Pohkeet

Olen tällä viikolla ylittänyt itseni. En ole vuosikausiin ajanut pyörällä suunnilleen minnekään, koska aina on ollut joku vietävänä tai haettavana päivähoidosta. Nyt olen ajanut kolmena päivänä 76 kilometriä, pelkkää työmatkapyöräilyä. En olisi uskonut vielä toukokuussa, jos joku olisi sanonut moisesta hulluuskohtauksesta.

Täytyy sanoa, että pohkeissa tuntuu kyllä. Jotain on tullut tehtyä. Ihmetyttää, ettei tunnu pahemmalta ja tänään pääsin jo erään tuskan mäen melko hyvin ylös.

Siitä mäestä sen verran, että siinä pusertaessani sitä ylöspäin takaani tuli eräs rouva kevyesti ja hivenen ihmettelin, että mitä halvattua. No sitten taapersin Kivikossa sitä tappomäkeä ylös (en todellakaan ala sitä polkemaan loppuun asti) sama rouva ponkaisi jälleen takaani kevyesti. Samassa tajusin, että hänellä oli sellainen sähköpyörä! Mitä huijausta!!

Ah niin, kävinhän eilen siellä avaruuden korpimaillakin. Oli todella rattoisa retki! Voin lämpimästi suositella ihan kaikille. Nauttikaa.