Aloha vaan

Täällä ollaan ja jetlag alkaa olla voitettu. Lauantain Lennyn keikka oli mahtava! Kaksi tuntia hypimme ja taputimme hänen kanssaan, jalat olivat muussina, mutta ehkä Princen jälkeen parhaita keikkoja ikinä ellei paras.

Sunnuntaina lensimme Tokioon, jossa vietimme kymmentuntisen odotusajan käymällä tutustumassa Takeshita-katuun ja Harajuku-puiston shinto-temppeliin. Oli lämmintä, mielenkiintoista ja suht paljon ihmisiä, joten olimmekin takaisin kentällä hyvissä ajoin. Katselimme Naritan kauppoja, löysimme mm. aivan ihanan paperikaupan, johon pitää tutustua tarkemmin paluumatkalla.

Olimme perillä Oahulla maanantaiaamuna (toinen maanantai peräkkäin) ja hyvissä ajoin asunnollakin. Olemme nyt kolmatta kertaa samassa taloyhtiössä, mutta tämä on ehdottomasti tyhjin kämppä, missä olemme majoittuneet. Sikäli tyhjyys ei haittaa, onhan täällä kuitenkin periaatteessa kaikki tarvittava, vaikka hiukan hämmästyimmekin uunin puuttumista.

Kävimme keskiviikkona kävelyllä Ka'ena Pointissa ja onnistuin huolellisesta rasvaamisesta huolimatta polttamaan olkapäät auringossa. Eilen olimme Waimea Beachillä ja laitoin aurinkorasvaa niin, että olin valkoinen ja nyt olkapäät ovat paremmat eli eivät ainakaan palaneet enempää.

Keskiviikkona kävimme illalla syömässä edelliskertaisen naapurimme Ginan kanssa läheisen luomutilan ravintolassa, oli oikein kiva ilta ja ruoka oli tosi hyvää.

Tänään on pyykkipäivä, menemme ehkä myöhemmin rantaan. Kuvia löytyy instagram.com/nokisuu:sta, en jaksa ladata niitä erikseen luurilla tänne.

Nähdään!

Lataus

Jumppakorttiin on ladattu seuraavat 10 kertaa, jotka pitää käyttää kahden vuoden kuluessa. Ehkä nyt saan sen käytettyä hiukan aikaisemmin kuin viimeisen 6kk aikana, jos kukaan ei kuole. Nimittäin silloin kaksi vuotta sitten, kun hankin tuon ekan 10n kerran kortin helmikuussa, äiti kuoli maaliskuussa. Ei paljon jumpauttanut ja sen kesänhän ajoin fillarilla ihan riittävästi.

Töissä jumituin lukemaan  Havaijille muuttaneen suomalaisnaisen blogia. He (koko perhe) muuttivat Big Islandille heinäkuussa. Tuli aivan kauhea hinku päästä taas sinne kauas, siellä sielu lepää ja lämpö hivelee jäseniä.

Nyt illalla luin fasesta, että eräs entinen luokkakaveri aikoo osallistua ensi syksynä Sveitsin Alpeilla johonkin 90km:n polkujuoksuun, naisten sarjassa oli neljä osallistujaa kun katsoin listaa. Siinä on oikeasti kova mimmi. Aloitti juoksuharrastuksen oikeasti pari vuotta sitten ja hurahti täysin maasto- ja polkujuoksuun ja on käynyt niissä kisoissa juoksemassa mm Ranskan alpeilla. Hän on myös aivan hurjan mukava ihminen, oli jo koulussa vaikkemme olleetkaan mitään sydänystäviä :)

Huomenna pitäisi selviytyä kahdesta kokouksesta. Ensin aamulla on meidän 'alajaoston' johtoryhmän kokous, sitten menen töihin ja iltapäivällä viideltä on JHLn yhdistyksen kokous. Kummastakaan kokouksesta en tunne kuin yhden ihmisen ja jännittää ihan sikana. No, ei kai ne purematta niele.

Taiteiden yö

Tänään on taas kertaalleen vietetty Taiteiden yötä eikä voisi kiinnostaa vähempää. En oikein tiedä, mikä tai millainen ohjelma siellä minua oikeasti kiinnostaisi niin paljon, että haluaisin lähteä oman kodin rauhasta tunkemaan miljoonan muun ihmisen kanssa kulttuurielämyksiin.

Päivällä näin FB:ssa erään tuttavan, Havaijilla opiskelevan suomalaisen opiskelijaneitosen, kuvan. Hän oli juossut eräät portaat ylös.. siis sellaiset portaat, joita katsoin aina kauhulla ajaessamme niiden ohitse Hanauma Beachille. Katsoin juuri googlella, että kyseiset portaat ovat entinen rautatie ja portaita on 1048 askelmaa. Siis melko suoraan vuorenrinnettä ylös Honolulun lähellä. (tutustuimme tuohon nuoreen naiseen koneiden vaihtoa odotellessamme.) En ikinä kykenisi moiseen suoritukseen. Ehkä jos olisin 30 vuotta nuorempi voisin harkita.

Väsyttää ihan järjettömästi. Onneksi huomenna on viimeinen työpäivä tällä viikolla, mutta lauantaina pienimmällä on koulupäivä. Uaah.