Kumman valitsisit?

Työkaverilla oli syöpä selkärangassa. Alunperin piti leikata vain yhtä nikamaa, mutta kasvainta ei olisi saatu kokonaan pois, joten alkuvuodesta otettiin sitten kunnolla kolme nikamaa sekä selkäydin siitä matkalta ja asennettiin 'tunkki' sijalle. Nyt sitten alle 60-vuotias on loppuelämänsä pyörätuolissa. Hän on valoisa ihminen ja on (jo) asian kanssa sinut, mutta aloin itse miettiä, että jos osuisi omalle kohdalle niin saattaisin mieluummin pitää liikuntakyvyn ja elää lyhyemmän ja kivuliamman elämän, kuin viettää seuraavat parikymmentä vuotta pyörätuolissa.

Kumman sinä valitsisit?

Hiljaiseloa

Kävimme tiistaina ystävän luona kahvilla, nuorimmainen ja minä. Nuorempi kissa kaipasi leikittämistä ja sitä saikin runsain mitoin, pienin onnellisena leikki sen kanssa samalla kun minä ja ystävä joimme kahvia ja juttelimme tulevasta Lontoon matkasta.

Tänään kävimme saman ystävän ja hänen tyttärensä kanssa (+ nuorin) katsomassa uuden Hämis-leffan ja voi että se oli hyvä! Niin hauska ja vitsikäs :) Lisäksi Michael Keatonin esittämä pahis oli aika inhimillinen loppujen lopuksi ja toisaalta tuli pieni muistuma herran Birdman-elokuvaan.

Tänään olen pohdiskellut mm. sellaista asiaa, että nykyään näyttelijät joutuvat treenaamaan kuin kilpaurheilijat. Tämäkin nuori mies on treenannut kaksi vuotta Hämishyppyjä yms. Vaikka hänellä onkin tanssijatausta, en silti usko sen olevan aina helppoa. Myös suomalaisnäyttelijät ovat aina  Turkan päivistä lähtien ihan erilaisia kuin aiemmat näyttelijäpolvet ja ilmeisesti myös terveemmät elämäntavat ovat pop. Aika vähän (minusta) näkee enää otsikoita, että joku näyttelijä tai artisti olisi heilunut kännissä pitkin baareja tappelemassa, toista oli Kaurismäkien Helsingin-aikoina :P Kirjailijat lienevät edelleen oma lukunsa :D

Tästä tulikin taas mieleeni Richardin uusin elokuva, jota odottelen saapuvaksi postilaatikkoon hetkenä minä hyvänsä. Siinä esiintyy myös tämä Hämiksen näyttelijä Tom Holland ja Richard varoitti jo twitterissä, että leffa voi olla aika raaka. Mielenkiinnolla siis odotan.

Huvitukseksi laitan Tom Hollandin LipSync-kilpailuesityksen. Voisi sanoa, että tykkään ja arvostan :)

Olen tänään katsonut melkoisen määrän näitä LipSync-pätkiä, hauskojahan ne ovat mutta kyllä tämä on ehkä paras tähän asti. Ihan omassa lajissaan.

Lauantain ratoksi

Yritän saada itseäni irti tuolista huonolla menestyksellä. Olen aikeissa siivota tämän kirjoituspöytäni, sillä jo jonkin aikaa tila on kutistunut ja nyt on lähinnä näppiksen ala tyhjänä tavarasta. Ongelmana on erityisesti papereiden kasaantuminen, sekä omat että poikien kouluasioihin liittyvät läjiintyvät pöydälle. Tällä hetkellä erityisenä ongelmana ovat joulukortit, sillä en oikein koskaan tiedä mitä tehdä niille. Tavalliset heitän pois, mutta ne joiden eteen on nähty vaivaa, ovatkin hankalampi juttu. Usein kierrätän niistä osia muihin askarteluihini.

Kuuntelin pari Uuden musiikin kilpailun kappaletta, mutta en tiedä. Tuskin noilla Euroviisuja voitetaan. Paras kuuntelemistani oli  Stella Christinen 'Ain't got time for boys' ja sekin lähinnä soulvaikutteiden vuoksi.

Itse asiassa piti eilenkin kirjoittaa tänne, mutta iski väsy. Hyvä, että pysyin hereillä siihen saakka, että sain pienimmän sänkyyn. Tosin siinäkin meni sen verran myöhään, etten jaksanut lukea hänen kanssaan Percy Jacksonin seikkailuja. Erehdyin nimittäin katsomaan 'Järki ja tunteet'-elokuvan, joka olikin yllättävän pitkä. Tänään olen ajatellut katsoa lisää Alania, en vain ole vielä ihan varma leffavalinnoista.

Eilen töissä käväisi parikin maahanmuuttajamiestä.  Toinen käy meillä aika usein ja toinen oli nyt ensi kertaa asiakkaana.

Ensimmäistä (pakolaismies) autoin alkuun toimeentulotuki-hakemuksen täyttämisessä. Hän puhuu suomea, mutta kirjoitettu lomake on vielä tuetun suomen varassa. Saatuamme tärkeimmät kohdat täytettyä hän kysyi nimeäni ja vastattuani hän huudahti 'Mutta sehän on arabialainen nimi!'  Kerroin olevani ihan täyssuomalaista alkuperää, mutta että isäni oli ilmeisesti halunnut nimen, joka rimmasi siskon nimeen.

Hiukan myöhemmin asiakkaaksi tuli nuori mies, joka puhui suomea aika hyvin. Työpari kysyi häneltä, mistä hän on kotoisin ja mies kertoi olevansa kreikkalainen ja on nyt täällä etsimässä työpaikkaa. Hän kertoi osaavansa myös sujuvasti kiinaa ja lukemiseksi hän oli valinnut Komisario Palmun eli 'Kuka murhasi rouva Skrofin'.

Näiden kohtaamisten aiheuttamiin pohdintoihin kuuluu ajatukseni siitä, että heidän kaltaisiaan ihmisiä tämä maa minusta tarvitsisi enemmänkin. Mietiskelen, saako kreikkalaismies täältä työtä, jossa voi hyödyntää kiinankielentaitoaan ja pohdin, mitä Irakista pakeneva minua nuorempi mies on mahtanut kokea elämässään ja silti on valoisa ja luottavainen tulevaisuuden suhteen.

Nyt aloitan siivoilun, kuuntelen samalla Bowien Blackstar-levyä YT:stä.

Viikon alkua

Hankin uuden pään eli kävin kampaajalla. Nyt on lyhyt, ei ole ennen ollutkaan näin lyhyttä fledaa. Tykkään :)

Uuden pään hankkimisesta tulee aina mieleeni Oz-kirjoista tuttu Prinsessa Ozma, joka vaihtoi päätä mielialansa mukaan. Lapsena toivoin, että se olisi mahdollista. menisi vain huoneeseen ja valitsisi sopivan mielialan kymmenistä. Kuinka helppoa se olisi, ajattelin. Näin aikuisena tajuaa jo, että päätä saisi vaihtaa kerran sekunnissa jos noin olisi.

Tästä johtui mieleeni se aika, jolloin kärsin ns. kolmenkympin kriisistä. Tapani mukaan sekin tuli myöhemmin kuin muille ihmisille, mutta ehkä sitäkin rajumpana ja yllättävänä. Silloin opin tekniikan, jota harrastan edelleen. Suljen ikävät ajatukset pieneen lippaaseen, kätken lippaan jonnekin mieleni perukoille ja avaimen laitan piiloon. Siinä on vain se huono puoli, ettei auta kovin usein availla sitä lipasta.

EDIT Taidan tällä pohdinnalla päästä taas 'tarina päivässä'-listaan kiinni. Aina välillä onnistun minäkin.Ja se päivän sanahan oli 'kokonainen'. miten se liittyy edelliseen, voi kukin miettiä keskenään.

Mutta se siitä. Olkoon viikko hyvä ja murheeton. Huomenna alkaa uusi opintojakso uusin kirjoin ja luennoin. Jee... *heiluttaa jänisräikkää lievästi kyllästyneenä*

Haltuunotto

Käväisin tänään ennen afrotanssikurssille menoa Stockan musaosastolla nappaamassa mukaani Ismon uusimman levyn. Aion ottaa sen haltuun huomenna eli kuunnella sitä koko päivän.

Siinä maksaessani varmistin kassatytöltä (no oli se varmaan mun ikäinen), että Hobitti on varmasti saatavilla maanantaina ja hän myönsi iloisena asian. Sanoin nähneeni leffan viisi kertaa ja hän oli kovin positiivisesti yllättynyt. Tunnen itseni friikiksi.. mutta eipä se haittaa kyllä mitenkään. Olen ohittanut jonkin huomaamattoman merkin enkä enää ajattele yhtään sitä, mitä muut mahtavat minusta ajatella. (Se on jotenkin kummallista, kun suurimman osan lapsuuttani ja teini-ikää muistutettiin siitä, että pitää ajatella mitä muut ajattelevat sinusta. Miksi ihmeessä pitäisi?)

Kuva meikäläisen tämänhetkisestä mielentilasta

 

 

 

 

 

 

Ja illan piisi on koko perheen suosikki :P Mahtava korvamato!