Joulun sanomaa

Joulun sanomaa on toki monenlaista, mutta hiukan tuntuu se olevan hukassa tällä englantilaisnaisella. Luin artikkelin aamutuimaan ja mietin, että sillä rahasummalla olisi saanut muutaman oikein hyvän (ellei erinomaisen) lahjan per ipana. Esimerkiksi jonkin kunnollisen talvitakin tai vaikka pleikan, jos sellaisia halua apelata, tai vaikka matkan koko poppoolle. Mutta ei, he kituuttavat koko vuoden, jotta äiti voi toteuttaa itseään jouluna ja antaa lapsille mahdollisimman paljon tavaraa. No, valintansa kullakin.

Olimme tosiaan tänään Maunula-talon (kamala kieliopillinen virhe nimessä) avajaisissa. Olikin varsin mukavaa ja talo näytti kivalta, mutta kaikkein parasta oli tavata Nollis!! ilmielävänä! Kiitos vielä kerran, että tulit moikkaamaan :) Lisäksi näin entisen pomon uudessa kirjastossa samoin kuin erään toisen tutun kirjastolaisen, joka iloitsi uudesta työpaikasta. Eikö olekin kummallista, kuinka kirjastolaisia tapaa aina kirjastossa?

Veljeni nappasi minut kyytiin talon ulkopuolelta ja ajelimme Porvooseen. Laitoimme Äidin haudalle kynttilät ja siivosimme sitä vähän, serkkuni oli käynyt aiemmin laittamassa havut ja kanervat (callunat) perheensä kanssa ja ne olivat edelleen hyvät.

Otin kuvan myös Runebergin haudasta kävellessämme takaisin autolle.

Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa karkkiostoksilla Brunbergilla. Vanhat talot ja kujat ovat kuvaukselliset, mutta kyllä pohdimme veljen kanssa pakkaskauden lämmityskustannuksia.

Punainen talo on Remulius-sedän koti, jonka hän onnistui polttamaan muutama vuosi sitten.

Kuvatekstiin liittyen, jos joku ei tiedä Remulius-setää niin hänet löytää Mauri Kunnaksen Koiramäen joulu-kirjasta :P (Hän on entinen rumpali..)

Kotimatkalla juttelimme mm. Alepposta ja Palmyran historiallisista patsaista, jotka eräs terroristijärjestö on pistänyt sileäksi. Sattumalta Hesarissa oli tänään juuri kuva-artikkeli Aleppon kaupungin tuhosta, onhan se melkoinen menetys myös kulttuurihistoriallisesti.

Otin pienet nokoset alkuillasta enkä meinannut saada itseäni hereille niiden jälkeen ollenkaan. Askartelimme pienimmän kanssa Yarnyn, jota hän on kärttänyt varmaan puoli vuotta (mies tosin teki rautalankarungon). Huomenna siitä saa ehkä kuvan, nyt se on vielä viimeistelyä vailla.

Aivan helkkarin outo tiistai

Pitää varmaan maalata mustaan puuhun valkoinen pilkku tai jotain, sillä tämä tiistai on ollut aika kelvollinen. Jos muut tiistait ottaisivat tästä oppia, voisin jopa ehkä antaa niille anteeksi ja alkaa suhtautumaan hiukan paremmin niihin.

Töissä oli mukavaa, asiat sujuivat ja yleisesti oli oikein hyvä päivä. Tulin kotiin ja pojat olivat juuri paistamassa vohveleita! Olivat oikein hyviä, maistoin pienen palasen. Pienin lähti läheiseen leikkipuistoon kavereidensa kanssa ja viihtyi siellä pari tuntia, kunnes tuli pimeämpää.

Huvikseni vilkaisin joko tenttitulokset olisivat tulleet. Olivathan ne! Sain siitä kaameasta bibliometriikasta kakkosen!! Ykkönenkin olisi riittänyt, mutta en yhtään valita! Ihanaaaaaa!! Nyt on jäljellä enää yksi kurssi, joka hoituu kirjoitushommilla ja toukokuussa pitää palauttaa vielä asianatuntijaprofiilin kakkososa. Sitten on kaikki tehty. Jotenkin ihan omituinen olo. (Kunhan nyt pääsen vain läpi siitäkin kurssista..)


Edellämainittujen asioiden lisäksi olen naureskellut tälle artikkelille kyrväytymisestä.  Jotenkin tervehdyttävää tekstiä :)

Kaikkinensa oikein mukava tiistai :)  Jonka jälkeen voinkin sitten kertoa appiukon kuulumisia.

Mies sai tädiltään (siltä, joka hoitaa apen asioita) viestin, että appi aiotaan kotiuttaa. Kolmesti päivässä tulee kotisairaanhoitaja käymään kotona. Mutta mutta.. appi on muistisairas, suomeksi siis aivan kuutamolla, mutta pysyy jaloillaan ja siksi kotiutetaan. Hän ei tarvitse sairaalapaikkaa, koska liikkuu jonkin verran. Me täällä ihmettelemme, että olettaako lääkäri appiukon istuvan/seisovan kotosalla kaiket päivät? Mitä sitten, kun hän lähtee ulos eikä tiedä kuka on ja missä on? Miehen veikkaus isänsä kotona-asumiselle on vajaa kuukausi. Hieman pelottaa. Minun toiveeni on, että jäisi sitten 'karkumatkallaan' edes auton alle tai jotain, niin ettei tarvitsisi asua laitoksessa vuosikausia. Näin täällä 'lottovoitto-maassa' kohdellaan ihmisiä.

Loppuun kissan kehräystä, sen pitäisi rentouttaa.

Alkuviikkoa

Ja viikonloppu vilahti. Lauantaina sentään olin hetken pihalla haravoimassa kesken lukemisen ja löysimme peräti kaksi omenaa, mutta sunnuntai meni sisällä kököttäessä. Siihen ilmaan en olisi päästänyt edes sitä kuuluisaa koiraa. Onnistuin sentään lukemaan jotain tentteihin ja katsomaan luentovideot purkaessani neuletta. Lisäksi sain eilen kuunneltua erään äänikirjan puoliväliin asti samalla, kun ripustin pyykit ja silitin kuivat. Ihan hyvä saavutus.

Pienin pihahommissa

Tänään aloitimme aamun koululla. Kävimme pienimmän luokanvalvojan kanssa vartin ajan juttelemassa siitä, miten lapsella menee ja hyvinhän sillä menee. Ihan eri poika kuin vuosi sitten (vaikka edelleen kavahdan jokaista Wilma-viestiä).

Kävin uimassa, sain uitua kilometrin tasan puoleen tuntiin vaikka painankin nyt enemmän kuin kertaakaan aiemmin tänä syksynä. Jotain on pakko tehdä.

Tulin töihin, ihmettelin uutisia, luin Kodin kuivalehteä syödessäni (onneksi olin yksin, sillä aloin itkeä lukiessani eräästä ex-alkoholistista) ja sain hommat hoidettua. Kohta voin lähteä kotia kohti. Olen lueskelleut polyamoriaa käsitteleviä artikkeleita ja pohdiskellut kaikenlaista. Asia ei siis liity omaan liittoni mitenkään, sen voin kertoa.

Ai niin, tämä artikkeli oli minusta jotenkin surullinen eikä ollenkaan kaamea, kuten ilmeisesti oli tarkoitus.

Joo, kai se olisi sitten loppupiisin vuoro. Minusta minulla oli jotakin vielä sanottavana, mutta koska en muista niin anti olla. Loppupiisi on yksi iki-suosikeistani.

Rapeaa maanantaita

Päivän sana on siis rapea eli crisp lontoonkielellä. Alla kuva mielestäni mukavan rapeannäköisestä Japanin lyhtykoisosta, sepä on kaunis kukka :) Joku oli niitä tuonut meille sekä kirjastoon että sosiaalitilaan.

Ennen töihinmenoa kävin uimassa, se olikin jälleen tosi kivaa ja uinti kulki :) Minusta on ihanaa, kun nykyään voin mennä uimaan koska tahansa, kun ei tarvitse välittää mistään naisten ongelmista. Kyllä sitä kestikin, useampi vuosi kului jatkuvien vuotojen kanssa. Mielestäni olen ansainnut tämän pienen nautintoni kaiken sen kivun, säryn, harmin ja tuskan jälkeen, mitä koin. Voin myös ihan sivumennen sanoa, että on tosi kamalaa nukkua vauvanvaippojen kera.

Ehdin myös ennen työpaikalle menoani käydä Kirjasto 10:ssä, jossa tapasin jopa neljä ex-työkaveria ja yhden nykyisen opiskelukaverin. Hänen kanssaan ihmettelimme yhdessä tenttiin tulevan artikkelin vanhentunutta tietoa ja toivotimme toisillemme onnea tuleviin koitoksiin. Ex-työpikkuveljeni muisti minua antamalla Tim Burton-pelikortit! IIH! Hän oli ostanut ne ihan minua silmälläpitäen jostain Burton-näyttelystä, mihin oli osunut :) Toiselta ex-työkaverilta ostin pari dvd:tä edullisesti, toisin sanoen pohdin olisiko pitänyt maksaa niistä enemmän, mutta annoin vain hinnan jota hän pyysi.

Mitähän vielä... Töissä ehdin tehdä jo toisen osion ensimmäisistä tiedonhakutehtävistä. Pitäisi koettaa saada ne valmiiksi vaikka viikonloppuna, ne ei vät ole kovin ihmeellisiä. Vaikak täytyy myöntää, että hankalin osuus oli löytää Tuomas Akvinolaisen teoksia Kongressin kirjaston kokoelmista.

Ihana kettukuvaaja löytyi netistä. Villieläinkuvausta :)

Jaa.. laskunmaksu vielä ennen nukkumaanmenoa. Huomenaamuna kiroan sekä JHLn että AKTn työntekijät sinne alimpaan ja kuumimpaan hiilienlapiointipaikkaan.

Ainiin ja pienimmän kanssa saimme hyvät naurut tämän artikkelin jälkeen. Nimittäin tottahan toki hämähäkkejä edustaisi Hämähäkkimies :)

Loppuun laitan vielä yhden IceBucket-videon. Pienin tykkää tästä tosi paljon :P

Mainio maanantai

Ilmeisesti tämän maanantain 'virallinen' nimi olisi Malkamaanantai, mutta kuulostaa jotensakin pöljältä. Kuten koko Hiljainen viikko. No se siitä.

Aloitin aamuni reippaasti pulahtamalla uima-altaaseen ja uin suht sopivaa vauhtia kilsan puolessa tunnissa. Jossain vaiheessa oikea jalka alkoi vähän varoitella krampin mahdollisuudesta, joten hidastin hiukan tahtia. Ihme kyllä samalla radalla kanssani oli vain yksi uimari, minä olin hänelle varmaankin liian hidas mutta en antanut sen häiritä. Lopuksi matkalla pesuhuoneeseen pulahdin vielä kylmävesialtaan kautta, sekin oli pitkästä aikaa oikein kiva.

Uinnin jälkeen poikkesin ex-työpaikassa, ystävä oli luvannut aamukahvit ja Spooksin 9-kauden. Nyt voin rauhassa taas katsella töllöä iltaisin. Pitää vain kehitellä jokin välineule.

Töissäkin on mennyt ihan kivasti, kitutunnin päästä pääsen pois. Korjasimme työkaverin kanssa nideleimasimenkin näppärinä likkoina (katsoimme käyttöohjeesta neuvoa). Kyllä olemme käteviä!

Luin hyvän artikkelin yhdestä alan nettilehdestä ja se oli minusta niin hieno, että ajattelin linkata sen tähän.
Ensinnäkin artikkelissa kerrotaan eräästä nuoruusaikojeni suosikkikirjailijasta ja lisäksi se on muutenkin ihan asiallinen juttu. Tosin sen verran pitää sanoa, etten ihan allekirjoita kirjoittajan näkemystä romanikerjäläisestä ja viisaudesta. Ei siirtolaisuus tai elämänkokemus välttämättä jalosta ihmistä mitenkään, kuten kirjaviisauskin on pelkkää papukaijamaista kailotusta ellei itse asiasta mitään ymmärrä.

Liityin viikko pari sitten Twitterissä seuraamaan @CrapTaxidermy-nimistä mikroblogia. Elikot ovat aika hulvattomia. Jostain syystä tämä iski tänään ja hihittelen sille edelleen.

Luin viimeisimmän Salien luvun jälleen ja pitihän sitäkin taas korjata. Kohta pääsen kotio, jos jaksan niin jatkan seuraavan luvun kirjoittamista. Aion spoilata sen verran, että jossain vaiheessa tarinaan ilmestyy myös joulupukki. Hän kävi itse kertomassa asiasta minulle jonain yönä viime viikolla. Jos Paimen on suosiollinen, niin hänen SoundCloud-radionsa voisi esittää erään kirjoittamani joulutarinan. *vink*

Tähän pitäisi vissiin keksiä joku piisi.. *pohdiskelee*.. teinipiisi?