Olen aivastellut koko päivän, ensin töissä ja nyt kotona. Ulkona ei aivastuta yhtään eikä aivastuttanut myöskään kahvilla Engelissä, jossa tapasin erään ystäväni pitkästä aikaa. Ehkä olen vihdoin saamassa saman pöpön, joka on jo miehen ja pienimmän kiertänyt.
Enää kaksi päivää ja sitten pääsen kesälaitumelle. Tuskin maltan odottaa! Mutta sitä ennen tosiaan vielä perjantaina pitää raahautua kustannuspaikalle, sillä meillä on hyvin pienimuotoinen yt-kokous uuden esimiehen ja työparin kanssa liittyen kaupungin organisaatiomuutokseen. Sivumennen sanottuna se ei ole mennyt aivan kuin Strömsössä vaikka meidän kohdallamme ei ole juurikaan ollut harmeja, ainakaan isompia.
Tässä kesäkuva meitsistä. Väri viittaa kesän lämpötiloihin ja suussa oleva ruoka dieettiini. Nähdään.
Ai niin. Täytyy sanoa, että olen helvetin (anteeksi kielenkäyttö) pettynyt Sipilän sipilöintiin. Mutta se siitä.
Tänään olen syönyt Kuntatalolla jälleen kerran siitakesienirisottoa. Jostain syystä Palmian vääntämä risotto on niin hyvää, että sitä on pakko mennä syömään jos sitä on listalla. Söinkin sitä sitten niin, että oli mahanahka tiukilla. Toki sen lisäksi oli porkkana-inkiväärisosekeittoa ja siikamurekepihvejä sekä marjasalaattia jälkkäriksi. Hyvä, ettemme pyörineet takaisin puljulle.
Työkaveri, jonka kanssa kävin syömässä, kertoi käyneensä hammaslääkärini luona hoidossa ja vielä menevänsä uudelleenkin. Nyt siis jo kaksi läheistä työkaveria on myös hurmaantuneet häneen. Voi minua! Hammaslääkärini on myös avustanut Miika Nousiaista tämän vastikään julkaistun kirjan suhteen ja myös kirjasta tehtävän tv-sarjan kuvausryhmän saattamisessa ajan tasalle uusien hoitomuotojen suhteen. Voi minua uudelleen!
Olen tänään ostanut lentoliput Göteborgiin helmikuulle. Menen ystäväni kanssa sinne teatteriin ja näytelmän kirjoittaja on kutsunut meidät illalliselle kanssaan. Pitää petrata ruotsin sanavarastoja hiukan. On ollut jo pari vuotta muutama ruotsinkielinen romaani hyllyssä odottamassa lukemista. Nyt on vissiin pakko ruveta.
Ostin myös punaiset Kontiot kotimatkalla, sillä minulla on vain hervottoman isot armeijan Kontiot enkä halua käyttää niitä kaupungissa. Tosin huomenna jos tulee lunta, niin en taida uusia kumppareita laittaa silloinkaan vaan talvikengät. Kaipa tässä vielä saadaan vesisateita tänä syksynä.
Pienin on ollut tänään kotona ja on myös huomenna, sen verran hurjankuuloinen yskä. Näin myös minä saan nukkua hetken pitempään aamulla, kun ei tarvitse nousta häntä herättämään.
Yritän saada itseäni irti tuolista huonolla menestyksellä. Olen aikeissa siivota tämän kirjoituspöytäni, sillä jo jonkin aikaa tila on kutistunut ja nyt on lähinnä näppiksen ala tyhjänä tavarasta. Ongelmana on erityisesti papereiden kasaantuminen, sekä omat että poikien kouluasioihin liittyvät läjiintyvät pöydälle. Tällä hetkellä erityisenä ongelmana ovat joulukortit, sillä en oikein koskaan tiedä mitä tehdä niille. Tavalliset heitän pois, mutta ne joiden eteen on nähty vaivaa, ovatkin hankalampi juttu. Usein kierrätän niistä osia muihin askarteluihini.
Kuuntelin pari Uuden musiikin kilpailun kappaletta, mutta en tiedä. Tuskin noilla Euroviisuja voitetaan. Paras kuuntelemistani oli Stella Christinen 'Ain't got time for boys' ja sekin lähinnä soulvaikutteiden vuoksi.
Itse asiassa piti eilenkin kirjoittaa tänne, mutta iski väsy. Hyvä, että pysyin hereillä siihen saakka, että sain pienimmän sänkyyn. Tosin siinäkin meni sen verran myöhään, etten jaksanut lukea hänen kanssaan Percy Jacksonin seikkailuja. Erehdyin nimittäin katsomaan 'Järki ja tunteet'-elokuvan, joka olikin yllättävän pitkä. Tänään olen ajatellut katsoa lisää Alania, en vain ole vielä ihan varma leffavalinnoista.
Eilen töissä käväisi parikin maahanmuuttajamiestä. Toinen käy meillä aika usein ja toinen oli nyt ensi kertaa asiakkaana.
Ensimmäistä (pakolaismies) autoin alkuun toimeentulotuki-hakemuksen täyttämisessä. Hän puhuu suomea, mutta kirjoitettu lomake on vielä tuetun suomen varassa. Saatuamme tärkeimmät kohdat täytettyä hän kysyi nimeäni ja vastattuani hän huudahti 'Mutta sehän on arabialainen nimi!' Kerroin olevani ihan täyssuomalaista alkuperää, mutta että isäni oli ilmeisesti halunnut nimen, joka rimmasi siskon nimeen.
Hiukan myöhemmin asiakkaaksi tuli nuori mies, joka puhui suomea aika hyvin. Työpari kysyi häneltä, mistä hän on kotoisin ja mies kertoi olevansa kreikkalainen ja on nyt täällä etsimässä työpaikkaa. Hän kertoi osaavansa myös sujuvasti kiinaa ja lukemiseksi hän oli valinnut Komisario Palmun eli 'Kuka murhasi rouva Skrofin'.
Näiden kohtaamisten aiheuttamiin pohdintoihin kuuluu ajatukseni siitä, että heidän kaltaisiaan ihmisiä tämä maa minusta tarvitsisi enemmänkin. Mietiskelen, saako kreikkalaismies täältä työtä, jossa voi hyödyntää kiinankielentaitoaan ja pohdin, mitä Irakista pakeneva minua nuorempi mies on mahtanut kokea elämässään ja silti on valoisa ja luottavainen tulevaisuuden suhteen.
Nyt aloitan siivoilun, kuuntelen samalla Bowien Blackstar-levyä YT:stä.
Täytyy sanoa, että kyllä tuli aika halju olo aamulla uutisia lukiessa. Vaikken olekaan mikään über-Bowiefani, niin kyllä täytyy sanoa, että siinä oli hieno ihminen ja muusikko/näyttelijä (mm. Merry Christmas, mr Lawrence). Aika samanlainen olo kuin Leonard Nimoyn kuollessa, yhden aikakauden loppu. Työ-ystävä poikkesi ja oli samaa mieltä asiasta.
No, se siitä. Menin töihin passikuvaamon kautta. Ihana 10 vuoden passini vetelee viimeisiään ja pitää hakea uusi. Ikävä kyllä monen muunkin passi on henkitoreissaan ja siksipä lupapalveluissa on ihan helkkarinmoiset jonot. Menen antamaan sormenjälkeni rekisteriin tammikuun lopussa. Olin ensin laittaa kuvan tähän, mutta koska se on tyyliä 'vain kirves puuttuu', niin olkoon. Maidotkin happaneisi jääkapissa sen myötä.
Töissä oli normisäpinät, arki alkoi ihan kunnolla. Jopa niin hyvin, että puolikkaamme intratunnukset olivat uusimatta ja hän joutui sitten kirjautumaan meidän tunnuksillamme. Päivä kului rattoisasti ja asiakkaat olivat taas tauon jälkeen aika mainioita.
Huomenna en ehkä ehdi päivitellä, sillä menen töiden jälkeen katsomaan Finnkinon tarjoaman teatteritaltioinnin eli Kenneth Branaghin ohjaaman 'Talvisen tarinan', jossa on Dame Judi Dench pääosassa.
Nyt lähden petiin, jos en huomenaamulla odottaisi tuntia kellon soimista.
Uin kilsan 32 minuutissa ja sitten menin töihin, kun en muutakaan keksinyt ja aikanaan tulin kotio.
Tuskin pääsin kotiovesta sisälle, kun piti lähteä paketinhakuun maitokaupasta. Kun vihdoin kotona avasimme paketin, siellä oli tilaamieni lankojen lisäksi pikkupussi nallekarkkeja :D
Huomenna menen pienimmän kanssa balettiin katsomaan Pientä merenneitoa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta :)
Nyt kuitenkin kaadun petiin, en jaksanut edes neuloa tänään. Kamala väsy, ei paljon haittaa täyskuut sun muut.
Tiistai vilahti mukavasti ohitse kerrankin ja nyt olemme jo keskiviikkoillassa.
Sää tänään oli jäätävä. Tuntuu, että olen tänä talvena palellut enemmän kuin koskaan ennen. Vappusää on herättänyt keskustelua ja tänään erään kantismummelin toivottaessa hyvää säätä vapuksi repesimme molemmat, sekä minä että hän, ja totesimme, ettei ehkä sittenkään. Vaikka mistäpä sitä tietää.
Kävin töiden jälkeen hakemassa keskimmäisen lyhennetyt farkut ja sen jälkeen naamarasvat luottokosmetologilta. Siinä vanhoilla lapsuuskulmilla pyöriessä otin kuvan vanhasta kotitalosta. Tuosta keltaisesta vasemmalla. En enää millään muista asuimmeko kolmannessa vai toisessa kerroksessa, mutta edelleen eräitä onnellisimpia muistoja on leikkiminen kirkon katolla :)
Kaikenlaista asiaa oli mielessä, mutta nyt en oikeastaan enää muista. Sitä paitsi on pakko lähteä nukkumaan, koska aamulla on aikainen herätys, kun pienin menee kouluun kahdeksaksi.. uaah.
Istun iltaa töissä, vielä parikymmentä minuuttia. Ehkä ehdin päivitellä.
Olin maanantaina spirometriassa ja se kai meni ihna kohtuullisesti. Kuulemma keuhkoni ovat 100% sesti sellaiset, kuin minun ikäiselläni ja kokoisellani naiseläjällä pitäisi olla (eli nelisen litraa tilavuus). Sain ohjeet jatkaa työpaikkaPEFfiä ja sitä olenkin harrastanut.
Eilen sitten iskikin tiistai taas.. Tällä kertaa oikeastaan muihin kuin minuun. Pienin jätti vanhingossa avaimet kotiin ensimmäisen kerran sitten ikinä ja mies joutui tulemaan Tapiolasta asti päästämään sisälle, koska isoveljet olivat pääsemässä kouluistaan vasta neljältä. Tämä aiheutti sen, että miehen piti olla myöhempään töissä ja minä sitten paahdoin töiden jälkeen kotio ja takaisen metrolle ja kaupunkiin teatterielämykseen.
Eli Maximiin kavereiden kanssa ihastelemaan Richardia The Crucible-näytelmän digitallennetta. Täytyy sanoa, että näytelmä oli melkein parempi näin kuin livenä, koska nyt näimme sen ns. lavatasosta. Mieletön kokemus taas. Myös porukan nuorin eli 18-vuotias neiti oli aivan liekeissä näytöksen jälkeen, kuten me muutkin. Alla pari kuvaa taltioinnista *köh* (nämä ovat siis tumblrista jo aikaa sitten blogattuja).
Joo.. tänä aamuna olikin lieviä käynnistysvaikeuksia. Onneksi tulin iltavuoroon, mutta voi miten pitkä ilta. Työkavereista se puolikas oli joutunut eilen sairaalaan anemian vuoksi ja kuulemma sai pari pussia vertakin. Kuitenkaan ei ole sen ihmeemmästä kyse kuin B12-vitamiinin puutteesta ja kykenee tulemaan huomenna töihin. Mutta kyllä me hiukan säikähdettiin täällä.
Huomenna aamusta menen keskimmäisen kanssa tikinpoistoon (luomen jäljiltä) ja illalla kaverien kanssa leffaan.
Kohta pääsen kotio. Vaihdoin aamusella tennarit jalkaa, oudon tuntuista.
Marjaana esitti majassaan seuraavanlaisen haasteen:
Ruoppaa käsilaukkusi tai taskusi ja kerro, mikä on merkillisin esine, mitä sinä sieltä löysit!
En arkisin käytä käsilaukkua, joten saatte tyytyä työlaukun antimiin. Sieltä ei välttämättä löydy mitään kovin kummallista. *köh*
Tässä ensinnäkin laukkuni, hyvinpalvellut Harry Potter-maasta ostettu tuliainen itselle. Minusta kaikilla kirjastolaisilla voisi olla tällainen Taikaministeriön lähettilaukku, sillä taikuuttahan me jaamme. Sanataikuutta.
Ja kassin sisältä löytyy:
-Luentopaperit muovitaskussa
-Eväsrasia (tyhjä tässä vaiheessa päivää)
-Rainbow suolattuja cashew-pähkinöitä (luennolle välipalaksi)
-Mark Gatiss: The Vesuvius Club (Lucifer Box #1)
-Lompakko
-Puhelin pussukassaan
-Sateenvarjo (Marimekon Unikko)
-Kaksilokeroinen kukkaro, jossa säilytän puhelimen laturia ja kuulokkeita (Marimekon Unikkokangasta)
-Iso Marimekko (Unikko-kangasta)-pussukka, jossa on sisällä
kolikkokukkaro(Unikko-kangasta)
huultenrajauskynä
kuulakärkikynä
huulirasva (Blistexin vadelma-sitruuna, ihana)
muistitikku 8 G
Ibumax-paketti (30 kpl)
miniatyyrikokoinen Island Kiss-hajuvesi
Salmiakki Mix-pussista tehty pikkupussi, jossa on sisällä 5 huulipunaa (yksi lisää on farkkujen taskussa) ja yksi Autot-laastari
-Unikkokukkaro, jossa on avaimet ja kaupungin orjanlätkä
-MLL:n kassi taiteltuna
-Kalenteri (meinasi unohtua)
Siinäpä ne kai oli. Hajuvettä olen viimeksi käyttänyt ehkä syksyllä, tosin en ole ihan varma. Huulipunista yksi on melkein loppu, mutta ehkä siitä vielä irtoaisi..
Mikä mahtaa olla minun suosikkikankaani Marimekolta?
Niin... töissä olin ja siellä oli sen verran tylsää, että vietin aikaani luetteloimalla käsityökirjoja, joita saimme ison määrän lahjoituksena. Niiden parissa aika kuluu rattoisasti ja vanha rakkauteni ristisanatehtäviin saa jälleen täyttymyksensä. Ne kun voivat olla melkoisia salapoliisitehtäviä välillä.
Muuten ei olekaan mitään ihmeempää raportoitavaa. Huomenna on perjantai, jonka aion viettää vääntämällä lyriikka-analyysia. Lauantaina menemme koko perheen voimin katsomaan Lego-elokuvan ja sitten ensi viikolla aion hiihtolomailla :D Olen jo suunnitellut kaikenlaista hommaa, saa nähdä mitä loppujen lopuksi saan hoidettua niistä.
Loppuun vanha Bowien piisi ja kuva hänestä Tilda Swintonin kanssa :)
Katajanokan vankila oli oikein kaunis ja jos tulisin Helsinkiin turistina, saattaisin jopa yöpyä siellä. Ruokakin oli hyvää ja oli hyvää seuraa. Ennen lähtöä nauroimme töissä, kun työpari sanoi puolikkaallemme: 'Jos tulee iso hätä, niin soita meille'. Nauroimme ehkä vartin. Halvat huvit :P
Luennollekin ehdin ajoissa, vaikka kävin moikkaamassa yhtä kirjastolaista, vein hänelle yhdet tekemäni kämmekät ja kävin ostamassa villatakin matkalla ratikalle. Kirjastoystävä oli kultainen, juttelimme lasten erilaisuudesta ja sen sellaista. Luento meni kivasti ja vihdoin parin kuukauden istumisen jälkeen tuntuu, että ihmiset alkavat (muutkin kuin minä ja vanhin) jutella keskenään. Olen jo siis ylittänyt sen rajan, että uskallan puhua tuntemattomillekin :)
Kotona kysyin mieheltä, mitä viimeisin Wilma-viesti koski. Nyt ollaan nimittäin siinä pisteessä, etten oikeine nää uskalla avata Wilma-viestejä, elleivät ne ole tulleet myös keskimmäiselle, jolloin tiedän niiden koskevan kaikkai koulun oppilaita. Mies sanoi, että tämä viesti oli kaikille ekaluokkalaisille ja koski sekä joulujuhlaa että lisäksi joitain oppilaita uudelleensijoitetaan toisille ekaluokille. Toivon nyt kovasti, että pienin pääsisi eri luokalle, esim juuri tämän musaopen luokalle, koska hän tuntuu olevan jokseenkin järkevä ihminen. Sanoi moiteviestissään viime perjantaina, että on ihanaa kun lapset ovat erilaisia <3
Ja nyt menen tästä jonnekin... tuota.. Keski-Maahan. siis. juu.. ahhuh. Hee. Aivotoiminta pysähtyi jonkin kuvan jälkeen. Nähdään huomenna.
Tämäkään tiistai ei osoittaunut muita huonommaksi eli oli perinteisen v*mäinen yksilö. Tänään kärsin jälleen päänsärystä, joka alkoi jo eilen illalla eikä talttunut aamulla edes Salmiakkiaakkosilla ja Rammsteinilla.
Eniveis, tulin kotiin kahden aikoihin koska en enää kertakaikkiaan pystynyt olemaan töissä (oksentamatta) ja talossa vallitsi ihana rauha ja hiljaisuus noin vartin.. Pienin oli mennyt kaverinsa kera leikkipuistoon ja keskimmäinen ei ollut vielä tullut. Joten mitäkö tein? Tietysti yritin ottaa itsestäni ihmismäistä kuvaa rillien kera.
Minulla on ikuvanhat rillit, joita joudun nykyään käyttämään tässä ruudun ääressä. Totesin, että ellen halua istua nenä kiinni ruudussa, on pakko ottaa ne käyttöön. Totesin myös kuvat katsottuani, että olen varsinainen pallopää. Plus että osaan hymyillä varsin kauniisti vaikka v*ttuilisinkin.. savolaisittain sanottuna. (näin meidän kesken sanottuna osaan varsin hyvin savolaista asiakaspalvelua.)
Piti sanoa vielä jotakin, mutta mies tuli häiritsemään ja ajatukseni hauras lanka katkesi. Lähden petiin ihan näillä näppäimillä, jos vaikka tämä pää paranisi joskus.
P.S. Joo sitä, että vihaan vehkeitä, jotka eivät toimi!! *heittää hiiren kissalle*
