Torstai-ilta jo! Ihanaa! Mä olen melkein selvinnyt tästä (työ)viikosta!
Tänään töiden jälkeen menin viimeistä kertaa tänä vuonna Pilatekseen, koska ensi viikolla on leikkaus ja sen jälkeen en usko kykeneväni ihan heti. Yksi kiva ihminen ryhmässä jatkaa keväällä ranskankurssia ja sovimme kahvitreffeistä jossain vaiheessa. Hän on minua pari vuotta vanhempi ja tulemme hyvin juttuun :)
Kotimatkalla soittelin äitini kanssa, hänellä oli hyviä uutisia: Lotta Svärd-järjestö oli lähestynyt kirjeellä. Äitini on nyt oikeutettu 10 päivän kuntoutukseen Haikossa, muiden sotaveteraanien tapaan. Äitinihän toimi pikkuLotissa sisartensa kanssa samalla kun heidän äitinsä osallistui varsinaiseen Lottatoimintaan kotirintamalla. Kun ajattelen, että äiti on ollut noin kymmenvuotias (sisaret molemmin puolin ikää) ja siitä muutama vuosi ylöspäin, niin kyllähän se on ollut aika rankkaa aikaa varmasti.
Muta nyt on taas NukkuMatti käynyt iskemässä hiekkasäkillä ja sänky kutsuu. Päivän kipaleeksi valitsin tänään Kasarihaasteeseen linkkaamani Dingon :)
Ilmeisesti tämän maanantain 'virallinen' nimi olisi Malkamaanantai, mutta kuulostaa jotensakin pöljältä. Kuten koko Hiljainen viikko. No se siitä.
Aloitin aamuni reippaasti pulahtamalla uima-altaaseen ja uin suht sopivaa vauhtia kilsan puolessa tunnissa. Jossain vaiheessa oikea jalka alkoi vähän varoitella krampin mahdollisuudesta, joten hidastin hiukan tahtia. Ihme kyllä samalla radalla kanssani oli vain yksi uimari, minä olin hänelle varmaankin liian hidas mutta en antanut sen häiritä. Lopuksi matkalla pesuhuoneeseen pulahdin vielä kylmävesialtaan kautta, sekin oli pitkästä aikaa oikein kiva.
Uinnin jälkeen poikkesin ex-työpaikassa, ystävä oli luvannut aamukahvit ja Spooksin 9-kauden. Nyt voin rauhassa taas katsella töllöä iltaisin. Pitää vain kehitellä jokin välineule.
Töissäkin on mennyt ihan kivasti, kitutunnin päästä pääsen pois. Korjasimme työkaverin kanssa nideleimasimenkin näppärinä likkoina (katsoimme käyttöohjeesta neuvoa). Kyllä olemme käteviä!
Luin hyvän artikkelin yhdestä alan nettilehdestä ja se oli minusta niin hieno, että ajattelin linkata sen tähän.
Ensinnäkin artikkelissa kerrotaan eräästä nuoruusaikojeni suosikkikirjailijasta ja lisäksi se on muutenkin ihan asiallinen juttu. Tosin sen verran pitää sanoa, etten ihan allekirjoita kirjoittajan näkemystä romanikerjäläisestä ja viisaudesta. Ei siirtolaisuus tai elämänkokemus välttämättä jalosta ihmistä mitenkään, kuten kirjaviisauskin on pelkkää papukaijamaista kailotusta ellei itse asiasta mitään ymmärrä.
Liityin viikko pari sitten Twitterissä seuraamaan @CrapTaxidermy-nimistä mikroblogia. Elikot ovat aika hulvattomia. Jostain syystä tämä iski tänään ja hihittelen sille edelleen.
Luin viimeisimmän Salien luvun jälleen ja pitihän sitäkin taas korjata. Kohta pääsen kotio, jos jaksan niin jatkan seuraavan luvun kirjoittamista. Aion spoilata sen verran, että jossain vaiheessa tarinaan ilmestyy myös joulupukki. Hän kävi itse kertomassa asiasta minulle jonain yönä viime viikolla. Jos Paimen on suosiollinen, niin hänen SoundCloud-radionsa voisi esittää erään kirjoittamani joulutarinan. *vink*
Tähän pitäisi vissiin keksiä joku piisi.. *pohdiskelee*.. teinipiisi?
Istuin metrossa tuttavani kanssa ja juttelimme mukavia. Parin penkkirivin päässä istui nuori nainen. Voi, miten kaunis hän oli. Ihan silmä lepäsi. Kastanjanruskea sileä tukka, vaaleat kapeat kasvot ja ihania kauniita isoja pisamia kasvot täynnä, suuret harmaat silmät.
Avonlean Anna ilmielävänä. Niin kaunis, niin kaunis.
