Näytetään tekstit, joissa on tunniste introverttius. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste introverttius. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. elokuuta 2017

Taiteiden yö

Tänään on taas kertaalleen vietetty Taiteiden yötä eikä voisi kiinnostaa vähempää. En oikein tiedä, mikä tai millainen ohjelma siellä minua oikeasti kiinnostaisi niin paljon, että haluaisin lähteä oman kodin rauhasta tunkemaan miljoonan muun ihmisen kanssa kulttuurielämyksiin.

Päivällä näin FB:ssa erään tuttavan, Havaijilla opiskelevan suomalaisen opiskelijaneitosen, kuvan. Hän oli juossut eräät portaat ylös.. siis sellaiset portaat, joita katsoin aina kauhulla ajaessamme niiden ohitse Hanauma Beachille. Katsoin juuri googlella, että kyseiset portaat ovat entinen rautatie ja portaita on 1048 askelmaa. Siis melko suoraan vuorenrinnettä ylös Honolulun lähellä. (tutustuimme tuohon nuoreen naiseen koneiden vaihtoa odotellessamme.) En ikinä kykenisi moiseen suoritukseen. Ehkä jos olisin 30 vuotta nuorempi voisin harkita.

Väsyttää ihan järjettömästi. Onneksi huomenna on viimeinen työpäivä tällä viikolla, mutta lauantaina pienimmällä on koulupäivä. Uaah.


maanantai 21. elokuuta 2017

Päässä humisee

Kokopäiväisen kokoontumisen jälkeen on takki aikalailla tyhjä. Lievästi sanottuna kärsin 'information overload'ista sekä väsymyksestä. Väsymys johtuu siitä, että puoli yötä stressasin ohjelmassa mainitusta feissauksesta sekä siitä, että tila, jossa olimme, kärsii huonosta ilmanvaihdosta ja siellä oli yksinkertaisesti liikaa ihmisiä, jolloin happi loppui.

Ylipäätään päivä oli ihan kiva, saimme infoa uudesta organisaatiostamme sekä tukipalveluista ja erään henkilön sanoin ehkä loppujen lopuksi tästä vielä hyvä tulee. Päivän paras hetki oli kuitenkin se, kun lähi-esimiehemme kaappasivat show'n ja pukeutuneina eräänlaisiin rooleihinsa esittivät muutaman hittibiisinsä. Viimeksi heidän keikkansa oli joulujuhlissa, joten tämä oli varsin iloinen yllätys :)


Niin ja se feissaus. Menin lounaalle työpaikkasuhteeni ja erään toisen ihmisen kanssa, tarkoitus oli lounaan jälkeen ahdistella ihmisiä muutaman kysymyksen avulla ja kartoittaa tiettyjä asioita. Siinä istuskellessamme jälkiruokakahvilla työpaikkasuhde sanoi hep ja paineli yhteen pöytään, jossa kolme nuorta miestä oli juuri ruokailemassa. Hän hoiti kaikki kysymykset minun ja sen toisen ihmisen helpotukseksi. Eikä minun tarvinnut edes osallistua purkuosioon, koska he esittivät homman kahdestaan muille. Ihanaa, kun työkaverit ymmärtävät ihmistä, joka ei halua esiintyä (eikä oikein pysty kauhultaan).

Päivän lopuksi kävin vielä ystävän kanssa kahvilla ja sain kyydin kotiin. Makoilin hetken sohvalla ja nyt aion mennä vaaka-asentoon. Nähdään.