Lämpinä elokuun aamuna työmuurahainen käveli muiden kaltaistensa kanssa ulos metroasemalta ja suunnisti kohti kustannuspaikkaansa. Hänen ohittaessaan aukiolla sijaitsevaa kauppaa sen portailta kuului huuto.
"Anteeksi, mutta te näytätte todella tyhmiltä!" Huutaja oli heinäsirkkaneito, joka paistatteli päivää ovien edessä.
Työläismuurahainen pohti asiaa ja tuli siihen tulokseen, että varmaankin hän ja kaltaisensa näyttivät tyhmiltä heinäsirkan mielestä, mutta työläismuurahainen aikoi nauttia lämpimästä kotikolosta perheensä kanssa talven kylminä aikoina ja siksi voi vallan hyvin näyttää tyhmältä heinäsirkan mielestä nyt.
****
Tämä tarina on tosi.
Muurahaisteemaan sopinee varmaan tämä 30 Sekkaa Marsiin poikien piisi Stuck.
On mennyt suunnilleen koko loppuviikko, Jared pisti pään ihan sekaisin :P
Oikeastaan syytän kyllä väsymystä, sillä ke-to-välisenä yönä nukuin alle 6 tuntia. Olin kotona keikan jälkeen vasta puoli 1 ja aina kestää hetken, ennen kuin pääsee petiin. Torstaina kävin kuitenkin pilateksessa, joka oli ihan törkeän rankka ja meninkin illalla nukkumaan jo 9:n jälkeen. Perjantai olikin huomattavasti helpompi päivä riittävien unien ansiosta, mutta illalla menin leffaan ystävieni ja pienimmän sekä hänen ystävänsä kanssa.
Uusi Avengers : Infinity War jätti täysin pöllämystyneeksi. Ilmeisesti emme olleet ainoita, koska ainakin twitterissä ihmiset ovat toivoneet leffan jo nähneitä olemaan spoilaamatta. Aika hyvin on ilmeisesti onnistuneetkin. Ainakin yksi tuttava kysyi multa fasen mesessä, että mitä ihmettä leffan lopussa tapahtui :D No, onneksi seuraava Avengers tulee jo ensi keväänä ja sitä ennen Ant-Man ja Wasp-leffa, jossa on ihana Evangeline Lilly. Täytyy vielä sanoa, että parrakas Kapteeni Amerikka on aika ihq.. *löyhyttelee viuhkalla kasvojaan*, Buckysta en sano mitään myöskään.
Tänään olen ollut pihalla touhuilemassa. Kävimme myös viemässä keskimmäisen sekä tyttöystävänsä koululle, sillä on musikaalin ensi-ilta :) Menemme katsomaan sen tässä jonain päivänä, nuorison toiveesta emme menneet vielä tänään.
Mies ja minä jatkoimme sitten matkaa hautausmaille, Malmille isäni haudalle ja siitä Honkikselle miehen isän haudalle. Lisäksi kävimme shoppailemassa kissanhiekkaa ja kesäkukkia Tokmannilta, löysin myös ihanat piikkipallot itselleni sieltä. Kotiuduimme, söimme ja menin vielä istuttamaan kesäkukat laatikkoon oven eteen. En ole vielä koskaan laittanut kukkia vielä tähän aikaan ulos.
Saatte taas käännellä päitänne. Hemmetin blogger.
Ihan Suden kiusaksi laitan loppuun yhden suosikkibiiseistäni 30STM:n pojilta.
Menin töiden jälkeen ammattiyhdistyksen virkistysjaoksen kokoukseen. Kuulostaa jokseenkin hassulta tuo litania :D
Tapasin vanhan ystäväni Teron sekä pari muuta kirjastoaikojen tuttavaa ja sain pari uutta tuttavaa, mikä on aika hauskaa. Juttelimme kaikenlaista enkä onnistunut saamaan kuin yhden nakkihomman :P
Olen tänään törmännyt
outoon ilmiöön eli pissismummoihin. Tarkoitan tässä pissiksellä ihan sellaista
teinimäistä muista viisveisaavaa käyttäytymistä, jolla saa kanssaihmiset
hermostumaan tai ällistymään tai molempia.
Nämä mummoryppäät kävelevät kadulla samalla tavoin rinnakkain kuin teinitytöt,
parhaimmillaan kolmen rinnakkainkävelevän mummon ohi pääsee kävellen puolen
metrin levyistä kaistaletta jalkakäytävän toisessa reunassa samalla odottaen
jonkun mummon kyynärpäätä kylkiluiden väliin (kun kehtaa mennä ohi). Kolme
mummoa rinnakkain on samanlevyinen rintama kuin viisi pissisteiniä, katseet
ovat yhtä terävät.
Tullessani kotiin talon edestä lähti juuri pakettiauto, olin saanut
postiostokseni kotiovelle. Tällä kertaa kyseessä ei olleetkaan kirjat, vaan
aivan hurmaava pieni penaali. Niin. Kangaspenaali, jonka saa rullalle :)
Ajattelin, että se mahtuu työkassiin jos nyt uuden luottamustoimen myötä
tarvitsen sellaistakin.
Ihanuus
Luen parhaillaan Stephen
Kingin kirjaa "Kirjoittamisesta : muistelma leipätyöstä" ja se on
niin hauska, että olen useamman kerran joutunut metrossa puremaan huulta, etten
nauraisi ääneen. Toki siten saisi nopeasti tyhjää tilaa ympärille, mutta
olkoon.
Metrosta vielä sen verran, että eilen aamulla mies lähti hyvissä ajoin töihin
(kuten aina) klo 7 metrolla. Minä menen hiukan myöhempään ja niinpä, kun katsoin
luuria Sörkassa huomasin miehen laittaneen WA-viestin klo 8.15. jossa hän
ilmoitti vihdoin päässeensä töihin. Mellunmäki-Kamppi viis varttia. Ehkä pisin
aika ikinä. Lisäksi kuulemma espoolaiset eivät osaa Kampissa kulkea a)
rullaportaissa b) laiturialueelle johtavissa ovissa :D
Olen ilmoittaunut maaliskuun puolivälissä viisipäiväiseen
luottamusmieskoulutukseen. Toivottavasti siellä on yhtä hauskoja tyyppejä, kuin
oli yt-kurssilla :)
Työlääkärikin soitteli, kilpirauhasnäyte on hyvälaatuinen ja nyt seurataan eli
vuosittain pitää käydä tarkastuksessa. Kysyin samalla niistä verikokeista, kun
se aiempi lääkärisoittelija oli vähän outo ja nyt tämä sanoi, että ne on oikein
hyvät arvot enkä tarvitse lääkkeitä. Kai se on uskottava sitten. Ilmeisesti
kaikki oireet johtuvat sitten kuitenkin sisäilmasta.
Mies on sairas, vatsa sekaisin ja kuumetta melkein 39. Toivottavasti menee
nopeasti ohi eikä tule meille muille.
Nuoriso katsoo taas Tarua, joten Suen lapaset on taas hetken tauolla. Tosin
enää puuttuu puolet toisesta sekä peukalot molemmista, että älä Susj' hättäile.
Outo mielihalu iski: kirjoitushinku. Pitäisi ehkä hyödyntää se.
Tuskin maltan odottaa
huhtikuuhun, kun näen taas Jaredin :)
P.S. Unohdin ihan kertoa hammaslääkäristä. Siinä meni ehkä kaksi minuuttia, hyvä kun ehdin tuoliin istua. Hän hioi kiukuttelevaa hammasta matalammaksi (arvelimme molemmat puremisen olevan syynä kylmänarkuuteen) ja lähtiessäni varasin ajan hammastarkastukseen maaliskuulle.
Edelleen sydämessä läikähtää hänet nähdessä <3
P.S. 2. En tiedä mitä helkkaria tekstille tapahtui, mutta en jaksa enää säätää. Muutakin tekemistä.
Eilen pienin oli koulussa aamupäivän ja oli kuulemma ollut oikein kivaa. Hän tuki omaa leirikoulurahastoaan ostamalla Kismetin eurolla, jonka annoin aamulla. Myöhemmin saimme viestin, että nettosimme leirikoulurahastoon yli 1000 euroa tällä kahvituksella. Saa nähdä mikä on keskiviikko-illan kahvibuffetin tulos.
Koulusta sen verran, että vaikka pidämme kovasti pienimmän opettajista, heillä on välillä vähän outoja mielipiteitä. Pienimmällä on ongelma matikanläksyn kanssa ja mies opasti ratkaisemaan eri tavalla kuin koulussa, lopputulos oli sama . Opettaja oli sanonut, että väärin oli tehty. Ymmärrämme toki, jos on kyse tietyn tavan opettamisesta, mutta jos lapsi ei ymmärrä sitä niin eikö ole parempi, että pääsee oikeaan lopputulokseen silti?
Niin ja keskimmäinen oli 'nasujaisissa' perjantai-iltana kauheassa vesisateessa, ajattelin sen saavan keuhkokuumeen. Lauantain lehdet sitten päivittelivät, kuinka oli nasut jättäneet puistot törkeään kuntoon. Kysyin keskimmäiseltä asiasta ja hän kertoi, että he olivat siivonneet jälkensä ennen kuin pääsivät lähtemään. Ilmeisesti kyse on myös koulujen eroista.
Tänään kävimme Hesyn kissatarjontaa tarkistamassa. Juttelimme parin päivystäjän kanssa ja he kertoivat, että luovutusikäisiä pentuja ei vielä ole, mutta syyskuun puolivälissä varmaankin alkaisi jo olla. Se olisikin kiva, koska toivon mukaan silloin meillä olisi jo parvekelasitkin asennettuna. Emme mitenkään voi ottaa kissaa ennen kuin ne on asennettu, joku työmiehistä vielä astuu kissan päälle tai jotain.
Muuten olen leiponut kahvibuffettiin pari kuivakakkua, taidan vielä huomenna tehdä yhden. Alla Jaredin ja kumppaneiden uusi sinkku.
Otsikko tuli vanhasta sanonnasta, keksitte varmaan itsekin mikä se mahtoi olla.
Olin tänään kustannuspaikalla 11 tuntia. Ihan siksi, että työparini eli kirjastonhoitajamme ja erittäin-lähi-esimies on muiden pomojen keralla eräässä seminaarissa. Ihan jopa ensimmäinen kerta hänelle tällainen, joten se suotakoon. Sainpahan tehtyä miinuksia saldosta pois, joten voin huomenna tehdä niitä lisää. On nimittäin mentävä poliisitalolle antamaan sormenjälkinäytteet uutta passia varten. Jos jaksan ja on ajallisesti järkevää, niin palaan siitä vielä sorvin ääreen.
En oikein tiedä enää tämän vuoden suru-uutissaldosta. Ollaan vasta tammikuussa ja julkimoiden lisäksi tänään tuli viesti, että eräs työllistettymme, 60-vuotias herrahenkilö, oli saanut sunnuntaina kotonaan sairaskohtauksen ja menehtynyt. En ehtinyt edes kunnolla tutustua tähän ihmiseen, sillä hän tuli meille vasta joulukuussa töihin ja olin itse aika vähän töissä silloin. Jotenkin surullinen olo silti, luultavasti siksi, että se nostaa mieleeni isäni kuoleman pian 21 vuotta sitten.
Muuten päivä sujahti yllättävän kivuttomasti ja sain tehtyä kaikenlaisia rästihommeleitakin pois. Yritin hetken aikaa hyllyttää käsityökirjoja, mutta alkoi ottaa niin helkkaristi pattiin ihmisten viitsimättömyys, että annoin olla. Ilmeisesti se osa asiakkaista, joka juuri niitä kirjoja tarvitsee, ei osaa aakkosia eikä numeroita. Minusta se on hieman huolestuttavaa, sillä niitä yleensä käsityön tekemisessä tarvitaan aika paljonkin.
Aamulla, odotellessani kellon soimista, pohdiskelin taas kerran sitä, millainen äiti olen ollut esikoiselle ja muille ihan silloin, kun he olivat pieniä. Itse muistan kaikki ne asiat, jotka tein väärin mutta ehkä sittenkin olen tehnyt jotain oikeinkin. Esikoinen kyseli illalla lupaa lähteä Vanhojen risteilylle, johon mies sanoi, että haluaa tietää vähän enemmän asiasta. Minä taas sanoin, että luotan siihen ettei tuo osallistu mihinkään juomakilpailuihin ja esikoinen vain pyöritteli silmiään. Streittari-luonne kun on, niin sitä pelkoa tuskin on. Ajattelin sanoa miehelle, että lykkää pojalle kuitenkin kumit varalta mukaan. En ihan vielä haluaisi isoäidiksi.
Kuusi on korjattu pois (seitsemää ei tarvinnut..) ja muutenkin joulu pakattu pois, paitsi poikien huoneeseen jäi vielä ikkunatähti. Huomasin sen vasta äsken mennessäni lukemaan pienimmälle. Pitänee kiskoa se huomenna pois.
Olemme keskustelleet pakkaspukeutumisesta jälkikasvun kera ja etsineet mm. pienimmän talvikenkiä vaatehuoneen uumenista. Onneksi ne olivat aika pinnalla.
Olen neulonut omiin kolminkertaisiin lapasiini yhden lisäkerroksen sisäpuolelle, se pitää vielä toisesta päätellä loppuun. Aloitin myös rannekkeet vain huomatakseni, että niihin aikomani lanka loppuu takuuvarmasti kesken.
Katselin elokuvan The Fall, koska sitä on paljon kehuttu ja olihan se aika hieno, hyvin kuvauksellinen. Syksyllä näkemäni Tale of tales muistutti sitä jonkin verran. Olen jo jonkin aikaa halunnut nähdä tuon jo ihan Lee Pacen takia ja hyvän roolityön tekikikn.
Vointi on edelleen mielenkiintoinen, mutta aion silti mennä huomenna työmaalle. Päivällä minulla oli ihan hyvä olo huolimatta järjettömästä päänsärystä ja mittasin lämmön vain huomatakseni sen olevan aika alhainen, 35,2 tänään. Tosin se sitten nousi, kun join päiväkahvit ja neuloskelin.
Olemme pitäneet takassa tulta koko iltapäivän ja illan ja kävimme saunassa, ihan mukavasti on lämmin sisällä. Mutta tässä tämän päivän kuulumiset. Näkyillään huomenna.
Ihan ensi alkuun sanon, että keikka oli hieno. Käynnistyi hitaasti, mutta eipä sitten meinannut sammua into millään :) Jared on varsinainen showmies eikä veli ole pekkaa pahempi. Alla pari kuvaa, jotka nappasin kännyllä.
Muuten olen lukenut kirjan, josta pitäisi vääntää analyysi ensi viikonloppuna, palautuspäivä on sunnuntaina. Onneksi kirja oli hauska, vaikka yksi ihminen sanoi sen olevan hieman tylsä. Itse nauroin jopa ääneen muutamassa kohdassa, sitä ei usein tapahdu kotimaisten kirjojen kanssa. Kirjassa oli sarkastista huumoria runsain mitoin ja henkilöt olivat varsin karikatyyrisiä. Ihan hupaisa nopea luettava, yllättävästi Finlandiavoittaja (en yleensä jaksa lukea Finladia-ehdokkaita ollenkaan.)
Sukantekele on edistynyt myös ihan hyvin, kun neljänne (vai viidennen) purkamisurakan jälkeen tajusin laskea mallipiirroksesta, missä ihan oikeasti olen menossa. Johan selkis.
Ja nyt menen katsomaan töllöä tai jotain. Nähdään taas!
PS Unohdin sen kuvan, jota yleisö pyysi jossain aiemmin. Sen näkee tässä alla.
Olin tänään kotona, vatsa päätti pitää hauskaa koko yön enkä kokenut olevani toimintakykyinen. Jäin siis kotiin, osittain myös siksi, etten halua levittää vatsapöpöä työpaikalle. Joka tapauksessa vietin aamupäivän sohvalla katsellen erään tietyn elokuvan jo peräti 11nnen kerran (en ole mitään koskaan katsonut näin monesti) ja ihmettelin, sillä joka kerta löydän siitä jotain uutta.
Pohdiskelin siinä ohimennen näyttelijöiden muuntautumiskykyä. Myöhemmin päivällä raahustin vihdoin tietokoneen ääreen ja kas, rapakon toisella puolen on jaettu Kultaisia maapalloja ansioituneille näyttelijöille. Useimmat eivät kiinnostaneet juurikaan, mutta olihan siellä yksi suosikeistani. Yllättäen olen tutustunut hänen työhönsä ensisijaisesti musiikin kautta ja vasta myöhemmin katsellut hänen elokuviaan (ja yhden teini-tv-sarjan).
Kyseessä on siis (ehkä hieman yllättäen ikäiseni mies) Jared Leto. Hän oikeasti todella on mielestäni ihmis-kameleontti. Hän on useampaan kertaan laihduttanut ja lihottanut itseään eri rooleja varten ja tehnyt joitain muitakin roolien vaatimia juttuja. Nyt hän esittää HIV-positiivista transgender-henkilöä elokuvassa 'Dallas Buyers Club'. (Tässä haastattelu hyvin luotettavasta lähteestä.. HuffingtonPost ei aina ehkä ole ihan paras lähde.)
Halusin laittaa tähän kaksi kuvaa, joista ehkä näette mitä tarkoitan.
Jaredin kiitospuhekuva saamastaan palkinnosta
Rayon (Jared) Dallas Buyers Club-elokuvassa
Täytyy sanoa, että arvostan ihan oikeasti näyttelijöitä muutenkin. On varmasti (tai minulle olisi) rankkaa sukeltaa jonkun muun elämään aina muutamaksi tunniksi per päivä.
Jaredin näenkin Helsingissä jo vähemmän kuin kahden kuukauden kuluttua, kun hänen yhtyeensä tulee konsertoimaan tänne. Kolmas kerta! Voisin laittaa loppuun jonkun Marsin poikien piisin, vaikka niitä onkin tässä blogissa jo tosi monta. Laitankin yhden, mistä tykkäsin tosi paljon...
Vatsani aiheuttaman unenpuutteen vuoksi aion mennä tänään aikaisin nukkumaan. Aivot on vieläkin pumpulissa.
Koska en keksi mitään järkevää sanottavaa tästä päivästä, niin laitan tähän linkin hienoihin lego-Tähtien sota-kuviin, jotka on kuvannut suomalainen kuvaaja. Itse pidin niistä hurjasti enkä voi kuin ihailla, kuinka joku jaksaa paneutua. Upeaa työtä.
Tähän tulisi vielä joku iloinen video, kunhan keksin sen. Hetkonen vain.. Marsin poikien Hurricane sensuroimattomana sopinee tähän päivään. Tuo sensuurikin on minusta jotenkin hassu juttu, mutta ehkä avaudun siitä joku toinen kerta. Nyt ei jaksa. JA huom, piisi alkaa noin 1.20 kohdasta.
Sanonko? Tyypillinen tiistai, oikein syvältä sieltä minne ei aurinko paista eikä kuu kumota.
Hetken jo luulin, että tämä tiistai olisi erilainen. Oli ihan mukava päivä töissä ja luennollakin ja vielä ystävä käväisi kahvilla. Mutta sitten jysähti. Voi per***nsuti, kirjaimellisesti. Pienin on onnistunut pyydystämään jostain kihomatoja. Ne ovatkin meille aivan uusi tuttavuus. En kyllä olisi ihan ykkösvaihtoehtona kaivannut niiden tuttavuutta.
Meillä oli työpaikan tyhy-ryhmän syksyn suunnittelupäivä tänään Kuusijärvellä. Polkaisin sinne reippahasti enkä edes eksynyt vaikka ihmettelinkin, kuinka halvatun pitkä matka yhdeksän kilometriä voikaan olla.
Tässä tulos viiden tunnin rupeamasta.
Loppuun piisi uudelta Marsin poikien levyltä. Pidän tästä levystä kovasti, vähän harmittaa etten näe poikia Hietsussa kuun lopussa. Kahdesti olen jo Jaredin livenä nähnyt.
Tiistai on minulle huonoin viikonpäivä, ollut aina. Tänään kuitenkin päivä on sujunut suht hyvin, ilman suurempia ongelmia.
Ensin töissä lueskelin kustantajien kirjaläpysköitä ja Tammen lehdessä mainostettiin Sara la Fountainin uutta syksyllä ilmestyvää keittokirjaa. Repesin totaalisesti. Mainoslause kuuluu: 'Sara palaa keittiöön'.
(Yksi mielestäni parhaita vitsejä kautta aikojen on seuraava: Pyromaanin suosikkielokuva: Lassie palaa kotiin. Tiedän, olen ilceä ihminen.)
Kotona nauroin pitkästä aikaa niin, että hyvä kun pysyi housut kuivana. Mies nimittäin laittoi kissan olkapäilleen, mutta kissa ei tykännyt. Sillä on hiukan liian pitkät kynnet ja jäi sitten kiinni miehen päänahkaan. Herranjestas että nauroin. Mies jo kysyi, pitääkö elvyttää kun en enää pystynyt hengittämään.
Huh.. No nyt menen hetkeksi katsomaan jotain kehittävää elokuvaa. Työkaveri lainasi 'Atonement'-elokuvan, taidan aloittaa sillä. Ainakin kirja oli upea.
Loppuun 30 Sekkaa Marsista-poikien upea video 'Up in the air'. Tykkään :)
Kuten Nollis jo sanoi, Mozartin Requiem lienee tunnetuin. Minuun teki aikoinaan suuren vaikutuksen Amadues-elokuva ja tuohon sielunmessuun liittyvät tapahtumat. Tom Hulce oli ihana Amadeuksena.
Äsken aloittaessani tätä päivitystä mielessä muljahti jokin, mutta sekin katosi jo ajatusten sameisiin vesiin (=lue Keski-Maahan). Aamulla vietin tovin Hobitin videoblogien parissa jälleen kerran, onneksi dvd tulee ensi viikolla kauppoihin. Ja nyt en uskallakaan sanoa sen enempää tässä...
Mitähän laittaisin loppupiisiksi.. ehkä Kolkyt sekkaa Marsin uuden sinkun? Joo. Se on kiva :) ja kuvat on otettu avaruusasemalta. Kaunista.
Otsikko viittaa minuun itseeni. Olen huomannut olevani jonkinasteinen humanisti.
Tänään äitini ja appiukkoni käväisivät meillä pääsiäisen kunniaksi syömässä. Äitini koetti avata kanssani keskustelua avioliittolaista sanomalla, että hänestä se on ihan hölmöä että homoparit saisivat samat oikeudet kuin heteroparit. Minusta se on ihmisoikeus, ei sukupuolikysymys. Kerroin tämän äidilleni, joka antoi asian olla. Ehkä hän alkaa vähitellen ymmärtää minua. Vasta pari ja neljäkymmentä vuotta yritettyään.
Syytän kyllä itseänikin, olen lukenut liikaa. Olen aina voinut sanoa ylepydellä ja kiitollisena, että vanhempani eivät koskaan puuttuneet siihen mitä luin. Sain lukea 'Taru'n, 'Pohjantähden', Ella Erosen muistelmat ja 'Kaikki isäni hotellit' 11-vuotiaana. Jälkimmäisestä meni luultavasti aika monikin nyanssi ohi, mutta ei haitannut. En olekaan koskaan voinut ymmärtää niitä ihmisiä, joiden mielestä lukemista pitää rajoittaa. Valitettavasti pienimmän kummitäti kuuluu tähän lajiin ja se on heidän perheensä sisäinen asia, en puutu siihen vaikka se onkin minusta kummallista. Toivon vain, että tytär lukee aikuisena ja muodostaa oman käsityksensä maailmasta itsenäisesti.
No mutta se siitä. Nyt kuuntelen tätä, koska se on soinut päässäni noin viikon yötäpäivää. Ainiin, retkahdin myös (minulle uuteen) fandomiin.. Bondlock eli Bond-Sherlock. Mitähän tästäkin tulee.
Kuulin tänään erään tuttavan poismenosta. En ole koskaan tavannut häntä, mutta joskus olimme suht hyvät tutut eräällä keskustelupalstalla. Hän oli aika paljon minua nuorempi, mutta esikoisemme ovat samanikäiset ja olimme myös molemmat kokeneet perätilasynnytyksen.
Sittemmin hän oli hieman vähemmän keskustelupalstalla, oli kaikenlaista ongelmaa terveydessä. Psyykkisessä ja fyysisessä ja sen sellaista. Täytyy sanoa, että en ihan hirveästi kaivannut häntä. Kuitenkin tämän viikon kuluessa olen pohtinut paljonkin häntä ja miettinyt, mitä kuuluu.
Nyt ei kuulu enää. Hän oli ollut aivan tavallisessa leikkauksessa ja saanut sen jälkeen sisäisen verenvuodon, johon menehtyi. Jotenkin kauhean sääli, mutta toisaalta ehkä helpotuskin.
Elämä on. Keväällä kuolee tilastojen mukaan enemmän ihmisiä kuin muina vuodenaikoina. Olen aina pohtinut, mistä se johtuu. Ehkä uusi kevät vie voimat toisilta.
Loppuun lainaus isältäni (hieman savolaista viisautta): 'Viimeinen ovi on madon suu'. Niin se on.
Raidat.. joo, sellaisia on erilaisissa paikoissa. Paidoissa ne eivät sovi minulle, eikä oikein muutenkaan. Joskus oli hiuksissakin raitoja, mutta nyt on vain väripalkki.
Kissoissa raidat ovat kauniit, varsinkin sellaisissa tabby-kissoissa erinomaisen sievät. Tiikereissä ne ovat paitsi kauniit, myös tarkoituksenmukaiset. Kuten seeproissakin.
Enempää ei nyt heru. Sorgen. Lähden suunnittelemaan lapasten kirjoneuletta uusiksi Johnsonin poikien seurassa.
Olen yllättynyt viimeaikaisten kommenttien vähyydestä. Lieneekö syynä arvon lukijoideni löytämä Elämä vai meikäläisen kääpiöhulluus?
Viime yönä näin unta leirinuotiosta. Jostain syystä sen pohja piti kaivaa syvälle maahan, ettei tuli olisi näkynyt maanpinnan ylle ja paljastanut (jotain?). Kerroin ystävälleni Unientulkitsijalle tästä, hän kysyi haluanko minä piilottaa tuleni joltakulta vai suojata sitä? Vaikea kysymys, en tiedä. Sekin yllätti.
