Elonmerkki

Pikainen päivitys näin keskiviikon kunniaksi. Olin lauantaista maanantaihin kuumeessa ja tiistaina (eli eilen) oli eka kuumeeton päivä.Mieluiten jäisin kyllä kotio ihan vaikka koko viikoksi, mutta minläs teet kun sorvin ääreen on mentävä.

Täytyy myöntää, että viime viikko oli aika hektinen, joka päivä oli jotain ylimääräistä toimintaa, joten sikäli en ihmettele, että kuume nousi. 

Viime keskiviikkona olin ystävien kanssa kahvilla illalla, torstaina aamulla kävin osteopaatilla ennen töihinmenoa (melkein jäin jo siinä vaiheessa pois töistä, koska rentouduin niin hyvin) ja perjantaina kävin leffassa nuorimmaisen kanssa katsomassa sen muka-kauhuleffan.  

Tein kuitenkin maanantaina joulukorttiaskartelut, kun nyt siinä joutilaana kotona oleksin. Samalla kuuntelin äänikirjaa ja 36+ tunnin äänikirjasta on nyt enää kuutisen tuntiä jäljellä.

Olen tapellut yhden tulliasian kanssa nyt lokakuun lopusta. Eilen sain  Postista selvityksen, että ongelma ei ole heillä vaan Tullissa ja tänään sitten vihdoin sain Tullihenkilön langan päähän (luurin päähän?) ja selvisi, että täytyy tehdä 'paperi'lomake, koska nettisivuissa on joku glitch. Ilmeisesti pääsen ilokseni tutustumaan myös turvapostin tekoon (voi kiesus) ellen halua lähettää henkilötietojani postitse (näinä aikoina!)

Että sellaista. Nyt menen katsomaan The Boys-sarjan kakkoskauden päätösosan loppuun. See you later alligator. 

Maanantai matava

Istun viimeistä tuntia päivystämässä tietokoneluokassa, jossa en ole juuri ollut koko syksynä ihan siksi, että saan tilassa oireita. Nyt oli kuitenkin ns. pakkorako. Istun täällä yhden itseohjautuvan asiakkaan kanssa.

Väsyttää ja päässä on särki. Mies nukkui huonosti, joten minä nukuin huonosti. Menin kyllä uimaan aamulla, se olikin aika mukavaa. Tosin yläasteikäiset koulupojat menivät 'epähuomiossa' nopeiden uimareiden radalle, jossa uiva mieshenkilö aika kovasanaisesti mainitsi pojille näiden olevan väärässä paikassa jos aikoivat vain pelleillä. Ihan oikein sanoi ja asiasta. Itse en viitsinyt sitten lähtiessäni käydä kylmäaltaassa, kun pojat olivat siinä testaamassa kestävyyttään.

Eilen neuloin yhden lapasen ja aloitin toista, aion laittaa ne lahjaksi Lappiin ystävälleni. Yritän tehdä sellaiset kolminkertaiset, kuin itselleni tein joitain vuosia sitten, hän nimittäin voisi tarvita sellaisia siellä.

Jos selviän keskiviikkoillan tentistä elävänä, alkaa helpottaa. Stressi alkaa olla aika paha. Luulen, että perjantai-iltana mies vihdoin tajusi, että alan olla kestokykyni äärirajoilla, kun sanoin etten yksinkertaisesti halua olla täällä pimeässä joulua. Olenkin katsellut lentoja taas vaikka minne, nyt alkaisi kohta olla hinnat kohdillaan, että voisimme ostaa liput. Viisi lippua on aika lovi kassaan, mutta minkäs teet. Luultavasti tämä on viimeinen koko porukan yhteinen lomamatka, ensi kesä menee pipariksi aika tehokkaasti monestakin syystä, joista yksi suurimmista on Suomen armeija.

Iloa on tuonut allaoleva video. Nämä pojat ne osaa :)