Maanantai-ilta tein oikealle ranteelle jotain. Tarkoitus oli siis hieroa sitä, mutta se jotenkin 'sävähti' ja siitä lähtien sitä on särkenyt. Nyt kipu on sen verran jatkuva, että otan huomenna mukaan tukirannekkeen, jonka hankin jännetupentulehduksen aikoihin monta vuotta sitten. Jos tämä jatkuu vielä ensi viikolla, menen työpaikkalääkäriin. Naapuritaloon. Liian pitkä matka :P
Nyt illalla tein Rocky Road-suklaata, yhtäkkiä päivällä ajattelin ilahduttaa kotiväkeä sillä. Ihan hyväähän se on, mutta järjettömän makeaa. Meinasi iskeä paha olo, kun sokerit nousi niin nopsaan. Oli pakko syödä pari juusto-metwursti-ruikkaria. Vähän helpotti.
Väkersin myös eläkkeellejäävälle työkaverille kortin, kahvitilaisuus on huomenna. Vaikein osuus on keksiä sopiva aforismi. Lopulta löysin tämän vanhan Minna Canthin sanonnan:
Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse.
Loppuun piisi, joka soi erään kuppilan tupakkaterassin kajareista ravatessani metrolle. Tiesittekö muuten, että yhtyeen nimi tulee soittajapoikien liikkaopettajan nimestä? Tämän kertoi veljeni joskus, hän näitä enemmän kuunteli :)
