Taas se alkaa

Nimittäin yo-kirjoitukset, osa 2. Huomenna keskimmäinen tekee enkun kokeen ja ensi viikolla on vuorossa bilsa. Loput sitten keväällä. Äsken se teki tuossa eväitä itselleen.

Muihin kuulumisiin; olen edelleen kurkkukipuinen ja vähän kipeänoloinen, mutta olen nyt ollut töissä tämän viikon. En osaa sanoa, johtuuko olo flunssasta vai sisäilmasta. Lisäksi niskat on niin jumissa, että korvia vihloo ja menenkin huomenna hierojalle töiden jälkeen.

Eilen tein viikon hyvän työn, kun kaupassa kassalla oli pari pikkukundia. Toinen yritti ostaa heille jäätelöpuikkoja K-kortilla (?), jossa oli kuitenkin liian vähän arvoa ja koska mulla nyt sattui olemaan yksi euron kolikko lompakossa vapaana, niin sanoin kassalle, että maksan poikien jätskit. Pojat olivat aika liikuttavia sanoessaan moneen kertaan kiitoksiaan :)

Tänään kävin ennen töihinmenoa viemässä entiseen työpaikkaan kirjoja kierrätyshyllyyn ja juutuin juttelemaan parin vanhan työkaverin kanssa, mikä oli sinällään ihan kiva, mutta kun piti ehtiä vielä muuallekin niin tuli kiire :)  Kävin nimittäin Menitassa ostamassa nappeja villatakkiin ja pääsin ulos sieltä ilman lankoja! Ihan ennenkuulumaton juttu!!

Nyt taidan mennä petiin. Aamulla pääsen miehen kyydillä Itikseen, kun viemme keskimmäisen ensin koululleen.

Ti-ti-dii

Kiirettä on taas pidellyt. Alkuviikko sujahti ohitse työn ja pilateksen merkeissä, mutta eilen työ-ystävä tuli hakemaan minut töistä neljän korvilla ja kävimme kahvilla lähikahvilassa palkkapäivän kunniaksi.

Eilen meillä oli myös töissä tapaaminen Kaupunginkirjaston ja muutaman muun saman alan toimijan kanssa ja oli oikein mukava tuokio. Eräs ihminen kertoi olevansa sisäilmaongelmainen, kun muut lähtivät katsomaan kirjavarastoamme ja jäin hänen kanssaan tutkailemaan muita paikkoja. Hän ihmetteli, kuinka pystyn edes olemaan töissä, kun hän sai jonkinasteiset oireet meillä. Sikäli kiva, että joku muukin saa oireet, niin tiedän olevani 'oikeasti' sairas.

Tänä aamuna olin laittamassa pientä villahaalaria pakettiin, kun huomasin toisen kainalosauman olevan ompelematta. Pikaisesti vetäisin sen kiinni Siriuksen osallistuessa hommaan istumalla vaatteen päällä ja puskemalla joka vedolla kättä. Nyt haalari on jo matkalla Keski-Suomeen pienelle tähtipojalle, jonka sydänongelmat ovat helpottamassa.

Olen neulonut itselleni silkkilankojen jämistä lapaset ja katsellut samalla Turhuuden turuilla-tv-sarjaa Areenasta. Itse kirjaa en ole koskaan jaksanut lukea, mutta kesällä luin romaanin 'Another heartbeat in the house', jonka päähenkilö on ikäänkuin ollut mallina Turhuuden Turuilla-kirjan naisloiselle, siis fiktiivisesti. Kukaanhan ei varmaan tiedä, mistä Thackeray sai romaaninsa idean.

Huomenna aloitan aamun käymällä Siriuksen kanssa sen vuositarkastuksessa ja sitten lähden kokoukseen Teollisuuskadun liepeille, josta aion mennä elokuviin pienimmän kanssa. On hyvä, että teen tätä nelipäiväistä viikkoa, niin ehdin hoitaa asioitakin ;)

Kuulumisia

Huomasin, että taas on mennyt viikko bloggaamatta. En vain aina jaksa illalla päivitellä ja töissä en oikein pysty.

Kävimme viime lauantaina ajelemassa Porvoossa autolla ja olihan se mukavaa, aivan täysin erilaista kuin vanhalla autolla. Eka pysähdys oli hautuumaa, jossa äitini haudan lisäksi kävelimme hiukan muuallakin vanhalla puolella, sillä nuorimmainen kiinnostui katselemaan hautakivistä vuosilukuja. lapsena itse tykkäsin etsiä vanhoja nimiä ja selvitellä koukeroisia kirjaimia jäkälöityneistä kivistä.

Hautausmaan jälkeen menimme katsomaan ruokapaikkoja vanhaan keskustaan ja mutkan (Brunbergin) kautta päädyimme jälleen Gabriel1763:en, jossa on edelleen tosi hyvä ruoka.

Sunnuntaina katselimme, kun sade valui maahan asti. Syksy saapui. leivoin pikaisen kirsikkakakun, siitä piti alunperin tulla kääretorttu. Hyvää on.

Maanantaina oli puoli päivää kestänyt kokoontuminen, onneksi saimme lounaan talon puolesta ja se olikin harvinaisen hyvä. Muutenkin viikko on kulunut töiden merkeissä suht tiiviisti.

Tänään olimme miehen kanssa nuorimmaisen uuden koulun vanhempainillassa, mikä oli aika kivaa. Moikkasimme keskimmäisen yläluokkien luokanvalvojaa ja sitten etsimme pienimmän kotiluokan. Meitä vanhempia oli aika vähän, ehkä 6-7 lapsen vanhemmat (erään toisenkin pojan molemmat vanhemmat olivat paikalla), joista ainakin yksi äiti oli tuttu jo päiväkotiajoilta ja opettaja on tosi mukava neljän pojan äiti :P

Jossain vaiheessa tuli puhetta lukemisesta ja siitä, että olen töissä kirjastossa. Kerroin aloittaneeni urani Puistolan kirjastossa, jolloin nuorimmaisen ope sanoi, että hän muistaa minut sieltä omilta kouluajoiltaan. Jäimme sitten miehen kanssa vielä luokkaan vaihtamaan muutaman sanan, siksikin kun nuorimmainen on nyt ollut alkuviikon sairaana kotona ja silloin sitten ope kertoi olleensa itse peruskouluikäisenä mun asiakkaana, mikä oli aika hauskaa :)

Juttua olisi riittänyt kyllä pitemmällekin hänen kanssaan. Olemme kyllä molemmat ihan tyytyväisiä tähän 'uuteen' kouluun, sillä pienin itse sanoi sitä paljon kivemmaksi kuin vanhaa jo viikonloppuna ajaessamme vanhan koulun ohitse.

Esikoinen on fuksitapaamisessa keskustassa, lähtö oli kuulemma A.Kiven patsaalla. Eilen tuo kävi kampuksella tutustumassa paikkoihin.

Nyt menen takaisin Alienistin ja neulomisen pariin. En ehkä ole maininnut, mutta jostain syystä Luke Evans (mm. Bard the Bowman) seuraa minua twitterissä. Kääk.

Niinja se pienimmän lentsu on vissiin tulossa mulle, kurkku on kipeä.

Pikapikaa

Pikaisesti siksi, että haluan epätoivoisesti sohvalle katsomaan Netflixistä Luciferia :D

Eilinen oli ja meni ilman mitään kummallisempia tapahtumia. Paitsi että Sirius haisi kuulemma sille ihtelleen tullessaan sisälle, minä en osaa sanoa kun en haista mitään sisäilmaongelman vuoksi. Hiukan takkuinen se oli, mutta suihkutettuaan itsensä ( = nuoltuaan) oli sileä ja ihana ja tuli syliin nukkumaan.

 Tänään sain töissä tehtyä yhden ärsyttävän homman pois ja toisenkin puoliväliin (kielten oppikirjojen perkaus) ja töiden jälkeen kävin syömässä keskustelupalstaystävän kanssa. Hän asuu Joutsan ja Jyväskylän välimaissa ja tuli Helsinkiin katsomaan keikkaa, jonne voitti liput. Ehdimme vaihtaa kuulumisia ja kerroin mökkeilyaikatauluistamme ja oli mukavaa.

Äsken kävin keittiössä hakemassa lisää kahvia ja ajattelin, että vilkaisempa onko Sirius jo tulossa kotiinpäin ja kurkatessani ikkunasta ulos kissa jolkotteli juuri syreenipuskasta kuistille päin. Saimme hänet sisälle ja ruokakuppi oli hetken täysi.

Lukaisin Johannes Anyurun kirjan "He hukkuvat äitiensä kyyneliin", johon suhtauduin hieman skeptisesti kaiken hypetyksen vuoksi, mutta se olikin yllättävä. Olen jonkin verran pohdiskellut juuri Ruotsin tilannetta maahanmuuttajien suhteen ja tämä kirja kyllä antaa lisää ajatuksenjuurta. Lisäksi teoksessa oli muutamia niin kauniita kuvailuja, että piti ihan pysähtyä miettimään niitäkin. Itse pohjajuoni on suht nopeasti tajuttavissa, jos yhtään ymmärtää lukemaansa, mutta kaikkinensa varsin hyvä teos siis.

Kannattaa lukea, eikä siihen edes mene kauan, koska kirjassa on noin 300 sivua suht isoa tekstiä.

Yritän ehdottaa miehelle (ja muulle perheelle) syyslomaa Oxfordissa. Bodleianin kirjastossa olisi Tolkien-näyttely lokakuun loppuun, saisin a) kirjastomatkan ja b)fanityttömatkan :P

Loppukevennys. En ehkä uskalla ikinä lentää EgyptAirilla.

Arki iskee

Takaisin kotona ja töissä.

Matka meni oikein hyvin. Sää suosi perjantaina ja tuntui oikein keväiseltä, vaikka kanaalin pinnalla lokit käppäilivät jäällä.

Göteborgin keskustan kanaali

Nautimme auringonpaisteesta käveleskelemällä pitkin Göteborgin keskustaa ja katselemalla ihmisiä ja nauttimalla lounasta pienessä kuppilassa. Ystävä oli jo valmiiksi puhunut levykaupasta, jonne halusi tehdä etsintäretken ja siellä aikaa kuluikin. Ostin ajankulukseni kaksi ruotsinkielistä pokkaria. Päästyämme vihdoin ulos levykaupasta raahasin ystävän puolestaan ScienceFiction-kirjakauppaan, josta ostin neljä kirjaa ja joitain pieniä tuliaisia.

Saalis

Vanha tuttu

Veimme ostokset hotellille ja etsimme kivan ruokapaikan, joka löytyikin ihan naapurista. Oikein herkullista italialaista, mutta ikävä kyllä hiukan liikaa suolaa oli kokilta lipsahtanut. Syötyä tuli silti, koska se oli niin hyvää ettei voinut olla syömättä.

Lauantai-aamuna aurinko jatkoi paistamista. Lähdimme tutustumaan viereiseen rakennukseen eli Göteborgin pääkirjastoon. Todella kaunis, valoisa ja avara tila.

Karin Boye vahti kirjaston edustalla kulkijoita

Valoisa ja rauhallinen lukupaikka (Mareetan ottama kuva)

Kattoikkunoista tulvi valoa lehtialueelle

Näkymä henkilökunnan tilojen läpi ulos

Aarteita

Jatkoimme kirjastolta matkaa takaisin keskustaan, jossa teimme muutamia löytöjä. Sitten menimme takaisin hotellille ruokakaupan kautta ja ostimme lounassalaatit mukaan. Päästyämme hotelliin ja syödessämme alkoikin sitten sataa. Rentouduimme pari tuntia ihan rauhassa huoneessa ennen teatteria. Teatteri oli myös aivan lähellä, meni viisi minuuttia kun sinne räntäsateessa kiiruhdimme. Kappale oli mielenkiintoinen, sen oli käsikirjoittanut ja ohjannut Aleksandra Pascalidou, joka myös esitti yhtä pääosista.

Tapasimme Aleksandran sunnuntaiaamuna hotellissa aamupalalla ja meillä oli oikein mukava jutteluhetki hänen ja hänen anoppinsa kanssa. Selviydyin mielestäni ihan hyvin ruotsiksi, vaikka pari kertaa ystävä joutuikin auttamaan kun sana hukkui. Aleksandra oli haltioissaan Anelmista ja sanoi, että jos haluan alkaa myymään sukkia Ruotsissa niin hänellä on Tukholmassa tuttu, jonka liikkeeseen saisin niitä myyntiin :P

Ystäväni Mareetta, Aleksandra ja minä

Oli kiva reissu, mutta on ihanaa olla kotona taas. Lisäksi huomaan, kuinka paljon helpompaa on matkustaa oman perheen kera :P

Joulun sanomaa

Joulun sanomaa on toki monenlaista, mutta hiukan tuntuu se olevan hukassa tällä englantilaisnaisella. Luin artikkelin aamutuimaan ja mietin, että sillä rahasummalla olisi saanut muutaman oikein hyvän (ellei erinomaisen) lahjan per ipana. Esimerkiksi jonkin kunnollisen talvitakin tai vaikka pleikan, jos sellaisia halua apelata, tai vaikka matkan koko poppoolle. Mutta ei, he kituuttavat koko vuoden, jotta äiti voi toteuttaa itseään jouluna ja antaa lapsille mahdollisimman paljon tavaraa. No, valintansa kullakin.

Olimme tosiaan tänään Maunula-talon (kamala kieliopillinen virhe nimessä) avajaisissa. Olikin varsin mukavaa ja talo näytti kivalta, mutta kaikkein parasta oli tavata Nollis!! ilmielävänä! Kiitos vielä kerran, että tulit moikkaamaan :) Lisäksi näin entisen pomon uudessa kirjastossa samoin kuin erään toisen tutun kirjastolaisen, joka iloitsi uudesta työpaikasta. Eikö olekin kummallista, kuinka kirjastolaisia tapaa aina kirjastossa?

Veljeni nappasi minut kyytiin talon ulkopuolelta ja ajelimme Porvooseen. Laitoimme Äidin haudalle kynttilät ja siivosimme sitä vähän, serkkuni oli käynyt aiemmin laittamassa havut ja kanervat (callunat) perheensä kanssa ja ne olivat edelleen hyvät.

Otin kuvan myös Runebergin haudasta kävellessämme takaisin autolle.

Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa karkkiostoksilla Brunbergilla. Vanhat talot ja kujat ovat kuvaukselliset, mutta kyllä pohdimme veljen kanssa pakkaskauden lämmityskustannuksia.

Punainen talo on Remulius-sedän koti, jonka hän onnistui polttamaan muutama vuosi sitten.

Kuvatekstiin liittyen, jos joku ei tiedä Remulius-setää niin hänet löytää Mauri Kunnaksen Koiramäen joulu-kirjasta :P (Hän on entinen rumpali..)

Kotimatkalla juttelimme mm. Alepposta ja Palmyran historiallisista patsaista, jotka eräs terroristijärjestö on pistänyt sileäksi. Sattumalta Hesarissa oli tänään juuri kuva-artikkeli Aleppon kaupungin tuhosta, onhan se melkoinen menetys myös kulttuurihistoriallisesti.

Otin pienet nokoset alkuillasta enkä meinannut saada itseäni hereille niiden jälkeen ollenkaan. Askartelimme pienimmän kanssa Yarnyn, jota hän on kärttänyt varmaan puoli vuotta (mies tosin teki rautalankarungon). Huomenna siitä saa ehkä kuvan, nyt se on vielä viimeistelyä vailla.

Perjantaiperjantaaaiii

JEE, vihdoin. Perjantai. Jolla tosin ei ole mitään merkitystä tänä viikonloppuna, koska huomenna on lähiopintopäivä eli pari luentoa.

Eilen kävin töiden jälkeen leffassa työkaverin ja hänen nuoremman tyttärensä kera. Tällä kertaa vuorossa oli "Imitation game". Voin suositella lämpimästi! Sekä Benedict että Keira näyttelivät upeasti roolinsa, mutta itse asia oli myös tärkeä. Kyseessä on kertomus Alan Turing-nimisestä heppulista, joka kehitti nykyisen tietokoneen prototyypin Toisen Maailmansodan aikaan, kun Englanti koetti saada avattua saksalaisten kryptattuja viestejä. Samalla toki sivutaan homojen oikeuksia, mikä tavallaan luo perspektiiviä myös nykyaikaan.

Kotona sain allekirjoittaa pienimmän kahteen matikankokeeseen nimmarin. En olisi päässyt kokeista läpi, sillä menen aina sekaisin sanallisista tehtävistä. Onneksi lapsi sai molemmista 9-. En ymmärtänyt tehtävää, vaikka sekä mies että pienin selittivät ne. 

Tänään kävin Kaisa-opiskelijakirjastossa esittelykierroksella ja onhan se hieno. Esittelyn meille piti kirjastonhoitajasetä, jonka erityisalueena ovat arabian-, heprean-, turkin- ja latviankielisen aineiston luettelointi ja kokoelmatyö. Varsin mielenkiintoinen henkilö.

Kaisa-kirjaston jälkeen juoksin hetken ympäri kaupunkia, kunnes läksin kotiin. Olin ensin aikonut mennä katsomaan "Theory of everything"-elokuvan, mutta en ihan oikeasti jaksanut. Vähän harmittaa, mutta kai sen joskus näkee.

Ostin eräästä pikkukaupasta amerikkalaista valmistaikinasekoitusta ihan testimielessä. Ihan hyviä brownieita tuli, ei ihan tällaisia. (Kuva on cakewrecks.com-sivustolta, kannattaa käydä hakemassa päivän naurut.)

Työpaikalla olen ensi viikon alussa pari päivää yksin, sillä se puolikas työkaveri on sairaslomalla kuun loppuun ja toinen pitää pari vapaapäivää, jotka anoi aikaa sitten. Hän oli valmis siirtämään niitä, mutta sanoin pärjääväni, koska hän istuu töissä _aina_ ja ansaitsee nyt tämän lyhyen vapaansa. Minä kyllä pärjään.

Keskiviikkona onkin sitten Perryn Katen keikka, jonne menen lainalapsen kanssa, saman jonka kanssa olin eilen leffassa. Oikein kiva tyttö, mutta täytyy sanoa, että kyllä tytöt aikuistuvat hurjan paljon aikaisemmin kuin pojat. Niin se vain on.

Tästä pääsenkin torstaihin, jolloin olisi viimeinen tentti olettaen, että pääsen läpi. Edellisestä sain ykkösen, onneksi. Siinä oli niin kummalliset kysymykset, että olin jo menossa uusimaan. Onneksi näin päin.

 Ja loppuun hiukan electro swingiä. Lähden tästä nukkumatin seuraan.

Illan ratoksi

Astuin kotiovesta sisälle, pienin moikkaa: 'Hei äiti, kato mun takista repesi koko kylki auki!'. Voi jipii... ensin sanoin, etten jaksa nyt aiankaan tänä iltana sitä hoitaa ja huomenna on luento. No vaihdoin kotivaatteet ja katsoin ompelukonetta, siinä oli musta lanka valmiina ja vetäisin sitten sen takin kyljen kasaan. Eihän sillä lapsella muuten olisi ollut takkia koko viikolla, kun keskiviikkonakin mulla on iltavuoro. Aikaa meni ehkä kymmenen minuuttia, mutta kirosanoja raikui. Koska takkikangas.

Pyysin esikoista keittämään iltakahvin ja laittoihan se. Olin ostanut kotimatkalla Aino-uutuusjäätelöä, nougat. Ällömakeaa, tuli suklaaällötys. Virpomispalkoiksi varatut pikkuiset suklaamunat eivät parantaneet suklaaällötystä ja kaipasin salmiakkia. En pidä suklaasta kovin paljoa. Söin sitten metwurstia iltapalaksi. Koska suklaa.

Esikoinen katsoo 'Big bang theory'a, siinä sanottiin, että Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät on ihan pöljä leffa, koska sen lopputulos olisi sama ilman Indyä... ihan tosi kyllä. Koska joka tapauksessa natsit olisivat saaneet Liiton arkin, avanneet sen ja kuolleet. Aikamoinen plotwist :D BBT on yksi meidän perheen suosikkisarjoja. (Koska Sheldon).

Loppuun kuva, jonka löysin juuri äsken. Minähän olen se kummajainen, joka on ekaluokalta lähtien halunnut kirjastontädiksi. Ensimmäisellä luokan tutustumiskäynnillä muistan ajatelleeni, kuinka ihanaa olisi olla töissä kaikkien niiden tarinoiden parissa, joita kirjastossa on. Edelleen olen samaa mieltä, vaikken aina pitäisikään tarinasta.

Vaihdoin sittenkin iltapiisin, oli liian surullista. Joo, ja nyt lopetan. Teen Marjaanan kassipaljastushaasteen huomenna.

EDIT

Yhtäkkiä muistin vielä, että työpaikkasuhde kehui minua. Tai kehui ja kehui.. no.. kutsui minua muodollisesti päteväksi :D Keskustelimme akateemisista loppututkinnoista ja päädyimme tuohon. Jostain ihmeen syystä hän saa minut yleensä flirttaamaan kanssaan. Siinä on kyllä se hyvä puoli, että kumpikin meistä tietää missä mennään :P