Ihan oikeasti

Nyt kyllä nyrjähtää aivot. Halusin siivota fanitusblogia, joten perustin sille alajaoston aikomuksenani tunkea sinne kaikki ..ööhh.. tietyn henkilön kuvat, jotka nyt tukkivat varsinaisen fanitusblogin. Voi hyvä isä sanon vaan. Kuka käski ja mitä häh. Voi elämä.

Joo, kävin tänään pienimmän kera lääkärissäkin. Lapsiraukalla on varmaan yli vuoden ollut ihottumaa oikean käden nimettömässä, ei missään muualla ja käytiin sitä vilauttamassa. Saatiin antibioottisalvaa ja lääkärisetä oli mainio, antoi meille kumihanskoja ettei rasva yöllä pyyhkiydy lakanoihin vaan pysyy sormessa. Sanoi vain, että laita nuo hanskat kassiiisi äläkä mainitse niistä mitään toimistossa :)

Ostimme pienimmälle samalla reissulla talvitakin ja kotona tilasin siihen sopivat toppahousut Tanskanmaalta. Tulevat halvemmiksi kuin käydä täältä kaupasta hakemassa. Se on minusta usein aika hämmästyttävää nettikaupoissa.

Mutta nyt menen taas säätämään idioottiblogiani. Mielessä kävi jo, että tekisin toisen vastaavan, mutta ehkä jätän väliin. Auh.

 

Mä mistä alkaisin?

Nimittäin mitään ei liiku päässä. Ihan tyhjää ja rattaat humisee pään sisällä.

Ai samperi ja siitähän pitikin kertoa. Viime keskiviikkona juttelin pk:n pihalla kaatosateessa erään tutun äidin kanssa. (Hänen keskimmäiset poikansa ovat meidän kahden vanhimman luokkakavereita, joten olemme tunteneet yli 10 vuotta toisemme.)  M on minusta oikein fiksu ihminen, kuten miehensäkin.

Enivei, kysyin mitä heidän esikoiselleen (tytölle) kuuluu, kun hänkin nyt kirjoitti ylioppilaaksi ja M sanoi, että tytär lähtee Norjaan kesätöihin. Eräs suomalainen meribiologi pitää nykyään terapiahevosia ja tytär oli netissä tutustunut tämän naisen poikaan, jota kautta sitten kalasti itselleen kesätyöpaikan Pohjois-Norjasta. Sanoin, että sepä näppärää, sillä tämä meribiologi on luultavasti minun siskoni parhaita ystäviä, olimme lapsina naapureita Helsingin keskustassa ja tämän ihmisen luona tapasin elämäni ensimmäisen kerran elävän kilpikonnan. Muistan sen vieläkin, olin ehkä neljän tai viiden vanha. M sanoi, että nimi on kyllä sama ja meistä oli todella huvittavaa, kuinka suomalaiset levittäytyvät mitä yllättävimpiin paikkoihin. 

Elämä on jokseenkin hämmentävää välillä.

Loppuun vähän tanssirytmejä. Turha kai sanoa, että tykkään tästä aivan hassuna, Teemu Brunilan ääni on ihana. (Videosta en tykkää :P)