Vielä toinenkin

Täällä kotona oli perjantai-iltana esikoisella ollut nahkiaiset eli lukion keltanokkien tervetuliaiset. Pääsivät ihan lehteenkin, siis koulu, koska olivat sotkeneet Alppipuiston törkeästi. Myös esikoisen vaatteet olivat olleet törkeät, mies sanoikin että onneksi oli tajunnut laittaa auton penkille jätesäkin. En ole ksokaan ymmärtänyt järjetöntä sotkemista, minun mielestäni siihen ei oikeuta mikään ja onneksi jälkikasvu ymmärtää sen myös. Esikoista hiukan harmittaa, sillä paita ei oikein puhdistunut, siitä tuli laikukas. Onneksi se nyt sentään oli vanha paita eikä suosikkisellainen. Sama kengissä, onneksi oli vanhat lenkkarit eikä ne uusimmat.

Muuten viikonloppu oli sujunut hyvinkin rauhallisesti täällä kotona.

Minä sain sunnuntai-iltana twitteriini kiitokset yksistä sukista ja kirjoista, jotka lähetin alkukesästä. Oli mukavaa, että Graham kiitti :)

Myös Richard on liittynyt twitteriin ja häntä on hauska seurata. Erään ystävänsä mukaan 'henkinen 6-vuotias ja sosiaalinen media..' :D

Jos katsotte tarkasti allaolevaa videota, voi jossain kaukana nähdä pinkin takin. Katsoin tuon ekan kerran nyt isolla näytöllä ja siinähän ovatkin kaikki näytelmän kolleegat nauramassa ympärillä. Aika hauska :D

Nyt menen nukkumaan. Nähdään taas.

Päivittelyä

Olen palannut kotomaan kamaralle fyysisesti, henkisesti olen vielä jossain sfääreissä. Olen ehkä joskus maininnut, että Lontoo on henkinen kotini. Jollain tavalla/tasolla kaipaan sinne aina. Eräs ystäväni sanoi sen johtuvan siitä, että olen jossain aiemmassa elämässäni elänyt silleä ja voin hyvinkin kuvitella itseni heittelemässä aatelisia mädillä tomaateilla Rotten Row'lla :P

Joka tapauksessa perjantaina menimme teatteriin kreikkalaisen ravintolan kautta. Maailman ihanin suklaakakku.. en ole missään ikinämilloinkaan saanut yhtä hyvää.

Näytelmä itsessään oli huikea. Olen aina pitänyt Arthur Millerin näytelmistä, eikä tämä ollut poikkeus. Vaikka loppu on traaginen, se on ainut mahdollinen ja lisäksi siinä on toivoa kuitenkin, paremmasta tulevaisuudesta. Koko näyttelijäkaarti oli hieno, pidin Richardin lisäksi erityisesti Adrian Schillerin esittämästä Reverend Hale'sta. Lavastuksen minimalistisuus oli myös hyvä ja toi tekstin ja näyttelijöiden pienet eleet hyvin esiin.

Perjantaina näytelmän jälkeen menimme jonottamaan nimikirjoitusta takaovelle. Koska oli Richardin syntymäpäivä, hän ilmaantui paikalle kolmiosaisessa puvussa hieman kiireisen oloisena. Lauloimme hänelle synttärionnittelut ja sen jatkeeksi hänen päähänsä kaadettiin saavillinen jäävettä. En tykännyt.. lopputuloksena nimittäin erinomaisen kiireesti sujunut nimmarienjako, koska selkä märkä ja kylmä tuuli. Hänellä siis. Pelkäsin, että raukka vilustuu. No, sain pakettini annettua hänelle ja saimme nimikirjoitukset käsiohjelmiin. Mutta koska siitä jäi vähän 'juostenkustu' olo päätimme mennä lauantaina uudestaan.

Käväisimme British libraryssa (tietysti) sekä British Museumissa ja shoppailtuamme sekä HMV:ssä että M&S:llä jalkamme kipeiksi  pidimme tauon hotellilla ja sen jälkeen kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa. Aivan ihanaa ruokaa ja jälkkäriksi tiramisua. Ystävä söi pannacottaa, itse en ole koskaan päässyt sen makuun.

Tällä kertaa pääsimme suht lähelle takaovea ja jonkin aikaa odoteltuamme alkoi näyttelijöitä virrata ulos. Näimme mm. Betty Parris'ia näytelleen Marama Corlett'in ja Adrian Schillerin (jonka kuva tärähti niin pahasti, etten sitä tänne edes yritä laittaa).

Myös Richardin vanhemmat ilmiintyivät ja katselivat hieman hämmentyneinä joukkoa, joka odotteli heidän poikaansa ulkona :) Hetken päästä Richard itsekin tuli ulos ja oli paljon rennompi kuin edellisenä iltana. Tällä kertaa ystäväni oli ostanut Richardille suklaita, jotka olivat paperipussissa. Richard oli sen verran vauhti päällä, että veti nimmarin siihen pussiin ennen kuin ystävä ehti sanoa mitään ja niinpä ystävä huudahti 'No no, it's for you!' johon Richard vastasi hiukan hämmentyneenä kiitos ja ojensi pussin takapirulleen. Minä pyysin nimmarin tällä kertaa 'The Crucible'-näytelmän kanteen ja sitten lähdimme kävelemään takaisin hotellille.

Siinä tepastellessamme huomasimme Richardin vanhempien kävelevän edellämme ja yllättäen he menivät yhteen naapurihotelleista. Pohdimme mahtaako Richard asua jossain siinä lähistöllä ja ystävä oli sitä mieltä, että olisi pitänyt ujuttaa gsm-paikannin jompaankumpaan lahjapakettiin :D

Sunnuntaina kävelimme Tate Modernin kautta Covent Gardeniin, sitten löysimme minun suosikki-kirjakauppani Foyles'in ja sieltä huristimme bussilla Harrodsille, joka oli ihan liian täynnä ihmisiä. Ostin miehelle leikkuulautoja varten vahaa ja joitain muita tuliaisia myös.

Sunnuntai-iltana olimme aikeissa mennä jälleen notkumaan teatterille, mutta muistimme sen olevankin suljettu sinä iltana. Kävelimme takaisin hotellille ja ostimme matkan varrella kummallekin ihanat pehmeät sormikkaat Tescosta. Kassapoikaa huvitti, kun valitin viileyttä. Kävimme matkan varrella nauttimassa viimeiset palat sitä syntisen ihanaa suklaakakkua.

Maanantai oli yleinen vapaapäivä ja sen pelossa lähdimme kohti lentokenttää heti tsekattuamme itsemme ulos hotellista. Yllättäen metro oli aivan tyhjä, luultavasti vesisateen vuoksi ja saimme istua iha rauhassa aina Heathrow'hun asti, jossa kävimme jälleen syömässä italialaisessa ja jatkoin empiiristä tutkimusta tiramisuista.

Iltayhdeksältä laskeuduimme Helsinkiin, mies ja pienin olivat vastassa ja kaikki oli hyvin ja maassa rauha.