Kävimme tiistaina ystävän luona kahvilla, nuorimmainen ja minä. Nuorempi kissa kaipasi leikittämistä ja sitä saikin runsain mitoin, pienin onnellisena leikki sen kanssa samalla kun minä ja ystävä joimme kahvia ja juttelimme tulevasta Lontoon matkasta.
Tänään kävimme saman ystävän ja hänen tyttärensä kanssa (+ nuorin) katsomassa uuden Hämis-leffan ja voi että se oli hyvä! Niin hauska ja vitsikäs :) Lisäksi Michael Keatonin esittämä pahis oli aika inhimillinen loppujen lopuksi ja toisaalta tuli pieni muistuma herran Birdman-elokuvaan.
Tänään olen pohdiskellut mm. sellaista asiaa, että nykyään näyttelijät joutuvat treenaamaan kuin kilpaurheilijat. Tämäkin nuori mies on treenannut kaksi vuotta Hämishyppyjä yms. Vaikka hänellä onkin tanssijatausta, en silti usko sen olevan aina helppoa. Myös suomalaisnäyttelijät ovat aina Turkan päivistä lähtien ihan erilaisia kuin aiemmat näyttelijäpolvet ja ilmeisesti myös terveemmät elämäntavat ovat pop. Aika vähän (minusta) näkee enää otsikoita, että joku näyttelijä tai artisti olisi heilunut kännissä pitkin baareja tappelemassa, toista oli Kaurismäkien Helsingin-aikoina :P Kirjailijat lienevät edelleen oma lukunsa :D
Tästä tulikin taas mieleeni Richardin uusin elokuva, jota odottelen saapuvaksi postilaatikkoon hetkenä minä hyvänsä. Siinä esiintyy myös tämä Hämiksen näyttelijä Tom Holland ja Richard varoitti jo twitterissä, että leffa voi olla aika raaka. Mielenkiinnolla siis odotan.
Huvitukseksi laitan Tom Hollandin LipSync-kilpailuesityksen. Voisi sanoa, että tykkään ja arvostan :)
Olen tänään katsonut melkoisen määrän näitä LipSync-pätkiä, hauskojahan ne ovat mutta kyllä tämä on ehkä paras tähän asti. Ihan omassa lajissaan.
Eilen olin tosiaan kotona pienimmän kanssa ja illalla käväisin kääntymässä hammaslääkärissä. Kruuunu on taas paikoillaan ja tarkistuskerta sovittu parin viikon päähän.
Tänään menin töihin ja oli jotenkin hankala päivä. Onneksi ihana (työ)kaveri kävi sopivasti lounasaikaan, joten juttelimme samalla kun söimme. Muuten päivä matoi kuin jäätynyt lapamato eteenpäin.
Huomennakin pitää kiirettä. Aamulla menen kampaajalle, sitten Tapiolaan WeeGee-museoon (meinaan aina kirjoittaa WeeCee..) työkavereitten kanssa ja sen jälkeen vielä leffaan ystäväni kanssa katsomaan 'Birdman'ia. Huhhuh.
Tänään twitterissä joku arabisysteemi alkoi seuraamaan minua, mutta blokkasin sen heti. Ihan siksi, etten kaipaa mitään epäilyjä jostain kannatusjäsenyydestä, kun menemme seuraavan kerran Amerikanmaalle. Jenkit ovat kovin vainoharhaisia tällaisista.
Tämä päivä on kulunut rattoisasti viranomaistiedonhakujen parissa. Ihan opiskeluhommia siis kerrankin. Muuten en olekaan tehnyt juuri mitään, paitsi pari isoa makaroonilaatikkoa perheen ruokkimiseksi.
Tänään on kohistu jonkun naikkosen peräpäästä ja minua nauratti tämä 'kosto' kys. henkilölle. En ole koskaan katsonut yhtään osaa reality-ohjelmasta ja yleensä pyrin välttämään kaiken uutisoinnin, mutta tämä on vain pakko laittaa jakoon. Jotenkin.. hmm.
Nyt kello on kuitenkin jo taas vaikka mitä ja taidan lähteä höyhensaarille. Näemmä taas. Niin joo.. Tänään on kuulemma kulunut 10 vuotta BBCn 'North & South'-sarjan ensiesityksestä, siksi alla on tuo video. Tässä vielä sen vuoksi erään henkilön twiitti.
Eilen olimme koko perheen voimin nauttimassa Kaupunginteatterin 'Sarjahurmaajista' eli ap. nimeltään 'Ladykillers'-esityksestä. Se oli varsin hauska, pieninkin jaksoi hyvin ja selvästi näyttelijätä vähän hänen jaksamisestaan peilasivatkin kappaleen imukykyisyyttä, koska olimme ensimmäisellä rivillä. Pirkko Mannola oli ihana ja Asko Sarkola unohteli sanojaan. Miehen vieressä istuva apuohjaaja-täti oli kuulemma manaillut puoliääneen :D Mutta meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Tänään käväisin katsomassa 'Dracula untold'-elokuvan ystäväni ja keskimmäisen pojan kera. Sekin oli varsin nautittava ja olin jopa positiivisesti yllättynyt. Pätkä ei ollut ollenkaan sellainen verenhimoinen raakuuksilla mässäily, kuin olisi voinut kuvitella, vaan varsin inhimillinen kertomus miehestä, joka rakasti perhettään ja kansaansa. Puvustus oli upea, slaavilaistyyppinen ja koko juttu ihan oikeasti varsin hyvä myös kuvauksellisesti.
Lopun 'twist' oli myös varsin mielenkiintoinen.. saa nähdä saammeko kakkososan joskus. En panisi pahakseni :)
Muuten en olekaan tehnyt juuri mitään, lähinnä kirjoittanut ja surffannut. Opiskeluhommia pitäisi ehtiä hiukan katsoa jossain välissä, mutta onhan tässä vielä aikaa... Eilen illalla eräs henkilö yritti kaataa twitterin laittamalla uuden selfien itsestään. Voin sanoa, että hetken kaipasin paperipussia.
Avain oli siis tämän päivän aiheena ja koskapa nuo nyt käynevät näin otsikkovammaiselle ihmiselle otsikoiksi, niin saatte kärsiä. (jostains yystä 'kärsiä'-sanasta tulee aina jokin typer' possuvitsi mieleen.)
Avain siis eli avaimet. Työsellaiset Nuuskamuikkusen kera. Joka oli minusta se ihan paras tyyppi Muumilaaksossa, koska tajusi lähteä talveksi pois lämpimille maille (vaikka siten loppujen lopuksi paljastuikin Myyn isäksi jostain ketjusta..). No, eipä se haittaa, vanhaan hyvään aikaa lehtolapsia oli siellä sun täällä ;)
Pienin oli ratketa onnesta soittaessaan minulle koulun jälkeen. Äikäntunnilla oli tehty joku tehtävä ja hän oli ensimmäisenä saanut sen oikein valmiiksi ja ope oli piirtänyt kruunun tehtävän päälle. Oikein kiva :) Ensinnäkin ope oli se viime syksyn luokanvalvoja, jonka kanssa meni sukset ristiin sekä lapsella että meillä ja toisekseen maanantaina tuli taas huomautus tunnilla riekkumisesta. Siihen nähden siis erittäin kiva.
Poikkesin kaupassa kotimatkalla ja huomasin ravatessani kassalle karkkihyllyjen lomasta, että kaksi pikkukundia suoritti empiiristä tutkimusta irtislaareilla. Mainitsin asiasta kassaneidolle, joka ilmoitti vartijoille, mutta kurvatessani ulko-ovelle huomasin, että pojat olivat jo lähteneet lipettiin. varmaan säikähtivät kun huomasivat minun huomanneen heidän tekosensa. Kotona sanoin miehelle, että siitähän ne äkkiä siirtyvät sitten pakattuihin karkkeihin jne muihin kamoihin ja mies mainitsi jotain porttiteoriasta. Mutta niinhän se loogisesti menee :P
Joo.. näköjään onnistuin saamaan melkoisen nettijulkisuuden itselleni hetkeksi. Kysyin nimittäin Twitterissä Grahamilta mitä tuo tykkäsi salmiakista (jotka lähetins ukkien mukana) ja G vastasi, että ne olivat oikein hyvejä. Uskonkin, että hän jopa saattoi niistä pitää ollen skotti, sillä skotithan syövät myös kaikenlaista metkaa :) Joka tapauksessa vähän hirvittää. En halunnut ihan tällaista määrää huomiota sillä viestillä saada. Noh, tehty mikä tehty.
Pyykkikone rallatteli loppulaulunsa, joten menen ripustamaan nuo toiseen kertaan pestyt. Sitten etsin jumppavaatteet jostain, sillä huomenna aloitan joogaharrastuksen henkilöstöliikunnassa. En ole koskaan ennen joogannut, saa nähdä kuin ämmän käy.
Loppupiisistä voitte arvata mitä pienin katseli tänä iltana :) Yksi tämän perheen suosikkielokuvista. Ja tästä tulikin mieleeni, että varasin meille (koko perheelle) syysloma-torstaiksi liput Kaupunginteatterin Sarjahurmaajiin, uskon sen olevan hyvä.
Täällä kotona oli perjantai-iltana esikoisella ollut nahkiaiset eli lukion keltanokkien tervetuliaiset. Pääsivät ihan lehteenkin, siis koulu, koska olivat sotkeneet Alppipuiston törkeästi. Myös esikoisen vaatteet olivat olleet törkeät, mies sanoikin että onneksi oli tajunnut laittaa auton penkille jätesäkin. En ole ksokaan ymmärtänyt järjetöntä sotkemista, minun mielestäni siihen ei oikeuta mikään ja onneksi jälkikasvu ymmärtää sen myös. Esikoista hiukan harmittaa, sillä paita ei oikein puhdistunut, siitä tuli laikukas. Onneksi se nyt sentään oli vanha paita eikä suosikkisellainen. Sama kengissä, onneksi oli vanhat lenkkarit eikä ne uusimmat.
Muuten viikonloppu oli sujunut hyvinkin rauhallisesti täällä kotona.
Minä sain sunnuntai-iltana twitteriini kiitokset yksistä sukista ja kirjoista, jotka lähetin alkukesästä. Oli mukavaa, että Graham kiitti :)
Myös Richard on liittynyt twitteriin ja häntä on hauska seurata. Erään ystävänsä mukaan 'henkinen 6-vuotias ja sosiaalinen media..' :D
Jos katsotte tarkasti allaolevaa videota, voi jossain kaukana nähdä pinkin takin. Katsoin tuon ekan kerran nyt isolla näytöllä ja siinähän ovatkin kaikki näytelmän kolleegat nauramassa ympärillä. Aika hauska :D
Nolliksen toivomuksesta kirjoitin omin pikku kätösin pienen näytteen. Se ei ole kaunoa vaan ihan normi-tekstausta. Joulukortit kirjoitan kaunolla, mutta se ei oikein suju enää. Joudun miettiään kirjaimia enemmän kuin tekstatessa. Otin myös kuvan luentomuistiinpanoista, yritin etsiä sellaisen aukeaman josta saa selvän. Osa on lukukelvotonta suoraa viivaa, tarkoittaen minun olleen lähellä nukahtamispistettä.
Muistan, että lähetettyäni osoitteenmuutoskortit suvulle, serkkuni oli kysynyt äidiltäno oliko tämä kirjoittanut osan korteista. Kuulemma käsialamme ovat samanalaiset, vaikka itse en kyllä tunnusta (äitini on entinen farmaseutti).
Jostain syystä, en tiedä miksi, useammassakin blogissa on tänään puhuttu twitteristä. Itse liityin siihen vuosia sitten pitkän harkinnan jälkeen ja ensimmäisessä twiitissäni kiitin Jared Letoa heidän Helsingin keikastaan edellisenä iltana. Hän jopa vastasi siihen :) Sen jälkeen olin pitkään vaiti, tuntui etten vain osannut ja että omat asiani olivat tylsiä, enhän ole minkäänsortin kuuluisuus. Viime talvena aloin seurata ja twiitata aktiivisemmin, oikeastaan Hobitti-elokuvan takia, sillä löysin fandomista kaltaisiani ihmisiä ja uskalsin jutella heidän kanssaan ja jopa kyseisen leffan näyttelijöiden kanssa.
Nykyään saatan vaihtaa muutaman sanan esim. aamulla nettituttujen kanssa ja viime viikolla keskustelin Kallion kirjaston kanssa uudestan itsepalveluvaraussysteemistä, joka on mielestäni jostain syvältä ja poikittain. Tänään eräs näyttelijä, jota olen pitkään fanittanut, ilmaisi itseään twitterissä ja muistin onnitella häntä viime perjantaisen syntymäpäivän johdosta (mitä en muistanut tehdä fanifoorumilla).
Eniten seuraan Twitteristä kuitenkin uutisia, sekä oman alan että erilaisten uutispalveluiden. Koska en jaksa lukea edes nettiHesaria pysyn nykyään ihan hyvin kärryillä maailman menosta tuon avulla. Kaikkeen tottuu, sanoi irlantilainen köysi kaulassa.
Tänään kävin syömässä työpaikkasuhteen kanssa. Olen maksullinen nainen, hän nimittäin tarjosi lounaan vastineeksi poikein pieneksi käyneistä vaatteista, joita roudasin pari kassillista.
Tässäpä tämän päivän epistola. Saa nähdä jaksanko huomenna kirjailla
yhtään mitään, kun olen ensin koko päivän koulutuksessa ja sen jälkeen
menen kahville tyttökaverin kanssa.
Loppuun vielä päivän korvamato, jota aamulla soitti eräs kitaranrämpyttäjä Sörkan aseman ylätasanteella.
Ilmeisesti tämän maanantain 'virallinen' nimi olisi Malkamaanantai, mutta kuulostaa jotensakin pöljältä. Kuten koko Hiljainen viikko. No se siitä.
Aloitin aamuni reippaasti pulahtamalla uima-altaaseen ja uin suht sopivaa vauhtia kilsan puolessa tunnissa. Jossain vaiheessa oikea jalka alkoi vähän varoitella krampin mahdollisuudesta, joten hidastin hiukan tahtia. Ihme kyllä samalla radalla kanssani oli vain yksi uimari, minä olin hänelle varmaankin liian hidas mutta en antanut sen häiritä. Lopuksi matkalla pesuhuoneeseen pulahdin vielä kylmävesialtaan kautta, sekin oli pitkästä aikaa oikein kiva.
Uinnin jälkeen poikkesin ex-työpaikassa, ystävä oli luvannut aamukahvit ja Spooksin 9-kauden. Nyt voin rauhassa taas katsella töllöä iltaisin. Pitää vain kehitellä jokin välineule.
Töissäkin on mennyt ihan kivasti, kitutunnin päästä pääsen pois. Korjasimme työkaverin kanssa nideleimasimenkin näppärinä likkoina (katsoimme käyttöohjeesta neuvoa). Kyllä olemme käteviä!
Luin hyvän artikkelin yhdestä alan nettilehdestä ja se oli minusta niin hieno, että ajattelin linkata sen tähän.
Ensinnäkin artikkelissa kerrotaan eräästä nuoruusaikojeni suosikkikirjailijasta ja lisäksi se on muutenkin ihan asiallinen juttu. Tosin sen verran pitää sanoa, etten ihan allekirjoita kirjoittajan näkemystä romanikerjäläisestä ja viisaudesta. Ei siirtolaisuus tai elämänkokemus välttämättä jalosta ihmistä mitenkään, kuten kirjaviisauskin on pelkkää papukaijamaista kailotusta ellei itse asiasta mitään ymmärrä.
Liityin viikko pari sitten Twitterissä seuraamaan @CrapTaxidermy-nimistä mikroblogia. Elikot ovat aika hulvattomia. Jostain syystä tämä iski tänään ja hihittelen sille edelleen.
Luin viimeisimmän Salien luvun jälleen ja pitihän sitäkin taas korjata. Kohta pääsen kotio, jos jaksan niin jatkan seuraavan luvun kirjoittamista. Aion spoilata sen verran, että jossain vaiheessa tarinaan ilmestyy myös joulupukki. Hän kävi itse kertomassa asiasta minulle jonain yönä viime viikolla. Jos Paimen on suosiollinen, niin hänen SoundCloud-radionsa voisi esittää erään kirjoittamani joulutarinan. *vink*
Tähän pitäisi vissiin keksiä joku piisi.. *pohdiskelee*.. teinipiisi?
Pikaisesti päivitän (kun nyt vihdoin sain aikaiseksi kirjautua sisälle), että olemme kotiutuneet viime la-su välisenä yönä ja sisäinen kello on aivan sekaisin. Kaipa se siitä oikenee.
Huomenna iltapäivällä lähden poikien ja kissan kera mökille, mies joutui jo takaisin töipaikalleen. Äitini saapuu mökille lauantaina veljeni kyyditsemänä. Mökkimme on ns. yhteismökki, siten että se on äitini ja minä ja veljeni jaamme sen. Toistaiseksi siten, että veljeni huolehtii siitä ja viettää siellä suurimman osan lomastaan ja maksaa äitini kanssa kulut, minä vain lomailen pari viikkoa kesäisin äitini kera. Kunhan äitini heittää lusikan nurkkaan, koko hoito jää(nee) veljen niskoille. Oikeasti en ole katkera muusta kuin siitä, että veljen vaimo on armoton hamsteri ja mökki (sekä aitat) ovat aivan tupaten täynnä tavaraa, joka ei enää mahdu heidän (kahden aikuisen ja viiden kissan) kaupunkiasuntoon. Ensimmäiset vuorokaudet mökillä menevät minulla siihen, että koetan selviytyä tavarapaljouden aiheuttamasta ahdistuksesta. Onneksi aina voi menä metsään puskiin rauhoittumaan.
Joka tapauksessa palasimme siis kotimaahan. Pyykit on pesty ja silitetty, kaupassa ja kirjastossa käyty ja uusi luurikin on järjestyksessä Fíleineen kaikkineen. Voi onnea, voi autuutta! Uudessa luurissa on myös tekstiviestin äänenä kissan nau'unta, joka aiheuttaa perheessä lievää epätietoisuutta. Emme tiedä aina, onko se puhelimeni vai Kissa kun naukuu :P
Ostimme kuitenkin sieltä Mikkihiirimaan WalMartista uuden kameran, siellä kun sattui olemaan hyllyssä niitä, joita olimme jo katselleet. Mitäpä sitä lykkäämäänkään. Tässä yksi ensimmäisiä kuvia.
Allekirjoittanut Epcotissa.
Mies on erikoistunut ottamaan minusta kuvan aina sillä sekunnilla, kun alan kyllästyä poseeraamaan ja alan irvistellä. No, minäkin onnistuin yllättämään hänet. En kuvalla vaan... kääpiöllä :D
Kaipa se yllättyi vaikka väittikin meikäläistä pöljäksi.Vietimme miehen syntymäpäivää ystävien kanssa Animal Kingdomissa ja illan lopuksi he tulivat vielä meidän vuokrakämpälle kahville ja uimaan. Heidän kotimatkansa kesti kolmisen tuntia, päästimme heidät lähtemään iltakymmenen aikoihin. Mukava oli taas heitä tavata.
Mutta se siitä. Alla tulee olemaan vanha Michael Jackson-video. Pätkä on hupaisa, Epcotissa sen näkee alkuperäisenä 3D-versiona.
Kiitos kaikille, jotka tänään kello yhdeksältä edes sekunnin ajattelivat minua. Kaikesta etukäteisvalmisteuista yms. huolimatta en mahtunut mukaan Oulun ja Helsingin kesäyliopistojen järjestämään Informaatiotutkimuksen aineopintojen verkko-opintojen kursseille, ne täyttyvät puolessa minuutissa.
Ei huolta, koetan syksyllä jotain muuta ja keskityn nyt nauttimaan kesästä. Tänään nautin myös Captain Finen ja Doctor Bonesin (oi Karl!) seurasta. Unohtamatta Benedictiä.
Niin ja sainhan viestin kääpiöltäkin aamun ratoksi. Voiko päivä enää paremmin alkaa? :)
Loppuun vielä asiaankuuluva laulelma, joka kätevästi yhdistää molemmat fandomit. *köh*
Johtuen yöunien vähyydestä, kuntoilusta uima-altaassa ja hallinnon tämänpäiväisestä kokouksesta olin valmista kauraa, kun silmäni osuivat BBCn Sherlockin lukuharjoituksista otettuun kuvaan. Tämä oli siis BBCn virallisella Twitter-kanavalla. Mielestäni siitä aika hyvin ilmenee kummankin näyttelijän persoonallisuus.
Uimisesta puheenollen päihitin tänään itseni eli alitin oman aiemman suoritukseni ja vetäisin kilsan uinnin 30 minuutissa. Sitä ei ole tapahtunut ehkä ikinä. Tästä on hyvä jatkaa :)
Päivän piisinä olkoon tämä, koska se jostain syystä nykyään soi usein päässä kun kävelen metrolta kustannuspaikalle. Hyvä piisi, ei siinä mitään, mutta hiukan ihmettelen tuota päänsisäistä jukeboxia. Millä perusteella se valitsee musiikit?
