Päästyäni töihin katselin hetken ikkunasta ulos ja näin retkueen pikkuisia ihmisenalkuja, jotka olivat olleet luistelemassa. Jonossa kävelivät ohjaajiensa kanssa tien yli ja jostain syystä koin heidät kovin liikuttavina, varsinkin kun autoilijatkin ihan kiltisti odottivat sitä viimeistäkin mukulaa. Ehkä vielä on toivoa ihmiskunnalla.
Soittivat Allergiasairaalasta minut tutkimuksiin ja niinpä olinkin sitten jo puoli kolmen aikoihin puhkumassa spirometriin. Huomenna menen lääkärille aamupuolella, kuulemma lääkäri haluaa minun tekevän taas yhden parinviikon pef-seurannan. Olen aika yllättynyt ja tyytyväinen, että näin nopeasti pääsin tutkimuksiin.
Lähi-esimieheni ja pari muuta kävi tänään kirjastonhoitajamme kanssa katsomassa kirjavarastoa. Kaikki muut menivät tukkoon ja heitä alkoi ahdistaa, paitsi kirjastonhoitajaamme. Ihan hyvä niin. Tuntuu, että ottavat minut todesta nyt paremmin.
Töistä tullessa osuin puolestaan nuoren naisen kanssa samaan loosiin. Ei siinä mitään muuten, mutta hän söi katkarapu(!)salaattia, sellaista K-kaupan salaattibaarista ostettua. Olen kerran ostanut salaatin sellaisesta ja vatsa meni sekaisin. En uskaltaisi edes unelmoida katkarapujen syömistä sellaisesta, menee vatsa kuralle jo ajatuksesta. JA se salaatti haisi, yök. (>.<)
Huomenna ajattelin käydä töiden jälkeen hankkimassa uuden uimapuvun. Enhän voi mennä uimaan, kun vanha ei enää sovi! Jotenkin outoa. Ehkä selviän siitä kuitenkin.
