Tänään oli ihan turha työpäivä. Aamulla olin puuronsyönnissä ja sieltä kävin sitten lounastamassa työ-ystävän kanssa. Ehdin töihin pariksi tunniksi, laitoin tulleet lehdet rekisteriin ja seurustelin ihmisten kanssa, kunnes lähdin tapaamaan toista ystävää. Siinä odotellessani häntä ehdin moikkaamaan parit ex-työkaverit.
Ystävän kanssa juttelimme parisen tuntia ja ihmettelimme maailman menoa. Sitten tulin kotiin, mies haki metrolta.
Päätin vihdoin purkaa melkein valmiin sukkaparin. Sen kuuluisan kirjoneuleen. En vain kehtaa niin huonoa jälkeä antaa kenellekään saati pitää itse, joten purettava on. Neulottavaa olisi tässä vaiheessa jäljellä puolet toisesta jalkaterästä, muuten valmista. Ei voi mitään. Joskus on vaan pakko.
Lomalle olemme lähdössä, päivittelen sieltäkäsin kyllä jossain välissä. Tavarat alkaa olla kasassa, aamusella ehtii vielä hammasharjat ja sen sellaiset tunkea jonnekin.. Jos jokin unohtuu niin saahan sieltä. Jotenkin on vain jäänyt poikien pikkulapsiajasta sellainen, että on pakko olla kaikki mahdollinen ja pesuvati mukana, kun lapsethan tunnetusti ovat kovin kärsivällisiä.
Väsyttää aika lailla, epäilen Buventolia. Pitää ottaa sitä aamuin illoin pef-mittauksen yhteydessä. Onneksi vain pari viikkoa eikä sen kauemmin. Olen muistanut printata reseptin mukaan, olin jo melkein laittanut sen hukkaan kylläkin. Olen myös ladannut luuriin pari äänikirjaa, jos jaksan koneessa kuunnella.
Kukka
Yritin eilen illalla katsoa Dig-sarjan viimeisen osan, mutta yllättäen sitä ei ollutkaan saatavilla mistään enempää kuin yhdeksän ensimmäistä minuuttia. Katselin sitten Outlanderin 9:ttä jaksoa, mutta en oikein jaksanut sitäkään kuin puoliväliin. Varmaan liian vähän Grahamia ;)
Ajattelin lähteä tästä petiin kohtapuoliin. Nähdään!
