Matkapahoinvointitaipumukseni aiheuttaa lievää huvittuneisuutta ympäristössä, minusta ei ole ollenkaan hauska vihertää oli kyseessä lentokone, bussi tai laiva (soutuvenettä suurempi). Autossakin tulen helposti pahoinvoivaksi, jos joudun vaikka lukemaan karttaa liikkuvassa autossa. Onneksi on navigaattorit ja tomtomit. Autossa minun on pakko nähdä tie, samoin kuin aikoinaan Iisalmenmummini. Bussissa ja ratikassa en pysty istumaan selkä menosuuntaan päin, sen sijaan metrossa sillä ei ole vaikutusta.
Nyt olen varautunut akupunktiorannekkeilla, kuten jo muutaman vuoden ajan lentomatkaillessa. Ne toimivat minulla, vaikka moni väittää pelkäksi placebovaikutukseksi moisia. En halua syödä apteekin pahoinvointilääkkeitä, sillä niiden vaikutusaikana ja pari päivää vielä jälkeenpäin olen aivan valmis tappamaan kenet tahansa paljain käsin jos vain nenän asento vaikuttaa siltä, että niin pitäisi tehdä. Akurannekkeet siis säästävät sekä perhettä että minua :P
Viimeksi tullessamme Helsinkiin sekä minä että ystävätär ja lisäksi pienin kävimme kesken aamiaisen yökkäämässä. Finnjetillä puolestaan syöskyin suoraan ruokapöydästä hyttiin oksentamaan, mutta se laiva olikin varsin keinuvainen muutenkin.
Eräs veljistäni toimi aikoinaan merimiehenä Effoalla, tosin meillä on eri isät...
