Sittemmin hän oli hieman vähemmän keskustelupalstalla, oli kaikenlaista ongelmaa terveydessä. Psyykkisessä ja fyysisessä ja sen sellaista. Täytyy sanoa, että en ihan hirveästi kaivannut häntä. Kuitenkin tämän viikon kuluessa olen pohtinut paljonkin häntä ja miettinyt, mitä kuuluu.
Nyt ei kuulu enää. Hän oli ollut aivan tavallisessa leikkauksessa ja saanut sen jälkeen sisäisen verenvuodon, johon menehtyi. Jotenkin kauhean sääli, mutta toisaalta ehkä helpotuskin.
Elämä on. Keväällä kuolee tilastojen mukaan enemmän ihmisiä kuin muina vuodenaikoina. Olen aina pohtinut, mistä se johtuu. Ehkä uusi kevät vie voimat toisilta.
Loppuun lainaus isältäni (hieman savolaista viisautta): 'Viimeinen ovi on madon suu'. Niin se on.
Se on tämä kevät useimmille mielenterveyspotilaille rankkaa aikaa, tunnen lukuisia tyyppejä jotka ovat kertovat masentuvansa aina keväisin vaikka normaalisti ihmiset saavat lisää kierroksia kevään ja kesän tulemisesta. Oikeasti ihmettelen sitä ristiriitaa mikä sairaaloissa on, ihmeitä tehdään mutta sitten aivan tavallisessa ja normaalissa leikkauksessa potilas menetetään. Outo juttu vai onko kyseessä "no, hoidetaas tää nyt äkkiä ennen kahvitaukoa alta pois" -asenne?
VastaaPoistaPusuja kuiteskin ja hyvää naistenpäivää!
Tuohon tilastoon käsittääkseni lukeutuvat ihan kaikki poistuneet, ei vain mielenterveyspotilaat.
PoistaEn tiedä tapauksesta enempää, mutta ikävää kuitenkin.
Kiitos :)