävän kivuttomasti eli jaksoin paremmin kuin viime vuonna kaikki 26 kilometriä. Jopa ne Viikin tappomäet menivät aika hyvin, toki Kivikon järkyttävän mäen puolivälistä kävelin jälleen. Se on aivan mahdoton.Minulle.
Illalla olin aivan poikki, jaksoin juuri lukea muutaman sivun Azkabanista pienimmälle, joka leikki kotiloa sängyssään hetken ajan. Katsoimme Simon's cat-videota kotiloiden nopeuskilpailuista ja siitä juontui tämä idea.
Esikoinen oli eilen ja tänään kotona tekemässä projektiaan eli maalaamassa parvekkeen aluslautoja, joista raportoi kouluun ja saa sitten numeron. Aamulla, lähetettyäni pienimmän ja keskimmäisen kouluun, menin takaisin petiin ja heräsin puoli yksitoista samoin kuin tuo. Puolenpäivän maissa sain esikoisen jatkamaan projektiaan ja itse imuroin talon. Kylläpä tuli lämmin siinä puuhassa. Iltapäivällä lähdin pienimmän kanssa käymään postikaupassa (se onneton paketti tuli takaisin rapakon takaa ja piti hakea), joka on menossa remonttiin ja niinpä piti hakea jätskit toisesta paikasta.
Pienin huomautti, että tämä oli ensimmäinen kerta kun fillaroin hänen kanssaan mihinkään ja niin olikin. Aiemmin olen
Loppuun pätkä, josta tulee aina hyvä mieli. Muistaakseni joku kys. henkilöistä kertoi, että olivat nauraneet itsensä tärviölle tätä kuvattaessa. Jostain ymmärsin, että tämä elokuva oli tänään töllössä.