Piti kirjoittaa esimerkiksi eräästä ihmisestä viime viikolla, joka kävi meillä töissä esittäytymässä ja oli erittäin epäkohtelias minulle. Ei siis päin naamaa suinkaan vaan käytökseltään. Hän nimittäin keskittyi lähinnä katselemaan meikäläisen rintavarustusta. Asia, josta en tykkää ollenkaan sillä minulla on ihan kasvotkin, joille voi puhua (minkä onneksi useimmat ihmiset muistavat). Jostain kumman syystä tällaiset henkilöt ovat yleensä vanhempia mieshenkilöitä. Jokseenkin visto olo tulee tuollaisesta.
Viikonloppu sujui tenttikirjojen merkeissä, vaikka mieluummin olisin suunnitellut villatakki-ideaani ja laskenut sen palmikoita. No, minkäs teet.. Tosin täytyy sanoa, että jos en olisi maksanut tuosta kurssista niin h**vetisti niin jättäisin kesken. Kaikki into katosi siinä marras-joulukuun puserruksessa.
Tänä aamuna, kun istuksin keittiössä lukemassa ja olin aikeissa juuri lähteä töihin, soi puhelin. Tapani mukaan vastasin ennen kuin Fonecta ehti tsekata soittajan numeron ja hetken pelkäsin, että se olisi taas joku myyntipuhelu. Eli vastasin nimelläni ja toisesta päästä vanha iloinen ääni sanoi: "Ai hei, Siiri täällä". Mutisin jotain vastaukseksi, sillä luulin mummelia joksikin äitini ystävättäreksi. Mummu jatkoi: "Sinä olet varmaan lähdössä juuri töihin? Minä yritin soittaa Tapiolle, mutta otin väärän numeron". Juu.. sanoin että olin tosiaan juuri lähdössä töihin ja mummu toivotti hyvät päivänjatkot ja vastasin samoin. Mietiskelin itsekseni, että mitähän rouva ajatteli kun selvisi, että oli jutelut jonkun tuntemattoman kanssa. Minä sentään olen sen verran hyvin kasvatettu, että käyttäydyin kohteliaasti, joten toivottavasti jäi ihan hyvä mieli hänellekin.
Töissä ihana työkaveri (joka siirtyi siis toiseen paikkaan meiltä syksyn alussa) tuli moikkaamaan ja kävimme kahvilla yhdessä. Koska olen joka tapauksessa menossa perjantaina kaupunkiin, niin sovimme leffatreffeistä.. arvaatte varmaan mikä elokuva :)
Nyt menen laittamaan huomiset eväät valmiiksi ja sitten kaadun sänkyyn. Nähdään taas.
