Olin torstain ja perjantain oppimassa taittoa eli Indesign-ohjelman käyttöä. Kurssi oli Ruoholahdessa ja oli varsin mukava kurssi, opettaja oli rento ja osasi opettaa. Vähitellen muistiin palautui asioita Photoshopista, mikä auttoi jonkin verran ja oli kiva leikkiä ID:llä ihan luvan kanssa.
Torstaina kävin myös kampaajalla ja vaelsin Ruoholahdesta Punavuoreen noin vartin. Lunta riittää tässä kylässä.
Eilen olikin myös sitä Taidetta, kun kävin katsomassa The Favourite-elokuvan ystävieni kanssa. Olin ensimmäistä kertaa Maximissa sitten sen remontoinnin ja oli oikein mukavaa, vaikka tuoli oli aavistuksen syvähkö tällaiselle keskimittaiselle ihmiselle. Parvelta oli erinomainen näköala ja katsojat olivat sivistyneesti hiljaa, en nähnyt yhtään ainoata kännykänloistetta valojen hiipumisen jälkeen.
Leffa itsessään oli mielenkiintoinen ja näyttelijät erinomaisia rooleissaan, ja näytöksen jälkeen niin me kuin moni muukin kuukkeloi Kuningatar Annaa. Se, mistä en pitänyt erityisesti, oli elokuvan musiikki. Toki se oli tarkoituksellisen painostava, mutta siitä olisi voinut kehittää hyvän päänsärynkin. Erityisesti elokuvassa mielestäni korostui aikakauden muoti eli miesten meikkaus ja leijonanharja-peruukit ja koreat vaatteet, kun taas naiset olivat oikeastaan kokonaan luonnonkauniita. Vaatteet olivat toki hienot, turnyyrit hieman peinempiä kuin rokokoo-kaudella myöhemmin. Täältä voi lukea enkunkielisen artikkelin, jos Annen aikakausi kiinnostaa eikä pelkää spoilereita.
Nicholas Hoult
Kuningatar Annaa esitti Olivia Colman, joka on tämän hetken englantilaisista naisnäyttelijäistä yksi hienoimpia. Hän teki erinomaisen roolin esim. Broadchurchissa ja Night managerissa, jos ajattelee viimeaikojen tv-töitä. Voisin kuvitella, ettei Annan esittäminen ollut helpoimpia rooleja. Naisparka menetti kaikki 17 lastaan joko keskenmenoissa tai he syntyivät kuolleena tai menehtyivät pian syntymän jälkeen paitsi viimeinen, joka kuoli 11 vuotiaana. Kyllä siinä olisi melkoisesti tekemistä ihan nykyaikasellekin naiselle kaikkine tukiverkkoineen, saati sitten tuolloin, kun naisen tärkein tehtävä oli saada elinkykyinen perillinen pinnistettyä maailmaan.
Eilen vietimme myös nuorimmaisen 13-vuotispäivää melko pienesti. Hän sai uuden puhelimen (vanha on aika rikki ja olisi saanut uuden kuitenkin kesäloman aluksi) isältä ja minulta sitten Steamin lahjakortin ja kakun sijasta Nasan kuivajäätelöä. Virallisemmat synttärit vietetään vasta 16.s päivä ja jonain iltana hän käy ystäviensä kanssa pomppimassa trampoliineilla.
Viimeinen Teinix
Töissäkin oli taas tapahtunut. Neloskerroksen katto antoi periksi keväälle ja sulamisvesiä lirui. on toki kiva, että meillä on 2010 helvetin kalliisti peruskorjattu talo, mutta kattoremontti jätettiin 'myöhäisempään ajankohtaan'. Koskahan alkaisi olla sen aika? Toki osittain kattoa ollaan jo korjattu, mm. erään tilan katon sisältä löytyivät 50-luvun lisärakentamisen jäljiltä kaikki valulaudat (1½ vuotta remontoitu), sekin remontti aloitettiin vasta työsuojeluvaltuutetun suljettua paikan vaarallisena ja piipun peltejä on nyt laitettu viime syksystä. Jostain syystä onkin alkanut taas hengitys tuntua raskaalta tuolla tämän talven aikana.
Kuva työkaverin fasesta
Kohtapuoliin lähdemme moikkaamaan esikoista, pitää hakea häneltä pitkä villakangastakki keskimmäisen ensi viikon Vanhoja varten. Samalla reissulla pääsen keskustaan saakka päivälliselle Kosmiskan kanssa :)
Voisin sanoa, että viime viikko ja tämä maanantai ovat olleet varsinainen marraskuisen sään ruumiillistuma. Pimeää jo heti aamupäivästä, siis kun voisi kuvitella auringon nousevan jossain pilvien yllä, ja vettä. Vesisadetta sen joka muodossa ja lisäksi sumua. No, räntä puuttuu toistaiseksi, koska lämmintä on ollut 5:stä 10:een asteeseen. Koleus tunkee luihin ja ytimiin.
Istuin oikeastaan koko viikonlopun koneen äärellä neulomassa ja katsomassa Netflixiä. Outlander-sarja kolmas kausi on viimeistä jaksoa vaille katsottu, koska siinä onkin nyt Hobitista tuttu Bain ja muutenkin ekan kauden panemiskiihko on vähän hilliintynyt, sellaista en jaksa kauan katsella.
Siinä istumisen lomassa olen pessyt pyykkiä ja kantanut miehen kanssa pari kuutiota halkoja liiteriin ja ommellut uuden tunikan Kaino-kankaasta sekä leiponut kääretorttua Isänpäiväksi, kun esikoinenkin tuli 'kotiin' syömään. Sain myös kuunneltua 'Wolverine : The long night'-podcastin Spotifysta loppuun. Richard on IHANA Wolverine, tulossa on toinenkin Wolverine-podcast <3
Lauantaina luin yhden kirjankin loppuun, se oli 'Annoin sinun mennä'. Ihan hyvä dekkari, en vain oikein päässyt siihen metromatkojen aikana kiinni ja se alkoi käydä hermoon, joten piti sitten vetäistä se kertaistumalta loppuun. Jotenkin juonenkäänne muistutti minua 'Gone girl':istä, joka on yksi lässähtäneimmistä dekkareista ikinä. Tämä oli kyllä parempi, eikä onneksi ollut kovin kallis kun sen messuilta ostin.
Nyt on meneillään 'Vegetaristi', joka on ihan mielenkiintoinen, sekä 'Mistä maailmat alkavat'. Aloin silmäillä sitä tässä tiskillä istuessani ja huomasin lukeneeni jo aika pitkälti, joten lainasin sen pois.
Siinäpä ne kiihkeimmät. Kohtapuoliin pääsen kotio ja saan ruokaa :P
Huomasin, että taas on mennyt viikko bloggaamatta. En vain aina jaksa illalla päivitellä ja töissä en oikein pysty.
Kävimme viime lauantaina ajelemassa Porvoossa autolla ja olihan se mukavaa, aivan täysin erilaista kuin vanhalla autolla. Eka pysähdys oli hautuumaa, jossa äitini haudan lisäksi kävelimme hiukan muuallakin vanhalla puolella, sillä nuorimmainen kiinnostui katselemaan hautakivistä vuosilukuja. lapsena itse tykkäsin etsiä vanhoja nimiä ja selvitellä koukeroisia kirjaimia jäkälöityneistä kivistä.
Hautausmaan jälkeen menimme katsomaan ruokapaikkoja vanhaan keskustaan ja mutkan (Brunbergin) kautta päädyimme jälleen Gabriel1763:en, jossa on edelleen tosi hyvä ruoka.
Sunnuntaina katselimme, kun sade valui maahan asti. Syksy saapui. leivoin pikaisen kirsikkakakun, siitä piti alunperin tulla kääretorttu. Hyvää on.
Maanantaina oli puoli päivää kestänyt kokoontuminen, onneksi saimme lounaan talon puolesta ja se olikin harvinaisen hyvä. Muutenkin viikko on kulunut töiden merkeissä suht tiiviisti.
Tänään olimme miehen kanssa nuorimmaisen uuden koulun vanhempainillassa, mikä oli aika kivaa. Moikkasimme keskimmäisen yläluokkien luokanvalvojaa ja sitten etsimme pienimmän kotiluokan. Meitä vanhempia oli aika vähän, ehkä 6-7 lapsen vanhemmat (erään toisenkin pojan molemmat vanhemmat olivat paikalla), joista ainakin yksi äiti oli tuttu jo päiväkotiajoilta ja opettaja on tosi mukava neljän pojan äiti :P
Jossain vaiheessa tuli puhetta lukemisesta ja siitä, että olen töissä kirjastossa. Kerroin aloittaneeni urani Puistolan kirjastossa, jolloin nuorimmaisen ope sanoi, että hän muistaa minut sieltä omilta kouluajoiltaan. Jäimme sitten miehen kanssa vielä luokkaan vaihtamaan muutaman sanan, siksikin kun nuorimmainen on nyt ollut alkuviikon sairaana kotona ja silloin sitten ope kertoi olleensa itse peruskouluikäisenä mun asiakkaana, mikä oli aika hauskaa :)
Juttua olisi riittänyt kyllä pitemmällekin hänen kanssaan. Olemme kyllä molemmat ihan tyytyväisiä tähän 'uuteen' kouluun, sillä pienin itse sanoi sitä paljon kivemmaksi kuin vanhaa jo viikonloppuna ajaessamme vanhan koulun ohitse.
Esikoinen on fuksitapaamisessa keskustassa, lähtö oli kuulemma A.Kiven patsaalla. Eilen tuo kävi kampuksella tutustumassa paikkoihin.
Nyt menen takaisin Alienistin ja neulomisen pariin. En ehkä ole maininnut, mutta jostain syystä Luke Evans (mm. Bard the Bowman) seuraa minua twitterissä. Kääk.
Niinja se pienimmän lentsu on vissiin tulossa mulle, kurkku on kipeä.
Jussi on taas ja sataa kuin Esterin ahterista ja välillä välähtelee. Onneksi se ei pahemmin liikauta meitä, koska huomenna iltapäivällä nousemme ilmaan kohti kaukaisia rantoja ja esikoinen jää kissavahdiksi. Esikoinen aikoo pitää grillibileet ja onneksi ilmeisesti sateen pitäisi loppu jo ennen niitäkin, mutta ainahan pihvit saa paistettua pannullakin.
Eilen loman alkajaisiksi kävin leffassa ystävieni kanssa. Sitä ennen hain luotto-kosmetologilta naamarasvan ja se olikin metka juttu. Menin putiikkiin sisälle ja siinä eteisessä istui joku vanhempi rouva katsomassa puhelinta. Tarkoitan nyt vanhemmalla noin 80-vuotiasta. Astuin sisään ja hän nosti päätään ja nyökkäsimme toisillemme kohteliaasti ja vasta sen jälkeen tajusin, että se oli Seela Sella :O En kehdannut häiritä häntä enempää, vaikka mieli teki sanoa, että hän on yksi mun Idoleita isolla alkukirjaimella.
Menin sitten siitä Kamppiin ja hirveässä nälässä ostin aivan järkyn määrän salmiakkia ja vielä vähän lisää leffateatterista. Olin hyvissä ajoin ja menin kahvilaan, jossa olimme sopineet tapaavamme. Leffan alussa söin ehkä kolme salmiakkia varastoistani, koska olin kahvilassa vetänyt ison porkkanakakun palasen eikä ollut enää yhtään nälkä :P
Leffa oli tosi kiva kevyt veijarikomedia Ocean's 8, jossa miespääosaa esittää Richard. Hänen lisäkseen siinä oli mm. Cate Blanchett (edelleen mun mielestä maailman kaunein nainen), Anne Hathaway, Helena Bonham-Carter ja Sandra Bullock ja Rihanna. Oikein hauska kesäleffa, voin lämpimästi suositella :)
Nyt on sitten läppäri telakassaan ja uusi näppis, jossa on jopa vielä kirjaimet näkyvissä näppylöissä. Pöytäkin on siisti, ainakin hetken aikaa. lattialalla on järkyttävä kasa paperinkeräykseen menevää paperia.
Sudelle mielenpiristykseksi Fingerpori, joka sattui vastaan.
Yritän tässä totutella outoon näppikseen. Sirius nukkui päiväunensa esikoisen farkuissa tänään, lähetin kuvan WAssa lapselle inttiin.
Eilen kävin töissä kokouksessa ja sen jälkeen tapasin erään ystävän lounaalla samalla onnistuen tekemään miehelle oharit. Olimme jossain vaiheessa sopineet, että jos hän menee töihin, niin soitan kokouksen jälkeen lounassuunnitelmista ja kuinka ollakaan unohdin ihan täysin. Vähän harmitti, molempia.
Eräs Richard-fandomin pitkäaikainen ihana ihminen kerää joka viikko eräänlaisen uutispläjäyksen kys. henkilöstä ja jakaa linkit blogissaan. Tämän viikon 'kansikuva' Twitterissä on varsin kuolattava, en pysty katsomaan sitä kyllikseni ja samalla saan siitä liikaakin feelsejä. En tiedä tajuaako tätä kukaan muu kuin toinen fani. Katsoessani kuvaa ajattelin, että siinä voisi hyvin olla Salien John (todella yllättävää eikö, koska erääseen Richardin hahmoon olen perustanut hänet).
Annoin blogin osoitteen eräälle työkaverille, joka seurasi aiempaa
blogiani ja olemme fasekavereita. Hän sanoi, ettei ymmärrä miten teen
koko ajan kaikenlaista ja on fasessa ihmetellyt, miten ehdin. samaa
muistaakseni rakas Pastori ihmetteli joskus ja itse ihmettelen sitä,
että mistä kummasta tällaiset käsitykset ovat saaneet alkunsa. Minähän
lähinnä istun kotona :D
Loppuun hiukan hupaisaa Musaa Flight of the Conchordsilta. Viimeksi Jermaine esiintyi 'Legion'-sarjassa ja Brethän on Hobitissa ja Tarussa tehnyt vissiinkin isoimmat roolinsa :D
Kävimme miehen ja pienimmän kera katsomassa uusimman osan Tähtien sodasta ja olihan se hieno, vaikkakin miehen sanoin erittäin ennalta-arvattava. Mutta erinomaisen viihdyttävä ja hienoja kohtauksia. Tosin minua alkoi melkein aina itkettää Prinsessa Leian Carrie Fisherin kohtaukset.
Tykkään tosi paljon näistä uusista nuorista näyttelijöistä, Adam Driver ja Oscar Isaac ovat tehneet paljon muitakin leffoja (jopa yhdessä) samoin kuin John Boyega ja Daisy Ridleykin. Kenraali Hux eli Domhnall Gleeson on minusta ehkä paras näyttelijänä, kun ajattelee hänen olleen Harry Pottereissa Ronin veli ja edenneen siitä mm. Revenenantiin ja Dreddiin (josta varsinkin pidin kovasti). Paljon vilahteli muitakin tuttuja, niin näyttelijöitä kuin muita tähtösiä (esim. Englannin prinssit William & Harry).
Nyt alan katsomaan jotain pienimmän toiveleffaa ja askartelen ulkomaiden (sekä naapureiden) joulukortit valmiiksi. Villapaidan hihasta puuttuu vielä pari senttiä.
Huomenna on vihdoin se päivä, kun haemme kisun kotiin. Torstai-iltana mies pyysi nähdä kissan kuvan, 'kun olet sen kaikille muille näyttänyt, mutta et hänelle'. Kuvan jälkeen kommentti oli "Sysi II, mutta hienommilal rintakarvoilla" eli kaipa sekin tykästyi. Ainakin nurisematta tuli kuskiksi, kun piti mennä ostamaan vessaa ja kuljetuskoppaa :P
Unohdin viimeksi siinä kissapöllyssäni kertoa, että kävin silloin tiistaina Taidehallissa katsomassa Julian Rosefeldtin mediateoksen 'Manifesto', jossa Cate Blanchett esittää 13 erilaista monologia taiteen merkityksestä. Se oli mielestäni hieno, sekä viesti että toteutustapa. Cate on myös ykkös-naisnäyttelijäsuosikkini, joten sikälikin teos oli hieno kokemus.
Lapsuusmaisemissa
Sivistin äsken itseäni katsomalla alkuperäisen BladeRunner-elokuvan. Yritin vuosia sitten katsoa sen, mutta silloin en jaksanut kovin pitkälle ja nytkin se oli aika tipalla, ettei jäänyt kesken. Menen ensi viikolla katsomaan uuden ja siksi oli nyt pakko katsoa tämä. En edelleenkään koe tuota mitenkään elämää suuremmaksi kokemukseksi vaikka olihan se parempi kuin esimerkiksi Avaruusseikkailu 2001 tai Apinoiden planeetta (ihan miltä vuodelta tahansa).
Muutama kuva vielä viikon säätiloista. Jos joskus ostan uuden puhelimen, toivon siinä olevan yhtä hyvän kameran. Toisaalta saatan tehdä marjaanat :P
Kävimme tiistaina ystävän luona kahvilla, nuorimmainen ja minä. Nuorempi kissa kaipasi leikittämistä ja sitä saikin runsain mitoin, pienin onnellisena leikki sen kanssa samalla kun minä ja ystävä joimme kahvia ja juttelimme tulevasta Lontoon matkasta.
Tänään kävimme saman ystävän ja hänen tyttärensä kanssa (+ nuorin) katsomassa uuden Hämis-leffan ja voi että se oli hyvä! Niin hauska ja vitsikäs :) Lisäksi Michael Keatonin esittämä pahis oli aika inhimillinen loppujen lopuksi ja toisaalta tuli pieni muistuma herran Birdman-elokuvaan.
Tänään olen pohdiskellut mm. sellaista asiaa, että nykyään näyttelijät joutuvat treenaamaan kuin kilpaurheilijat. Tämäkin nuori mies on treenannut kaksi vuotta Hämishyppyjä yms. Vaikka hänellä onkin tanssijatausta, en silti usko sen olevan aina helppoa. Myös suomalaisnäyttelijät ovat aina Turkan päivistä lähtien ihan erilaisia kuin aiemmat näyttelijäpolvet ja ilmeisesti myös terveemmät elämäntavat ovat pop. Aika vähän (minusta) näkee enää otsikoita, että joku näyttelijä tai artisti olisi heilunut kännissä pitkin baareja tappelemassa, toista oli Kaurismäkien Helsingin-aikoina :P Kirjailijat lienevät edelleen oma lukunsa :D
Tästä tulikin taas mieleeni Richardin uusin elokuva, jota odottelen saapuvaksi postilaatikkoon hetkenä minä hyvänsä. Siinä esiintyy myös tämä Hämiksen näyttelijä Tom Holland ja Richard varoitti jo twitterissä, että leffa voi olla aika raaka. Mielenkiinnolla siis odotan.
Huvitukseksi laitan Tom Hollandin LipSync-kilpailuesityksen. Voisi sanoa, että tykkään ja arvostan :)
Olen tänään katsonut melkoisen määrän näitä LipSync-pätkiä, hauskojahan ne ovat mutta kyllä tämä on ehkä paras tähän asti. Ihan omassa lajissaan.
Ajattelin kertoa, että olen vähän huolissani kummipojasta. Hän on nyt neljän vanha ja vieraillessan meillä sunnuntaina löi meitä, siis minua ja pienintä ja äitiään. Ei tietenkään kovasti, mutta jo teko on mielestäni tuomittava ja lapsi opetettava hyville tavoille. Ongelmana onkin se, että hän kyllä tottelee kun minä kiellän. Äitinsä kun ei kiellä mitenkään, sanoo vain lempeästi 'Äiti ei nyt tykkää'. Mielestäni hänen pitäisi hieman paremmin ilmaista rajat lapselle.. tosin meillä onkin lapset koulutettu samoilla metodeilla kuin koirat yleensä koulutetaan. (Ja voin sanoa, että ovat niin itsepäisiä, että tulevat kuulemma äitiinsä..)
Sitten taas muihin asioihin.. Kävin tänään jäätelöllä tyttöystävän kanssa, koska loma on alkamassa ja olen vähän huolissani hänestä, nyt kun kissa siirtyi paremmille hiirestysmaille. Siinä istuessamme sanoin, etten oikeastaan tiennyt miten kissa oli loppujen lopuksi menehtynyt. Se kyllä sairasteli aika pitkään. Ystävä kertoi ja hetken istuimme molemmat hieman niiskuttaen ja silmiämme pyyhkien. Omistajan vastuu on raskas.
Kävin hakemassa matkarahat Kampista ja pysähdyin hetkeksi, PKN:n pojat soittivat juuri. Oli hauskaa katsoa heitä ja yleisöä, joka oli mukana.
Aina mun pitää
Olen huomannut töissä, seistessäni työskennellessäni jos musiikki soi, alan tanssia. Ihan hyvää taukoliikuntaahan sekin on :) Kolleega välillä hyräilee myös.
Päivän suru-uutinen oli Christopher Leen kuolema. Olihan herra jo vanha, mutta tuntuu kuin tänä talvena olisi käynyt oikein kato. No, niinhän me kaikki muutumme mullaksi jossain vaiheessa. Isäni tapasi sanoa, että 'Viimeinen ovi on madon suu.'
Keskimmäinen sanoi tiistai-iltana, että hampaissaan on jotain outoa. Yhden taka-rautahampaan viereen oli jäänyt maitohammas kykkimään. Soitin eilen hammaslääkäriin ja tänään poika käväisi näyttämässä sitä. Maitohammas otettiin pois ja samalla saimme lähetteen röntgenkuviin, sillä osa poskihampaista on liian matalalla (sama on odotettavissa nuorimmaisella). Saapa nähdä, saako lapsi raudat. Itse ei haluaisi, mutta olen sanonut, että nyt on helpompi oikaista kuin aikuisena.
Kotiin tullessani kissa oli naapurin pihalla kertomassa vieraalle kissalle, että nyt ei kyllä oikein sovita samaan naapurustoon. Hyvin se puolustaa :)
Ja nyt menen koisimaan. Pitää vielä puhaltaa peffiin viimeisen kerran.
Olin tänään kotona, vatsa päätti pitää hauskaa koko yön enkä kokenut olevani toimintakykyinen. Jäin siis kotiin, osittain myös siksi, etten halua levittää vatsapöpöä työpaikalle. Joka tapauksessa vietin aamupäivän sohvalla katsellen erään tietyn elokuvan jo peräti 11nnen kerran (en ole mitään koskaan katsonut näin monesti) ja ihmettelin, sillä joka kerta löydän siitä jotain uutta.
Pohdiskelin siinä ohimennen näyttelijöiden muuntautumiskykyä. Myöhemmin päivällä raahustin vihdoin tietokoneen ääreen ja kas, rapakon toisella puolen on jaettu Kultaisia maapalloja ansioituneille näyttelijöille. Useimmat eivät kiinnostaneet juurikaan, mutta olihan siellä yksi suosikeistani. Yllättäen olen tutustunut hänen työhönsä ensisijaisesti musiikin kautta ja vasta myöhemmin katsellut hänen elokuviaan (ja yhden teini-tv-sarjan).
Kyseessä on siis (ehkä hieman yllättäen ikäiseni mies) Jared Leto. Hän oikeasti todella on mielestäni ihmis-kameleontti. Hän on useampaan kertaan laihduttanut ja lihottanut itseään eri rooleja varten ja tehnyt joitain muitakin roolien vaatimia juttuja. Nyt hän esittää HIV-positiivista transgender-henkilöä elokuvassa 'Dallas Buyers Club'. (Tässä haastattelu hyvin luotettavasta lähteestä.. HuffingtonPost ei aina ehkä ole ihan paras lähde.)
Halusin laittaa tähän kaksi kuvaa, joista ehkä näette mitä tarkoitan.
Jaredin kiitospuhekuva saamastaan palkinnosta
Rayon (Jared) Dallas Buyers Club-elokuvassa
Täytyy sanoa, että arvostan ihan oikeasti näyttelijöitä muutenkin. On varmasti (tai minulle olisi) rankkaa sukeltaa jonkun muun elämään aina muutamaksi tunniksi per päivä.
Jaredin näenkin Helsingissä jo vähemmän kuin kahden kuukauden kuluttua, kun hänen yhtyeensä tulee konsertoimaan tänne. Kolmas kerta! Voisin laittaa loppuun jonkun Marsin poikien piisin, vaikka niitä onkin tässä blogissa jo tosi monta. Laitankin yhden, mistä tykkäsin tosi paljon...
Vatsani aiheuttaman unenpuutteen vuoksi aion mennä tänään aikaisin nukkumaan. Aivot on vieläkin pumpulissa.
Keskiviikko viimeisine iltavuoroineen humahti ohi, enkä ehtinyt päivittää. Eilen taas melkein pyörryin töissä. Kirjaimellisesti, onneksi työkaveri osui paikalle ja kävi ostamassa naapurikioskista salmiakkia ensiavuksi. Tulin kotiin aiemmin kuin piti ja ostin kaupasta jättilastin salmiakkia, helpotti iltaa kohti.
Tänään meillä oli osaston lopettajaislounas ja sen jälkeen tapasin ystävän keskustassa, menimme katsomaan IronMan 3:sen elokuviin ja se oli todella hyvä. Robert Downey Jr on kehittynyt huomattavasti AllöMäkbiilin ajoista, luultavasti osittain syynä lienee huumeista irtipääsy ja perheen perustaminen.
Olin kuolla nauruun tämän videon vuoksi. Harvoin mainokset ovat näin hervottomia.
Johtuen yöunien vähyydestä, kuntoilusta uima-altaassa ja hallinnon tämänpäiväisestä kokouksesta olin valmista kauraa, kun silmäni osuivat BBCn Sherlockin lukuharjoituksista otettuun kuvaan. Tämä oli siis BBCn virallisella Twitter-kanavalla. Mielestäni siitä aika hyvin ilmenee kummankin näyttelijän persoonallisuus.
Uimisesta puheenollen päihitin tänään itseni eli alitin oman aiemman suoritukseni ja vetäisin kilsan uinnin 30 minuutissa. Sitä ei ole tapahtunut ehkä ikinä. Tästä on hyvä jatkaa :)
Päivän piisinä olkoon tämä, koska se jostain syystä nykyään soi usein päässä kun kävelen metrolta kustannuspaikalle. Hyvä piisi, ei siinä mitään, mutta hiukan ihmettelen tuota päänsisäistä jukeboxia. Millä perusteella se valitsee musiikit?
