Äitienpäivän iltana

Saunan jälkeen, jos nyt ehtisin hetken istahtaa ja koota ajatuksia.

Olemme tänään muuttaneet esikoisen takaisin tänne kimppakämpän putkiremontin alta. On outoa ja ihan kivaakin, että hän on taas täällä. Toisaalta saattaa olla, että tulee joskus sanomistakin, mutta toisaalta sekin on elämää.

Muuten tämä viikko on mennyt suht kivasti, olen vain ollut aivan hurjan väsynyt. Ensimmäinen täys työviikko siis ja epäilen, että esim keskiviikon kaksi pitkää kokousta altistavassa paikassa ei ole kauhean hyvä juttu. Onneksi enää kolme viikkoa jäljellä ennen lomaa.

Hammaslääkärikin oli tosi mukava, kaikki on kunnossa ja torstaina menen hammaskiven poistoon. Hän ilahtui huomatessaan mun pinkit converset ja mietti, mistä saisi 5-vuotiaalle tyttärelle samanlaiset ja sanoin, että voisin katsoa, jos reissusta tarttuisi mukaan :)

Lisään pari kuvaa vielä näin Äitienpäivän kunniaksi. Olette ehkä nähneet ne joskus aiemminkin.

Kissa kylmällä katolla

Ennen kuin kerron Siriuksen seikkailuista päivitän loppuviikon tapahtumia.

Torstaina tein tavallista lyhyemmän työpäivän (miinuksia ehtii kyllä tekemään koko kevään pois) ja lähdin leffatreffeille ystävän kanssa. Olimme sopineet käyvämme syömässä ennen elokuvaa ja niinpä teimme.

Blini metsäsienisalaatin kera

Pitkästä aikaa söin blinin, niitä ei tule kotona tehtyä vaikka niistä pidänkin. Tätini tapasi tehdä niitä hurjat määrät aikoinaan viettäessäni hiihtolomaviikoani Raumalla heidän nurkissaan. Pääruoaksi söin kana-vuohenjuustosalaattia, vaikka vuohenjuusto ei oikein innosta.

käännä päätä vasemmalle

Elokuva oli A Star is born, koska ystävä on nähnyt kaikki muut versiot ja halusi nähdä tämänkin. Itse en ole ollenkaan varma, olenko nähnyt yhtäkään. Ehkä sen Judy Garlandin, mutta siitä on todella kauan. Emme kumpikaan ole Lady Gagan tai Bradley Cooperin faneja, mutta leffa oli ihan hyvä vaikka aika melodramaattinenhan tarina on.

Perjantaina kävin töissä tunnin kokouksessa ja sen jälkeen lähdin kotiin. Illalla oli kuumeinen olo ja jalat oli todella kipeät. Joskus yhdeksän aikaan soi ovikello ja posti toi minulle Amazonista tilaamani dvd:t, mikä oli todella kiva yllätys.

Mikä yhdistää näitä kahta? No Richard tietysti <3

Lauantaina päätimme mennä miehen kanssa elokuviin katsomaan Maija Poppasen paluun ja onneksi olimme ajoissa lähdössä, sillä kissa naukui jossain.

Tarkemmin katsellessamme ympärillemme huomasin Siriuksen pään näkyvän talon katolla :D Raukka naukui siellä surkeana ja mies kiipesi sitten sen hakemaan sieltä. Katolla ei kuulemma näkynyt kissanjälkiä, joten sen on täytynyt mennä etupuolen suurta mäntyä ylös ja hypätä sieltä katolle, luultavasti oravan perässä. Orava varmaan nauroi partaansa jossain lähistöllä :D

Pääsimme vihdoin miehen kanssa leffaan ja saimme ilmaiset pocornitkin siitä vaivannäöstä, että  siirryimme yhtä penkkiä etemmäs rivillä. Onneksi emme olleet ostaneet mitään karkkeja ja vesipullokin oli mukana kotoa. Elokuva oli todella positiivinen yllätys, pidimme molemmat siitä kovasti.

Illalla katsoin pitkästä aikaa Cowboys and aliens-elokuvan sekä kaksi viimeistä jaksoa North and South-tv-sarjasta neuloessani.

Tässä voi kääntää päätä oikealle jos haluaa

Tänään olen katsonut kuusi jaksoa Berlin Station-tv-sarjasta samalla, kun bujoilin uutta kalenterikirjaani. Olen ehkä vihdoin pääsemässä hajulle bujoilusta ja koska olen kaivannut askartelua, päätin yhdistää nämä asiat keskenään.  Sirius nukkui viereisessä tuolissa.

Arki alkoi

Keskiviikkoaamuna piti raahustaa kustannuspaikalle, vakkei olisi yhtään tehnyt mieli. Heti alkaneen vuoden kunniaksi metroliikenne takkuili, mutta olin silti lyhyemmän aikaa työmatkalla kuin mies, joka lähti aikaisemmin.

Kauhea talvimyrsky, kuten näkyy.

Työpäivä meni jotenkin ja kävin työkaverin kanssa Kuntatalolla lounaalla, koska siellä oli paremmat ruoat kuin Palolaitoksella.

Liikkuvasta ratikasta otettu kuva Töölönlahdesta ja Villa Kivi valaistuna

Lähdin töistä neljältä ja ehdin ostaa mm. uudet farkut ennen kuin ystävä saapui Sokokselle. Ennen joulua oli puhetta mennä tsekkaamaan teamLab uuteen AmosRex-museoon, mutta koska jonotus pakkasessa ja tuulessa ei houkutellut, menimme Sokoksen kahvilaan ja nautimme lämmöstä. Istuimme pari tuntia mukavassa kahvilassa ja juttelimme kaikenlaisista asioista. Lähtiessämme menimem kemppariosaston läpi ja saimme kuulla, että ratikkalinja oli poikki juuri Sokoksen nurkalla, joten ystävä tuli seurassani Rautatientorin puolelle, josta pääsi bussilla kotiinpäin.

Jep. Laihis alkaa loppiaisen jälkeen.

Torstai-aamuna heräsin viideltä ja sain uudelleen unen päästä kiinni hetkeä ennen herätystä. Oli aika tuskainen työpäivä, mutta sain tehtyä todella paljon paskahommia pois ja nyt onkin mukava mennä takaisin maanantaina. Tajusin kesken työpäivän, että keskiviikkona meni ääni ja torstaina oli herätessä silmät aikalailla rähmässä eli on tuolla sisäilmassa edelleen ongelmia. Jos voittaisin Lotossa oikein kivasti, voisin tehdä jatkuvasti nelipäiväistä viikkoa (tai muuttaa jonnekin kauas pois).

Töiden jälkeen tapasin nuorimmaisen Kampissa ja kävimme syömässä Forumissa ja kuuden maissa menimme katsomaan Mortal engines-leffan toisen ystäväni kanssa. Elokuva oli todella hyvä. Olin lukenut kirjan ja miettinyt, miltä näyttäisi Lontoo liikkuvana ja nyt Peter Jackson kavereineen näytti sen minulle. Elokuva alkoi heti toiminnalla eikä toiminta oikeastaan hidastunut missään kohti. Oikeastaan vain yksi asia jäi häiritsemään, mutta en viitsi spoilaamisen vuoski sitä tässä kertoa. Hugo Weaving oli jälleen kerran aivan mahtava ja minusta oli mukavaa, että pääsosassa oli kaksi (minulle) tuntemattomampaa näyttelijää. He olivat kyllä todella hyvät myös.

Kotona oli keskimmäinen leiponut patonkeja onnistuen erinomaisesti :) Lisäksi hoitivat aamusella lumityöt, kun mainitsin miehen ehdottaneen moista aktiviteettia aamu-urheiluksi.

Tänään kävin nuorimmaisen kanssa Itiksessä ostamassa uudet kengät ja parit kalsarit, mokoma kasvaa kuin rikkaruoho. Ostimme myös Kakkugalleriasta herkkua <3

Mango-lime, koko perheen suosikki

Kohta pääsen keskimmäisen (ja tyttöystävän) lämmittämään saunaan.

Allaoleva biisi ihan siksi, että nyt on 20 vuotta Princen "1999"-biisistä, hullummaksi vain menee maailma.

Ti-ti-dii

Kiirettä on taas pidellyt. Alkuviikko sujahti ohitse työn ja pilateksen merkeissä, mutta eilen työ-ystävä tuli hakemaan minut töistä neljän korvilla ja kävimme kahvilla lähikahvilassa palkkapäivän kunniaksi.

Eilen meillä oli myös töissä tapaaminen Kaupunginkirjaston ja muutaman muun saman alan toimijan kanssa ja oli oikein mukava tuokio. Eräs ihminen kertoi olevansa sisäilmaongelmainen, kun muut lähtivät katsomaan kirjavarastoamme ja jäin hänen kanssaan tutkailemaan muita paikkoja. Hän ihmetteli, kuinka pystyn edes olemaan töissä, kun hän sai jonkinasteiset oireet meillä. Sikäli kiva, että joku muukin saa oireet, niin tiedän olevani 'oikeasti' sairas.

Tänä aamuna olin laittamassa pientä villahaalaria pakettiin, kun huomasin toisen kainalosauman olevan ompelematta. Pikaisesti vetäisin sen kiinni Siriuksen osallistuessa hommaan istumalla vaatteen päällä ja puskemalla joka vedolla kättä. Nyt haalari on jo matkalla Keski-Suomeen pienelle tähtipojalle, jonka sydänongelmat ovat helpottamassa.

Olen neulonut itselleni silkkilankojen jämistä lapaset ja katsellut samalla Turhuuden turuilla-tv-sarjaa Areenasta. Itse kirjaa en ole koskaan jaksanut lukea, mutta kesällä luin romaanin 'Another heartbeat in the house', jonka päähenkilö on ikäänkuin ollut mallina Turhuuden Turuilla-kirjan naisloiselle, siis fiktiivisesti. Kukaanhan ei varmaan tiedä, mistä Thackeray sai romaaninsa idean.

Huomenna aloitan aamun käymällä Siriuksen kanssa sen vuositarkastuksessa ja sitten lähden kokoukseen Teollisuuskadun liepeille, josta aion mennä elokuviin pienimmän kanssa. On hyvä, että teen tätä nelipäiväistä viikkoa, niin ehdin hoitaa asioitakin ;)

Keskellä viikkoa

Vihdoinkin on keskiviikko, tiistai olikin pitkä kuin nälkävuosi vaikkei pahemmin ryppyillytkään.

Maanantai meni ja saimme postitse nuorimmaiselle kutsun Allergiasairaalaan jo kuun lopussa, tosi nopeasti tulikin paperi. Keskimmäisen tyttöystävä tuli yökylään, koska kummallakaan lukiolaisella ei ollut kokeita enää tiistaina. Olivat sitten aikansa kuluksi aamulla imuroineet yläkerran ja tyhjentäneet tiskikoneen. Siihen on syynsä, miksi pidän tyttöystävästä ;)

Eilen tosiaan olin ensin töissä ja sen jälkeen pilateksessa, jonka jälkeen menin vielä tunniksi scifi-kirjallisuuspiiriin. Aiheena oli nimittäin Ursula K. LeGuin ja Philip K. Dick, joista varsinkin ensinmainittu on suosikkikirjailijoitani.

Tänään olikin huono olo jo valmiiksi ja olo vain paheni. En ole varma, onko se 'vain' flunssaa (pienin on todella tukkoinen) vai altistuksesta johtuvaa. Jouduin nimittäin eilen ennen pilatesta ottamaan avaavan lääkkeen, sillä salilla on jotakin. Lähdin töistä aikaisemmin, sillä epäilin lämmön taas sahaavan edestakaisin ja olinkin kotona jo puoli kolmelta.

Saimme keväällä italialaiselta kirjeystävältäni postipaketin, jossa oli mm. paccheri-pastaa ja nyt vihdoin tein niistä sapuskaa.  Sen lisäksi olen jo jonkin aikaa himoinnut punajuuri-aurajuustovuokaa, joten tein sitäkin. Ja sitten tyhjensin leivontakaappia.

Paccheri-pastaa jauhelihatäytteellä ja mozzarellaraasteella

Punajuuri-aurajuustovuoka

Kaurakeksi

Syksyn värejä

Meidän lapset ja muiden kakarat

Kävimme juhlistamassa kummipojan 7-vuotispäivää. Muuten pidän näistä vuosipäivistä, on ihan mukava nähdä muita kummeja sekä ystäväni vanhempia sekä veljeä perheineen, mutta en vain oikein jaksa sitä, että kummipoika on mielestäni vähän huonosti kasvatettu.

Toki ymmärrän, että ystäväni antaa paljon anteeksi ainoalle lapselleen, mutta minusta on hiukan epämukavaa katsella miten lapsi pompottaa äitiään. Lisäksi minusta oli suorastaan ikävää se, että oven avautuessa ensimmäiseksi revitään lahja kädestä, ennen kuin ehdimme edes sisälle ja muiden vieraiden tullessa huudetaan: 'Missä lahja? Ette voi tulla ilman lahjaa!' tai 'Mene pois, sinulla ei ole lahjaa!'. Jälkimmäinen ystäväni veljen perheen kaverille, joka oli unohtanut puhelimensa heille. Olenko oikeasti ikävä ihminen vai mitä mieltä olette?

Ystäväni veljen perheessä on kolme poikaa, kuten meilläkin. Näistä nuorin on 14-vuotias ja hänellä oli käsi kipsissä. En kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, mutta myöhemmin juttelin pojan äidin kanssa ja hän kertoi, että poika oli jäänyt ilmeisesti auton töytäisemäksi joitakin viikkoja (kuukausi?) sitten, hänet oli löydetty tajuttomana ojasta rikkinäisen fillarin viereltä. Onneksi oli ollut kypärä päässä, sillä siitäkin huolimatta oli tullut kallonmurtuma oikean korvan lähelle ja tosiaan käsi murtunut. Poika oli ollut muutaman päivän lasten teholla ja pari viikkoa normaaliosastolla ja oli vasta äskettäin päässyt pois sairaalasta. Silminnäkijöitä tapaukselle ei tietenkään ole löytynyt.

No, hieman hupaisempaa oli kotimatkalla. Ajelimme Ikean kautta kotiin, koska nuorimmainen tarvitsi uuden patjan. Olimme katselleet jousipatjaa netistä, mutta kaupassa ei sellaista ollutkaan haluamissamme mitoissa, joten  otimme vain pari uutta tyynyä sekä ihanan pehmohain lastenosastolta. Käymme lopuksi aina Löytöpisteessä ja niin nytkin, siellä olikin se patja, jota olimme kaivanneet ja hyvällä alennuksella.

Otimme patjan kainaloon ja onneksi on iso farmariVolvo, joten saimme sen kotiinkin. Hiukan mies joutui sänkyä fiksaamaan, mutta nyt on patja paikallaan ja lapsi onnellinen. Olin aamulla jo imuroinut, mutta nyt sain kaikki kaameat pölypallerot vielä sängyn alta jalkalistoista pois. Samalla sain myös lievän hengenahdistuskohtauksen, sillä synttäripaikassa on sisäilmaongelma eivätkä pölyt auttaneet, onneksi on avaava lääke.

Nyt aion mennä katsomaan Sense8:n loppuun. Jos jaksaisi, voisi laitaa poppareitakin. Siriuskin toi taas paistin :P

Ipanema

Huomasin, etten olekaan melkein viikkoon kirjoittanut tänne, vaikka kovasti piti.

Torstaina kävin Kampissa Terveysladossa kilpirauhaslääkärillä, joka oli tosi mukava ja asiallinen. Kerroin, että haluan sisäilma-altistuksen vuoksi tarkistuttaa, onko todellakin kilpirauhasen toiminta kunnossa, kuten työterveys on mieltä. Hän tutki tarkkaan ja otatti pari verikoetta, joista hän soittaa perjantaina. Alustavasti hän on sitä mieltä, että kaikki on kunnossa kilpirauhasessa. Tuntui tosi hyvältä saada toisenkin lääkärin mielipide ja vaikka se ei ehkä olekaan se, mitä odotin, olen silti tyytyväinen.

Lääkärikäynnin jälkeen kävin miehen kanssa lounastreffeillä Kampin Factoryssa ja sen jälkeen pyörin ratikkaan ja takaisin töihin. Huh. Onneksi oli muutama tunti ennen pilatesta, että vatsa ehti vähän laskea.

Lapsuuskodin nurkilla voi törmätä hirveen

Perjantaina aloitin aamun JHLn luottamusmiesten tapaamisella, jossa ensinnäkin varaamamme kokoushuone oli tuplabuukattu ja piti etsiä uusi paikka ja toiseksi olikin kerrankin ihan oikeita asioita, mm. tulospalkkiolisien henkilökohtaisuus. Eli esimiehet eivät todellakaan saa jakaa listaa kaikille s-postitse.

Kokouksen jälkeen jäin lounastamaan JHL-naisten kanssa. Olin ensin aikonut lähteä Kuntatalolle, mutta selvisi louaan olevan halvempi tuolla (ammattioppilaitos) ja lisäksi ajattelin vähän sosialisoitua näiden naisten kanssa, kun emme oikeastaan tapaa muuten kuin näissä kokouksissa.

Menin takaisin töihin puuhastelemaan jotain ja neljän maissa lähdin työ-ystäväni kanssa kaupunkiin ja syömään sekä leffaan. Matkan varrella kävimme myös kangaskaupassa.

"Three billboards outside Ebbing, Missouri" oli hyvä, näyttelijät ovat Oscarinsa ansainneet. Leffan varsinainen viesti oli myös hyvä eli kuinka päästää irti vihasta ja alkaa elää jälleen, kun on kokenut trauman tai on erilainen.

Lauantaina olin kaksi tuntia pihalla haravan varressa ja Sirius ulkoili itsekseen käyden aina välillä tarkastamassa omia nurkkia. Hyvin se selviytyi. Samoin eilen se oli ehkä kuusi tuntia itsekseen ulkona, piti käydä jo hakemassa takaisin kotiin (kuistilta asti) ja sitten tuli kauhea valitus, kun ei pääse ulos. Nukkui se kuitenkin koko illan ja yön ihan sikeästi.

Ihan hyvä on tuo puhelimen kamera

Sunnuntaina luin yhden törkeän pitkän Drarry-ficin enkä muuta tehnytkään :P

Ja tänään kävin uimassa ja sitten menin töihin. Kohta pääsen nukkumaan. Kaikki jäsenet särkee uinnin vuoksi, joten pitänee doupata kunnolla särkkäreillä, että saa nukuttua.

Aah joo. Otsikko tulee siitä, että työmatkan varrella on kapakka nimeltä Ipanema, mutta I-kirjain on joko sammunut tai ruuvattu pois. Samassa korttelissa sijaitseva Riviera saa ihmettelemään maailman pienentymistä. 

Ystävä

Eilen, palauttaessani kirjoja uimareissun jälkeen entiselle työpaikalleni, sovin pikaisesti ystäväni kanssa tälle illalle ruokatapaamisen. Hänellä oli synttärit eilen, enkä keksinyt muutakaan lahjaa. Tämä on se ystävä, jonka kanssa olimme Richardia tapaamassa muutama vuosi sitten :P

Tänään menimme sitten Neroneen syömään. Ystävä halusi pizaa ja minä jotain hyvää ja kuumaa ruokaa :P (Kuvan lisäys ei onnistunut..)

Juttelimme kaikenlaista. Ystävä haki talon sisäiseen työpaikkaan (hankintaan) ja pääsi haastatteluun. Uusi homma alkaisi maaliskuussa ja toivon, että hän saa sen paikan. Juttelimme myös hänen äidistään, joka on saanut hiukan lisää painoa. Alzheimerin vuoksi äiti painoi vuosi sitten 37 kiloa, mutta nyt vähän päälle 40 sentään.

Tämä ystävien ja heidän vanhojen vanhempiensa seuraaminen vierestä on aika raskasta tavallaan. Samalla olen jollain lailla tyytyväinen siitä, että oma äiti sai nukkua pois, vaikkakin yllättäen, eikä hänen tarvinnut kärsiä eikä meidän riidellä hoitovuoroista tai hoitopaikan saamisesta.


***

Sunnuntaina leivoin banaanileipää mustista banaaneista. Se oli oikein hyvää.

***
Hassuja kysymyksiä on asiakkailta tullut näinä kahtena päivänä, ilmeisesti johtuu kuun asennosta, sillä ystävällä oli ollut samanlaisia kysymyksiä.

• Eräs vanhempi rouva kyseli, mistä voisi hankkia kirjastokärryt, kun hän haluaa laittaa lastenlasten kirjat siihen.

• Toinen (vakimummo) kyseli, miten hän saa pankin sijoitustilin lopetettua, kun pankkivirkailija pelkää häntä eikä palvele. 

***
Eilen otin osaa työsuojelukokoukseen. Vasta siellä minulle selvisi, että yksi työpaikan tiloista (samassa talossa) suljettiin puolitoista vuotta sitten ts-valtuutetun toimesta, koska hän katsoi tilan olevan hengenvaarallinen. Ilmanko saan oireita sillä käytävällä.

Tänään on ollut taas huonohko olo. Päänsärky alkoi yöllä ja jatkui koko päivän, jyllää edelleen. Olen myös palellut nämä kaksi päivää ja tuntuu kuumeiselta. Saattaa olla, että jään huomenna suosiolla kotiin.

Torstai-iltana

Totean selviytyneeni suht kunnialla uusista edustustehtävistäni. Ammattiyhdistyksen alajaostosta en sano mitään, mutta ihan mukavaa oli sielläkin, varsinkin kun entinen työ-veljeni oli myös paikalla. Palaan siihen myöhemmin, jos  menisin kerrankin aikajärjestyksessä.

Eilen aamulla löysin siis itseni oikeasta paikasta oikeaan aikaan. Bongasin pomoni ratikassa ja ujuttauduin hänen vanavedessään sisälle, missä hän hetkellisesti hylkäsi minut mutta löysin kuitenkin oikeaan kokoushuoneeseen, jossa olikin valtavan mukavia ihmisiä. Kokous sujui mallikkaasti ja lähdin takaisin kustannuspaikalle. Ratikkapysäkillä aikataulu ilmoitti, että ratikka tulisi ehkä 7 minuutin päästä ja koska en jaksanut odottaa siinä tuulessa ja tuiskussa, niin kävelin työpaikalle ja siitä Palolaitokselle syömään. Aikaa meni noin vartti eikä ratikkaa näkynyt missään vaiheessa, mistä sen reitin näin (tai kuljin).

Työpäivä oli pitkä kuin nälkävuosi vaikka kesti vain nelisen tuntia. Lähdin yhdistyksen kokoukseen viideksi Kisikselle ja siellä eteisessä tapasin muutaman muun epätietoisen etsimässä oikeaa kokouspaikkaa. Löysimmekin sen suht helposti kysyttyämme vakseilta.

Tämäkin kokous sujui reippaaseen tahtiin, vaikka talousarvio ja siihen liittyvä eräs toinen asia herättivät kiihkeää keskustelua, mutta muuten vuosikokous saatiin purkkiin 2 tunnin ja vartin väännöllä. Entinen työveljeni jäi vielä hallituksen kokoukseen enkä tiedä milloin hän pääsi kotiin sieltä :P

Matkalla ratikalla Sörnäisiin juttelin erään vanhemman herran kanssa, joka oli samassa kokouksessa. Puhuimme mm. sisäilmaongelmista ja kissoista :)

Tänään olinkin sitten taas kokouksessa, jossa puolet osanottajista oli samoja kuin eilen aamulla :P Kokous sujui varsin rattoisasti ja varatun kahden tunnin sijaan ei mennyt kuin puolitoista tuntia. Siinä välissä saimme myös makoisan yllätyksen, sillä Stadin ammattioppilaitoksen ruokapuolen opiskelijat olivat tehneet tänään samassa talossa vierailevia kansanedustajia varten liikaakin tarjottavia ja tulivat tuomaan niitä meille.

Alavasen: mini-blini, ylävasen: vuohenjuustoa ja pinjansiemeniä punajuurisiivulla, alaoikea: porkkanaa, quinoaa ja maa-artisokkasipsi salaatinlehdellä. Jälkkäri tyrnimousse oli niin kaunis, että oli melkein sääli syödä se.

Näkymä viidennestä kerroksesta

Ehdin takaisin ns. oikeisiin töihin tunniksi ennen kuin lähdin pilatekseen. Voin sanoa, että olipa mukava tunti, kun olin käynyt tässä välissä muissa jumpissa. Tällä kertaa uutuutena oli piikkipallo, joka asetettiin ensin aluksi jalkapohjien alle ja lopuksi lapaluiden alle. Teki aika makeaa.

Tähän loppuun esitän pienen valituksen; meille selvisi eilen vahingossa, että yksi tietokoneluokan päivystäjistä on poissa vielä tämän viikon (iloisen perhetapahtuman johdosta). Vahingossa tarkoittaa sitä, että tämän henkilön äiti (entinen työkaverimme) oli kertonut työparille ilouutiset aamulla vesijuoksussa.

Meitä nyppii tämä asia siksi, että a) olemme ensimmäisinä ottamassa vastaan negatiivisen asiakaspalautteen, b) asian olisi voinut laittaa sähköiseen ajanavarauskirjaan, jolloin mekin olisimme nähneet sen.

Ehdotin työparille, että voisimme laittaa s-postin kaikille näille päivystäjille, että vastaisuudessa voimme parantaa asiakaspalvelua laittamalla päivystyspoikkeamat sinne ajanvaraussysteemiin.

Ainiin, vielä toinen asia eli olin eilen aivan tööt. Molemmat eiliset kokoukset olivat tiloissa, joista sain oireita. Ensimmäisessä kokouksessa alkoi yskittää ja tuli sellaista paksuhkoa limaa, joka oli uusi tuttavuus. Iltakokouksessa taas silmiä viilteli.  Aamulla silmät olivat aivan rähmässä (muustakin kuin nukkumisesta).

Tänään kokouksessa olin nukahtaa, sellainen perinteinen humahdus-väsymys. Kukaan muu ei näyttänyt kärsivän, joten ehkä olen vain väsynyt, vaikka en kyllä usko sen olevan ainoa syy.

Huomenna olen menossa aamupäivällä vielä luottamusmiesten kokoukseen ja sitten minun on pakko mennä töihin pariksi tunniksi, koska työparin on pakko pääästä erääseen toiseen kokoukseen eikä tietotekniikkaluokassa päivystävä puolikkaamme pysty sen varsinaisen päivystäjän poissaolon vuoksi päivystämään kirjastossa.

Onneksi kuitenkin vain kaksi tuntia, mutta sekin tuntuu aika paljolta tässä tilanteessa, kun tunne olevani ei-kunnossa. Työparikin sanoi, että ei tämä nyt ihan ollut tarkoitus näissä mun perjantaivapaissa, että olen sitten joka perjantai kuitenkin siellä kokouksissa jne. 

Mutta näillä mennään.

Kamelin selkä

Tänään tämän kamelin selkä katkesi siinä vaiheessa, kun parin tunnin draamasession (pienin) jälkeen huomasin, että tiskikone oli laittamatta (esikoinen) ja roskis viemättä (kuka tahansa). Sain aivan järkyn itkukohtauksen ripustaessani pyykkejä. Mies laittoi ruoan, mutta hän ja pienin eivät ehtineet syödä, koska pienin oli menossa kaverin keilailusynttäreille. Pöydässä oli aika hiljaista.

Olen aika väsynyt. En tiedä, johtuuko se altistuksesta vai huolesta vai vain pimeästä ajasta, mutta mieleni tekee kovasti aloittaa neipäiväisen työviikon teko. Tuntuu, että olen aivan äärirajoilla jatkuvasti (=koko syksyn).

Nyt menen katsomaan tuon yhden läksyjä. Draamaa odotettavissa. *huokaus*

Ajatusteni vuolas Tonava

on kutakuinkin tyrehtynyt. Ehkä Nukku-Matti on tunkenut liikaa hiekkasäkkejä?

No juu, joka tapauksessa viikonloppu meni erilaista köhimistä kuunnellessa ja kuumemittaria vahdatessa, pienin oli vasta sununtaina ensimmäistä kertaa viikkoon kuumeton koko päivän. Tosin tänäaamuna hän yski niin, että arvelin olevan parasta viettää vielä yksi kotipäivä.

Itse olin koko lauantain jokseenkin toistaitoinen, päässä oli särki ja lihaksia särki. Eilinen meni taas aivan hyvin ja tänään oli jälleen lauantain tunnelmat. Tulin töihin, mutta pohdin huomista. En tiedä jaksanko. Ja siitä pääsenkin taas pohtimaan nelipäiväistä työviikkoa.

Tällä hetkellä tuntuu jokseenkin selvältä, että elimistö ei jaksa tätä työpaikan ilmastoinnin yms. aiheuttamaa kuormitusta. Viikonlopun jälkeen, vaikka olisi ollut ihan hyväkin olo koko ajan, olen tiistaisin aivan poikki ja loppuviikko menee siinä kituessa.

Luin kerrankin niin hyvän dekkarin, että unohdin lukevani dekkaria. En edes arvannut murhaajaa, mikä on ensimmäinen kerta sitten.. öö.. aika pitkään aikaan. Kyseinen teos oli J.K. Rowlingin salanimellä Robert Galbraith kirjoittama Käen kutsu, todellakin voin suositella. Suomenkielisen version oli kääntänyt Ilkka Rekiaro ja kieli oli kaunista, jäi hinku lukea kirja uudelleen alkukielellä. Katsoin myös tv-sarjan, joka oli suht hyvä vaikka hiukan kyllä hävisikin kirjalle.

Siinäpä ne tärkeimmät. Aloitin neulepuseroa (purkasinkin kerran) ylhäältä alaspäin-metodilla, joka on minulle tuntemattomampi vielä kuin perinteinen tyyli. Nyt olen jo päässyt yli 10 sentin ja aloittanut raidat. Saa nähdä, miten käy; tuleeko siitä UFO vai saanko valmiiksikin.

Kohta pääsen kotiin, enää kitu 10-minuuttinen.

Kirkasta keskiviikkoa

Aamun tunnelmaa kuvassa, katti tutkaili lehtiä tai muita lentäviä otuksia ja nappasin pikaisesti kuvan, kun otus istui kerrankin hiljaa paikallaan.

Alan olla voiton puolella Islanti-dekkareissa eli Arnaldur-maratoonin toiseksi viimeinen opus on aloittelussa. Hyvä niin, koska vaikka kovasti näistä pidänkin niin välillä tekee jo mieli lukea muutakin. Tosin viime viikolla aloitin "Variksen velho"-teosta afrikkalaissyntyiseltä kirjailijalta, jonka nimeä en osaa edes kirjoittaa. Tosin ei mun näppiksestä taida tuollaisia juttuja edes saada ulos..

Lisäksi on kesken Yawal Noah Hararin "Homo sapiens", joka on sen verran mielenkiintoista tekstiä että se vaatii paneutumista ihan eri tavalla kuin nuo toiset.

Ja perjantaina menen Kirjamessuillekin.

Eilen en jaksanut mennä töiden jälkeen jumppaan, vaikka oli kaikki kamatkin mukana. Olo huononi pitkin päivää ja loppujen lopuksi kotona mittailin lämpöä ja sain tulokseksi 35,7. Illan mittaan lämpö nousi jopa 36,3:een. En tiedä, johtuuko tämä (taas) lämmityskauden aloittamisesta töissä vai mistä, mutta jos se taas jatkuu, niin on pakko miettiä uudelleen nelipäiväistä viikkoa. Tuon lämmön sahaamisen lisäksi väsyttää aivan hillittömästi ja ääni lähtee taas. Oikea korva kutiaa ja ainavain rasvaan sitä iltaisin ja aamuisin. (Laitan näitä tänne ylös, että löydän ne jostain, jos tarvitsee.)

Loppuun vielä VR:n mainio mainosvideo. Meinasin melkein kuolla nauruun. (Video ei ollut vielä jaossa YT:ssa..)

Sadepäivän ratoksi

Työpäivästä on jäljellä enää parikymmentä minuuttia, joten ehdin juuri päivitellä ennen kotiinlähtöä. Tulinkin töihin jo kymmenen aikoihin aamulla saadakseni kerättyä plussatunteja ensi viikkoa varten. Sitten puolikkaamme soitti sairastuneensa, joten sovin jääväni kahdeksaan asti vaikka sitten joudunkin viimeisen tunnin istumaan siinä tilassa, joka ei ole ihan paras. Mutta jostain on tunteja raavittava.

Yllättävän nopeasti on mennyt työpäivä. Ensin oli lähikirjaston aikakauslehtiä vino pino; he ovat remontissa muutaman kuukauden ja sillä aikaa osa heidän lehdistään tulee meille luettavaksi. Sitten olen jutellut asiakkaiden ja työkavereiden kanssa päivän pääuutisesta eli presidenttiparin yllätysvaalivauvasta. Tai ei kai se niin kovin yllätys ollut, ainakaan heille. Todella ihana uutinen <3

Sopivasti kahvitauon aikaan tuli käymään jyväskyläläinen opiskelukaveri Informaatiotieteen opintojen ajoilta ja meillä oli varsin rattoisa kahvihetki. Hän on täällä Jyväskylän Avoimen tiedon keskuksen asioilla tämän ja huomisen päivän, aika usein näemme jos hän on täällä käymässä.

On metkaa, miten joidenkin ihmisten kanssa viihtyy ja pystyy puhumaan kaikenlaisista asioista, kun taas joidenkin kanssa ei tule millään mitään ulos, ei edes siitä kuuluisast tikusta. Tämänkin ihmisen kanssa tapasimme siten, että Avoin yliopiston verkkokurssin lähipäivässä saavuin hiukan myöhäsäs ja satuin istumaan yhdelle viimeisistä vapaista paikoista eli hänen viereensä ja siitä se lähti. Hiljaista hetkeä ei ole ollut, sillä juttu luistaa :)

Kohtapuoliin siirryn tuonne kosteaan ulkoilmaan, joten nähdään taas. Kurkkua alkaa jo kuristaa ja äsken puhelimessa ääni lähti. Mitäpä tässä ei ihminen tekisi vapaapäiviensä eteen. Alla traileri leffasta, jonka kävimme katsomassa miehen ja esikoisen kanssa. Elton John varasti shown!

 

Huminaa

Nimittäin ilmastointi on entistä kovemmalla sekä voiman että äänen puolesta ja mulla tuo röörinpuoleinen korva kutiaa niin, että välillä olen raapinut sen verille sisältä yrittäessäni saada kutinaa loppumaan. Keksin kyllä oivallisen rasvan; käyttämäni silmänympärysvoide on soopivan ohutta mutta kosteuttavaa korvaan ja sitäpä sitten iltaisin pumpulipuikolla lotraan. Kaveria hiukan huvitti tämä, kun tunnustin.

Muuten aika on taas vilahtanut. Iltaisin olen aikonut kirjoitella jotain kuulumisia, mutta sitten olen juuttunut sohvaan tai Islantiin ja unohtanut koko jutun.

Viikonloppu meni juhlan merkeissä eli lauantaina perheen kera juhlistimme taas uuden numeron vaihtumista meikäläisen mittarissa käymällä Kakkugallerian kakkubuffetissa vetämässä navat täyteen hiilareita. Ikävä kyllä keskimmäinen meni toisiin kakkupöytiin eli yksi opetuslapsista juhlikin konfirmaatiotaan viikkoa myöhemmin kuin muut ja siten menetti tämän perhekekskeisen pakkokakun.

Myöhemmin lauantaina läksin Kaapelitehtaalle Hima&Sali-ravintolaan vanhan opinahjoni 55-vuotisjuhliin ja olikin oikein kiva ilta. Luultavasti siitä syystä, että kaikki sellaiset 'nihkeät' tyypit luokaltamme eivät olleet paikalla ja paikalla oli vain meitä 'normaaleja' ihmisiä :P Tapasin pitkästä aikaa myös muutamia partioaikaisia ystäviä, jotka olivat muutamaa luokkaa ylempänä aikoinaan. Olihan siellä myöskin pääkaupungin johtaja Vapaavuori  itse ja hänestä nuo tuttavani sanoivat, etteivät kovin lämmöllä muista, sillä kyseinen henkilöhän oli/on kuuluisa koulukiusaaja. Sai aikoinaan tuomionkin pahoinpideltyään koulukaveria. Mutta kyynärpäätaktiikalla pääsee pitkälle.

Ilta kului rattoisasti ja juttelimme vanhojen opettajiemmekin kanssa. Heistä mukavimmat olivat entinen historianope ja äikänope-luokanvalvojamme, joka sanoi että olisi minut tunnistanut näin yli 30 vuoden jälkeenkin. vastasin, että olen ikuinen babyface :) Hissanopen kanssa jutellessa selvisi, että asumme melkein naapureina ja hänen kasvimaansa on meiltä noin 500 metrin päässä :P

Kouluaikainen hyvä ystäväni, jonka kanssa olemme viime aikoina nähneet kovin harvoin, kertoi isänsä kuolleen viikko sitten maanantaina. Hänen äitinsä kuoli vajaat 10 vuotta sitten ja isä oli siitä asti ollut aika toistaitoinen ja yksinäinen, eikä oikein koskaan selvinnyt siitä iskusta. Nyt hän oli ollut sydämen pallolaajennuksessa ja seuraavana päivänä menehtynyt komplikaatioihin. Hän oli kuollessaan 70-vuotias ja aloin jälleen pohtia, kuinka nuoria he olivat olleet silloin, kun lapsena pidin heitä ikäloppuina.

Tänään laitoin Hesylle kyselyn kissanpoikasesta, jos olisi tarjolla. Se ihminen, joka pentuasioita hoitaa, ei ole vielä vastannut ja päivitän s-postia muutaman minuutin välein. Ääh.

Viikon muusikko-suru-uutiseen liittyen korvamato 80-luvun loppuolelta.

P.S. Puhelinta ei ole palautettu emmekä sitä odottaneet.

Ystäviä ja muuta

Eilen onnistuin auttamaan erästä työ-ystävää. Olen ollut arka sanomaan hänelle epäilystäni siitä, että hänen pitkäaikainen raittiutensa on ehkä katkennut. Eräs toinen ystävä päivystää aa:n tukikahvilassa viikottain, joten pyysin häneltä kahvilan osoitteen ja toiminta-ajan ja annoin ne lapulla työ-ystävälle. Sanoin, että pelkään hänen suuttuvan kun puutun asioihinsa, mutta hän sanoi olevansa kiitollinen avustani (sai mokoma ruoja minut melkein itkemään). Toivon, että hän menee kahvilaan juttelemaan jos tuntee sitä tarvitsevansa.

Toinen työ-ystävä (matkakaveri) sai monivuotiset Käsityön taiteen perusopintonsa vihdoin valmiiksi ja menin eilen töiden jälkeen juhlistamaan asiaa lopputyönäyttelyyn Vuotaloon monen muun kanssa. Valmistuneiden työt olivat hienoja, mutta tietysti pidin ystävän työstä ehkä eniten. Ystävän nuorempi tytär esitti tilaisuudessa kaksi laulua, hänellä on hieno ääni ja muuntautumiskykyä.

Opin eilen myös uuden asian työpaikalla eli kuinka kopiokoneella saa skannattua asiakirjan ja lähetettyä sen suoraan sähköpostiin. Eikä siihenkään opetustuokioon tarvittu kuin kolme ihmistä :P

Tänään työpaikalla bongasin meidän tilaihmisen ja sanoin sitten uudesta sosiaalitilasta pari sanaa. Lähinnä sen ilmanlaadusta aamuisin, joudumme nimittäin ensitöiksemme avaamaan ikkunan aina aamulla, koska ilma on veitselläleikattavan paksua. Hän lupasi välittää viestini jonnekin, mistä tulee joku mittaaja.

Olin myös pari tuntia tilassa, jossa en viime talvena voinut olla kovinkaan pitkään ja oireet olivat taas samat (väsymys, äänenkäheys, kurkkukipu). On hieman noloa, kun ääni menee kesken puhelun eikä asiakas saa selvää mistä on kyse.

Pilates alkoi myös ja olikin tiukka 90-minuuttinen, mutta hauskaa oli myös :)

Loppuun piisi, jonka juuri löysin.

 

Juhuu

Täällä ollaan, taas. Olen ollut nyt eilen ja tänään itsekseni töissä, koska työpari on lomalla. Ihan hyvin on mennyt pienistä ongelmista huolimatta.

Työpaikkaan liittyen ihmettelin eilen, kun kirjastoon tuli joku porukka tutkailemaan tuuletuskanavaa ja kerroin sitten lounaalla asiasta eräille toisille ihmisille. Tässä vaiheessa kuulin, että alakertaan (kirjasto on siis talon kakkoskerroksessa) on tulossa keramiikanpolttouunit ja kiertue oli liittynyt uunien ilmanvaihtosysteemeihin ja esitin vienon toiveen siitä, että uunit olisivat päällä öisin. Entisenä posliininmaalauksen harrastajana kun tiedän, että keramiikkaakin poltettaessa tulee kaikenlaisia mukavia yhdisteitä.

Lisäksi kuulin viime viikolla, että erästä talon kattoa purkavat työmiehet olivat sanoneet purkutyön alkuvaiheessa, etteivät ole missään tavanneet yhtä homeista työmaata. Näin kaupunki säästää.

 Muuten olen tutkaillut esimerkiksi keväisiä/kesäisiä salaatti-ideoita sun muuta juhlasyötävää. Lisäksi kokeilin sunnuntaina juhlamekkoa ja sepä menikin kiinni yllättävän helposti eikä näyttänyt yhtään hullummalta.

Nyt menenkin tekemään muutaman vatsalihasliikkeet ja sitten nukkumaan :P

Manana

Jotenkin tuntuu, että päivitän useimmin maanantaisin. Muulloin en ehkä ehdi? Nytkin istun tiskiä vahtimassa itseohjautuvien asiakkaiden tehdessä omia juttujaan.

Sattumalta huomasin viikonloppuna, että ex-pulju hakee ihmistä hankintaan. Laitoin tuossa äskettäin hakemuksen vetämään. Harmi vain, että olen ns. lomakelukutaidoton ja niissä on omat haasteensa muutenkin. Olen ainakin yrittänyt, sillä eivät ne tule kotoa hakemaan.

Päätin siirtää seuraavan tentinkin vasta elokuulle. En millään ehdi enkä jaksa lukea nyt monta sataa sivua media-antropologiaa, kun on reissukin kohta ja tentti olisi heti sen jälkeen. Muutenkaan koko viestintä ei oikein iske, tuntuu että se on niin samaa informaatiotieteen kanssa.

Meillä oli miehen kanssa melkein lapsivapaa viikonloppu. Pienin lähti perjantaina kahdeksi yöksi partioretkelle ja esikoinen kaverilleen, keskimmäinen palautui omalta retkeltään jo lauantai-iltana. Ehdimme käydä miehen kanssa keskustassa vaihtamassa miljoonia ja syömässä hyvin Santa Fe'ssä. Oli hiukan outoa.

Tänään aamupäivällä käväisin työterveydessä lääkärillä, joka oli sitä mieltä ettei minulla ole astmaa saati mitään siihen viittaavaakaan ja suositteli käyttämään nenäkannua sekä nenätippoja. Avaavaa lääkettä voin käyttää, jos ahdistaa. Näillä mennään sitten.

Että sellainen päivä

Aamusella meillä oli kirjaston yt-kokous, me kaksi ja esimies. Se meni aika kivuttomasti, sillä olimme jo aiemmin saaneet esittää toiveen loppusijoituspaikasta ja siihen oli suostuttu. Ainut mikä mietitytti, oli tuleva pomo, koska puljun kakkospäällikkö on aika käsi (kauniisti sanottuna) ja sähläri, mutta onneksi hän ei olekaan pomomme vaan puljumme ykköspomosta tulee sitten esimiehemme alkaen kesäkuun eka.

Iltapäivällä kävin käsiksi poistokirjaläjään, joka on tuotu eräästä työhuoneesta. Tämän työhuoneen viereisessä huoneessa on sädesientä (joka on normien rajoissa..). En ollut montakaan kirjaa ehtinyt käsitellä (poistaa rekisteristä ja repiä kansia irti), kun alkoi kurkkua kuristaa. Tein kuitenkin sen pinon valmiiksi, minkä olin aloittanut ja sitten sanoin työparille, että en pysty. Otin taas kaikki lääkkeet, myös särkylääkkeen, koska iski hillitön jysäri ja väsy. 

Tapoin aikaa kunnes saatoin lähteä pilatekseen. Ilmeisesti tuosta 'yliannostuksesta' johtuen meni ääni aika pahaksi sielläkin, koska rappukäytävä ja pukuhuone on aika huonossa kunnossa. Yleensä en saa oireita siellä, vaikka olen ollut varuillani. Siksikin yritän aina ulkoilla ainakin osan matkasta, että keuhkot saisivat vähän happea ennen tuntia.

Mies tuli metrolle vastaan ja haimme pienimmän partiosta. He olivat leiponeet muffinsseja ja koko auto tuoksui suklaalle :) Söin ja laitoin iltakahvit ja vein pienimmälle kahvit koneelle sillä seurauksella, että hän kaatoi ne syliinsä. Onneksi saatiin nopeasti kylmään suihkuun eikä sattunut pahemmin, vähän punoittaa (myös pippeli säästyi kuumalta). Pienintä harmitti ihan hirveästi, mutta olin laittanut tilkan enemmän kahvia, joten hän sai uuden kupillisen.

Tällaista tänään. Joskus ei tapahdu yhtään mitään ja joskus yhdestä päivästä riittäisi viikolle.

Röpelö

Eksyin töissä sellaiseen vessaan, jossa olen muistaakseni viimeksi käynyt viime kesänä. Siksi olinkin varsin yllättynyt, kun menin siellä aivan tukkoon. Pukiessani katselin sitten seinää pöntön takana ja näin tämän:

Varsin terveennäköinen seinä, eikö vain? Näytin kuvaa työkavereille, jotka järkyttyivät. Oikeasti.

Menin takaisin kirjastoon ja vetäisin kortisonilääkkeet henkeen, helpotti hiukan. Ääni meni silti ja kurkku tuntui paksulta ja myöhemmin päivällä tuli humahdus-väsy. Soitin kuitenkin jo lääkkeenoton jälkeen työterveyteen pyytääkseni lääkärin lähetteen Allergiasairaalaan uusiin histamiinikokeisiin. Viimeksi pari vuotta sittenhän se jäi karvan verran vaille astmasta, mielestäni tilanne on kuitenkin huonontunut. Sairaanhoitaja oli tosi mukava ja sain ajan lääkärille parin viikon päähän. Kyseinen lääkäri on lisäksi sellainen, joka suunnittelee esim. pitkien poissaolojen jälkeen paluut ja kuulemma oikein mukava ihminen.

Loppupäivä meni itseasiassa humahdus-väsyn jälkeen aika hyvin ja jaksoin mennä jopa pilatekseen. Jostain kumman syystä tämä tunti ei tuntunut ihan niin tuskaiselta, kuin edellinen (ennen hiihtolomaa). Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut? Näin kevätpuolella ihmisten vähitellen muistaessa toisensa alkaa taas olla pukuhuoneessakin enemmän juttelua kuin ennen. Puhuin pitkään yhden nuoren naisen kanssa alhaisesta verenpaineesta ja sanoin, että mulla on aina salmiakit mukana jos tuntuu, että alkaa pökertyä :)

Loppuun video, "todella vanha". Muistan tykänneeni tästä yläasteella, jolloin se oli uusi :P

Sunnuntaita

Torstaina en jaksanut mennä pilatekseen, hyvä kun selvisin töistä kesken päivän kotiin. Nukuin jopa päiväunet, mitä en usein tee. Lämmöt olivat taas laskeneet alle 36:en ja olo oli jotakuinkin huono. Nyt alkaa olla melkein terve olo, ainut ongelma on korva joka tuntuu edelleen olevan lukossa. Pitäisi varmaan mennä näyttämään sitä taas.

Pienimmälle ostettiin testimielessä pari omenaa ja päärynää. Omena kuorittiin ja hetken päästä pienin ilmoitti, että kurkku kihelmöi ja huulet turposivat kaksinkertaisiksi. Diagnoosina on siis siitepölyallergia, johon viime keväänä saatiin silmätippoja. Ilmeisesti se on nyt vahvistunut. 

Perjantai meni toipuessa ja katselin muutaman leffan sohvalla samalla neuloen vauvasukkia haasteeseen. Lauantaina jaksoin jopa imuroida kämpän, koska oli pakko. Leivoin myös banaanileipää ensimmäisen kerran ikinä, se oli varsin onnistunutta.

Pyykkejä ripustaessa tajusin, että oli maaliskuu kun isä kuoli ja oli maaliskuu, kun äiti kuoli. Luultavasti kissa on pakko viedä ihan lähitulevaisuudessa piikille, sitten sekin liittyy maaliskuun kerhoon.  Tänään kissa ei päässyt sohvalle itse, joten nostin sen. Myöhemmin se jaksoi taas. Se ei ole juuri syönyt koko viikonloppuna, mutta toisaalta ei se näytä kovin kärsivältä. Milloin olisi paras aika viedä se sitten? Se on se vaikein kysymys.

Nyt tuntuu taas siltä, että huomenna menen töihin sairastumaan lisää. Masentaa sekin. En ole koko alkuvuonna käynyt uimassakaan, enkä todella tiedä uskallanko mennä huomenna kun olen juuri parantunut flunssasta.

Katsoin pienimmän kanssa Independence Day 2-leffan. Se oli parempi kuin ykkönen ja Brent Spiner hulluna tohtorina oli hauska. Mutta muuten aika heikko :P

Päivän kohokohta oli Ryan Reynoldsin jakama Deadpool-video, joka kuulemma esitetään joissa maissa Logan-elokuvan alussa (tosin ei Suomessa). Nyt voin jäädä odottelemaan Deadpool 2:sta.